Koirat.com

Kiinnostukseni on herännyt tiibetinterrrieriä kohtaan...
Toiset koirat on pitkäkarvaisia ja toiset on huomattavasti lyhyempi karvaisia. Onko tosiaan näin? Leikataanko karvaa vai onko toisten karva lyhyempää?

Leikataan juu. Toki jotkut ovat lyhyempikarvaisia, etenkin alkuperämään koirat joita on viime vuosina Suomeenkin haettu ja niiden jälkeläisetkin vielä, ja näyttelykoirien turkkia hoidetaan erityisen hyvin, että se oli mahdollisimman pitkä ja näyttävä. Lisäksi nuorilla koirilla on luonnollisesti lyhempi turkki. Mutta jos turkki on ihan selkeästi lyhyt, niin silloin se on kyllä leikattu.

No Lamleh-linjaisillahan on luonnostaan lyhyempi turkki, mutta jos puhutaan sellaisesta 10cm turkistakin niin kyllä sakset ovat viuhuneet. Omalta arvaalta karvakasalta lähtee vähintään kerran vuodessa turkki veks :D

Caraya kirjoitti:

No Lamleh-linjaisillahan on luonnostaan lyhyempi turkki, mutta jos puhutaan sellaisesta 10cm turkistakin niin kyllä sakset ovat viuhuneet. Omalta arvaalta karvakasalta lähtee vähintään kerran vuodessa turkki veks :D

Voisitteko valaista mikä on Lamleh linja, mikä alkuperäislinja (tuodaanko Tiibetistä siis edelleen koiria?) ja onko sitten vielä erikseen näyttelylinja? Mitä eroa näillä kaikilla on keskenään?

Tiibetinterrierin JTO:sta löytyy näistä eri linjoista, kohta 4.1.1 Jto

Lamleh-linja on tavallaan rotu rodun sisällä. Tiibetistä ensimmäiset tibbet toi Englantiin Dr. Greig, lamleh-linja on suoraan näistä koirista polveutuvia. Puhtailla lamleh-linjan koirilla on usein virallisessa nimessä sana "lamleh". Kasvattajia löytyy edeleen ympäri maailmaa, jotka kasvattavat vain puhtaita lamleh-koiria, eivät siis käytä Luneville-linjaisia tai linjojen sekoituksia. Aiemmin lamleh-linjan säilyttäminen oli perusteltua, koska siinä ei esiinny perinnöllistä silmäsairautta PLL, mutta DNA-testin myötä asialla ei enää merkitystä.

Luneville-linja pohjautuu urokseen Trojan Kynos, joka löydettiin kadulta ja rekisteröitiin Englannissa tiibetinterrieriksi. Koiran puhdasrotuisuudesta ei ole varmuuttaa, joten Dr Greig ja monet lamleh-linjan kannattajat eivät tämän vuoksi hyväksyneet Luneville-linjaa. Puhdasta Luneville linjaa ei enää oikeastaan löydy, vaan se on sekoittunut lamleh-linjaan.Nykyisin suurin osa tiibetinterriereistä on näiden kahden linjan sekoitus.

2000-luvulla Eurooppaan on tuotu muutamia koiria tiibetistä, näiden jälkeläisiä kutsutaan alkuperäislinjaisiksi.

Eikös täällä muka enempää tibbejä ole? :) Aika hiljainen keskustelu tämä on.

Itsellä on nyt reilu 14kk ikänen tibbe poitsu ollut mulla syyskuusta, vielä tommonen lapsekas kaveri, vähän jopa pelottaa tuo puhuttu aikuistuminen jolloin pitäis hirveesti rauhottua. :) Harmi kun ei tuo tiibetinterrieri palstakaan toimi/ole aktiivinen (ainakaan se josta itse olen tietoinen), olis kiva puhella omistajien lisää näistä kavereista.

^Moikka. Minulla ei ole vielä mutta ensi viikolla (viikko 8)tulee 8 viikkoinen tiibetinterrieri poika tänne ilostuttamaan arkea ;). Se on alkuperäislinjainen..

magik kirjoitti:

^Moikka. Minulla ei ole vielä mutta ensi viikolla (viikko 8)tulee 8 viikkoinen tiibetinterrieri poika tänne ilostuttamaan arkea ;). Se on alkuperäislinjainen..

Kiva kuulla! Täällä ei muistaakseni saanut mainita kenneleitä julkisesti mutta luulen arvaavani mistä pentu tulee. :) (jos ihan suomalainen pentue siis kyseessä) Onkos teillä jotain harrastus suunnitelmia tulevaisuudelle vai juurikin valoittamaan arkea? :)

Aijaa:) Juu ihan Suomalaiselta kasvattajalta. En tiedä ruvetaanko harrastaa mtään. Agility kiinnostais mut saa nyt nähdä..

Okei :) Onkos teidän uudelle kaverille muuten jo nimi tiedossa?

Leikkelin Riemulta viimeviikolla pussillisen karvoja niin nyt on vähän mielekkäämpää liikkua tuolla ulkona. Tuntuu melkein kun Lapissa olis, kun on tota lunta siunaantunut niin jumalattomasti tänne Ihan kiva kyllä, tosin saa noita lumipalloja vieläkin nyhtää tuolt turkista pois.
Kaveri nauroi Riemun uutta kuontaloa, vaikka mun mielestä toi on nyt kyllä aivan ihana. (tosin mun silmää miellyttää ehkä muutenkin enemmän nuo lyhytkarvaset otukset)

Hei!
Itse oon kan miettiny tibben hankkimista kun opinnot on ohi mut haluisin kuulla:
Rodun haasteet luonteessa?
Terveysongelmista.
Jos asuu kerrostalossa, kuinka paljon liikuntaa (noin)?
Räksyttääkö?

Hankala turkinhoito tuskin tulee olee meinaan se suurin ongelma sillä vehnäterrierin kanssa elellyt. Terrierin luonnekkaan siis se kulma kysymys. Kaikkii muitki juttui tietty kiva kuulla :)

Mamelutti kirjoitti:

Hei!
Itse oon kan miettiny tibben hankkimista kun opinnot on ohi mut haluisin kuulla:
Rodun haasteet luonteessa?
Terveysongelmista.
Jos asuu kerrostalossa, kuinka paljon liikuntaa (noin)?
Räksyttääkö?

Hankala turkinhoito tuskin tulee olee meinaan se suurin ongelma sillä vehnäterrierin kanssa elellyt. Terrierin luonnekkaan siis se kulma kysymys. Kaikkii muitki juttui tietty kiva kuulla :)

Hei! Meillä vipeltää vajaan 9kk ikäinen tiibetinterrieri uros. Tähän mennessä lukemani ja kokemani perusteella yritän nyt vastailla.
Suurin haaste on ehdottomasti miellyttämisenhalun puute. Eräs kasvattaja kuvaili tiibetinterrierrieristä näin "tibben tehtävä ei ole miellyttää sinua vaa sinun tehtäväsi on miellyttää sitä". Älykäs ja itsepäinen koira joka kyllästyy helposti toistoihin. Oppii hyvin nopeasti sekä hyvät että huonot tavat. Tuo meidän koira osaa valitettavasti avata ulko-oven... Ei ole mikään ihan herkkis joka traumatisoituisi vastaan tulevista oravista.
Tibbe on suht terve rotu ja taitaa olla top10 listalla pitkäikäisyydessä.
Meillä on 60 neliön kämppä ja se 15 min aamulla, tunti iltapäivällä ja puolisen tuntia illalla on pitänyt koiran tyytyväisenä. Satunnaisesti sitten käyty koirapuistoissa yms. Tuo on siitä kiva ettei heti sekoa jos joutuu pärjäämään lyhyillä lenkeillä kun ulkoiluttajat kipeinä, mutta jaksaa kyllä sitten touhuttaa aina kun tekemistä on tarjolla. Kunnon jokasään koira kyseessä, noilla pahimmillakaan pakkasilla ei ollut moksiskaan ulkona aamulenkkejä lukuunottamatta jolloin oli vielä puoliunessa.
Haukkuu todella vähän, ei läheskään joka päivä. Ovikellon soidessa jos oma lauma on kotona haukahtaa kunnes omistaja ottaa ohjat. Jännä kyllä ettei hauku kun minä tai mies ollaan toinen vain kotona ja toista odotetaan saapuvaksi. Samoin saattaa haukahtaa jos kokee olevansa todella väärin ymmärretty.
Tuo turkki nyt on mitä on. Meillä on vissiin se pahin vaihe eli pentuturkin vaihto meneillään ja päivittäin tulee käytyä turkki läpi ettei pääsisi isompia takkuja syntymään.

Kokonaisuudessaan ihana häsläävä koira joka rakastaa kaikkia ehdoitta. Mielenkiintoisena yksityiskohtana vielä se että ei ole aiheuttanut yhdellekään allergiselle kaverille oireita.

Käykö täällä tibbejen omistajia? Mietin tulevan harrastuskoiran rotua ja minulle ehdotettiin tibbeä. Eli nyt kiinnostaisi kuulla varsinkin agilitya harrastavilta millainen tibbe on harrastuksissa. Omat tavoitteeni ovat lähinnä pitää hauskaa koiran kanssa, joten huipulle ei olla tähtäämässä.

Tällä hetkellä siis treenaan agia lapinkoirani ja tipsuni kanssa. Lapinkoira alkaa olla iäkkäämpi, joten sille olen seuraajaa hakemassa. Tipsuni kanssa olemme treenanneet noin kaksi vuotta ja se on keppejä vaille kisavalmis. Epävirallisissa kisoissa olemme käyneet jokusen kerran. Ongelmana on ollut, että kisatilanteessa tipsuni lähinnä hauskuuttaa yleisöä tempauksillaan, mutta treeneissä se menee upeasti. Toki kisaamaan oppii vain kisaamalla, mutta kiinnostaisi tietää, onko tibbet samanlaisia vai löytyykö niiltä miellyttämishalua?

Täällä vikisee yksi jolla on tiibetinterrieri mielessä, itämainen rotuhan on kyseessä joten tippuuko tibbe ehdokaslistoilta jos haikailen seurallista koiraa? Ja kuinka itsepäisiä oikein ovat, jääkö kissa siinä toiseksi?

Mossu kirjoitti:

Täällä vikisee yksi jolla on tiibetinterrieri mielessä, itämainen rotuhan on kyseessä joten tippuuko tibbe ehdokaslistoilta jos haikailen seurallista koiraa? Ja kuinka itsepäisiä oikein ovat, jääkö kissa siinä toiseksi?

Moikka!

Mulla ei ole kokemusta kuin tästä mun vajaasta 2-vuotiaasta pojasta, joka on ollut mulla reiluvuoden. Mutta Riemu on ainakin todella seurallinen, se on mieluiten aina sielä missä tapahtuu, ja sillon kun asuin vielä yksin niin Riemu seurasi mua jokapaikkaan. (ehkä vähän liiankin varjomainen, kun meinannut vessaankaan yksin päästä :D ) Itsepäisyyttä löytyy, muttei mielestäni kuitenkaan kissan luokkaa.
Joku kyseli miellyttämisen halusta, jota ei rodulla käsittääkseni (lukemani perusteella + tämän omani) ole. Riemua tosin ainakin on helppo motivoida ainakin nameilla, leluillakin jos ei ole häiriötä liiaksi, ja on innokas tekemään ja oppimaan. Lopetan aina opetushetket ajoissa kun koira on vielä innostunut, ja sen jälkeen se usein seuraa mua vielä tovin häntä heiluen ja se selkeästi toivoo että vielä tehtäisiin jotain. :) Koulutuksissa ei olla vielä käyty, mutta uskon että agilityssä pärjäisi, ehkä ei nopeimmasta päästä mutta kuitenkin.
Ainakin naksutinkoulutuksella oppisi/oppii helposti ja innokkaasti häntä heiluen!
Ilmeisesti tibbeillä on kuitenkin tosi laajasti luonne-eroja, joskus luin (kenties tältä) joltain keskustelupalstalta tibbestä, joka oli lähes bordercollien luokkaa koulutettavuudeltaan ja muutenkin, ja jotkut sitten ovat olleet huomattavasti itsenäisempiä. Lukemani perusteella nämä myös kasvettuaan aikuiseksi olisivat itsenäisempiä eivätkä niin leikkisiä. (Riemu tosiaan vajaa kaks vuotias, ja on ainakin toistaiseksi leikkisä ja innostunut)

Ja sitten piti heittää oma kysymykseni tibben omistajille/niistä tietäville, että tiedättekö jotain rotua joka olisi luonteeltaan hyvin samankaltainen? Tähän omaani olen todella rakastunut, ja ottaisin toisen tiibetinterrierin (sitten joskus), mutta en kyllä tuota turkkia välttämättä jaksaisi. :) Jos teillä on vaikka toista rotua (tai ollut) samassa talossa niin kertokaas jotain!

Kiitos oikein paljon kun vastasit, omistajiltahan saa parhaimmat vastaukset Tarvitseeko muuten tibeltä nyppiä karvoja pois korvakäytävistä?