Koirat.com

Minulla on kohta 16-viikkoinen sakemanni narttu. Olen hieman hämilläni sen käyttäytymisestä metsälenkillä. Eli koira saa olla joko vapaana tai liinassa. Pysyy hyvin lähellä, vähän liiankin hyvin. Varsinkin alkumatkasta se kulkee jaloissa niin tiiviisti, että ihmisen liikkuminen hankaloituu. Se yrittää tulla joko poikittain jalkojen eteen tai sitten tulee jalkojen välistä. Usein myös tarttuu lahkeisiin tai käsineisiin kiinni. Tai sitten vain pysähtyy eteen. Mitä enemmän on lunta, sitä hanakammin se hankaloittaa kulkemista. Toinen on myös metsässä oleva alamäki, silloin tullaan poikittain jalkojen eteen ja kytätään, että jos jalka vähänkin liikahtaa niin siihen heti napataan kiinni.
Tottelee kyllä ei sanaa. Irroittaa heti hampaat kun sanotaan ei. Mutta kun tilanne menee ei:n hokemiseksi niin se ei ole mielekästä. Välillä pentu selkeästi vapautuu kulkemaan ja juoksee riemuissaan edessä, kunnes taas iskee "paimennusvietti" ilman mitään varoitusta.
Mitä tuo voi olla? En halua rankaista pentua siitä jos se on sen vietti joka selkeästi tulee jostain selkärangasta.
Pienoista totuttelua on myös vaatinut hihnalenkille lähtö. Ei mielellään lähde pihasta pois. Viihtyy pihassa hyvin mutta jos tehdään puutarhassa kävelylenkkiä, niin käytös on sama kuin metsässä. Jaloissa kiinni kunnes taas rentoutuu ja lähtee juoksemaan omia aikojaan. Aina kuitenkin odottaa jonkin matkan päässä ihmistä. Ja tämä käytös on sama on sitten mieheni tai tyttäreni lenkittämässä.
Jos kuljen mieheni kanssa lenkillä metsässä niin yleensä on aina etummaisen puntissa ja jaloissa kiinni. Tilanne helpottaa jos kuljen reilusti mieheni jäljessä ja pentu tavallaan vahtii puolessa välissä meitä kumpaakin. Silloin ei niin paljon häiritse etummaisen kulkua.
Onko neuvoja tai muita saman kokeneita?

Hei Cardigan. Paimennusvietin, kuten minkä tahansa muun vietin tulee olla hallinnassa. Kun näet, että vietti iskee, eikä se ole siinä tilanteessa toivottavaa, puutu siihen heti. Kun pentu oppii, että sinä määrität, koska se on "töissä", se rentoutuu kulkemaan vapaasti.

Lusu kirjoitti:

Hei Cardigan. Paimennusvietin, kuten minkä tahansa muun vietin tulee olla hallinnassa. Kun näet, että vietti iskee, eikä se ole siinä tilanteessa toivottavaa, puutu siihen heti. Kun pentu oppii, että sinä määrität, koska se on "töissä", se rentoutuu kulkemaan vapaasti.

Kiitos asiallisesta vastauksestasi. Huomasin heti, että viestini tuli väärään paikkaankin. Tästä on niin kauan aikaa kun viimeksi olen tänne kirjoitellut. Tämän piti tulla saksanpaimenkoira osastolle. Noh, mutta kiitollinen olen kuitenkin vastauksestasi josta on apua epäilyksilleni. Että tässä vaan on hyvin vahva viettinen koira. Sen huomaa sisälläkin, että lähellä täytyy olla. Alkuun oli se, että yksin jäädessään piti meteliä ja roudasi kaikki tavarat "omaan huoneeseensa". Kaikki irrallinen viereisestä huoneesta löytyi kotiin tultua Sohvin huoneesta =D Ei rikkonut mitään.
Tuo tilanne on helpottanut DAP haihduttimen myötä.
Vaan nyt sitten keskitytään seuraavaan ongelmaan, eli tuohon paimentamiseen. Täytyy miettiä kiivaasti kuinka saadaan järkevästi vieroitettua pentu jaloista. Sisällä se ei enää käy kinttuihin kiinni. Se oppi meni nopeasti perille vaan tuo metsässä paimennus on nyt seuraava haaste.
Jos jollakulla on neuvoja niin otan ne ilolla vastaan. Toki aion tässä tilanteessa nyt käyttää lelua tai jotain muuta sellaista apuna, että ajatus poistuu paimentamisesta. Kielto ei auta kuin hetken. on muuten tottelevainen koira, mutta kun tässä tapauksessa kielto ei toimi kuin hetken niin ei viitsi alkaa siihenkään, että koko lenkki menee ei:n hokemiseen. Ja rankaisemaan en lähde. Pentu on sen verran nöyrä, että se ei toimi. Tämä käytös on saatava jollain muulla tavalla pois etten tee hallaa pennun psyykkeeseen.

^Siirrän viestit tuonne saksanpaimenkoira -ketjuun, niin siellä voi jatkaa tarvittaessa :)