Koirat.com

Hei!
Kyseessä on ensimmäinen pentuni, joten haluaisin vinkkejä miten onnistuisin koulutuksessa mahdollisimman hyvin. Olen lukenut paljon erilaisia ohjeita ym, mutta tuntuu että teen kaiken silti väärin ja välillä tuntuu, että voimat loppuvat kun koira jatkaa riehumista kiellosta huolimatta. Ehkä en osaa olla tarpeeksi jämäkkä johtaja?
Rotu on lapinkoiran ja labradorin sekoitus ja todella ruoan perään!.

Hihnalenkeillä kuluu paljon aikaa, kun pysähdytään metrin välein nuuskimaan. Tulee kun sanon että tule, mutta pysähtyy heti namin saadessaan. Hihnaa syö ja silloin pysähdyn ja odotan että päästää hihnasta ennen kuin jatketaan. Tässä saattaa mennä välillä useita minuutteja. Tunkee lenkillä myös kaiken mahdollisen suuhunsa joten pitää kokoajan olla kyykkimässä ja tyhjentämässä suuta. Kuinka pitkät lenkit on tämän ikäiselle hyviä?

Sisällä koen ongelmaksi sen, että koira uhmaa minua. Ehkä hän pitää itseään johtajana? Jos kiellän sitä järsimästä tuolin jalkaa pentu haukahtaa tai jopa murisee ja jatkaa. Jos kädellä siirrän pentua niin se puree. Välillä haukkuminen yltyy eikä lopu vaikka kieltää. Välillä myös pureminen menee mahdottomaksi jolloin olen ottanut syliini selälleen rauhoittumaan, mutta en tiedä onko se hyvä vaihtoehto... ihan sama missä asiassa kiellän, järsimisessä, sanomalehtien raapimisessa, haukkumisessa, lopputulos on sama. Pentu haukkuu ja ärähtelee.

Pentu tosiaan on alkanut repimään sanomalehtiä eikä enää tee niille tarpeitaan. Viimeviikolla vielä teki, mutta nyt tekee lehden viereen tai keskelle lattiaa.

En haluaisi pennusta ongelmakoiraa ja haluaisin kitkeä kaiken pois jo pentuvaiheessa, mutta tarvitsen apua!

Ihan hauskaa oli muistella omien pentujen riiviöaikoja!

Hihnalenkeistä: Pienen motivaatio ei riitä vielä hihnalenkkeilyyn. Opeta sille alusta pitäen että kun mennään niin mennään - sitten aika pian pysähdytään tekemään jotain kivaa, sinun aloitteestasi tietysti. Hihnan puremiseen ei pysähdytä, sehän palkitsee väärää toimintaa eikä rankaise. Älä myöskään pysähtele tyhjentelemään sen suuta, se on tarpeetonta. Ei myöskään haistelemaan jäädä pennun aloitteesta vaan vasta kun sinä annat luvan. Aluksi pysähtelette tiheään, sitten pidennät liikkumisjaksoja.

Uhmaamisesta: Ihan normaalia pentukäytöstä. Itse opetin tässä vaiheessa Pois-käskyn. Eli huonosti käyttäytyvä räksyttävä hyökkivä pentu ajetaan pois luotani. Siihen tarvitaan tehokasta ruumiinkieltä jotta asia tulee selväksi. Rajoittavaa toimintaa ei mielestäni pysty positiivisin keinoin opettamaan. Kiellon ymmärtämiseen tarvitaan selkeää ruumiinkieltä, muuten ei pentu ymmärrä mitä haluat. Tarvittaessa suljet pennun vaikka toiseen huoneeseen, josta se pääsee luoksesi vain rauhoituttuaan. Kaikkeen uhmaan ei tarvitse edes reagoida. Eihän pikkupentu ole mikään uhka.

Puremisesta: mahdollisimman paljon välinpitämättömyyttä! Varustaudu suojaavalla vaatetuksella, jota et jää suremaan kun naskalihammas repii siihen palkeenkieliä. Pureminen on pennun perustoimintoja, kaikkea ei voi kieltää. Yksikään pennuistani ei ole aikuisena purrut ihmistä vaikken pentuiässä välittänyt asiasta suurta numeroa tehdä. Annoin pikku piraijan roikkua lahkeissani kun liikuin kotosalla.

Syliin rauhoittamisesta: Jos se toimii, se on hyvä vaihtoehto. Ellei toimi, älä tee sellaista mistä koira saa aiheen rimpuilla entistä enemmän. Omat koirani ovat isokokoisia joten en harrastanut.

Lehtien repimisestä: Tiukka EI ja ajetaan pois.

Rajojen laittamisessa on syytä olla tiukka, päättäväinen ja selkeä, ei mitään pehmentelyjä. Mitä "mustavalkoisempi" olet siinä asiassa, sitä nopeammin pentu oppii. Pidä huoli kuitenkin, että päivään mahtuu paljon positiivisia koulutus- ja leikkihetkiä jolloin pentu saa purkaa energiaansa. Näin teet selväksi mitkä asiat ovat sallittuja, mitkä kiellettyjä. Erityisesti vältä sellaista että pentu saisi huomiota huonolla käytöksellä, esim. se tekee pahojaan ja sinä aloitat takaa-ajon joka on pennusta hauskaa vaan.

Nopeasti pentu oppii asiallisen perustottelevaisuuden, puolivuotias on jo yllättävän rauhallinen. Edellyttäen että maltat opettaa. Aloita myös kynsienleikkuu heti.

Ei tuon ikäinen pentu tarvitse vielä lenkkejä. Käytä hyväksesi nopean oppimisen kausi, pentu imee nyt kaiken, mitä kohtaa ja oppii, ja myös muistaa niin hyvässä kuin huonossa monesti loppuelämänsä. Nyt kannattaa rakentaa ne kaikista tärkeimmät käytökset esim luoksetulo, kontaktin tarjoaminen, luopuminen.. Nämä kolme jo ratkaisevat ongelmasi.

Ulkoillessa kannattaa miettiä, menettekö te sinne haistelemaan vai tahdotko, että koira tekee sinun kanssa asioita? Pohjat rakennetaan nyt, jos kuljet passiivisena pennun perässä, tulet huomaamaan, että sinulla on pian aikuinen koira joka ei nenäänsä maasta nosta. Ulkoillessa riittää, kun pentu tekee tarpeensa ja tämän jälkeen voitte tehdä jotain mukavaa, pentu oppii, että vaikka maailmassa on ihania hajuja, sinä olet kuitenkin kaikista kiinnostavin asia. Haistelua ei tietenkään saa rajoittaa liiaksi, se on koiran lajityypillistä käytöstä, mutta omillani pidän tavoitteena, että haistella saa, mutta heti kun hihkaisen nenät nousee maasta.

Olen hieman erimieltä edellisen vastaajan kanssa, kyllä rajoittaakin voi positiivisella vahvisteella. Pureminen (niin hihnan, käsien, pöydänjalkojen, sanomalehtien) loppuu, kun koulutat pennun päästämään irti. Tavoite on täysin sama, käytit rankaisua tai palkkiota. Rankaisun kanssa kulkee aina negatiivinen vahviste, se millä tavalla rangaistus loppuu vahvistuu. Jos pentu puree jotain ei toivottua, rangaistuksen tulisi loppua samalla hetkellä, kun pentu irrottaa otteensa. Nyt rangaistus ilmeisesti loppuu, kun pentu puolustautuu, joten vahvistat pelkoa. Tosin pentujen kanssa on mahdollista, ettei se ymmärrä tulleensa rangaistuksi vaan luulee käytöstäsi leikkiinkutsuksi, painileikit voi olla hyvinkin rajuja, jotkut pennut vain syttyvät, kun niitä tartutaan niskasta tai estetään pääsemästä käsiksi johonkin niiden haluamaan. Jos haluat rangaista, rangaistuksen tulee olla heti niin kova, että pentu lopettaa toimintansa, käytöksen tulee loppua rangaistuksen aikana, ei viikon kuluttua. Jos lisäät pikkuhiljaa rangaistuksen kovuutta, pentu turtuu ja ottaa aina vain suurempia rangaistuksia, olen nähnyt useita koiria, jotka ottavat potkuja ja lyöntejä ilmekään värähtämättä, onneksi tämä koulutussuuntaus alkaa olemaan historiaa, vaikka tietyissä piireissä hvyinkin voimissaan.

Puremisen sammuttaminen (huomioimattomuus) on kyllä tehokasta, kunhan teet sen oikein. Sammuttamisessa käytös aina ensin lisääntyy, ennen kuin se alkaa sammumaan. Pentu puree enemmän ja kovempaa, jos reagoit tähän, olet kouluttanut pentusi puremaan kovempaa. Itse sammutin omalta pennultani saalisärsykkeistä johtuvan puremisen, kun pentu tavoitteli liikkuvia jalkoja, moppia, imuria jne, pysäytin niiden liikkeen heti, kun pentu aloitti jahtaamisen tai tarttui kiinni, koska käytös oli selkeästi saaliskäytöstä, on liikkeen pysäyttäminen pahinta mitä voi tapahtua, pennun tavoite on kuitenkin saada kohteeseen lisää liikettä. Toimi meillä edellämainittuihin sekä seuraamisliikkeessä vauhdinmuutoksissa esiintyneeseen näykkimiseen sekä hihnan repimiseen.

Itse koulutin pennulle luopumisen, aloitin sen heti ensimmäisenä päivänä. Tämän kanssa puremiset loppui kolmikuisena, myös maasta löytyneet aarteet luovutettiin jo parissa päivässä (tosin annoin vaarattomat asiat aina pennulle takaisin, jotta se ei oppinut, että vien sen kaikki aarteet). Tällä hetkellä vuosikas räkäisee suustaan kaiken, myös ruuan, jos niin pyydän.Alkuun houkuttelin käytöksen esiin viemällä makupala nenän eteen, kun pentu kävi kiinni käteen, kun pentu irrotti otteen, se sai makupalan. Kun se alkoi irrottamaan otteensa oma-aloitteisesti, lisäsin vihjesanan "jätä" jota käytin kaikkiin asioihin, minkä pentu otti suuhun ja josta halusin sen päästävän irti, harjoitusta tuli alussa varmasti satoja toistoja päivässä. Lopulta sanoin vihjeen, ennen kuin pentu iski hampaana ei toivottuihin asioihin ja tästä seurasi nopeasti se, että pentu ei enää edes tavoitellut kättä tai sähköjohtoja, vaan tarjosi niille luopumisen.

Leikkikäytökseen liittyvä pureminen yleensä loppuu itsekseen, kunhan sille tehdään edes osittain oikeita ratkaisuja, rangaistaan suurinpiirein oikealla hetkellä ja lisäksi opetetaan sallittu taoa leikkiä, tai kouluttamalla luopuminen positiivisella vahvisteella. Huomionhakuun ja saalistukseen liittyvä pureminen onkin toinen juttu, ne vahvistuvat hyvinkin nopeasti, jos koira saa niistä vahvisteita (saalistuksessa vahvisteeksi riittää hyvänolontunne), huomionhaussa vahvisteteksi riittää refleksinomainen nykäisy tai vaikka ihmisen suuttuminen, vaikka se johtaisi rangaistukseen, koira saa juuri sen mitä halusikin, ihmisen jakamattoman huomion, monesti koira saa myös saalisärsykkeitä, kun ihminen vetää kättä nopeasti pois koiran ulottuvilta, joka vahvistaa käytöstä entisestään. Olen tavannut asiakkaita, joiden koirat ovat repineet omistajiensa vaatteet riekaileiksi tai tehneet reikiä ihoon, ilman mitään merkkiä aggressiosta, kaikki tämä huomion takia ja yleensä taustalla on ollut useita epäonnistuneita sammutusyrityksiä.

Tämä nykyinen pentu on mennyt hyvinkin puhtaasti positiivisella vahvisteella, pohjalle vaadittiin 15 vuotta kokemusta ja paljon virheitä. Onnistumisen syynä ei ollut omat taitoni, hyvinkin yksinkertaisilla asioilla on riiviöstä kasvanut yhteiskuntakelpoinen koira. Se mikä oli "salaisuutena" oli ennakointi, nyt osasin ennakoida kaikki ongelmat, mitä koirien ja erityisesti paimenkoiran kanssa voi tulla ja kaikkiin näihin tilanteisiin pennulle opetettiin toimintatavat ennen kuin se edes keksi yrittää mitään ei toivottua.

Johtajuusajattelu vie monesti ihmiset turhan monimutkaisille ajatuskuluille. Koira ei kykene juonittelemaan, se ei pysty loogiseen ajatteluun tai tunteiden hillitsemiseen, sillä ei ole aivoja tähän. Kun mietitään, onko koiralla johtajuusongema, tullaan ikävällä tavalla syytetyksi koiraa kaikista ongelmista, on toki koiriakin, jotka ovat äärimmäisen vaikeita luonteeltaan, mutta 10 viikkoinen pentu tuskin miettii johtajuutta tai arvioi onnistumistasi sen omistajana. Koira elää juuri siinä hetkessä, se käyttäytyy juuri sillä tavalla, jolla se itse hyötyy eniten. Noin pieni pentu käyttäytyy juuri niin, kuin sen perimä käskee sitä käyttäytymään, jos haluat muuttaa koiran käytöstä, tulee sinun kouluttaa koira käyttäytymään "ihmisiksi".

Mulla nyt 4kk saku pentu ja ai että onneksi ollaan päästy ton ihanpikkupentu vaiheen ohi jo (seuraavana murkkuikä :))
Meillä ei ollut sanomalehtiä käytössä ollenkaan, ois aivan satavarmasti tuhonnut ne tuhannenpalasiksi heti kun jäi yksin. Meillä opeteltiin suoraan ulos, ja melkein täysin sisäsiisti on tää meijän pikkunen jo (ois varmasti oppinut jo aikasemminkin jos ite oisin ollu tarkempi ulkoilu ajoista). En sitten tiedä toimiiko suoraan ulos opettaminen kaikilla, mutta kaupassahan myydään myös semmosia muovisia pentualustoja, ei ole yhtään niin helppo ja kiva tuhota niitä kuin sanomalehtiä.
Johtajuudessa/tottelevaisuudessa suosittelen aloittamaan perusasioilla: ei saa ruokaa ennen kuin istuu rauhassa, ulos mennessä siä menet ovesta ennen koiraa yms
Koira huomaa aivan hirveän hyvin ihmisen epävarmuuden/arkuuden että kaikki mennee varmasti hyvin jos sinä et stressaa ja toimit itsevarmasti.

Hihnalla leikkiminen yms. kuuluu pentu aikaan, meillä ainakin lopetti senkin jo parissa viikossa.

Nyt siellä varmaan kaikki kokeneemmat koiranomistajat nauraa päänsä irti näille mun neuvoille eli saa korjata jos oon aivan väärässä jossaki asiassa! .D