Koirat.com

Meillä on 1 v.10 kk ikäinen russeliuros. Luonteeltaan hieman ristiriitainen, toisaalta erittäin hellyydenkipeä ja herkkä ja taas toisaalta kova ja uhmakas. Muiden koirien kanssa ei voi hihnassa haistella,tai näykkää kiinni niskasta. Vapaana on muutaman nartun kanssa leikkinyt ja nartut ovat tämän uhmakkaan nuorukaisen laittaneet järjestykseen.
Koirakouluttajan ohjeen mukaan nyt vältämme tilanteita, missä koira joutuisi tappeluun. Poika ei osaa toimia muiden koirien kanssa, ei osaa puhua kunnolla koiraa. On epävarma. Perheemme nartun kanssa tulee hyvin juttuun ja yrittää syrjäyttää nartun asemaa kokeilemalla onneaan. Toistaiseksi narttu on edelleen pomo, pelkällä katsellaan saa tilanteen haltuunsa.
Nyt poika on alkanut murisemaan pääasiassa perheen nuorisolle ja miehelle. Minua pitää "pomona" tai narttunaan, mutta yleensä tottelee hienosti. Yleensä tämä ilmenee, kun koira jää minun ja toisen henkilön väliin. Tavallaan suojelee?
Hoitotoimenpiteet yms. sujuvat hyvin,niiden kanssa ei ole ongelmaa. Vapaana ollessaan tulee luokse kutsusta ja antaa kiinni. Ruuan saa kun istuu ja odottaa. Ruokakupillaei ongelmia eikä murinaa.
Lenkillä liikkuu kohtalaisen mukavasti, kun olemme kahdestaan,mutta toisen koiran ( leikattu narttu) mukaan ottaminen tuo vetämisen ja kohkaamisen lenkkeilyyyn. Ei kuitenkaan rähise muille koirille, ilmeilee kuitenkin uhkaavasti ( niskakarvat pystyssä, matalana luimien).
Nyt on kielletty esim. sänkyyn tulo mikäli sängyssä on ihmisiä. Menee äristen omalle paikalleen
( pitää pientä narinaa kuin murrosikäinen koulupoika).
Vieraisiin ihmisiin suhtautuu ennakkoluuloisesti, mutta hyväksyy kun saa rauhassa tutustua.
Kotiin tullessa emme huomioi, pidämme pienen jäähyn, että tilanne rauhoittuu.
Liikuntaa koirat saavat ihan hihnalenkeillä ja lisäksi pääsevät vapaana juoksetelemaan.
Narttujen tuoksut kiinnostvat kovasti, lenkillä kuola valuu suupielistä. Asumme alueella, jossa liikkuu paljon muita koiria - myös juoksuisia narttuja.
Onko tämä hormonaalista, murrosikää vaiko johtajuusongelma?
Onko Teillä vinkkejä tilanteeseen ( murina ja uhkaaminen).Kiellän koiraa ja komennan omalle paikalleen. Olen myös joutunut nappaamaan koiraa niskasta kiinni tälläisessä tilanteessa, kieltänyt ja katsonut koiraa tiukasti. Lopulta koira laskeutui makuulle ja kääntyi selälleen. Pidin kättä koiran niskalla kunnes rauhoittui ja kun ole rento kehuin koiraa. Liekö väärin?
Neuvoja kaipailen,kohta menee hermot.

Minkälaisessa tilanteessa tuota murinaa ilmenee? Vahtiiko se omia lelujaan, ruokaansa, luitaan? Vai suojeleeko omaa porukkaa, itseään? MUOKS. Lukihan se siellä, anteeksi.

Kyllä mä melkein murkkuiän piikkiin laittasin. Meillä kohta 11kk riiseniukko uhottaa lelujensa ja keppiensä kanssa, lähinnä silloin jos ensin yrittää puolustaa aarteitaan meidän vanhemman koiran ahnaalta suulta ja sitten ihminen puuttuu tilanteeseen. Mutta itse en ole koskaan sitä kieltänyt murisemasta. Tahdon, että jos sitä pelottaa tai muutoin ahdistaa, se varoittaa ennen kuin puree (jos siis joskus aikoo purra. ei vielä ole sitä ikinä tehnyt, toivottavasti ei teekään.). Eli en tahdo kitkeä sitä murinaa pois. Mutta olen tehnyt sille selväksi, että siitä uhottamisesta ei ole mitään hyötyä. Jos minä tahdon sen, mikä sillä nyt ikipäivänä onkaan aarteenaan, niin minä otan sen. Piste. Varsinkin jos se murisee, se menettää lelunsa tai keppinsä. Eli menen ja otan sen mitä se vartioi. Yritän välttää koiraan koskemista ja poistun takavarikoimani aarteen kanssa tilanteesta. Ei siinä sen kummempaa :)

Selättäminen sinänsä on vähän kehno keino, mutta jos se toimii teillä ja saat koiran kyljelleen vahingoittamatta sitä ja ilman suurta sirkusta, niin käytä vaan. Kunhan muistat, ettei koira saa lähteä tilanteesta ennenkuin annat luvan, vaikket siitä kiinni pitäisikään. Uroskoiran niskakurittaminen on myös aika riskialtista. Niskasta nappaaminen monesti nostaa koiran kierrokset pilviin ja myös fyysisesti nostat sen olemusta, kun retuutat sieltä niskasta. Mutta jos se toimii, eikä saa koiralle aikaan vastahyökkäysreaktioo tai adrenaliinipiikkiä, niin käytä ihmeessä.

Ongelma on lähinnä silloin, kun koira jää esim. minun ja perheen toisen jäsenen väliin ja tulkitsee tilannetta väärin. Esim. tytär kurottautui ottamaan kaukosäätimen pöydältä ja koira luuli tytön
" lyövän" minua tms. ja rähähti. Lelut, ruuat ja luut saan ottaa halutessani pois. Ei siis puolusta mitään omaansa, ellei minua lasketa mukaan :)
Murisee myös perheenisän äänelle kun nukkuu sängyn alla tai vieressä. Sänkyyn koira ei enää pääse.
Toinen tilanne oli kun olin itse sängyssä ja poikani hyppäsi sinne, koira "komensi" pojan pois??
Varsinaisesti en ole selättänyt koiraa, näissä tilanteissa ei vaan ollut mitään muuta vaihtoehtoa,vaan minun oli otettava koirasta kiinni, ettei olisi hyökännyt. Tai liekö uhannut vaan, en jäänyt odottamaan.
Olemme nyt pitäneet koiraa perushuomioimattomuudella reilun viikon verran, lelut on pois, koiraa ei hellitellä eikä päästetä sohvalle/sänkyyn ja koira on jo nyt selkeästi parempi. Kuuntelee tarkemmin, luoksetulo on nopeampi ja varmempi.
( Mistään jääkaudesta ei sentään ole kysymys, sitä emme yksiksemme osaa toteuttaa).
Kotiintulorutiineihin olemme ottaneet huomioimattomuuden lisäksi mukaan vesipullon ja nämäkin hetket ovat rauhoittuneet.
On vaan aika vaikea saada koko perhe motivoitumaan ja noudattamaan uusia sääntöjä.
Johtajuusongelmasta(ko) on kyse? Jos minä olen se, joka on pomo, miksi minua pitää suojella? Vai olenko uroksen narttu? :)

riesarusseli kirjoitti:

Johtajuusongelmasta(ko) on kyse? Jos minä olen se, joka on pomo, miksi minua pitää suojella? Vai olenko uroksen narttu? :)

Mä pyrin välttämään itse sanaa johtajuusongelma, mutta tietty johtaja koiralla silti (omasta mielestäni) pitää olla. Ja jos itse uskot näihin teorioihin yhtään niin sanon että lauman johtaja ei tarvitse suojelua, vaan se suojelee. Eli siinä mielin olet enemmin russelisi narttu, kuin johtaja, jota se pitää omaisuutenaan ja puolustaa kaikilta jotka näkee jollain tavalla uhaksi sinulle ja sen omalle asemalle.

(Tarkennan, ettei minua luulla diktaattoriksi, että minulle johtaja-käsite on sellainen että koira on laumaeläin, laumassa on johtaja ja toivottavasti se ei ole ikinä koira. Johtaja ottaa mielestäni vastuun kaikessa, se päättää miten, missä ja milloin kävellään, se päättää milloin syödään, se toimii tilanteessa kun jotain uhkaavaa (kadulla tai kotiin) on tulossa kohti. Missään näissä ei minusta koiran pitäisi tehdä mitään päätöksiä vaikkapa puolustuksesta itse.)

En nyt lähde neuvomaan muutoin kuin että jos haluat lisää johtaja-asioista lukea, suosittelen Jan Fennellin kirjaa Kuuntelen Koiraani. Siinä on neljä täydellistä ohjetta miten saa arvojärjestyksen takaisin. Mutta ne edellyttää täysin koko perheen (no..yli 12-vuotiaiden) sitoutumista, niinkuin kyllä minusta missä tahansa menetelmässä. ;)

Nyt tarttis vähän neuvoja. Kyseessä olis kaverin 11-kuukautta vanha sakemanninarttu. Koira tuli hänelle noin 1-1½kk sitten hänen äidiltään, peruskäskyt opetettuna ja sosiaalisena lupsakkana koirana. On kuitenkin aina ihan ylienerginen ja tekee kaiken liiankin innokkaasti. Ensimmäiset juoksut nartulla oli n. 2kk sitten ja nyt parin viime viikon aikana on selkeästi havaittavissa narttuvihaa. Ja uroksillekkin rähisee joskus. Lenkillä ei välitä muista koirista, mutta heti koirapuistoon päästessä alkaa kova paimentaminen ja rähjääminen muille. Verttiäkin kovasti yrittää paimentaa ja näykkiä, mutta oma pippuripakkaus osaa sentään komentaa takaisin. Sisätiloissa ja lenkillä ovat leppoisasti kuin vanhakin koirapariskunta.
Tiedossa on, että emällä on paha narttuviha ja kuitenkin kun asunut tuohon 11kk:n ikään asti sen seurassa, lieneekö ottanut oppia siltä.

Mutta kysymys, mitä pitää tehdä, kun koira rähjää muille, paimentaa ja näykkii? Kun koiran ottaa kiinni ja vie pois puistosta, käy se ylikierroksilla pitkän aikaa. Kuitenkin lopettaa rähjäämisen käskystä, mutta aloittaa heti hetken päästä uudestaan. Onko tämä vain ohimenevä vaihe, ja pitäisi välttää koirapuistoja jonkin aikaa, vai pitäisikö jatka puistoilua kennelkopan kanssa? Itse olen ihan ymmälläni parin viikon sisällä tapahtunutta muutosta koirassa. Ja kun itsellä ei ole ollut samanlaista ongelmaa, niin en osaa kaveria auttaa.

Möh, ei kellää vinkkejä?

Päivitystä ongelmaan sen verran, että sakemannille ostettiin kuonokoppa näykkimisen estämiseksi jota käytetään aina lenkillä ja ulkoillessa. Liitetään siihen siisi positiivinen mielikuva, kuonokoppa=lenkille/pihalle ja koira on tyytyväinen. :) Puistoilua ollaan vältetty, mutta on saku on saanut juosta Vertin kanssa vapaana. Paimennus jatkuu, mutta nyt koira ei voi enää näykkiä. Ahdistelee kuitenkin, ja tuntuu että ahdistelu käy vain tiiviimmäksi koko ajan.
Lenkillä ei välitä edelleenkään muista koirista, mutta laittaa välillä painimatsin pystyyn Vertin kanssa kun on niin hyviä kavereita :) Sisätiloissa nämä kaks sankaria vaan makaa vierekkäin ja on kuin rakastavaiset.

En ymmärrä, että mikä siinä voi olla kun koira käyttäytyy hihnassa kuin unelma, mutta vapaaksi päästessään käytös muuttuu aivan vastakkaiseksi. Tuskin se voi olla heikon omistajan puolustamistakaan, sillä koira tottelee ystävääni kuin vettä vain.

SPIRALCULTURE:
Pari tälläistä välikysymystä ennen kuin yritän lähteä mitään neuvoja heittämään :) :

1. Miten leikkiminen yleensä etenee? Tarkoitan ihan alusta loppuun

2. Kuinka paimentamiseen puututaan?

3. Millaisessa tilanteessa koira aloittaa rähjäämisen?

4. Ilmeneekö hihnassa autojen/pyörien jahtaamista tai kyttäilyä

5. Onko havaittavissa mitään eroa tilanteissa kun koira leikkii tutun koiran kanssa tai kun ollaan koirapuistoilemassa

Elsa kirjoitti:

SPIRALCULTURE:
Pari tälläistä välikysymystä ennen kuin yritän lähteä mitään neuvoja heittämään :) :

1. Miten leikkiminen yleensä etenee? Tarkoitan ihan alusta loppuun
2. Kuinka paimentamiseen puututaan?
3. Millaisessa tilanteessa koira aloittaa rähjäämisen?
4. Ilmeneekö hihnassa autojen/pyörien jahtaamista tai kyttäilyä
5. Onko havaittavissa mitään eroa tilanteissa kun koira leikkii tutun koiran kanssa tai kun ollaan koirapuistoilemassa

1. Heti kun koirat pääsevät vapaaksi, pinkaisevat juoksuun ja heti sakun päästyä hihnasta alkaa rähinä, paimentaminen ja näykkiminen. Hihnassa ei koskaan puhu mitään.
2. Koiraa kielletään ja kieltoa tottelee. Lopettaa rähinän ja näykkimisen, mutta paimennuskatse tiiviinä. Muutaman hetken päästä jatkuu sama homma.
3. Vastaus ekassa.
4. Eip. Koirassa oli pientä remmirähjän alkua jota on hyvällä vauhdilla alettu kitkemään pois. Muita koiria siis tuijottaa. Verttiin ei kiinnitä huomiota.
5. Tähän on enää vähän vaikea vastata kun saku ei ole ollut vapaana enää kenenkään muun kuin oman koirani kanssa melkein kahteen kuukauteen. Aiemmin kuitenkin koirapuistoillessa ignoorasi minun koirani ja kiinnitti kaiken huomion muihin koiriin ja ajatti niitä.

Nytkään ei olla enää pahemmin pidetty vapaana näitä kahta keskenään, mutta sakun ollessa minun luona hoidossa viikon verran, leikkivät hihnassa kepeillä ja lumipalloilla nätisti. Sama sisätiloissa. Vetoleikkiä ja sen sellaista. Kerran kävin koirapuistossa ja ei Vertille enää rähissyt, mutta lie johtuiko se hajujen tulvasta. Yleensäkkin pahimman virtapiikin lauettua vapaana juostessaan rupeavat leikkimään vetoleikkiä kepeillä. Mutta se alku on melko raisua katsottavaa ja rähinä on melkoinen kun saku on iholla ja ei lähde Vertin komennuksesta pois. Kuonokoppa on milteinpä välttämätön.