Koirat.com

Hei, koitin katsoa onko tästä rodusta jo ketju, mutta en ainakaan nähnyt.

Perheeseemme suunnitellaan koiran ottoa ja monta rotua on vilahdellut mielessä. Nyt löytyi uutena rotuna tällainen Staby, joka herätti kiinnostukseni, koska siitä mainitaan, että soveltuu myös perhekoiraksi. Lisäksi se on Erittäin kaunis! Osaisiko joku kommentoida sen sopivuutta, kun kerron millaiseen perheeseen se mahd tulisi?

Eli ensimmäiseksi koiraksi kolmenhengen perheeseen, yksi lapsi, 12 v, omakotitalo & piha. Vanhemmat säännöllisessä työssä (=kotona yksin n 8 h/5 pvää vkossa) ja lapsi koulussa, kotona tietty meitä aikuisia vähän ennen.
Lenkitys aamun varttipisut, iltapäivällä/töiden jälkeen ~ 30 minuuttia ja illalla 30min-1,30h lenkitys, koirapuistoilua toisinaan. Kesällä mökillä, vapaanaoloa koko kesän. Viikonloppuisin metsälenkkejä.
Ei aktiiviharrastuksia, etenkään mitään kilpailujuttuja. Peruskoulutus&perustottelevaisuus toki kuitnekin, pikkutemppujen opettelua "omaksi huviksi" ja koiran iloksi, harrastusmuotoinen agility/toko ei ole poissuljettua, mutta kun sitä ei ole koskaan kokeilut, niin en tiedä, vähän kiinnostaisi kyllä..

Pidän tärkeänä, että koira on kotona rauhallinen, mutta iloinen ja vilkas, kun jotain tapahtuu. Että se pitää lapsista ja muista ihmisistä, pysyy vapaana pidettäessä omistajan lähistöllä (joo koulutuskysymys, mutta toinen rotu suoriutuu siitä helpommin kuin toinen..)

Tämmösiä ajatuksia. Mitenkähän tämä stabyhoun soveltuisi tällaiseen perheeseen?
Millainen pentutilanne mahtaa olla, onko vaikea saada?

Minäkin olen hyvin kiinostunut rodusta! Olis kiva lueskella Staby omistajien juttuja. Mutta tämä ei näytä olevan hirveän aktiivista.;D Mutta siis olen kuullut että rotu on suomessa vielä aika harvinainen joten kysyn samaa että onko pentuja vaikea saada, sekä onko ne kallimpia/halvempia harvinasiuuden vuoksi? (<----Uteliaisuutta, raha ei ole tärkein mutta kysyin nyt kuitenkin)

Lähellä asuu kaksi sabyhounia ja aivan ihania toinen on vasta pentu ja toinen noin 3 vuotias ja aivan ihana vesipeto hyppää laituriltakin ihan suoraaan eikä malttais tulla pois ollenkaa!<3 En tunne omistajia kovin hyvin joskus tullut vähä juteltu. Molemmat on tosi kilttejä ja vilkkaita. Jos kaikki stabyhounit on tollasia ni mulle äkkiä sellanen!;D Mutta siis tänne kirjoittelinkin sen taki että saisin lisää tietoa rodusta vaikka siitä on tullut luottuakin jo jonkin verran.Itselläni on nyt perhoskoira(itsekoulutettu)Ja staby tulisi toiseksi koiraki ehkä noin kolmen vuoden päästä!:) Olen hoidellut kaiken rotuísia ja luonteisia koiria parin vuoden ajan ja lukenut että staby voisi sopia minulle mutta haluaisin kuulla myös teidän jolla on stabyhoun niin mielipiteen asiasta!

Itsekin haluaisin ehdottomasti tietää rodusta enemmän, ja missä luokassa pentujen hinnat pyörivät? Onko vähän tyyriimpi rotu kun on harvinainen?

Mitä itse olen lueskellut hieman rodusta yms., niin olen saanut sen käsityksen, että pentua voi joskus joutua odottamaan pitkäänkin, juurikin tuon harvinaisuuden takia.

Täällää edelleen kaipailtaisiin rodusta kokemuksenne pohjalta tietoa:)

Täällä olisi melko tuore stabyn omistaja :) Vastailen tässä ketjussa kysyttyihin kysymyksiin, pistäkää lisää jos tulee mieleen, on ihanaa puhua omasta koirulista! Vaikka puhunkin lähinnä oman yksilön perusteella. Tupsu on siis nyt 7 kk, joten en osaa sanoa millaiseksi luonne vielä muovautuu murrosiässä ja aikuisiässä, ja miten koulutus esim. tokoon tai agilityyn onnistuu pidemmällä tähtäimellä.

- liikunnan tarpeesta: meillä tehdään aamulla ja illalla 2-4 pissalenkkiä (nyt on käytännössä sisäsiisti ja kykenee pidättämään työpäivän + matkat n.9h), töiden jälkeen pidempi lenkki, 1-3h pääasiassa vapaana. Jos ei pääse vapaana juoksemaan ja puuhaamaan metsässä, koen että iltaisin on selvästi puuhakkaampi otus ja se on vähän ärsyttävää :D Eli tekee pahojaan, mitä ei väsyneempänä tekisi. Tietty aktivointi ja muu aivojen rasitus voi korvata sen pitkän lenkin. Pitäisin siis tärkeänä, että opettaa koiraa alusta asti vapaana olemiseen ja tottelemiseen, ja 2kk iästä tähän 7 kk ikään sanoisin, että hyvin sujuu! Ainoastaan yhtäkkiä viereen putkahtavat koirat saavat kuuroutumaan. En kuitenkaan tiedä, onko poitsulla vielä metsästysvietti herännyt, joten tilanne saattaa muuttua aikuisena. Mutta rotuunhan kuuluu että haahuilevat n.50 m ihmistä edellä etsimässä riistaa - ja tällä etäisyydellä Tupsu yleensä pysyy, välillä vilkaisee että tulenko perässä. Ei siis ole tarvinnut erikseen opettaa tähän, ja on myös sisaruksilla kuulemma sama. En tiedä onnistuuko kovinkaan helposti pitää koira lähellä, tyyliin pari metriä, sillä minusta on parempi että koira saa haahuilla ihan kunnolla ja tutkia ympäristöään ja näin aktivoituu kivasti, ja toteuttaa luonnollista tapaansa kulkea omistajan kanssa. Aina kun metsässä tulee vaikka pururadan mutka/saavutaan pururadalle, koira on edellä ja minä jäljessä enkä siis näe tuleeko sieltä joku vastaan, pyydän koiraa joko odottamaan tai kutsun luokse. Nämä kun opettaa varmoiksi niin en näe tarpeelliseksi tuota lähellä pysymistä. Ja kumpikin käsky sujuu oikein hyvin ikään nähden (toistaiseksi :D) paitsi jos tosiaan jostain pölähtää toinen koira.

--> rauhallisuudesta kotona, Tupsu on rauhoittunut tässä iässä selvästi pikkupentuajan jälkeen ja uskon että se on aikuisena suht rauhallinen, kunhan huolehtii siitä liikunnasta ja aktivoimisesta. Ei tarvitse kuitenkaan joka päivä keretä tai jos on vaikka sairaana, kunhan useimpina päivinä saa toimintaa. Sosiaaliselle koiralle olen havainnut koirapuiston ja mätsärit tehokkaaksi väsyttäjäksi :D

- harrastuksia ei ole siis pakko olla, lenkkeily riittää jos sitä jaksaa vähintään sen tunnin (ainakin nuorelle koiralle). Mutta Tupsu selvästi tykkää tokosta ja sehän on mukavaa tasapainottavaa puuhaa aktiiviselle rodulle. Toisaalta uskon että stabyistä löytyy myös vauhtia agilityyn jos se kiinnostaa, sillä kun putkea kokeiltiin ekaa kertaa niin Tupsu tuli kovalla ryminällä läpi. :D

-tuntuu pääasiassa yksilöt pitävän lapsista eli täydellinen lapsiperheeseen, kunhan opettaa pentuna kunnolla ettei purra ja tervehditä liian innokkaasti, niin kuin meidän vilkas yksilö tekee vieläkin. Mulla on semmoinen tuntuma että vuoden pari iässä nämä rauhoittuvat sillain mukavasti, että pahin vilkkaus talttuu ja on huomattavasti helpompia arjessa, mutta vanhatkin yksilöt ovat silti touhukkaita ja tykkäävät puuhata. Ja nämä ovat erittäin hellyydenkipeitä! On ihanaa köllötellä omistajan kainalossa, sylissä kaikissa mahdollisissa asennoissa ja rapsutuksia kerjätään kyllä kaikilta. Tämä seurallisuus tosin tekee sen, että yksinoloon opettaminen täytyy tehdä huolella ja se voi viedä aikaa - meillä opittiin ehkä 4 kk iässä? On tietysti yksilökohtaista, mutta semmoinen mututuntuma on että on varsin yleistä että yksin oloon ei opita ihan viikossa kotiin tultua.

- hinnasta: kaikilla ilmeisesti 1300 euroa tällä hetkellä, ei siis hintaetua kannata toivoa kasvattajien välillä, kaikki tuntevat toisensa ja ovat näin sopineet. Pentua voi joutua odottamaan, en sitten tiedä mikä on pitkä aika kenellekin, itse odotin vajaan vuoden. Löysin rodun 2011 toukokuussa, kesäkuussa otin yhteyttä kasvattajiin ja joulukuun lopulla tuli pentue, jossa 'jonotusnumeroni' riitti pennun saamiseen. Oli varmaan aika ihannetilanne, olin varautunut odottamaan tänä kesänä 2012 syntynyttä kahta pentuetta, ja astutuksia oli vuonna 2011 useita epäonnistuneitakin. Pentueet on keskimäärin ehkä 5-7 pentua kooltaan, on myös 10 ja 11 tainnut Suomessa syntyä, joskus vain yksi.
--> varaudu odottamaan vuosi-puolitoista, toisaalta nyt 2011 ja 2012 aikana astutustiheys on selvästi noussut, eli yritystä on kovasti saada lisää stabypentuja Suomen maahan! :)

Kaiken kaikkiaan mielestäni täydellinen rotu! Toivoin seurallista, suht helposti koulutettavaa ensimmäistä koiraa, jonka turkki on helppohoitoinen muttei kuitenkaan karkea (ei haise!), rakenne on sporttinen ja liioittelematon. Todella hyvä 'yleiskotikoira' liikunnalliselle ihmiselle, joka ei kuitenkaan ihan joka päivä ehkä jaksa metsässä rämpiä tai harrastaa joka viikko. Todella hellyttävä hölmöine päähänpistoineen ja omaperäisine tapoineen, on nimittäin sen verran kuitenkin itsenäinen että keksii kyllä omaa puuhaa jos omistaja ei sitä anna, yleensä lelujen riepottelua ympäriinsä ja tavaroiden ja ruuan ryöväämistä pöydiltä. (Tupsun pahimmat tuhot on jääneet järsittyyn kohtaan seinässä :D).

-metsästykseen näitä myös käytetään, erityisesti 'sunnuntaimetsästäjälle' mukava, joistain yksilöistä ei nimittäin viettiä löydy lainkaan, mutta useimmista sen verran että leppoisaan harrastamiseen käy. Vietti ei kuitenkaan ole niin vahva etteikö sopisi ihan 'vaan kotikoiraksi'.

- terveystilanteesta: epilepsiaa esiintyy joskus, kuten suunnilleen kaikilla roduilla; von willebrandtin verenvuototaudin kantajia on noin puolet kannasta, neljäsosa terveitä ja neljäsosa sairaita. Kuitenkin sairaatkin yksilöt on saattaneet olla leikkauksessa ilman, että on huomattu mitään. Ei siis sama asia kuin ihmisillä. Tähän kyllä panostetaan Suomessa jalostuksessa, Hollannissa vain satunnaisemmin eikä rotujärjestö aja asiaa erityisemmin. Lonkkia ja kyynäriä on alettu kuvaamaan enemmän ja jonkun verran huonoja löytyy, jalostukseen raja-arvo taitaa olla B. Korvatulehduksia voi tulla kun on luppakorvat, ja hotspottia kun monet yksilöt on vesihirmuja.

-luonteesta sen verran että rotumääritelmästä poiketen jonkun verran on arkoja yksilöitä, ja tämä korostuu varmaan silläkin kun pentuja ei sosiaalisteta pienenä riittävästi, esim. juuri omakoti/maalla asuvat. Pitäisin siis sosiaalistamista tärkeänä, se vaivannäkö kyllä palkitaan myöhemmin! Aggressiivisista yksilöistä en ole kuullut, paitsi remmirähjistä, eli uroksilla voi esiintyä rähähtelyä mutta se ei jää päälle jatkuvaksi räksytykseksi. Vahtikoiratyyppinen äänen käytöltään: ilmoittaa meillä yhdellä-kahdella haukahduksella kun ovikello soi, mutta siihen se jääkin. Tosin jos se jotain pelkää, esim vessaharjaa, niin se saattaa haukkua kunnes vaara on poistettu. :D Mutta kun rotukuvauksissa lukee että stabyt on vähän varautuneita vieraita kohtaan, niin se on aika yksilökohtaista. Vieraiden saapuessa etenkin omakotitalossa asuvat koirat kyllä ilmoittaa haukkumalla mutta tulee kyllä heti tervehtimään ja haluavat rapsutuksia.

- melko pehmeä koira on myös, äänille on herkkä. Tupsulle ei kyllä ole jäänyt mitään traumoja äänistä, esim ukkonen ei häiritse, eikä se ala arastella jotain paikkaa jossa on kerran vähän säikähtänyt. Painostamalla kouluttamiseen ei reagoi hyvin, menee lukkoon nopeasti jos aistii että ihmisellä palaa pinna. :D

Noniin, oliskohan tässä jo jotain. Lisää saa kysyä!

Ellaliini vastailikin jo tosi kattavasti.

Minulta ei liikene stabille kuin ylisanoja. Reilun 20 vuoden koiran omistamisen jälkeen on vihdoinkin löytynyt se oma rotu. <3

Stabyhounissa yhdistyy kuvankaunis ulkomuoto ja terve korvienväli. Se on perusluonteeltaan iloinen ja aktiivinen, helposti koulutettava ja ystävällinen vieraillekin, olematta kuitenkaan täysin varaukseton. Stabyhoun on hieman omapäinen, mutta tiettyä omapäisyyttä metsästykseen käytetyltä rodulta vaaditaankin, ettei se luovuta liian nopeasti. Stabi on kuitenkin myös herkkä ja aina parhaansa yrittävä koira, joka vaatii reilun ja lempeän johtajan.

Aivan varauksetta en olisi stabia suosittelemassa pelkäksi lenkkikaveriksi. Aktiivinen tekeminen auttaa luomaan hetkittäin itsepäiseenkin koiraan suhteen, jonka myötä arki stabin kanssa on helppoa ja iloista. Stabyhoun nauttii yhdessä tekemisestä ja etenkin nenätyöskentelystä. Se on omimmillaan etsijäkoirana tai muussa etsintätyössä. Siitä saa väsymättömän kaverin pitkillekin metsävaelluksille. Liian vähäisellä aktivoinnilla elävä stabi keksii nopeasti purkukanavan energialleen eikä se yleensä ole omistajan mieleen.

Stabyhoun vaatii ehdottomasti sosiaalistamista ja siedättämistä. Rodussa on paljon mm. ääniherkkiä yksilöitä ja pientä stabia onkin hyvä totuttaa monenlaisiin ympäristöihin, ihmisiin ja koiriin.
Yhtenä erikoisuutena voi mainita stabyhounista sen taipumuksen käyttää näköaistiaan aktiivisesti. Stabi saattaa reagoida esim. valokuviin tai tienvarsien mainoksiin ja on erittäin tarkka kotonakin siitä, että tavarat pysyvät paikoillaan. ;) Väärään paikkaan eksynyt esine herättää suurta epäluuloa. Sopeutuvaisena koirana se kyllä pääsee tilanteista yli, kun niistä ei tehdä liian suurta numeroa.

Riistavietin takia stabyhounille on syytä pennusta asti opettaa vahva luoksetulo esim. pillillä. Kun ohjaaja tekee itsestään alusta asti mielenkiintoisen seurattavan, ei stabin ulkoiluttamiseen metsässä vapaana ole mitään estettä.

Stabin turkki on melko vaivaton. Se ei kerää mukaansa kaikkia risuja metsästä ja kuivaa nopeasti sateenkin jälkeen. Toisaalta stabin karvanlähtö pari kertaa vuodessa on rajua. Yhden harjauskerran tuotoksista saisi helposti toisen koiran itselleen tai villapaidan. ;)

Omistajaltaan stabyhoun vaatii huumorintajua, kärsivällisyyttä ja johdonmukaisuutta. Hiki otsalla TOKOa tahkovalle suosittelisin toista rotua. Samoin sille sohvaperunalle, joka haluaa sadepäivänä päästä ulkoilusta pienellä piha- pissatuksella. Sille, joka on valmis nauramaan itselleen ja koiralleen, sen hulluille keksinnöille ja tarpomaan metsässä tunnin ja toisenkin säässä kuin säässä, suosittelen lämpimästi stabia. Meidän elämäämme se on tuonut rutkasti naurua (hassuin koirani ikinä!), vauhtia ja onnistumisen kokemuksia (näyttelyt, harrastukset). Stabi on koostaan huolimatta loputtoman hellyydenkipeä sylikoira, jonka alati heiluva häntä uhkaa sohvapöydän kahvikuppeja ja, joka haluaa aina olla osallisena kaikessa. Ihan täyden kympin koira ainakin minulle. :)

Nemi on opettanut minulle, perfektionistille, että joskus tilanteille on parempi vain nauraa ja pääasia on, että molemmilla on hauskaa. Tai että itsepäiselle koiralle on joskus suotava aikaa. Kaikkia käskyjä ei ole yhtä kivaa noudattaa ja välillä Nemi pohtii hetken. Sen sijaan, että tuhlaan käskyjä toistamalla niitä, olen oppinut odottamaan. Lopulta Nemi tekee niin kuin pyysin. Sen täytyy vain päästä yli harmistaan ja laskeskella vaihtoehtojaan. ;) Jos käsky on ollut erityisen tylsä, se saattaa väläyttää minulle nopeasti etuhampaitaan. Näyttäisi varmaan kieltään, jos olisi ihmislapsi. ;D Stabin edesottamuksia on vaikea ihan pokkana seurailla.

Heipsis!

Osaisko kukaan kertoa mulle missä hinnoissa nää stabyhounit liikkuu?=)

Hei!

Olen miettinyt jo pitkään koiran hankkimista. Metsästän syksyisin lähinnä lintuja, ja siihen tarkoitukseen koiran hommaamista olen ajatellut. Metsästys ei kuitenkaan ole kovin aktiivista, ja koiran pitäisi olla myös hyvä kotikoira. Perheessämme on toinen koira, 4-v. cavalier. Liikuntaa koira saisi riitävästi, mutta tosiaan metsästystä vain syksyisin, koulutusta toki ympäri vuoden.
Eli sopisikohan stabyhoun minulle, osaatteko sanoa?

Staby on oivallinen perhekoira aktiivisen ulkoilijan kaveriksi, eikä se mun mielestä vaadi mitään ympärivuotista metsästyskäyttöä. Onhan se kotimaassaankin lähinnä maatilan yleiskoirana käytetty, eikä mikään metsästyskoira. Kova vietti saattaa vaikeuttaa vapaanapitoa, mutta tämäkin on yksilökohtaista.

Omaa stabya ei ainakaan toistaiseksi löydy, mutta kaverin mustapään kanssa on tullut lenkkeiltyä aktiivisesti kohta parin vuoden ajan ja olipa neitonen mulla hoidossakin pari päivää tossa kesällä.

Kaiken kaikkiaan oikein mukava rotu, jonka edustajaa voisin itsellenikin harkita.

Helou,
Parin viikon kuluttua tähän talouteen muuttaa stabypentu. Olisi kiva saada eloa tänne palstalle ja kuulla muiden stabyomistajien ja koiriensa kuulumisia.
Asustan tällä hetkellä Virossa, mutta lomat tulee vietettyä Helsinki-Espoo-Karjalohja akselilla, ja stabytreffejä olisi kiva järkätä.
Pentu on kotoisin Ruotsista, joten hirveästi ei tule näillä näkymin törmättyä otuksen omiin sisaruksiinkaan.

Meillä on staby nyt 2,5-vuotias :) Täytyy sanoa, että on nykyään todella helppo koira, kun tapakasvatus on suurimmaksi osaksi onnistunut ja nuoruuden vilkkaus tasoittunut todella paljon. Koira on välillä suorastaan uskomattoman rauhallinen ja jopa laiska, jos ei tehdä mitään jännää, esimerkiksi mennään vaan pissalenkille korttelin ympäri.

Tuosta metsästyksestä: olen saanut vaikutelman, että useimmilta yksilöiltä löytyy viettiä jonkun verran, aika harvoilla niin vahvana kuin yleisemmillä metsästysroduilla. Sen vuoksi se voi olla oikein hyvä valinta, jos käy metsällä muutamia kertoja syksyllä (vs. parin kuukauden reissut Lappiin). Ainakin oma koira pärjää vallan mainiosti muullakin puuhalla, vaikka siitä kyllä näkee, että linnun haju saa sen syttymään ja motivoitumaan paremmin kuin mikään muu. Rauhallisuutensa vuoksi se on myös helppo opettaa toimimaan oikein metsästystilanteita varten. Täytyy kuitenkin sanoa, että suuri osa taitaa toimia enemmän ylösajavina kuin seisovina koirina - yksittäisiä selvästi seisovia yksilöitä tiettävästi on Suomessa. Kannattaa siis varautua spanielimaiseen työskentelyyn, kenties vähän rauhallisempaan. Tavallaan juuri semmoinen kompromissiratkaisu, jos haluaa metsästää mutta ei halua/voi käydä kovin usein, ja ensisijaisesti koiran pitäisi olla miellyttävä kotona ja muissa harrastuksissa. Jotain aivoja aktivoivaa se kyllä tarvitsee säännöllisesti, ei ehkä niinkään puhdasta liikuntaa. (yksilökysymyksiä toki)

Tapaamani riistaviettisemmät yksilöt ovat taas luonteeltaan muutenkin kiihkeämpiä ja olleet vaativampia kouluttaa. Vaikka rotukerhojen sivuilla sanotaan, että staby on rauhallinen ja helppo kouluttaa, niin se ei tarkoita, ettei sitä tarvitsisi juurikaan kouluttaa. Ensimmäistä koiraa hankkivan käsitys sanoista 'helppo kouluttaa' on vähän eri kuin kokeneemman koiranomistajan. Varsinkin nuoret yksilöt voi olla varsinaisia riiviöitä ja kärsivällisyyttä ja johdonmukaisuutta tarvitaan.

Tärkeää on kysellä tarkkaan vanhempien luonteesta - jos on vähänkin ääniherkkyyttä, se ei oikein sovi yhteen metsästyksen kanssa. Oma yksilö on vähän rajatapaus - se on ehdollistunut laukausäänelle, mutta on sellainen tuntuma, että pitkittyneessä stressitilassa (stressillä tarkoitan, että koira käyttää aivojaan aktiivisesti, on kiihtyneessä mielentilassa) se saattaisi joskus saada pelkotilan, jos on hiukan liian lähellä asetta tai pitkittyneen altistuksen päätteeksi. Olen kaavaillut itse päivän pituisia reissuja, jolloin koiran ei tarvitse kuulla laukausääntä todennäköisesti kuin muutaman kerran, jos sitäkään. Tiedän stabyn, jota kerettiin käyttää pari vuotta metsällä, kunnes kerran se sitten säikähti ja on sen jälkeen kammonnut laukauksia. Sama yksilö sai paniikkikohtauksen (tärisi, poissaolevan oloinen) eräässä kerhon tapahtumassa mikrofonin äänestä, mikä taisi ennakoida tätä myöhempää herkistymistä laukauksille. Toisaalta en tiedä, miten paljon äänikammoisia on muissa metsästysroduissa.

Tuosta irti pitämisestä: nyt kun ollaan harjoiteltu lintudamilla ja kylmillä linnuilla hallitusti metsästämistä varten, myös metsälenkeillä vapaana pitäminen on ollut helpompaa! Jotenkin kuvittelin, että riistavietin herättely voisi heikentää tottelemista vapaana, mutta ainakin Tupsun kanssa onkin mennyt päinvastoin. Se osaa pitää korvat höröllä myös silloin, kun haistaa ihanan linnun hajun ja malttaa luopua hajuista, koska tietää että välillä saa ihan luvan kanssa noutaa ja etsiä lintuja. Toisaalta tämä varmaan kertoo myös siitä riistavietin vahvuudesta, eli ei ehkä ole vastaava kuin joillain muilla seisojilla.

Jos ei metsästä stabyllä, niin jokin hajuaistia hyödyntävä harrastus on ehdottomasti suositeltavaa! Periaatteessahan koiran voi itsekin opettaa etsimään melkein mitä vaan ja missä vaan, vaikka kotiavaimia metsässä jne. Se on se hajuaistin käyttö näitten juttu selvästi. Meillä oli agility harrastuksena, ja vaikka hyppiminen ja kovaa juokseminen onkin nautinnollista, ei se draivi ole ihan samanlaista kuin paimenkoiraroduilla.

Allekirjoitan DORIn huomion, että huumorintajua tarvitaan! Miten voikin olla niin pöljä koira. :) Joka päivä saa nauraa hassuille ilmeille ja edesottamuksille. Ei saisi inhimillistää, mutta hyvä sana kuvaamaan stabyn luonnetta on ilkikurinen. Kun se tietää, että jotain ei saisi tehdä, niin sen se tekee varmasti aina, kun haluaa huomiota.. (jota itse vielä vahvistaa, kun komentaa lopettamaan). Huomionhakuisia koiria siis, hyvässä ja pahassa.

Jos osaa englantia hyvin, tämä sivu tiivistää hyvin stabylle ominaisia luonteenpiirteitä. :)

http://www.stabyhouns.org/learn.html

Harmi kun on niin hiljaista tällä palstalla. Onkos muita stabyn omistajia paikalla? :)

Hjördis täyttää keskiviikkona vuoden, ja on mitä hienoin olento. Viime kuukausien aikana ilmennyt paha paukkuarkuus ja lenkkien suhteen ollaan ihan pulassa. Muuten mainio luonne ja ilmeikäs olento.

Kuulin Jörkin siskon omistajalta, että Suomen stabyt ovat melko pienikokoisia tämän sisaruksiin verrattaessa. Tää on Ruotsin tuonti. Narttu, painaa noin 21kg eikä sinänsä vaikuta mitenkään lihavalta. Säkä korkeus on about 48cm jos en ihan väärin mitannut. Melko lyhytkarvainen vielä tässävälissä. Minkäs kokoisia muilla ja pitääkö tuo väite paikkaansa?

Hei!

Täällä yksi stabyista kiinnostunut ihminen myös! Rotu kovasti tuntuisi hyvältä, vielä en ole päässyt rodun edustajiin tutustumaan mutta toivottavasti pian.
Minä vähän mietin tätä stabyhoun liittojen/yhdistysten meininkiä, kun löytyy kolme eri sivustoa (mm. suomen stabyhounkerho ja fscf) ja lähes kaikissa on lähes eri kasvattajat, muutamia samojakin. Onko porukka riitaisaa eikä tule toimeen jolloin pitää perustaa omaa yhdistystä, vai mistä tämä jakautuminen johtuu? Oletteko huomanneet huonoja/selvästi hyviä kasvattajia?
Toivottavasti joku stabyn omistaja tänne eksyy! (:

Tibeti kirjoitti:

Hei!

Täällä yksi stabyista kiinnostunut ihminen myös! Rotu kovasti tuntuisi hyvältä, vielä en ole päässyt rodun edustajiin tutustumaan mutta toivottavasti pian.
Minä vähän mietin tätä stabyhoun liittojen/yhdistysten meininkiä, kun löytyy kolme eri sivustoa (mm. suomen stabyhounkerho ja fscf) ja lähes kaikissa on lähes eri kasvattajat, muutamia samojakin. Onko porukka riitaisaa eikä tule toimeen jolloin pitää perustaa omaa yhdistystä, vai mistä tämä jakautuminen johtuu? Oletteko huomanneet huonoja/selvästi hyviä kasvattajia?
Toivottavasti joku stabyn omistaja tänne eksyy! (:

Valitettavasti on tosiaan porukka osittain jakautunut, ei vaan henkilökemiat toimineet yhteen, ei mitään sen kummempaa. Stabyhounkerho on perustettu ensimmäisenä, FSCF on uudempi. Stabyhounkerholla on oma pari kertaa vuodessa ilmestyvä lehti. Molemmat järjestävät tapahtumia ja toimintaa jne. Itse olen rivijäsen kummassakin ja tiedän ainakin pari muutakin, luulisin että useimmat eivät viitsi maksaa jäsenmaksua kahdesta eri kerhosta ja valitsevat asuinpaikkakunnan mukaan kumpaan liittyvät. Kun kasvattaja kuuluu tiettyyn kerhoon, pentujen omistajat usein tietysti liittyvät hänen suosittelemaansa kerhoon. FSCF on järjestänyt lähinnä Uudenmaan alueella toimintaa, kun taas Stabyhounkerho vähän laajemmin Etelä-Suomen alueella. Sitten Lapissa muistaakseni Oulun alueella on aktiivinen stabyhounomistajien ryhmittymä, joka järjestää tapaamisia epävirallisesti.

Kasvattajat ovat mielestäni kaikki tällä hetkellä ns. hyviä eli pyritään edistämään rodun etua, terveyttä ja luonnetta. Tosin välillä on pentueita myös ilman kennelnimeä, jolloin ei välttämättä saa tietoa kasvattajasta muuten kuin henkilökohtaisesti kyselemällä. Kasvattajat kyllä mielellään juttelevat ja kertovat rodusta ja sitä kautta saa parhaiten kuvan, keneltä haluaa pentunsa ottaa. Käytännössä tietysti ei välttämättä ole valinnanvaraa, jos haluaa tietyllä aikavälillä saada pennun, mutta hyvää kannattaa tietysti odottaa. Ainakin pari kasvattajaa myös auttavat hankkimaan pennun ulkomailta Hollannista tai Ruotsista, jos se kiinnostaa. Yllättäen se ei ole välttämättä sen kalliimpi vaihtoehto, vaikka huomioisi matkakulutkin.