Koirat.com

Hei..

Mulla on kohta 6kk vanha labbis poika ronnie ongelma on se lenkillä alku menee todella hyvin mutta sitten alkaa taistelu alkaa repiä hihnaa ollaan kaikkea kokeiltu pysähdytty ja odotettu et lopettaa noh pitää sit seisoa se 10-15min joskos viel silllonkaan lopettaa alkaa vaan mulla voimat loppua kun vaan riehtoo ja riehuu toinen on sit autojen ohi meneminen meinaa juosta alle tai sit ei kävele enää ollenkaan...

1. Silloin kun koira vetää ja pysähdyt pitää remmi pitää tiukalla koko ajan, riippumatta siitä mihin koira menee tai vaika tulisi luoksekki. Sitten kun koira ottaa katsekontaktin niin löysäät hihnan ja jatkat eteenpäin.

Jos koiralle ei ole opetettu kontaktia niin opeta se. Kontakti voidaan opettaa monella tapaa esim; kävele itse taka perin ja aina kun koirasi katsoo silmiin palkitset, kun tämä sujuu niin käännyt kävelemään etuperin. Tämä kannattaa tehdä ensin ilman hihnaa pihalla tai sisällä. Sitten lisätä vasta hihna. Pitää myös yleistää tämä toiminto joka paikassa eli vaikka koira ottaa kontaktin pihassa voit joutua kävelemään alkuun takaperin hetken lenkkipolulla.

Pentukurssit ovat hyvä ja varteenotettava vauhtoehto tässä vaiheessa, sieltää saa neuvoja myös tuohon auton ohitus hankaluuteen ja helpompi neuvoa kun konkreettisesti näkee. Kurssit ovat yleensä suht edullisia.

Olen kouluttanut erästä villakoiraa jolle ei myöskään auttanut pelkkä pysähtyminen, vaikka usein tämä keino tosiaan toimii. Kyseistä koiraa oltiin pidetty melkeimpä ihan koko pentuajan vapaana metsäreiteillä kulkiessa, ja nyt ensimmäisten juoksujen vuoksi sitä koitettiin saada kulkemaan nätisti hihnassa, joka tietysti osoittautui omistajille ongelmalliseksi. Onneksi ongelma ratkaistiin jo ensimmäisen treenisession aikana, 30 minuutissa. Tehokkain keino innokkaan vetäjän taltuttamiseksi on palkitseminen vierellä kulkemisesta, ja koiran vetäessä kääntyminen vastakkaiseen suuntaan.

Aloita ihan ensin tutussa paikassa siten, että hihnaa on suht. vähän jottei koira pääse montaa metriä sinusta (tällä opetat etäisyyden koiralle). Pidä hihna sellaisena koko treenisession ajan, älä käytä flexiä, äläkä vaihtele hihnan pituutta merkittävästi jotta koira tietäisi kuinka paljon hihna antaa periksi. Ihminen voi olla epäjohdonmukainen, mutta niin voi olla hihnakin.
Pidä hihnaa vaikkapa rintasi päällä, ja sillä hetkellä kun hihna kiristyy, vaihda kävelysuuntaa. Kiinnitä koiran huomio kutsumalla sitä tai sanomalla "tule!". Koira haluaisi aina ensisijaisesti kävellä eteenpäin ja hajujälkiä seuraten, ja suunnan vaihtaminen aiheuttaa sen, että koira joutuu hakemaan uudet jäljet - koiralle vain kerrotaan, että se saa nuuskia ympäristöään häiriöittä, mikäli ei vedä.
Jos koiran huomiota on vaikea saada, tai muuten vain haluat tehokkuutta ja varmuutta kouluttamiseen, saat sen palkitsemalla koiraa (esim. kehuin, rapsutuksin, herkuin) kun se kävelee lähelläsi hihnan ollessa löysällä. Palkitse vaikka koira ei katso sinua, sillä hihnassa kulkeminen kiltisti ei edellytä katsekontaktia. Tämän voi toki opettaa erikseen esimerkiksi Tokoon "seuraa"-komentoon.
Seuraava aste on pysähtyä ja vaihtaa suuntaa yllättäen - tämä pakottaa koiran kiinnittämään enemmän huomiota sinuun. Palkitse kun hihna pysyy löysällä.
Kun koira kulkee viimeistään parin koulutussession jälkeen paremmin hihnassa, voitte siirtyä vilkkaampaan paikkaan, ja lopulta häivyttää palkkauksetkin pois.

Onnea koulutukseen :)

Siis vetääkö koira hihnassa, vai ottaako se loppu lenkistä sen hihnan suuhun ja repii tavallaan hampaillaan sitä? Kun nämähän ovat kaksi eri asiaa, itse ainakin ymmärsin niin että koira repii hihnaa hampailla.

Vetämiseen ohjeita oletkin jo saanut joten vastaan tuohon toiseen. Itse opetin perus irti käskyn, kun hihna/lelu on löysällä koiran pitää päästää irti, käskemättä tai käskyllä. Tähän auttaa ns. vaihtokauppa, kun koira alkaa repiä hihnaa, pysähdy ja tarjoa toinen lelu, kun koira päästää hihnasta irti kehu ja anna tämä toinen lelu sille. Myös makupala toimii hyvin, varsinkin jos peruslelu ei koiraa kiinnosta.
Itse kokeilin myös että samaan tapaan kuin hevosen saa avaamaan suunsa myös koira avaa suun ja sitä kautta irrottaa otteensa, eli hellästi kuonosta kiinni ja poskihampaiden kohdalta painaa kevyesti, hevosillahan tässä kohtaa on se hampaaton kohta, suu avautuu jolloin hihnan saa suusta pois. Tämän jälkeen heti tietysti palkka. Esim. siis näin, koira leikkii lelulla/hihnalla, hihna on todennäköisesti kireällä (hulluhan siinä saa olla jos vartin katselee moista repimistä ja odottaa hihnan löystyvän), vedä hihnaa itseesi kohti, kuonosta kiinni ja kevyt painallus poskista, hihna irtoaa, makupala tai lelu suuhun.
Näitä irrottamis juttuja kannattaa aluksi harjoitella lelulla, kun koira irrottaa lelusta voi saman lelun antaa myös palkkana heti perään irrottamisesta, koska meillä junnuna koira teki lopulta niin ettei tuonut lelua enää ihmisille kun tiesi joutuvansa menettämään sen. Kun aloin antamaan lelua heti irroittamisen jälkeen uudestaan suuhun homma alkoi toimia huomattavasti paremmin.

Tuo vaihtokauppa -tekniikka minua on kovasti ihmetyttänyt, kertokaas nyt kokemuksianne! Kun minun epäilys on, että koira yhdistää palkinnon siihen juttuun, mistä se just intoilee, eli sen tavaran omimiseen. Ja olen myös kuullut, että sillä keinolla on lisätty koiran omimiskäyttäytymistä, sitten se tulee hakemaan palkintoaan. Lyhytnäköinen ratkaisu tavaran luovuttamiseen tuottaa pitkässä juoksussa lisäongelmaa?

Remmiriekkujalle esim. ketjutalutin käyttöön, metallia ei ole kiva purra. Itse ehdottoman rauhallinen ja tympeä suorastaan. Ei saa hermostua ja kiihtyä, koira ottaa siitäkin kierroksia.
Noin nuori temppuilee ja kokeilee, kun kyllästyy narunjatkona kulkemaan.
Itse kyllä lopetin sen tavan lyhyeen kunnon vihaisella kiellolla ja nostamalla remmin avulla koiran pystyasentoon, missä sen olo oli tukala. Sitten jatkettiin matkaa reippaasti eteenpäin. Se lopetti ongelman.

Vierastan tapaa, että ongelmatilanteisiin pysähdytään. Olen myös pitkän linjan hevosharrastaja, ja siellä temppuilutilanteessa aina: välitön korjaus ja eteenpäin. Jos jäädään seisoksimaan, eläin tuottaa hyvin sitä riehumista, kun voi oikein keskittyä siihen. Mutta ei voi, jos pistetään liikkumaan eteenpäin ja määrätään suunta. Ei kysellä, haluaako, vaan nyt mentiin! Sitäpaitsi pysähtyminen viestii epävarmuudesta, jos lopetetaan eläimen ohjaaminen siinä tilanteessa.

Pennun kanssa on hyvä hoitaa kuntoon toiminnan keskeyttämiskäsky, eli EI! Isännän ääni pitää löytyä. Silloin koira luovuttaa suustaan minkä tahansa mukisematta.

Meille suositeltiin vaihtokauppa-tekniikkaa varsinkin agilityssä jossa koiralla oli tapana pinkoa lelu suussa ympäri kenttää kun ei halunnut luopua siitä. Toisella lelulla/makupalalla sen sai luokse ja irrotamaan ensimmäisestä lelusta. Ongelmia ei ole meillä ollut ja mitä omistuskäyttäytymiseen tulee niin enpä meillä ainakaan ole havainnut mitään. Itse taas en ihan käsitä miten omimiskäyttäytyminen tästä lisääntyy, mutta saatankin olla vain vain tyhmä :D Kun otin lelun lopullisesti koiralta pois (eli muu treenaaminen jatkui/lopetin irroitus harjoittelun) annoin koiralle makupalan, viimeisestä irroituksesta. Toki en joka kerta, vaan välillä makupala suuhun ja takaisin lelu suuhun, näin varsinkin jos lelun on tarkoitus toimia palkkana, ei esim. jos koira repii hihnaa ja se ei ole toivottavaa käytöstä.

Olipahan taas epäselvä selotus, mutta pointtina siis ainakin ettei meillä olla saatu lisää ongelmia tällä tekniikalla.

Ja se miksi ainakin itse pysähdyin koiran repiessä hihnaa on että meillä tuo uros minun pysähdyttyä seisahtuu ja tähyilee vähän ympärilleen ja ottaa sen jälkeen katsekontaktia ilmeellä "mitä nyt?", ja näin hihna saattoi pudota ihan vahingossakin suusta. Tai ainakin se on helppo saada käskyllä irti, meillä kun koira innostuu entistä enemmän jos itse jatkan liikettä mutta kun pysähdyn ja passivoidun koirakin rauhoittuu.

Urpo; tuo koiran nostaminen ylös hihnalla eli hapetus on suomeneläinsuojelu laissa kielletty, joten sen suositteleminen on ehkä niin ja näin.
Koiran voi rauhoittaa pitämällä sitä tiukasti paikoillaan, niin että koiralla henki kulkee, jotkin yksilöt voivat tuohon nostamiseen reagoida myös ikävä kyllä puremalla ja jos on iso koira kyseessä harva pystyy 60kg koiraa pitämään ilmassa.
Vaihtokauppoja tehdessä koiralle yleensä opetetaan myös käsky, ja näin ollen vaihtokauppojen idea on opettaa korialle että pois antaminen ei tarkoita pelkästeen kivan loppumista ja antaa tukevan pohjan esim, irti käskylle. Sama periaate luopumisen opettamisessa. Näin esim, tuonti toiminnosta saadaan vahva on sitten kyseessä leikki tai oikeampi toiminto ja ehkäistään se että koira pinkoo lelu suussa pitkin pihaa ja ei anna sitä pois.

Monet näistä koulutustavoista ovat sama kuin turvavyö autossa, eli moni koira oppii ilman näitä ja monia välivaiheita mutta näillä turvataan ketjun koossa pysyminen ja muutenkin toimintojen varmuusa ja nopeus. Ei kukaan ajattele turvavyötä laittessa että ajanpa kolari (toivottavasti) mutta jos ajaa niin yleensä on onnellinen että laittoi, niin myös käskyissä voi tehdä ns. turhaa työtä mutta jos ketju hajoaa tai toiminto ei vain toimi niin kyllä silloin ottaa päähän.

Jossakin aiemmassa keskustelussa meinasin jo sanoa sanasen tuohon hapetukseen, mutta zirppahan sen tässä sanoikin. Urpon ketjutalutinidea sentään ei ollut huono, jos hihnaa on epämiellyttävä repiä niin tuskin sitä sitten tapahtuu.

Itsekin käytän joskus "fyysistä puuttumista" (kuulostaa kamalalta), kun Carlos esimerkiksi opetetusta ei-kiellosta huolimatta jatkaa puremista tai muuta riekkumista, saatan nostaa sen syliin. Fyysinen tapahtuma, koiralle "rangaistus" siinä mielessä, ettei pääsekään härväämään ympäriinsä. En tosiaan aloittajan tapauksesta tiedä, onko penneli enää syliin nostettavaa sorttia, enkä sitä että ottaisiko se sen vaan palkitsemisena. Ainakin tuo liki parikytäkiloinen on vielä helposti nostettavissa, saattaa tietenkin näyttää hupaisalta jonkun mielestä, mutta so what.

Ihan yhtälailla, kuin saatan "ottaa" Carloksen huomion itseeni ulkona jostain ylimielenkiintoisesta asiasta (sorsat, koirat, hajut) koskettamalla vaikka sormenpäällä selkään. Eli tuijotus häiriintyy ja vetäytyy kosketusärsykkeen vuoksi minuun, jolloin kehun ja palkkaan.

Taisi mennä vähän ot:ksi, mutta mutta...

Mulle vieras tuo hapetus-termi, mitä se tarkoittaa? Ja tunnen kyllä eläinsuojelulait ja -asetukset, ei siellä ole koko hapetus-sanaa. En ole koirallani käyttänyt muuta kuin normaalia nahkapantaa, joka ei siis kurista. Enkä sellaiseen kehota. Pystyynnostamisen teho perustui siihen, että koira pakotettiin epämukavaan asentoon, jossa se ei pystynyt jatkamaan riekkumistaan. Huom! takajalat maassa, en suinkaan ilmassa roikota. Samalla tuntien omistajan fyysisen voiman, vaikkei sitä satutakaan. Kun koira hyökkii omistajaansa kohti, eikä tottele käskyjä, on viisainta tehdä jotain heti, eikä ensi viikolla.

Hapetus on juurikin sitä, että annetaan koiran tuntea omistajan fyysinen voima. Panta kiristyy kaulan ympärillä, kun koiraa nostetaan pannasta tai hihnasta ja näin estää koiran normaalin hengittämisen. Vaikka takajalat ovat maassa ja etujalatkin, on silti hapetusta nostaa koiraa kaulapannasta. Eikä sillä ole mitään merkitystä onko panta kuristava, puolikuristava tai kuristamaton - siitä saadaan äkkiä kuristava, kun koiraa siitä nostetaan.
Koira ei saa nostaa kaulapannasta tai hihnasta! Ei edes niin, että etujalat ovat maassa - se kuristaa koiraa silti ja on siten hapetusta, koska koiran normaali hengittäminen ei ole mahdollista.
Hapetukselle hyvä synonyymi olisi hirttäminen.

volkodav kirjoitti:

Hapetus on juurikin sitä, että annetaan koiran tuntea omistajan fyysinen voima.

Etköhän nyt liiottele asiaa? Siis kolme-neljä sekuntia kestävä tiukka ote koiran riehumisen ja puremisen taltuttamiseksi. En väitä, että se nyt olisi juuri se paras tapa, mutta tuommoinen kauhistelu on kyllä ihan joutavaa. Jokaisen ison koiran omistalle tulee joskus eteen tilanne, että koiran käytökselle on ihan fyysisesti laitettava rajat. Monet koirat itse vetävät hihnassaan kuin heikkopäiset, niin että niiden hengitys vaikeutuu. Myös kuristavalla pannalla. Ja jos on rähinätilanne, niin varmasti joudut pitämään kiinni riuhtovaa koiraa, vaikka se olisi tukehtumaisillaan. Toivottavasti se tuntee omistajan fyysisen voiman silloin, että jotain rajaa löytyy. Vai pitäisikö irrottaa, ettei hirtä koiraansa?

Jos minä kuristan sinua muutaman sekunnin, voinen taata, ettei se henki kulje niinkuin normaalisti kulkee. Sama tapahtuu koiralle.
Ja toisekseen, minun ei tuon koiran kanssa ole tarvinnut fyysisesti rajoja näytellä kertaakaan. Isäntä jaksoi taistella yhden koiran kanssa jatkuvasti, kunnes tajusi, että jää aina alakynteen ja muutenkin jo kylän koirat nauraa, kun satakiloista ukkoa vie satakiloinen koira mennen ja tullen. Saihan siitä naurut, kun mies yrittää väkisin repiä koiraa ulos, eikä koira liiku senttiäkään tai vaihtoehtoisesti ukko tulee ulko-ovelta olohuoneeseen sujona koiran pannassa roikkuen. Eli hänkin kallistui koiran kouluttamiseen. Ison koiran kanssa saa unohtaa voiman käytön, koska sille ei voimalla pärjää - kannattaako siltä koiralta kerjäämällä kerjätä turpaan.
Ja iso koira, jos haluaa tapella, sehän tappelee, eikä sitä pysty pitelemään kukaan. Joten huono esimerkki, kertakaikkiaan. Jos iso koira meinaa ottaa toiselta nirrin pois, eikä mikään enää pysäytä tilannetta - hännästä kiinni, koira päästää tällöin useimmiten irti. Jos ei toimi, ei meilläkään läheskään aina toimi - takajaloista kiinni ja koira ympäri, silloin se päästää varmasti irti. Ihan rauhassa saa mennä sopimaan pantoineen ja hihnoineen väliin tai repiä pannasta koiraa irti - puru vain tiukkenee ja koira huonolla tuurilla raivostuu aivan totaalisesti. Ottaa nyt mielummin vaikka pers-selkänahasta kiinni ja nostaa koiraa ilmaan, jos omat fyysiset voimat riittää.
Isojen koirien kanssa eläminen on kuules vähän toisenlaista kuin pienen, jonka voi ottaa vaikka kainaloon, jos se kamalan hankalaksi heittäytyy.
Myöskin isoa koiraa ei vain nostella pannasta, kun sitä ei nostella muutenkaan. Ja jos siinä onnistuukin ja koira hyökkääkin kimppuun, mites sitten suu pannaan...

Koiran oma vetäminen ja pannasta nostaminen ovat kaksi eri asiaa. Koiran itse vetäessä panta on koiran kaulan alaosassa jossa jokaisella koiralla on suht vahvat lihakset ja verisuonet sekä hermot eivät ole pinnassa. Kun koiraa otsetaan pannasta kiinni ja vedetään panta nousee ylös korvien alle(yleensä) samanlailla kuin ns. Millanin panta, tämä aiheuttaa koiralle suhteellisen suurta tuskaa koska hermot ja verisuonet ovat pinnassa ja lihakset huomattavasti heikompia kuin alempana, tällöin pienikin voima saa koiran kärsimään, mikä on tarkoitus juurikin tuossa Millanin pannassa, koira ei voi vastustella koska veri ei kierrä kunnolla päässä, ja tähän ei tarvita edes kuristavaa voimaa. Ison koiran voi pitää paikoillaan lyhyessä niin kauan kun se ei oikeasti halua lähteä, sitten kun haluaa, sitä ei pidä!

Oma koiranikin on jo niin iso, ettei sitä nostella. Eikä tarvitsekaan. Pentuaikana selkeästi asetetut rajat on sisäistetty, ja käsky/kielto menee perille. Ei ole sellaisia tilanteita, että koira alkaisi käyttämään voimaa, jos omistaja sanoo ei. Emme paini, eikä koira raahaa minua minnekään. Ikinä en esim. ole selättänyt, ei ole tarvetta.
Ja kyllä asiatonta puhetta tuo suuren tuskan aiheuttaminen koiralle. Pitää olla aika vilkas mielikuvitus, että tilannetta näkemättä kykenee tuonkaltaisiin diagnooseihin. Olen eläinrakas ihminen, ja olen jokaiseen lemmikkiini elämäni varrella ollut erittäin kiintynyt. Vaan kun vanhaksi elää, oppii jo eläimistä aika paljon. Esimerkiksi sen, että johtajuus on avainkysymys ison eläimen käyttäytymisen hallinnassa. Ja se on lähtökohtaisesti henkistä laatua, fyysisiä tilanteita on vain joitakin, koulutusaikana, ja aikuisen eläimen kanssa enää ei. Väkivalta ja koiran satuttaminen on epäeettistä, sekä tuottaa huonoja tuloksia.
Jokaiselle koiranomistajalle toivon menestyksekästä koulutusvaihetta, monipuolisin keinoin. On kamalaa, jos omaksi iloksi otettu lemmikki tekee omistajansa elämästä helvetin. Koiria on niin monenlaisia, että koulutustakin voi olla monenlaista. Rakkaus koiraan on ihan olennaista, myös silloin kun olet koirasi johtaja.
Koiran käytösongelmat sen aikuistuessa kertovat aina, että nyt menee pieleen jossakin.

Laitoinkin että yleensä panta nousee korvien taakse, ja jos olet sitä mieltä että ell, ja pohjoismaiset kouluttajat ovat väärässä tästä nostelusta niin mikä ettei. Se miten olet koirasi kouluttannut ja mitä täällä neuvot monia tekemään ei ehkä ole yksi ja sama asia. Tällä tarkoitan sitä että kun jotain täällä neuvoo, voi lukija ymmärtää asian erillailla ja sitten kun niin tekee voi asiat mennä todella paljon pieleen. Varsinkin jos kysyjä on ensikertalainen joka ei pakosti osaa vielä lukea koiraa ja tiedä missä menee mikäkin raja, ja koska koirat ovat yksilöit rodusta riippumatta ei fyysisiä pakotteita, ainakaan näin rajuja ole mielestäni kauhean järkevä antaa. Tuohon onglma osioon en nyt jaksa edes puuttua, ne voivat olla seurausta mistä vaan, ei pakosti johtajuuden puutteesta vaan liiallisesta johtajuudesta.
Itse henkilökohtaisesti toivon ihmisten saavan neuvoja täältä mutta aina positiivisesti, itse en juuri fyysisiä pakotteita/rangaistuksia lähde jakelemaan, ja aina myöskään me jotka luemme näitä emme pakosti ymmärrä mitä aloittaja on tarkoittannut, niin kuin tässäkin ketjussa, ja näkemättä koiraa/tilannetta on paha sano muuta kuin yleisiä neuvoja. Ongelma tilanteissa on niin monta osa-aluetta mitä pitää ottaa huomioon pentu ajoista lähtien.

Aivan ohi topicin, sori!

Oma koira kans teki pentuna tuota remmin riuhtomista. Nykyisin ei enää niinkään paljon, mutta joskus harvoin jos tekee, niin otan koiraa pään molemmilta puolilta (poskista/kaulasta) kiinni ja katson sitä silmiin kunnes lopettaa. Tai pidän muuten vain paikoillaan niin kauan että luovuttaa ja rauhoittuu. Joskus myös teen niin, että laitan koiran jalkojeni väliin ja pidän paikoillaan. En sitten tiedä luoko tämä asento jonkin "ylivallan" ihmiselle tms, mutta ainakin koira rauhoittuu.

Ja tärkeintä varmaankin on, että ihminen ei saa luovuttaa vaan koiran on rauhoituttava ennenkuin pääsee takaisin tekemään omia hommiaan. Sitten tietenkin on se kuuluva "ei" joka joskus toimii ja joskus ei. Yleensä ei :D

Ehkäisevänä keinona voi koittaa tarjoilla niitä makupaloja aluksi vaikka tasaisin väliajoin nätistä kävelystä. Välillä voi myös pysähtyä harjoittelmaan vaikka jotain toko-liikkeitä tai temppuja, ettei pelkkä kävely kyllästytä.

Sain pari viikkoa sitten 10kk pennun joka ei osaa kulkea hihnassa ilman riehumista.. Ostin kuonopannan jotta meno rauhoittuisi ja ongelma vaihtui toiseen. Nyt pätkis heittäytyy lenkillä noin 10 kertaa selälleen ja alkaa repiä kuonopantaa pois. Tätä menoa sitten lyhyt lenkki kestää puolituntia kun aina pitää olla koiraa kieltämässä.. Auttaako se että kieltää ja kun koira nousee ja kävelee taas,palkka? tuntuu että pätkä tekee heittäytymistä nyt enemmän kuin ennen palkitsemisen aloittamista.. En tiedä. Muuten hyvä koira,lauantaina mennään valkeekoskelle saamaan supporttia.