Koirat.com

Liittyy osittain myös tuohon erilaisia koulutustyylejä käsittelevään keskusteluun, mutta jospa tämä saisi olla täällä...

Olen miettinyt tätä meidän 7-v bolognesetytön käytöstä. Koira on luonteeltaan vähän arka ja epäluuloinen ja mielestäni aika pehmeä (ei siis varmasti kestäisi minkäänlaista fyysistä komentamista tai selättämistä tmv). Ei kuitenkaan ole mikään ihan helppo koira ja joitain ongelmia meilläkin on.

Isoimmat ongelmat ovat ulkoilu ja käsittely. Koira ei juuri halua ulos, paitsi kesällä/hyvällä ilmalla kun kaikki ovat omalla pihalla ja tietää saavansa olla siellä irti. Ei pyydä ulos, suostuu kyllä lähtemään jos on hätä, mutta jos on "nukkumassa" (makoilee omalla petillään tai sängyn alla tai jopa päällä, mitä tekee suuren osan päivästä) ei lähde ilman herkuilla houkuttelua. Ei voi vain mennä laittamaan hihnaa jos makoilee jossain, irvistelee ja yrittää näpsiä hampailla. Lenkillä on kotoa poispäin mentäessä perässävedettävä, kotiinpäin taas menisi mielellään edellä (osaa kyllä kulkea vierelläkin jos vain taluttaja jaksaa tähän keskittyä).

Ja käsittelystä. Kaikki toimenpiteet onnistuu periaatteessa, mutta. Harjauksen suoritan nykyään pöydällä, koska siitä ei pääse poistumaan omin luvin. Lattialla harjattaessa saattaa yhtäkkiä kyllästyä, puraista ja häipyä paikalta. Samaa tekee mm. kynsiä leikattaessa (joten kynnet leikataan niin että toinen pitää koiran tukevasti sylissä ja toinen leikkaa). Pestessä käyttäytyy ihan hyvin. Muutenkaan ei aina tykkää silittelystä, vaan kun turha lääppiminen alkaa ärsyttää, irvistää ja näykkäisee. Ei pure vaan ainoastaan näpsii hampailla, mutta sekin voi joskus sattua :D

Aikaisemmin ajattelin, että kyse on jonkinsortin johtajuusongelmasta, mutta enää en ole ihan varma... Kuitenkin koira väistää aina ihmistä, kulkee ovesta viimeisenä (jos ihminen sitä muistaa pyytää) eikä puolusta omaa ruokaansa (koska tietää ettei sitä siltä viedä pois). Toisaalta kuitenkin jos löytää jotain "kiellettyä" kuten esim. likaisen pölyrätin tai muuta todella ällöä, ei varmasti päästä ketään lähelleen.

Lähinnä siis kaipaisin vinkkejä, miten näistä pienistä ongelmista pääsisi eroon ja miten tilannetta kannattaisi ruveta ratkomaan? Miten tällainen koiran käytös tulisi ymmärtää?

En valitettavasti osaa lähteä antamaan ratkaisuja ongelmiisi, mutta yhden neuvon voin antaa: unohda nuo johtajuusajatukset. Ne vain sekoittavat soppaa ja saattavat johtaa sinut pois siitä olennaisimmasta, eli sinun suhteestasi koiraan.

Tällainen neuvo tuli mieleen siksi, että itse käytin aikoinaan luvattoman paljon aikaa pohtien koiran luonnetta ja johtajuutta (tai sen puuttumista). Ihmettelin onko koirani pehmeä, vaikka sillä on aimo annos lujaa luonnetta. Pohdiskelin miksi se on muuten niin tottelevainen, mutta tietyissä tilanteissa ei. Mietiskelin josko voisin jotenkin vahvistaa johtajuuttani, vai onko johtajuutta edes olemassa... ja niin edelleen.

Sitten havahduin ja aloin keskittyä niihin yksittäisiin tilanteisiin, joissa epätoivottua käytöstä ilmenee. Tarkastelin omaa käytöstäni, mutta ennen kaikkea koiraa: missä vaiheessa sen elekieli muuttuu, mitä pieniä signaaleja se lähettää aikeistaan. Kun olin tarkastellut riittävästi, rupesin muokkaamaan omaa toimintaani siten, että reagoin koiran pieniin mielialanmuutoksiin.

Opin ainakin sen, että johtajuutta on olemassa, mutta se on lähinnä henkinen mielentila. Minulle se tarkoittaa varmuutta, rauhallisuutta ja reiluutta. Kannattaa oikeasti ottaa ongelmatilanne kerrallaan ja miettiä miten omaa käytöstä muuttamalla voi vaikuttaa koiraan.

Olen itse aivan täysi koiramaallikko, joten koiran luonteen loputon analysointi johti vain umpikujaan. Oikeastaan vasta toiminnan kautta, havainnoimalla miten koira mihinkin reagoi, olen oppinut koiristani paljon. Sen jälkeen siihen päälle voi ruveta rakentamaan teoreettisempia pohdintoja koiran ominaisuuksista; kun on sitä käytännön osaamista hiukan taskussa.

Mä henkilökohtaisesti inhoan myös tuota "johtajuusongelma"-sanaa, mutta näkisin, että jonninmoisia, isojakin ongelmia teillä on. Sitä, että koria murisee teille, ei "korjaannu" sillä että se väistää teitä jos huvittaa.

Ensimmäiseksi tuo käsittely. Oletteko kokeilleet herkkujen avulla ehdollistamista hoitotoimenpiteisiin? Esim. kynsienleikkuun kanssa: yksi kynsi, naps, nami, kynsi jne. Aluksi voisi ottaa ihan pelkästään koskettamisen kanssa, ilman itse hoitotoimepidettä.

Koirannehan on ilmeisesti pienen rodun edustaja? Miksi sitä ei voi vaan kaapata syliin antaa kiukutella? Älä kuitenkaan kokeile tätä, mikäli et ole varma, että otteesi on sellainen, ettei se pääse puremaan tai olet muuten epävarma. Miten olette toimineet sen jälkeen kun koira on teille murissut? Oletteko jättäneet koiran rauhaan "paenneet", toruneet vai hyssytelleet?

Kolmanneksi teillä oli lenkkiongelma, joka hieman liittyi myös edelliseen. Voisiko koiralla on tylsää perus remmilenkeillä? Kun sanoit, että se lähtee mielellään ulos, jos saa olla muiden kanssa vapaana. Käyttekö paljon paikoissa, missä se saa olla vapaana? Lenkkejähän voi piristää esimerkiksi leikki- tai koulutustuokioiden avulla!

Toivottavasti näistä neuvoista olisi jotain hyötyä, mutta tuon puremisasian kanssa olisin varovainen. Mikäli koette sen todella uhkaksi (puremahaavojen ym. mahdollisuus), suosittelisin, että otatte yhteyttä kouluttajaan, joka osaa auttaa teitä paremmin kuin palstalaiset pelkän tekstin avulla. Tsemppiä!

Muokkaus ja lisäystä vielä: Tuli myös mieleen, että voisiko koiralla olla jossain kipuja, jos se murisee käsittelyn ja koskettamisen vuoksi?

^ Mä en kyllä lähtisi hoitotoimenpiteissä yms. namittamaan purevaa koiraa, siinä mennään herkästi vaan ojasta allikkoon. Jos koira on valmis turvautumaan aggressioon päästäkseen pois tilanteesta, sitä tuskin pahemmin mikään nakki jaksaa kiinnostaa.

Anniinn olet periaatteessa ihan oikeassa, kun ajattelet ongelmianne johtajuuden puutteena. Itse käytän mielummin käsitettä hyvä suhde, josta taisin tuolla koulutustyylipalstallakin joskus kirjoittaa. Koiran ja ihmisen väliseen hyvään suhteeseen ei minusta liity yhtään mitenkään se nukkuuko koira sängyssä, kulkeeko se ovesta ekana vai kolmantena vai saako se vaikka hyppiä pöydällä - tärkeintä on, että halutessaan ihminen saa koiran käskyllä alas sängystä/sohvalta/pöydältä tai vaikkapa pääsee siitä ovesta ennen koiraa ulos. Koira on onnellinen kun se saa nauttia olostaan ilman huolta esim. omistajan tai oman paikkansa puolustamisesta, eli kun päätösvalta ja kontrolli on ihmisellä. Itse olen vastaehdollistamisen kautta pyrkinyt luomaan koiralle illuusiota siitä, että minä hallitsen myös ympäristöä, mutta tämä on niiiiin pitkä juttu että kannattaa lukea Vapaana pitäminen ja luoksetulo -ketjusta (alkaen sivulta 1) jos aihe kiinnostaa. Kaiken a ja o on ihmisen rauhallinen ja määrätietoinen, mutta kuitenkin reilu asenne koiraa kohtaan. Ihannetilanteessa koiraan ei tarvitse edes koskea fyysisesti, sillä se tietää että kontrolli on ihmisellä.

Oletko aivan 100 % varma ettei koiralla ole kipuja? Onko se koskaan käynyt hierottavana? Ennen kuin alkaisin mihinkään radikaaleihin toimiin käyttäisin koiran eläinlääkärillä mahdollisten kipujen varalta. Jos koira ei tahdo lähteä lenkille ja nukkuu vaan, ei kuulosta kyllä ihan normaalilta.

Kyseessä on pieni koira juu. Voi kaapata syliin MUTTA pitää saada kerralla tukeva ote josta ei pääse pyristelemään pois, silloin rauhoittuu kyllä.

Ja siis ei ole koskaan puremalla purrut ketään, mutta voi näykkäistä lujaa (vain jos tuntee olonsa oikeasti jotenkin uhatuksi tai on kovin epäluuloinen eikä ymmärrä mitä siltä halutaan). Mutta ei siis todellakaan niin että siitä mitään reikiä tai haavoja tulisi.

Ulkona tosiaan liikkuu mielellään kun sattuu huvittamaan, eilenkin käytiin illalla jalkapallokentällä (on tavallaan meidän oma kenttä joten siellä saa koiran kanssa olla) missä sai juosta irti ja spurttaili oikein kunnolla.

Jotenkin ajattelisin sen lenkillelähtöhaluttomuuden niin että vähän pelkää lenkkeilyä. Ohiajavat autot (varsinkin isot), rullaluistelijat ja pihoilla haukkuvat koirat aiheuttavat levottomuutta ja väistelyloikkia. Tämä on osittain oma moka koska aloitettiin lenkkeily vasta kun rokotukset yms oli kunnossa ja alku oli hyvin hankala, ei olisi millään lähtenyt poispäin kotoa joten tilanne on siitä kyllä helpottunut. Jos on isompi porukka ihmisiä mukana lenkillä on reippaampi.

Kivuista tai kivuttomuudesta en ole 100% varma. Lihasjumien tmv mahdollisuus on tottakai aina, hierojalla ei olla käyty (pelkää vähän vieraita joten ei ole ihan helppoa, vaatii aikaa tutustumiseen). Olen myös miettinyt voiko koiralla olla käpälissä (lähinnä etu-) jotain mikä aiheuttaa kipua? Ei tykkää kun niihin kosketaan ja etutassujen kampaaminen vähän inhottaa myös, yrittää vetää tassuja pois. Voi myös toki olla ihan vain sitä että kun vähän vaan tuntuu ikävältä...

Mitähän vielä. No tuo rauhallisuus on tälle rodulle varsin tyypillistä, toki yksilöstä riippuu kovasti mutta eivät yleisestikään ole mitään erikoisen energisiä ja esim. sadesäällä ovat mieluummin sisällä.

Rez kirjoitti:

^ Mä en kyllä lähtisi hoitotoimenpiteissä yms. namittamaan purevaa koiraa, siinä mennään herkästi vaan ojasta allikkoon. Jos koira on valmis turvautumaan aggressioon päästäkseen pois tilanteesta, sitä tuskin pahemmin mikään nakki jaksaa kiinnostaa.

Olisi varmaan pitänyt laittaa kommenttiini se, että eihän sitä koiraa silloin palkita kun se murisee. Aloittajan kirjoituksesta päättelin, että koira sietää osaa toimenpiteistä ja namien avulla toiminnasta voi tehdä koiralle mieluisaa, jolloin se ei (toivottavasti) "kyllästyessään" murise, näyki tai pure. Namien kanssa plärätään jo alkuvaiheessa, siksi mainitsin, että voisi olla hyvä, että ne namit yhdistää jo koiran kopelointiin ennen hoitoimenpiteitä.

Anniin kirjoitti:

Kivuista tai kivuttomuudesta en ole 100% varma.

No tästä lähtisin sitten liikkeelle. Kurkkasin pikaisesti kotisivujanne ja koira on kyllä jo sen ikäinen, että lihaskunnosta tulisi huolehtia erityisen tarkasti. Tuo väistely etutassuja käsiteltäessä on mun käsittääkseni normaalia koiralle ku koiralle, ainakaan kumpikaan oma koira ei tykkää jos etujalkoja pitelee. Harjatessa nykivät herkästi tassuja ylöspäin jne. Voihan siellä tietty silti jotain hämminkiä olla, sitä en sano.

Anniin kirjoitti:

Jotenkin ajattelisin sen lenkillelähtöhaluttomuuden niin että vähän pelkää lenkkeilyä. Ohiajavat autot (varsinkin isot), rullaluistelijat ja pihoilla haukkuvat koirat aiheuttavat levottomuutta ja väistelyloikkia. Tämä on osittain oma moka koska aloitettiin lenkkeily vasta kun rokotukset yms oli kunnossa ja alku oli hyvin hankala, ei olisi millään lähtenyt poispäin kotoa joten tilanne on siitä kyllä helpottunut.

No niin, todennäköisesti koira siis kokee lenkkeilyn hiukan pelottavaksi ja arveluttavaksi puuhaksi. Sosiaalistumiskauden hukkaaminen yhdistettynä todennäköisesti heikkoon hermorakenteeseen tuottaa koiralle herkästi aika ikäviä pelkotiloja.. Vielä kun sukutaulussa toistuu useaan kertaan samat koirat niin avot, siinä sitä ollaan. Oma vanhempi koira on aikanaan sosiaalistettu hyvin, mutta silti kauniin kirjava sukutaulu ja riekaleiset hermot pukkaavat välillä pintaan mitä ihmeellisimpiä säikkymisiä. Oikea ruokavalio ja lisäravinteet on meillä auttaneet ihan huikean paljon koiran käytökseen.

Kondo kirjoitti:

Olisi varmaan pitänyt laittaa kommenttiini se, että eihän sitä koiraa silloin palkita kun se murisee.

No ei tietenkään. Aggren koiran (ja mun mielestä minkä vaan koiran) kanssa hoitotoimet on vaan parempi hoitaa määrätietoisesti ilman mitään namisättäämistä, ettei vaan vahingossa tule palkattua väärästä käytöksestä/mielentilasta.

Hei!

Olet suht samassa tilanteessa, mitä meillä oltiin jossain vaiheessa. Täällä myös 7-vuotias bolotyttö, samalta kasvattajalta (tai oikeastaan hänen tyttäreltään, mutta kuitenkin). Tuo olisi voinut olla ihan kuin minun kirjoittamani pari vuotta sitten. Nykyään on monta ongelmaa ratkaistu ja koira toimii moiteetta. Koira on siis äitini, mutta vierailee minulla aina välillä pidempiaikaisessa hoidossa.

Aloitetaan vaikka tuosta puremisesta hoitotoimenpiteiden yhteydessä. Ihan ensiksi makupalat pois. Purematta olemisesta ei palkita, sen pitäisi olla itsestäänselvyys. Lähtökohta on, että puremista ei hyväksytä, ei missään tilanteessa. Meidän tyttö on edelleen vieraita ihmisiä kohtaan "puremisherkkä" jos tuntee olonsa ahdistetuksi, mutta minuun ei enää hampaillaan koske, oli tilanne mikä hyvänsä. Asenne ratkaisee hurjasti: esimerkiksi kynsienleikkuussa vaan yksi kaunis päivä päätin, että mehän leikataan ne kynnet ilman tappelua. Heitin koiran syliin selälleen, pää kainaloon ja takajaloista aloitin. Ei se kauaa jaksanut vastaan laittaa ja vasta kun kaikki kynnet oli leikattu, käytiin hakemassa keittiön kaapista pieni nami (tämä meillä ainut toimenpide, mistä saa "rutiinina" namin). Muutaman kerran jälkeen ei enää mitään ongelmaa. Joskus saattaa vähän irvistellä, mutta olen kuin en edes huomaisi.

Tämä on myös äärimmäisen herkkä koira, mutta jossain vaiheessa hyväksyin sen, että tytöllä oli liian iso ego. Eli ihan ensiksi tein itse asenteen muutoksen: koira on vain koira, ei jatkuvasti hellittävä pikku prinsessa, joka saa tehdä ihan mitä tykkää. En nyt koskaan ole tuota mitenkään hemmotellut, mutta rupesin kohtelemaan sitä niin kuin isoa koiraa. Käytöstavat kuntoon ja mistään ei jousteta. Koira kulkee viimeisinä ovista, ruokaa odottaa, kaiken voi ottaa siltä pois, hihnassa ei huudeta (Tämä on kaikkein hankalin ongelma, varsinainen hihnaräyhääjä jos sille päälle sattuu. Nykyään kuitenkin 85% kulkee hiljaa ja nätisti ohi.) Tämä myös varastelee ja silloin ei antanut "saalistaan" pois, vaan juoksi sängyn alle murisemaan ja voi koittaa purra. Tällaisessa tilanteessa olen työntänyt koiran esimerkiksi henkarilla pois sängyn alta ja pyyhkeen tai peiton kanssa tarrannut koiraan kiinni -> yrittää purra, mutta ei osu minua käteen vaan esim. pyyhkeeseen -> saan kiellettyä välittömästi ja tarpeentullen selätettyä. Tätäkään toimenpidettä ei tarvitse enää tehdä, vaikka sängyn alle juokseekin. Kumartuu itse viereen, toruu, koira tulee itse pois sängyn alta ja luovuttaa saaliinsa.

Tuota pyyhettä tms. olen käyttänyt aina kun uhkaa purra. Kun olen muutaman kerran saanut kiellettyä tuon pyyhkeen ansiosta juuri oikealla hetkellä (eikä tarvitse omia käsiä ruveta varomaan), lopettanut sen kokonaan. Vaikka nykyään toimii minun kanssani kuin ajatus, käy silti kämppikseni käteen kiinni jos hän yrittää saada tuota vaikka sängyn alta pois. Eli jokaisen tämän kanssa toimivan täytyy tehdä koiralle säännöt selväksi. Vaikka koira onkin herkkä ja saattaa tuntua pieneltä, niin ei se silti oikeuta sitä käyttäytymään miten tykkää. Joskus on pakko olla julma ja tehdä rajat kunnolla selväksi. :)

Mitä tuohon lenkkeilyyn tulee, samanlainen hinnari täälläkin. Välillä jää aamulla makaamaan sänkyyn ja murisee hiljaa jos ei halua lähteä pihalle. Käsken koiraa alas muutaman kerran ja jos mitään ei tapahdu -> tuuppaan tytön peiton kanssa alas ihan reilusti. Aina annetaan vaihtoehdot: muutaman kerran pyydetään nätisti ja jos ei mitään tapahdu niin sitten toimitaan vähän epämiellyttävämmällä tavalla. Ei ole tuotakaan tarvinnut montaa kertaa tehdä, tulee nykyään ihan suosiolla itse alas sängyltä yleensä heti ekasta pyynnöstä.

Virtaa tuli ulos kun ollaan saatu tuo "johtajuus" ja ruonkinta kuntoon. Vieläkin on laiskempia päiviä, mutta välillä taas on varsinainen ADHD. Ruokinnassa siirryttiin kotiruokaan ja energian määrää lisättiin. Kuntoa kohotettiin, eli nyt ei väsähdäkään niin helposti. Faktahan se on, ettei nämä mitään lenkkikoiria ole, eli jäävät mielellään kyllä sisälle. Mistään aktivoinneista ei meillä ole kauheasti ollut apua, mutta lenkkien lisääminen metsässä ja ihan ydinkaupungissa on lisännyt mielenkiintoa koiralla ulkoilua kohtaan, sekä tuo kaupungin ihmismäärä helpottanut tuossa hihnaräyhäämisessä (niin paljon ihmisiä, ettei hetken päästä enää jaksa noteerata niitä).

Tulipas taas tekstiä... No, mutta tässä nyt jotain miten olen tuon kanssa toiminut. Ja jos tämä nyt kuulostaa jotenkin karulta, niin kyllä meilläkin ihan rapsutellaan ja vietetään leppoisasti aikaa, että ei meillä nyt aina mikään armeija-meininki ole. ;) Kehuminen on tärkein väline silloin kun koira tekee oikein, mutta näissä perusasioissa ei mielestäni kuulu ruveta palkkaamaan, eli ei houkutella makupalalla pois tilanteesta jolloin koittaa vaikka purra tai murista: sitä ei koiralta hyväksytä, sillä se on lauman alin. Vastaavassa tilanteessa saisi "turpaansa" myös koiralaumassa, jos alkaisi vastustella johtajan toimia. :)

Rez: tämän koiran sukutaulu on kyllä varsin mielenkiiintoinen ja sukusiitosprosenttikin aika kiitettävän korkea. Käsittääkseni tämän emä (joka löytyy myös aika läheltä isän puolelta) on myös ollut aika arka tmv, en tiedä koska häntä ei meille ollenkaan näytetty. Paha virhe meidän puolelta kyllä.

enh: tosi kiva kuulla muistakin bologneseista! Mitä olen jotain keskustelupalstoja lukenut niin näillä tuntuu olevan monesti aika samantyyppisiä ongelmia. Varmaan yleinen ensimmäinen koira jonka ajatellaan olevan helppo...

Meillä saa olla päivisin vanhempien sängyllä (jos sänky on petattu -> odottaa aamuisin että sen joku petaa ja loikkaa sitten päivänokosille...), kunhan tulee sieltä alas pyydettäessä. On tältäkin peittoa vedetty alta tai tyynyn kanssa tönitty alas, joten nyt menee pelkällä käskemisellä.

Tuo kiellettyjen tavaroiden varastelu on kanssa kyllä ikävää. Jos löytää jotain tosi ällöä tai varmasti kiellettyä (tietää kyllä milloin saalis on kielletty, koska ei varmana anna sitä pois), homma menee vaikeaksi... Jos ei ole mitään, minkä syöminen olisi vaarallista, saa olla kaikessa rauhassa ja huomata ettei ketään kiinnosta, vaan kun usein nämä saaliit ovat sellaisia joita ei missään nimessä saisi syödä (suklaapatukka yms). Aina ne on jotenkin jossakin vaiheessa pois saatu, mutta tässä saa käydä kunnon tappelun.

Vaikka vähän hurjalta kuulostaakin niin meidän tilanne on kyllä parantunut siitä mitä se oli jossakin vaiheessa. Nyt sentään onnistuu turkinhoito ihan päivittäin, koiran ulossaaminen on helpottunut (aikaisemmin oli tavallinen nahkapanta, jonka laittamista aina vastusteli - yritti näykkiä jne. nyt on hurtan vanhanmallinen "puolikuristava" pään yli pujotettava panta, ja jos ei satu nukkumassa olemaan niin pannan laitto onnistuu ongelmitta). Hihnakäyttäytymisessä meillä ei sinänsä ole koskaan ollut ongelmia, ei vedä (mitä nyt tuohon leveään pantaan olisi kiva nojailla) eikä rähise muille koirille - ei oikeastaan noteeraa niitä lainkaan.

Meillä asioita hankaloitti anaalirauhasongelmat jotka ilmaantuivat aina yhtä yllättäen. Viime kesänä poistettiin sitten anaalit kokonaan (ei opittu itse niitä tyhjentämään, vaikka monesti yritettiin) ja elämä helpottui heti. Aikaisemmin koiran peräpäähän ei paljoa saanut koskea, harjatessa löi takapuolen heti maahan jos häntää harjasi jne. Kipeänä ollessaan koira ei kestänyt oikeastaan lainkaan yhtään minkäänlaista koskettamista. Hyppi sängyille ja sohville eikä suostunut tulemaan alas välttämättä koko päivänä, kun löysi mukavan asennon. Tällä tosiaan puhkesivat anaalit ihon läpi ulospäin (ei vain kerran vaan useamminkin), joten muutenkin tosi kipuherkälle koiralle ei ehkä mitään kovin mukavaa... Onneksi tästä on nyt päästy :)