Koirat.com

Ajattelin avata uuen rotu-sivuston
Itselläni ei ole kromfohrländeriä,mutta mietinnässä on pyörinnyt. Meillä lapsia on peräti 8 ja kyllä mielellään saisi olla lapsirakas/lapsiystävällinen , pienin on yli 2 ja puoli vuotta ja isoin on 12vuotias eli minä.Että mitä rotua suosittelette? se saisi olla: lapsiystävällinen/lapsirakas, keskikokoinen,luppakorva jos löytyy jotakin semmosia rotuja (ei pakko), melua kestävä, mieluiten semmoinen ei kauheen pörröinen koska se vie sitten (tilaa) ja muutenkin, voi olla myös pieni rotu tai sitten keskikoikoinen ei mieluiten isoa mutta pieni-keskikokoinen ...
Tänne sivustolle saa laittaa kuulumisiä,terveisiä ja ihan muuten vaan keskustella tai sitten ihan asiallisesti keskustelua

Länderistä olisi tosiaan mielenkiintoista kuulla juttua ihan kyseisen rodun omistajilta, jos täältä semmoisia löytyy.

Itsekin rodusta jonkun verran olen koittanut hakea tietoa, kun meillä mies tuosta kiinnostui. Tuntuu vain olevan tosi harvinainen, ainakin suomessa. Eikä tuolla rodun omalla foorumillakaan hirveästi sitä keskustelua rodusta yleisesti ollut.

Jos omistajia löytyy niin ei muuta kuin juttua kehiin! :)

Mitä haluatte tietää ländereistä? Meillä löytyy tällä hetkellä kolme omaa läntsyä sekä jaloissa makaa tällä hetkellä myös yksi lainakoira.

Yhdistyksen sivuilla oli luonnekuvaus, mutta se on poistettu. Laitoin siitä blogi-tekstiini jonkun version, joka pitäisi olla suurin piirtein samanlainen. Jos länderi kiinnostaa, suosittelen lukemaan tekstin ajatuksen kanssa pariin kertaan. Jos siinä näkee vain negatiivisiä asioita, ei länderi ole oikea rotu.

Länderi ei varmastikaan ole mikään ykkösvaihtoehto lapsiperheeseen. Suurinosa ländereistä on varautuneita. Meillä haukutaan kaikki vieraat aina pystyyn ja voin vain kuvitella minkälainen härdelli olisi, jos täällä olisi paljon lapsia kavereineen pyörimässä. Meillä koirista vanhimmat ei ole kovin lapsiin tottuneita, mutta ovat silti sopeutuneet siihen, että miehen lapset on joka toinen viikonloppu käymässä. Ja samoin naapurin lapset on kokeilleet meidän koirilla agia ja muuta sellaista. En silti sanoisi, että omat koirat on mitään kovin hyviä lapsien koiria.

Kävinpäs lukemassa tuon luonnekuvauksen tuolta blogista, ja kattava olikin!

Tuntuu olevan yksilöiden välillä melkoisesti eroja tuossa luonteessa ja käyttäytymisessä, ainakin sen perusteella mitä lueskelin esim. eilen illalla muita blogeja, mitä löysin tuon (muistaakseni) rotuyhdistyksen sivujen kautta.

Eniten tuossa mietin, että miten länderit yleisesti suhtautuu muihin eläimiin? Tässä tapauksessa kissoihin, joita meiltä kaks kappaletta löytyy. Kun ei ilmeisesti pitäisi olla saalisviettiä kovin mahdottomasti, ja jos pennusta asti kissoihin tottuu, niin hyväksyisiköhän..?

Ja siten tuosta turkista. Itse olen enemmän mieltynyt tämmöisiin pidempikarvaisiin koiriin, mutta mies ei sellaista halua runsaan karvanlähdön takia. Että miten sitten länderit, lähteekö karvaa tasaisesti ympäri vuoden, vai vain karvanlähtöaikaan?

Muuten tuo luonteensa puolesta kuulostaa melkolailla siltä, että voisi hyvinkin olla meille sopiva. Ei mitenkään haittaa, että koira on vain sen "oman väkensä koira". Tosin tuo riittävä sosiaalistaminen vähän huolestuttaa, kun kyseessä on kuitenkin se ensimmäinen koira... Täytyypä sulatella lukemaansa.

Selvä,jos ei se sitten sovi meille niin pitää katella vielä muita rotuja. mitä suosittelette sitten meille? hyvä luonteista, lapsiperheelle sopivaa (sisäkoiraa)?

_lappalaishullu_ kirjoitti:

Selvä,jos ei se sitten sovi meille niin pitää katella vielä muita rotuja. mitä suosittelette sitten meille? hyvä luonteista, lapsiperheelle sopivaa (sisäkoiraa)?

Aattelin,että teille vois käydä ehkä kooikerhondje. En oo varma että kirjoitetaanko se noin, mutta se on ainakin lapsirakas ja keskikokoinen. ja tulee hyvin muittenkin kanssa toimeen. (eläinten jne. ) Mutta se on kuitenkin noutaja,eli se tarvitsee paljon tekemistä ja joskus muitten asioiden jahtaamisen pois opettaminen voi olla vaikeaa.

Pidetääs rotukeskustelut omissa topikeissaan ;) Koikkereilla on oma ketjunsa.
Ja rotukyselyt voi suorittaa niille tarkoitetulla palstalla.

Ländereissä yksilöiden väliset erot on suuria, jopa pentueen sisällä on aika paljon vaihtelua. Käyttäytymiseen sitten oman osansa on omistajalla.

En ole kuullut että länderit ei tulis kissojen kanssa toimeen. Useammallakin kasvattajalla on ollut joskus kissoja vaikkei enää olisikaan. Ja jos kissat on valmiiksi, niin se helpottaa osaltaan kun alusta asti niihin tottuu. Sen sijaan jotkut jyrsijät voi olla vaikeampi juttu. Meillä koirat tappaa pihalta jotain pieniä hiiriä. Tai itseasiassa kaksi kolmesta, se kolmas vaan palloilee vieressä. On sellaisia ländereitä joita ei muut eläimet kiinnosta tipan tippaa, osaa kiinnostaa vähän (kuten mun koiria, joita kiinnostaa jyrsijät ja jotka voi lähteä pupun perään, mutta tulevat samantien takas), mutta varsinaista riistaviettiä en oo kuullu kellään olevan.

Ländereillä on vähän erilaisia turkkeja. Ensinnäkin niitä on kahta karvanlaatua, vaikka suurinosa Suomessa on karkeakarvaisia. Sileäkarvaisia (glatthaar) on Suomessa tällä hetkellä kaksi. Karkeakarva hoidetaan nyppimällä. Jos turkki on tosi karkea, siitä ei juuri lähde irtokarvoja, ja se nypitään pari kertaa vuodessa pois. Mun kaikilla kolmella koiralla on erilaiset karvat, mutta kaikista lähtee jonkun verran karvaa. Ei niin paljon kuin saksanpaimenkoirasta, mutta enemmän kuin kääpiöpinseristä.

Tässä kuvassa mun koirilla on turkit pisimmillään.
Mä nypin suurinpiirtein pari kertaa vuodessa. En käy kovin usein näyttelyissä, joten mulle on aika sama vaikka koirat näyttää vähän räjähtäneiltä. Toiseksi vanhinta (kuvassa oikealla) ei itseasiassa kovin paljon tartte nyppiä, kun sen turkki on niin lyhyt. Sen harjaan furminaattorilla silloin tällöin pitämään karvan lähdön kurissa. Mun mielestä länderit on aika vaivattomia turkin hoidoltaan. Ei tartte juuri harjailla, nyppimisen oppii helposti ja sitäkään ei tartte montaa kertaa vuodessa tehdä. Lisäksi turkista irtoaa lika helposti, joten kurasäilläkin riittää yleensä pelkkä pyyhkeellä pyyhkiminen pesun sijaan.

Ensimmäisen koiran kanssa suosittelen, että valitset sellaisen kasvattajan, jolta pystyt pyytämään apua. Länderiyhdistyksen sivuilta löytyy kaikki kasvattajat ja sinne vaan mailia laittaan ja kyselemään rodusta. Tässä on kasvattajien suhteen vähän eroa, osa järkkää paljonkin tapahtumia kasvateille ja osa ei. Yleensä jotain tapahtumia järjestävät ovat myös aktiivisempia tuen suhteen. Toisaalta he myös kaipailevat kuulumisia, että jos ei halua kasvattajaa, joka on yhteyksissä, niin toisenlaisiakin löytyy.

Lisäksi kannattaa tutustua koiriin livenä, niin näät millaisia ne oikeasti on. Tampereen seudulla järjestetään länderilenkkejä, muissa kaupungeissa ne on tainneet vähän hiipua. Näyttelyissä ja agikisoissa tapaa läntsyjä, samoin muutamat kasvattajat esittelevät koiriaan rotuun tutustujille.

Moi! Onkin näköjään vierähtänyt aika kun tänne joku on kirjoitellut. Jos nyt kuitenkin vaivaudun itse kirjoittamaan ja katsellaan satuttaisko saamaan jotain keskustelua aikaiseksi.

Meiltä löytyy kanssa yksi pieni ja suloinen länderineiti, Palpakko. Palpasta voi lukea lisää blogissa. Olen itse täysin rakastunut kyseiseen rotuun ja kovasti haluaisin toisenkin koiruuden taloon. Ainoa huono puoli, ainakin Palpan kohdalla, on tuo varautuneisuus vieraita kohtaan ja välillä tuntuu että yleisesti muita koiria kohtaan. Kauhean montaa koiraa ei meidän kulmilta löydy, joiden ohi meidän neito kulkisi hiljaa. Lisäksi viimeksi näyttelyissä koira pelkäsi tuomaria niin, että meinasi näykkäistä. Jouduin itse näyttämään hampaat jne. Onneksi tuomari tunsi rodun ja kirjoitti paperiin ainoastaan rodulle tyypillisestä luonteesta. Tähän varmasti vaikuttaa myös se, ettemme ole näyttelyissä paljoa kierrelleet.

Noh en jaksa kirjoitella sen enempää, kurkatkaa tuo blogi jos kiinnostaa Palpan juttuja lueskella enemmän ja vastailkaa muut läntsyjen omistajat, ja muut rodun kanssa tekemissä olevat tietysti, omista kokemuksistanne koirien kanssa :>

tänään kotiutui meidän Arttu- poika Kotona ennestään kohta kolmevuotias labbis... Tämä päivä on mennyt ihan ihmetellessä ja ikävöidessä... Vähän pelottaa, kun toi isobroidi on niin iso, mutta rohkeasti jo liikkuu Paavon kanssa ja pientä leikkimistäkin on jo
Miksi päädyimme tähän rotuun ? No ihan yksinkertaisesti siksi, että olemme kyllästyneet Paavon ylisosiaaliseen käytökseen

Moi!

Ketju on kyllä kovin kuollut, mutta kokeilen ny kuitenkin kepillä jäätä, kun rodusta kiinnostuin ja haluaisin kovasti tietää enemmän. Tuon ylempänä linkitetyn luonnekuvauksen kävin lukemassa, mutta olisi silti mukava kuulla omistajien kokemuksia!

Minua kiinnostaisi ensinnäkin se, miten olette onnistuneet koirienne sosiaalistamisessa ja kuinka vaikeaa se on ollut?
Entä mitä harrastatte koirienne kanssa? Minua kiinnostaisi TOKO ihan vaan kotitasolla ja kaikenlainen liikunta sekä retkeily koiran kanssa, mahdollisesti myös canicross. Sopisiko länderi tällaiseen?

Kiitos kovasti, jos joku viitsii vastata!

Lähes vuoteen tässä ketjussa ei ole tapahtunut mitään, mutta kyselisin samaa kuin edellinen, eli että miten tuo länderipennun sosiaalistaminen voisi parhaiten onnistua niin, että koira ei olisi ihan niin varautunut vieraita kohtaan?

Onko joku osallistunut pelastuskoiratoimintaan länderin kanssa?