Koirat.com

Onko täällä ketään podhiksen omistajia?
Meillä on reilut 2-vuotias Fiona.

Ei varmaankaan ihan tungokseksi asti ole, mutta meillä noita asustaa kaksi kappaletta. Sisaruksille tulee nyt kesällä viisi vuotta täyteen.

Moi vaan kaikille tatran koiran omistajille!
Meidänkin kanssa asuu suuri valkoinen valloittaja.
Olisi kiva, jos tänne tulisi keskustelua, kun rotuyhdistyksen sivuilla on aikas hiljaista.
Tämä meidän uljas uros haettiin itse autoinemme Krakovasta viime pääsiäisenä.

täältä löytyy puolan tuontipoika Runo Visenna tuttavallisemmin Nalle :-) oikeen yllättävän paljon löytyy näköjään..

Minä arvelinkin tunnistavani Tattistavaan; tuolta laumisjutuista. Turussa tavattiin. Nalle olikin Kitaa isompi ja vanhempi. Mitäs laumisrotuja sinulla on? Toivottavasti vielä näyttelyissä tavataan. Aika vähän näitä laumiksia vissiin näyttelyitä kietää, tai siis aina on samoja kasvattajia, mutta saa kai ja pitäisi enemmän täältä pihoiltakin osallistua. Meillä on nyt tämä Kita ainoa koira, tekisi kieltämättä mieli sille kaveria, on se niiin ihana umpiluupää, murrosikäinen jukuripässi! Toissa vuonna kuopattiin meiän toisellakymmenellä olevat berninpaimenkoira ja collie, molemmat olivat poikia, berni oli matala ja collie ylikorkee, eli ne olivat samansuuruisia keskenään. Laumanvartija on toki aivan erilainen luonteeltaan kuin paimenkoirat(collieita olen kaksi saanut kunnioitettavaan ikään asti pitää). Tekee juur niinku sillä hetkellä sattuu itteään miellyttämään... Autojen jahtaaminen on nyt valitettavan IN tällähetkellä! Hihnassa osaa kuljkea ja pihalla on paljon vapaana, muttei se luotettava ole missään nimessä. Se oli ihana se juttu "laumiksen omistajasta

No tällähetkellä mulla on tuo pystiffi poika seurana ja lähellä oli ettei tullu Unkarista keskari tossa ihan hetki sitten mutta peruuntu purentavian takia sen pennun tulo suomeen..

Juu mie oon itte vähän sitä mieltä että ei nuo näyttelyt se laumiksen ihanneympäristö todellakaan ole ja Nallen kanssa on tarkoitus vielä parissa käydä että saa muittenkin ihmisten mielipiteistä sellasen keskiarvon ja kokonaiskuvan :-) Nuo näyttelyt ohjaa ihan liikaa tätä tänpäivän jalostusta siis miun mielestä ja monille kasvattajille ei muulla kuin näyttelytuloksilla tunnu olevan väliä...... Ja siitä ei seuraa muutakun heikkohermosia toimintakyvyttömiä koiria pitemmänpäälle, saisivat miun puolesta pysyä vartiokoirina mitä ovat ikuisuuden olleetkin ja siinä ei se ulkonäkö paljoo paina.... taas mie innostuin paasaamaan :-) mie vähän aattelinkin et nähtiinkö siellä turussa olin muistelevinani että tutun kuuloinen nimi mut enpä tohon muistiini tarpeeks luota...

Eihän nuo kauneuskilpailut ole sitä ominta ympäristöä laumiksille
Samoten vois jättää pois pelottelut, että huono handleri voi pilata koiran arvostelun... eli pitäisi madaltaa kynnystä, että ihan tavantalliaiset "uskaltavat" tulla kehään, joutumatta itse arvostelun kohteeksi, eikös kuitenkin ole tarkoitus arvostella koiran rakenne ja ulkonäkö.
Mielestäni, kun tämä meidän rotumme populaatio globaalistikin on tosi pieni, olisi hyvä saada näyttelyihin ja ehkäpä sitä kautta myös jalostukseen lisää materiaalia. Eihän se sitä tarkoita, että täytyisi juosta kaikki pohjoismaitten näyttelyt läpi kieli vyönalla kaikesta muusta elämästä viis,

mutta kun saatas edes jollain lailla esille, pois pihoilta piilosta.

Mielestäni jalostukseen pitäisi käyttää ehdottomasti terveitä koiria, toinen vanhemmista aina Alonkat ja 0kyynärät tuloksilla eikä lainkaan arkoja tai agressiivisia yksilöitä, D-lonkkaisia tai silmäsairaita jne. Vähemmän haittaa rodulle on "väärästä" turkin, kynsien tai silmien sävystä, paimenkoukusta, kippurahännästä kuin perinnöllisistä luuston/rakenteellisista vioista ja sairauksista sekä suurista sisäsiitosprosenteista ja suurilla saman koiran jälkeläismäärillä, mikä taas lisää mahdollisuutta sukusiitosasteen nousuun...

Luonneprofiilitestaus oli kiva asia podhalanskien syyspäivillä. Kita testattiin myös, täytti sinä päivänä 8kk, joten täytyy viedä sitten yli 2-vuotiaana uudestaan. Luonteessaan ei ole vikaa, testissä ei tullut mitään huonoa esille, mutta aikuisena on sitten hyvä tehdä uusiksi niin nähdään kehitys eli ollaanko saatu pilattua hyvä koira

Jep niinhän se pitäis mennäkin... Miehän oon senverta radikaali mielipiteitteni kanssa et ei kaiksta kasvattajista oo oikeen kavereita saanna täällä näitten parissa kun oon monesti sanonu et pitäs olla vähintää pakollinen se luonneprofiilitestaus vaikka sekään ei sitä kerro kuinka koira siinä ihan oikeassa tosipaikassa toimii eikä sais tuijottaa sokeesti niitä näyttelytuloksia... Mie oon saanna noista ihan sattumalta kokemusta kun mulla tuossa aidan toisellapuolella möllötteli mesikämmen tossa loppusyksystä ja tuo Nalle pomppi hirvee raivopäällä aitaa vasten et kimppuun vaan, onneks ei päässä läpi se olis ollu koiran menoo se mut tiedämpä miten käyttäytyy tuollaisessa tilanteessa

Huomasin tuolla muissa mm.harrastekeskusteluissa jonkun tutun podhalanskin omistajineen, tai no eipä lie koira ite kirjottanu, mut kuitenkin.
Meidän pojalla on vahtiviettiä ja pihaan tulijat ilmoittaa ja äänestä kyllä kuulee onko tuttu vai uppo-outo esim. sähkömittarin lukija. Herra sähkölaitoksen edustajaa ei sitten olisi laskenut takaisin autoonsa, Kita meni koko ajan eteen heiluttamaan häntäänsä ja heittämään tassua. Autoa varsin ei olisi enää päästänyt pihasta pois... kai se ois halunnut "iskälle" jättää näytille ketä "mamman" luona päivisin käy Emme siis oikeesti puhu itsestämme muutoin kuin nimillä, en ole lemmikkieni äiti!

Hauskasti tuo otus käyttää etutassujaan, kuin karhu...
Miten teidän muiden podhalanskit, onko tuttua tuo käpälöinti?

Pedot ovat meilläpäin pieniä, taitaa tuo oma runttonen olla se suurin petonisäkäs: ilveksiä, kettuja, supeja, mäyriä ja kärppiä sekä niiden jälkiä ollaan nähty ja niiden tuoksut kiinnostaa Kitaa! Peurat ajaa pihasta naapurikunnan puolelle, oravat ja jänikset ei vielä ainakaan ole kiinnostanut!

Kysymys teille kaikille muille podhalanskien omistajille:

Onko koiranne äänekäs?

Kita on hiljainen:
-en ole koskaan kuullut se murisevan kenellekään tai millekään
-se ei uikuta eikä vingu
-se myöskään tuhise tai röhki ja todella harvoin edes läähättää
-haukkuu pihapiiriimme tulijat: ihmiset ja eläimet, äänestä kulee onko tuttu vai vieras...
todella matala, kumea haukku, jos on uppo-outo tulija.., muttei hauku välttämättä lainkaan, jos itse olen pihalla ja auto tulee
-joskus kuorsaa kun on vielä "pentu" niin joutuu olemaan yöt sisällä, nukkuu paljaalla lattialla "aivan levällään" selällään makuuhuoneemme ulkopuolella aulassa

Armi ja Elsa liittyy keskusteluun mukaan.

Meillä kyllä mekkaloidaan pihalla. Lähes kaikki kulkijat ilmoitetaan. Elsa varsinkin vahtii tosi tarkkaan ja Armi siinä mukana. Yksin pihalla ollessaan Armi ei ilmoittele ohikulkijoita niin hanakasti.

Venytellessä Armi varsinkin mölisee, leikkiessä murisee ym. Kyllä täällä kaiken sorttisia ääniä kuuluu.

Lenkillä autoja kohti hyökkäillään. Elsa sai opetettua sen Armille ja samalla jätti sen pääasiassa Armin huoleksi, mutta välillä Elsakin hyökkää :( Hevoset ym ohitetaan lenkillä hyvin, välillä huvittaisi mennä tekemään lähempääkin tuttavuutta.

Meillä tytöt ei ole yhtäaikaa paikalla kun ihan vieraita ihmisiä tulee. Ensin saa Elsa tutustua ja Armi odottaa portin takana. Elsan todettua vieraiden olevan ok, saa Armi liittyä seuraan. Tällä kaavalla sujuu huomattavasti rauhallisemmin ja helpommin.

Käsittääkseni nartut on epäluuloisempia ja tiukempia vieraita ihmisiä kohtaan kuin urokset. Elsaa ei juurikaan kuljeteta kodin ulkopuolella, koska se kerää kierroksia ja on koira agressiivinen. Helppo ja tottelevainen kotioloissa, mutta hermostunut ja herkästi syttyvä kodin ulkopuolella. Ihmiset se hyväksyy melko nopeasti, peloteltuaan ne ensin rähjäämällä, sen jälkeen vaatimalla vaaditaan rapsutuksia.

Armi taasen on villi ja leikkisä kotona, sillä on aina omat kuviot, eikä sitä paljoakaan kiinnosta tehdä mitä pyydetään. Välillä tuntuu, että se on täysin kuuro kun eväkään ei värähdä sitä kutsuttaessa, se vaan touhuaa touhujaan. Armi ei ole järin kiinnostunut tutustumaan vieraisiin ihmisiin. Meillä kyläilevät käydään nuuskimassa ja toteamassa tervetulleiksi, sen jälkeen siirrytään leikkimään tai makoilemaan sivummalle.

Meille tulee uroskoira 8 kk ensi kuussa, odotan innolla millainen tyyppi sieltä tuleekaan ja kuinka luonne eroaa nartun luonteesta.

Täältä löytyy myös yksi rodun edustaja, puolen vuoden ikäinen uros. Sain viimeinkin toteutettua lapsuuden haaveeni omistaa laumanvartija kun muutettiin omakotitaloon haja-asutusalueelle.

Rölli on äänekäs yksilö, pihalla kaikesta pitää ilmotella ja tällä hetkellä kodin ulkopuolellakin ilmoittelee ihmisille olemisestaan ja tulemisestaan. Tuota yritetään hillitä ja kitkeä pois. Nukkuessaan se sitten kuorsaa. Tyytyväinen olen ollut hankintaani, vaikka onhan tuo ihan erilainen ohjattava ja koulutettava mitä aiemmat koirat, mutta se olikin tiedossa hyvin jo ennen pennun ostamista.

Moikka Ultzi,

Pentu-/nuoruusaika voi olla, joillain yksilöillä vähän äänekkäämpää kuin toisilla. Palkitset hiljaa olemisesta, naksuttimella saa hyvin palkittua ne hiljaiset hetket haukkujen välissä. Täysin haukkumista ei voi, eikä kannata edes yrittää kitkeä pois, koska se on osa laumanvartijan luonnetta ja kuuluu oman reviirin vartioimiseen, kuten varmasti tiedätkin.

Meillä Elsa oli varsin äänekäs nuorena myös oman reviirin ulkopuolella, joskin se kertoi koiran epävarmuudesta uusia asioita ja tilanteita kohtaan. Edelleen kolme vuotiaana se poimii joitain harvoja ihmisiä, joille oman reviirin ulkopuolellakin haukutaan.

Kyllä meillä on tiedossa tuo että koiran ominaisuuksiin kuuluu ilmoittelu, emmekä sitä koe ongelmana. :) Silti tahdomme puuttua "tyhjän päiväiseen" höpöttämiseen, jotta koiralle kehittyisi jonkinlainen johdonmukainen kuva siitä missä vartiointi on sallittua ja missä sitä ei tarvita (ainakaan niin paljoa). Siihen kun se omalla tontilla tekee vartiointihommia emme puutu samalla tavalla kuin tontin ulkopuolella.

Kita ei ole vielä tähän 16kk ikään haukkunut missään (lenkeillä, matkoilla, koirapuistossa, näyttelyissä) muualla kuin omassa pihassa. Näin sitä on erilaisia yksilöitä.

Oon ihan "väsynyt" tuohon tarvikkeitten kestämättömyyteen! Vähän, kun kaverin kanssa hihnassa leikkii, niin aina menee jotain rikki! Nahkahihna on mennyt poikki ja vanha flexi, no se ei ollut yllätys!, pannoista on oiennut lenkkejä, samoin hihnan lukoista ja eilen pasahti pistolukko "tuhannen p*llun päreiksi", kun vähän otettiin leikkiasentoo rintakehä maahan ja persus ylös, tiedättehän; nopea nykäys! Ostin toukokuussa uuden ja se lukko jo yksinään maksoi 9€.
Täytyy ostaa kaikki tästä lähin maatalouskaupasta, sonneille tarkoitettuja vermeitä ;-D

Odotan mielenkiinnolla näkeväni Armin ja Elsan uuden laumanjäsenen syyspäivillä!

Elsa käyttää tosiaan ääntään vähän liiaksikin niin kotona, kuin kodin ulkopuolella. Elsalla se kertoo enemmänkin epävarmuudesta, kuin vahtimisesta vieraalla alueella.

Armi taas ei kodin ulkopuolella hauku. Tai no, on se haukkunut kerran... Liettuassa haalarit päällä vastaan tuleville kultsuille. No se sallittakkoon. Minunkaan mielestä vaatteet ei kuulu koirille :)

Kotoa kun lähdetään lenkkeilemään näille samoille teille, joita joka päivä kävellään, niin kaikki ne alueet on meidän koirien reviiriä = vahdittavaa aluetta. Vastaantulevat ihmiset yleensä haukutaan, mutta ei aina (silloin jos mukana on lastenvaunut, koira tms niin ei tarvitse haukkua). Hevoset kuuluu maisemaan ja niitä ei haukuta ollenkaan. Samoin tien viereen kesäisin ilmestyvät lehmät kuuluvat maisemaan. Mutta yksinäinen vieras ihminen tai vieraat ihmiset saa aika kylmän tervehdyksen. Kumpikaan tytöistä ei ole agressiivinen, mutta ei tuo ihmisten pelottelukaan kivaa ole. Minkäs teet, ei ne vielä ole uskonut, ettei meidän tilukset ihan niin pitkälle ulotu, vaikka niitä kuitenkin päivittäin kierrellään.

Kitalla kun tuota kokoa ja raamia ulkoasussa löytyy, niin siinä ei ihan hepposet vehkeet tosiaan riitä :) Odota vaan kunhan se pääsee aikuiskokoon ;) saatte teettää sille mittatilauksella pannat ja taluttimet. Naapuri vitsaili, että miun tarvii laittaa kiviä taskuun lisäpainoksi, kun alan sen uroksen kanssa lenkkeilemään. Kolmea en uskalla viedä kerralla, likat vielä juuri ja juuri vien yhdessä.

Syyspäivillä nähdään. Vielä en kokoonpanosta osaa sanoa.

On kyllä vain eroja koirissa.. Meillä tuolla tosiaan ainakin toistaiseksi tuntuu tuo pihan ulkopuolella oleva haukkuminen ja mölinä olevan enemmän semmosta "Huomaattehan että minä tulen täältä ja varottahan meitä"-tyylistä juttua kuin suoranaista epävarmuutta. Silloin kun Rölli menee epävarmaksi se hiljenee täysin ja istuu selin epävarmuuden aiheuttajaan eikä katsokaan sinne epävarmuuden aiheuttajan suuntaan. En tajua tuota sen logiikkaa kääntää selkänsä.. Aika näyttää miten tuo tuosta vielä muuttuu..

Moi vaan taas :-)

Voi että oon tyytyväinen: tilattiin Mäntsälässä sunnuntain koiranäyttelyssä Nahkapajasta Kitalle mittatilaus-, puolikiristävä, nahkakaulapanta erikoisvahvoin ketjuin jne., se tuli jo heti seuraavana torstaina postilaatikkoon ja on HYVÄ!
Minua ei haittaa vaikka säät viilenee, on pal mukavampi ulkoilla,
kun ei tartte ettii varjopaikkoja ;-D
Eilen oli Kitalla beauceron tyttöystävä mukana kirittämässä mettässä, kun samoiltiin tunnin verran, kyllä oli mukavaa! Tuulikin kivasti, niin ei ollu ötököitä!

Tähän asti ollaan säästytty Kitan kaa punkeilta, eli nyt jo 2kesää!

Malttaisikohan se "Leisku" kirjotella kuulumisia uudesta laumanjäsenestään?

Mitenkäs "selänkääntäjän" itsevarmuus on kasvanut?

Tällä hetkellä meillä on ilmeisesti murkkuikää lähestyvä täysin tyhjänpäivänen mölyäjä, joka uhmaa kaikkea. Epävarmuuden osoittaminen on muuttunut sikäli, että enää se ei käännä selkäänsä, mutta "jäätyy" paikalleen ja on silloin liioitellun rauhallinen. Tuolloin jos sille tarjoaa makupaloja, vaikka houkutellakseen sitä toimimaan etes jotenkin, se sylkee kaiken pois, vaikka olis hanhenmaksapalleroita tarjolla.

Uusi laumanjäsen on aivan huipputyyppi. Luonne on aivan mahtava, juuri sellainen kuin mielestäni pitää ollakin. Vahtii omaa aluetta voimakkaasti, mutta hyväksyy kaikki minun läsnäollessa sillä sekunnilla kun pääsee haistamaan ja sitten ollaan kavereita. Turhista ei hötkyillä, esim lenkkeillessä täällä kotioloissa, ei pörrätä kulkijoille (ainakaan vielä). Ystävällinen ja rohkea poitsu. Ihan kakara se kuitenkin vielä on. Armin kanssa juoksevat ja painivat aitauksessa ja sukan veto on täällä sisällä se mukavin harrastus. Kumpikaan ei luovuta.

Jorihan on siis kodinvaihtaja ja ekassa kodissaan ollut huonolla hoidolla. Kasvattajalle palatessaan oli tosi laiha ja aivan lihakseton. Kasvattajat aloitti lihotuskuurin ja Jori oli jo painoa hieman saanutkin lisää, vaikka oli se kovin laiha silloinkin kun sen hain. Nyt se syö raakaruokaa niinkuin muutkin ja pikkusen on tullut lihaa luiden ympärille. Liikuntana metsälenkkejä, uimista ja Armin kanssa riekkumista. Kyllä se alkaa normaalilta teinipojalta jo näyttämään.

Elsan kanssa Jori tulee hyvin juttuun, mutta Elsan ja Armin ystävyys loppui noin viikko sitten ja sen jälkeen likat on pidetty erillään. Tiedä sitten mistä johtuu... Elsa siis on ollut kiistaton johtaja (ei välttämättä kovin hyvä sellainen) diktaattori, Armilla ei ole aikomusta kalifiksi kalifin paikalle, mutta selkäänsä se alkoi saamaan kuitenkin. Riitapukari Elsa vaan useimmin oli ruvella. Armi taas oikein pelkää Elsaa, joten ne on erotettu toisistaan. On saattanut tuo Armin ylivarovaisuus johtua Elsan vahvasta vallasta. No katsotaan mihin tilanteet menee. Toinen aitaus on joka tapauksessa valmisteilla.

Kyllä tuo uros vaan on todella helppo noihin likkoihin verrattuna. Mutta eikös naisilla ole aina ne omat hömpötyksensä.