Koirat.com

en tiennyt minne palstaan tämä aihe kuuluisi mutta siirtäkää sopivampaan paikkaan jos sellainen löytyy :)
Eli,meillä on kohta 1.v leikattu border/kultainennoutaja uros. Ongelmana on syöminen.Kaiken syöminen.Lenkillä menee kaikkea mahdollista maasta,kun ei ehdi seurata niin tarkasti koska nappaa jotain suuhun.Menee niin näppärästi maata nuuhkuttaessa ja ohimennen. Kotona sisällä tekee välillä löytöjä tai ottaa suuhunsa jostain. Viimeisin kauhunpaikka oli pizzalta tuoksuva kelmu,joka katosi koiran suuhun alta aikayksikön.Kaikki lelut myös syödään,sisällöt ja vetoleluista narut.Kaikki niellään ja jos ei ole ehditty vielä niin pois ei anneta. Koira puree kiinni jos yrittää ottaa jotain pois suusta,vaikka kuinka päättävisesti nappaisi leuoista kiinni. Siinä on sormet vaarassa koska koira oikeasti puree.Ollaan mietitty lenkille kuonokoppaa,ettei imuroisi maasta kaikkea mahdollista, mm.purkat,tupakantumpit,kivet yms. Onko vastaavaa sattunut muille? Ja olisiko kuonokoppa niin paha asia jos se olisi koiran terveydelle hyväksi?

Täällä kaksi koiraa imuroi kaiken mahdollisen. Onneksi ovat pieniä koiria.
"pois suusta" - komennon opetin pienenä. Sanoin pois suusta ja väänsin leuat auki ja noukin x:n pois suusta ja kehuin kun x oli hyppysissä.
Vähitellen tajusivat, että on mukavampi tyhjentää suu kuin saada sormet suuhun.
Toinen koira on nyt melko kuuro ja se pudottaa yleensä x:n suusta kun nykäsen hihnaa. Suurimmat kepit ym kerkiän tällä tavoin saada pois suusta, mutta paljon menee alas.

Kerran tajusin kaivavani ihmisen paskaa suusta, se kerta ei hevin unohdu...

Kun tuo suusta kaivaminen ei taida onnistua teillä, niin olisiko "pois suusta"- komennon opettelu aloitettava lelulla.
Lelu koiran suussa > "pois suusta"-komennus >annetaan haju nyrkissä olevasta namista ja kun irrottaa otteen lelusta( ota lelusta kiinni) halutessaan namia , niin samalla sekunnilla nami palkkio kädestä ja hillitty sanallinen kehu. Ja kun tämä toimii hyvin, niin nami pois välistä ja välitön kehuminen.

Lenkillä sitten voi samaa harjoitella kun nämä onnistuu. Mutta pitää antaa komento iloisella äänellä ja asenteella. Sitä niin helposti ärtyisästi komentaa kun koira imuroi kaiken.

Toinen keino on opettaa " Ei " kun aikoo ottaa jotain suuhun. Oppii sen esim ; Nami lattialle ja " ei" kun koira aikoo syödä sen.

Muuta en keksi. Koirani ovat jo vanhoja eivätkä ole näinä vuosina oppineet olemaan imuroimatta lenkkipolun vierustoja. Kepit ja jäniksenpapanat ovat suosituimmat. Kepit sitten okennetaan kotona matoille...

Kun oikein imuroivat niin siirrän koirat kävelytien puolelle kävelemään lyhyellä hihnalla. Koirapuistoilu on jäänyt mm tämän ongelman vuoksi.

Kyllä vedetään nassuun aikalailla kaikki syötäväksi kelpaava, etenkin tuo narttu. Uros suhtautuu puolestaan onneksi vähän enemmän varauksella. Narttukin kyllä osaa esim. sylkeä karkkipaperit pois ja syö vain karkin sisältä (ei siis pelkoa meillä siitä, että kelmut syötäisiin). Jos olisin reipas, voisin yrittää opettaa koirani pyytämään lupaa jokaiseen asiaan se haluaa ottaa suuhunsa. En kuitenkaan ole noin reipas, joten olen tyytynyt kaivamaan ne asiat sieltä suusta. Eivät nuo onneksi niin paljon syötävää tuolta lenkkipoluilta löydä. Kohta tosin alkaa taas purkkasesonki, kun lumet sulavat. Kaikki maut eivät tosin näytä kelpaavan meidän prinsessalle

cluedo kirjoitti:

Ja olisiko kuonokoppa niin paha asia jos se olisi koiran terveydelle hyväksi?

Yleensä kuonokoppa ei ole koiralle paha, omistaja itse vaan mieltää sen kidutusvälineenä. Mä olen mm. käyttänyt kuonokoppaa yksinolo-opetuksessa vanhemmalla koiralla hyvällä menestyksellä. Nuoremmalla sille ei ollut tarvetta, kun ei oikeastaan tehnyt tuhojaan. Hyvin siis voit lenkilläkin pitää kuonokoppaa, mutta mallin suhteen voi olla haastavaa, kun kopan pitäisi olla sellainen, että koira pystyy läähättämään (mielestäni lenkillä ei voi pitää koko kuonon sulkevaa koppaa, vaan sellaiset on tarkoitettu lähinnä vain hoitotoimenpiteiden ajaksi todella väliaikaiseen ja valvottuun käyttöön). Osa kopista on sellaisia, että koira pystyisi varmasti pienojen välistä myös pupeltamaan vaikka mitä suuhunsakin, jolloin koppa ei estä kuin isoimpien roskien syömiset. Käy katsomassa valikoimaa ja ota ehdottomasti koira mukaan sovitusreissulle, että tulee sopiva.

Leikkiessä leluilla tottelee tosi hyvin sanaa irti,mutta jos suussa on jokin ruoka-aines tai jotain jota luullaan ruoaksi sitä puolustetaan henkeen ja vereen. Sama on syödessä jotain luuta tai muuta sallittua ruokaa.Ymmärrän kyllä että koira puolustaa laumassakin ruokaansa mutta laumanjohtajalla on yleensä se valta "kieltää" ns. alempiarvosia koiria syömästä saalista ensin.Eli meillä saattaa olla myös johtajuusongelma jonkinlainen. Huolestuttaa kun ei tiedä miten koiran saisi ymmärtämään ettei kaikkea voi syödä ja ymmärtämään myös että ihminen johtaa,ja voi ottaa ruoan pois joko suusta tai muuten vain.Mutta meillä ei toimi.Koira käy kiinni jos yrität.Tuntuu kyllä olevan "pahoillaan" jos on näykkäisyt tai ärissyt.Mutta hankala siihenkin on sanoa onko näin,kun ei osaa lukea koiran mieltä. Siinä vasta taito olisi oppia! :) Joka tapauksessa,alkaa keinot olla lopussa miten seuraavaksi toimia.Riistää puremisen uhallakin suusta esine pois ja saada itse kipeää.Ottaahan ne laumassakin yhteen.Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia omien koiriensa kanssa?

cluedo kirjoitti:

Leikkiessä leluilla tottelee tosi hyvin sanaa irti,mutta jos suussa on jokin ruoka-aines tai jotain jota luullaan ruoaksi sitä puolustetaan henkeen ja vereen. Sama on syödessä jotain luuta tai muuta sallittua ruokaa.Ymmärrän kyllä että koira puolustaa laumassakin ruokaansa mutta laumanjohtajalla on yleensä se valta "kieltää" ns. alempiarvosia koiria syömästä saalista ensin.Eli meillä saattaa olla myös johtajuusongelma jonkinlainen. Huolestuttaa kun ei tiedä miten koiran saisi ymmärtämään ettei kaikkea voi syödä ja ymmärtämään myös että ihminen johtaa,ja voi ottaa ruoan pois joko suusta tai muuten vain.Mutta meillä ei toimi.Koira käy kiinni jos yrität.Tuntuu kyllä olevan "pahoillaan" jos on näykkäisyt tai ärissyt.Mutta hankala siihenkin on sanoa onko näin,kun ei osaa lukea koiran mieltä. Siinä vasta taito olisi oppia! :) Joka tapauksessa,alkaa keinot olla lopussa miten seuraavaksi toimia.Riistää puremisen uhallakin suusta esine pois ja saada itse kipeää.Ottaahan ne laumassakin yhteen.Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia omien koiriensa kanssa?

Oma koira syö aivan kaiken mitä löytää!
Ja täytyy sanoa (vaikka nyt todennäkösesti saan huutia tästä) mutta en kyllä joka roskaa nouki ton koiran suusta.. Jos tupakin tumpit imasee/ muovia niin ne tietysti otan! Mutta päivän aikana en tekisi muuta kuin pitäisin kättä tuon suussa jos joka roskaa rupeisin tutkimaan.
Mutta jos tuo jonkun roskan löytää niin eihän se siitä luovu! ja lähtee mua karkuun kun, tietää mitä tapahtuu. Remmi tiukalle ja sormet suuhun.
Meillä vielä niin nuori ettei ole tuota irti sanaa vielä sisäistänyt.

Ootko harrastanut pentuvaiheessa ruuan vientiä? siis kun se syö niin veit kipon siltä kesken syönnin jnejne.?

Meillä pahin vaihe oli tuon ollessa alle 4 kuukauden. Sillon uppos lenkillä ja kotona ihan kaikki suuhun.
Meillä ymmärtää hyvin "jätä"-sanan ja "irti" alkaa myös pikkuhiljaa toimimaan. Ainoa ongelma on vaan se, että haluaako totella vai ei ;) Tupakantumpit ei enää lenkillä kiinnosta, mutta voi herttileijaa jos löytyy purkka. Purkkia joutuu vielä kaivelemaan suusta, muut tavarat ja roskat sylkäsee pois käskystä.
Varmaan yksi hyvä vaihtoehto olis pitää lähistöllä aina jotain herkkuja, ja harjotella "vaihto"-sanaa. Eli kun koira luopuu jostain, saa jotain muuta tilalle. Lenkillä se vaan on haaste, meillä ainakin imuroidaan ne purkat niin nopsaan, että ei ehdi kissaakaan sanoa :D

Uutena tapana tällä on pehmolelujen ja narulelujen palasten nieleminen. Mukavia ylläreitä löytyy ulosteista vähän väliä...

Mein pojjaan bravuuri on risut,tukit,klapit jnejne.. välillä ei pojan jätöksiä erota halkokasasta.. Eihän se hyvän näköstä ole että koiran paskassa on 60% metsää mutta aina ne koirat on risuja syönyt..
Ja tosiaan työthän siinä pitäisi lopettaa jos meinaa kaikkea valvoa mitä toi imasee. :)

cluedo kirjoitti:

Leikkiessä leluilla tottelee tosi hyvin sanaa irti,mutta jos suussa on jokin ruoka-aines tai jotain jota luullaan ruoaksi sitä puolustetaan henkeen ja vereen.


Huolestuttaa kun ei tiedä miten koiran saisi ymmärtämään ettei kaikkea voi syödä ja ymmärtämään myös että ihminen johtaa,ja voi ottaa ruoan pois joko suusta tai muuten vain.Mutta meillä ei toimi.Koira käy kiinni jos yrität. yhteen.

Tuohon voisi kokeilla pitää ruokakuppia kädessä kun koira syö. Siinä koira joutuisi luottamaan ihmiseen, että se antaa sen syödä rauhassa.
Ja jos se sujuu hyvin, niin miten se söisi puruluuta, jota ihminen pitää kädessä? Jos alkaisi uhoomaan puruluusta niin se otetaan heti pois. Jos antaa hyvin olla ihmisen kädessä , niin loppuluun se voisi syödä itse.

Koiran kanssa jos leikkii vetoleikkejä, ei koira saa voittaa koskaan.

triikki kirjoitti:

Koiran kanssa jos leikkii vetoleikkejä, ei koira saa voittaa koskaan.

Eipä tuolla ajatusmaailmalla kannata sitten koiran kanssa vetoleikkejä harrastaa. Totta kai koiran pitää antaa voittaa välillä, jotta leikki pysyy palkitsevana!

Mulla pentu syö pikkukiviä. Tätä tapahtuu eniten kun se oikein innostuu.
Eilen leikki bullmastiffin kanssa ja imuroi siinä samassa niitä kiviä into piukeena minkä kerkes, tänään sitten paskottiinkin raskas satsi pikkukiviä.
Jääköhän tapa pois kun hampaat vaihtuu ja pentu kasvaa? Hirveän vaikea sitä on aina estää kun menee niin nopeesti alas. Onneks kivet nyt tulee ulos ongelmitta, ei varmaan vaa kovin hyvää tee sisuskaluille.

Yhtään isommat kivet (ja pienetkin jos niitä syö paljon) voi aiheuttaa suolitukoksen, en antaisi kauheasti niitä niellä. Beussinpoikanen myös maistelee vähän sitä sun tätä tottakai, enkä jaksa sitä eitä olla koko ajan huutamassa. Joistain jutuista kiellän, jotkut vaan kaivan suusta ja joskus tehdään ihan iloinen vaihtokauppa ruokaan. Tupakantumppeja vielä hetki sitten yritti popsia mutta kun pölhökustaa meni haukkaamaan palavan tupakan kaverin suusta ja se olikin ällö ja kielikin vähän otti osumaa niin sen jälkeen on saaneet tumpit olla rauhassa.

Noista kivistä vielä, oliko se piimaa mitä kannatti syöttää pennulle ettei kivet niin kiinnostaisi? Semmoinen jauhemainen mitä ihmisetkin käyttää? Onko siinä mitään jujua? Muistaisin että Lunalle annoin pikkupentuna jotain mineraalijauhetta juurikin tuon kivien syönnin takia...

Täältä löytyy 5 vuotias lapinkoira narttu, joka nirsoilee ruoan kanssa, mutta voisi vetää pikkukiviä vaikka ruokana. Suusta olen kaivanut kiviä, ruuveja, muovin palasia, keppejä, kyniä, paperia, kangasta, pumpulia, yms. Ei ihme kun vinkuu paskoessa, kun niitä kiviä syö
Ja tosiaan tavallinen ruoka ei sitten maistu. Saattaa olla päiviäkin syömättä, jos on päättänyt, etää "hyi, nyt on pahaa en maista".

^Ei välttämättä se että ruoka olisi koiran mielestä pahaa, mutta jos se tosiaan vetää kaikkea mahdollista mahaansa, niin ei siihen ruokaan ole enää nälkäkään.

Kun hankin tuon meidän noutajan niin pentuna hän sia aikaan muutamia kauhunhetkiä, kun suusta löytyi lenkillä muovikassi, kiviä ym. Ihme kun kaikkea piti mennä maistamaan. Kasvaessa tuollainen tapa on saatu kitkettyä pois. Selvä komento "ei" on paras. Kun pentuna saa koulutettua, niin hyvin menee jatkossakin =)

Uusi yritys, postasin ekana vahingossa ruokintapuolelle...

Nyt on nousemassa jonkinasteiseksi ongelmaksi, että vanhempi koira (7 v) on alkanut pistämään poskeensa ulkona kaikenlaista mahdollista. Epäilen jonkinlaiseksi sijaiskäyttäytymiseksi, kun tätä usein tapahtuu juuri silloin, kun huomioni on kiinnittynyt enemmän pentuun (5 kk), esim. autotien vartta käyskennellessä (pennulla on voimakas paimennusvietti ja vilkkaamman autotien varressa kävely vaatii vielä paljon koulutusta).

Popsii myös vapaana ollessaan kaikkea ei-toivottua. Esimerkiksi pari päivää sitten ahmi ensimmäistä kertaa elämässään poskeensa sieniä (ei onneksi myrkkysieniä, mutta kyllä hetken aikaa kylmäsi) ja puklasi ne hetken päästä ulos. Syöminen on välillä jotenkin suorastaan maanista, eli ihan ahmii sieniä, tikkuja, jne, ja "irti"-käsky ei enää toimi hyvin. Käytös on korostunut pennun tulon jälkeen selvästi. Epäilen siis yhdistelmää ahneudesta ja kaiken etäisesti syömiskelpoisen mieltämiseksi resurssiksi, jota tarvitsee omia, ja jonkinlaiseksi sijaiskäyttäytymiseksi.

Ulkona on kuitenkin ihan mahdotonta vahtia sekä aikuista että pentua 100%. Joko pennun koulutus kärsii ja junnu sinkoilee autojen perään, tai aikuinen popsii purukumit, tikut ja sienet naamaansa. Huolettaa se, että missä vaiheessa tyyppi vetää naamaansa jotain, mikä vie hengen. Tähän ottaisin mielelläni vinkkejä vastaan, jos jollakin on ollut samantyyppistä ongelmaa tai muuten vaan ajatuksia aiheesta.