Koirat.com

Ensimmäinen koira tulossa perheeseen muutaman viikon kuluttua. Taas luetaan koirakirjoja ja kasvatusoppaita ja kyllä menee pää sekaisin. Luen Fennelin kirjasta, että paras asia minkä voit tehdä pennun tullessa taloon, on viedä pentu ulos pissalle. Sitten siirryn lukemaan Kaimiota, joka toteaa, että ensimmäisenä päivänä pentua ei tarvitse viedä ulos, antaa pennun rauhassa tutustua kotiin.

Eniten mietittää miten opettaa koiralle, että jonkun tullessa sisään odotetaan rauhallisesti omalla paikalla? Fennell suosittaa, että koiraa ei koskaan huomioida ennen kuin vasta viiden minuutin kuluttua. Kaimion mukaan pentua voi kehua heti, kun se seisoo neljällä jalalla ja jo ennen kuin takki on otettu pois, koska pentu ei jaksa odottaa. Miten te muut toimitte?

Me kyllä käytiin kummankin koiran kanssa ihan heti ensimmäisenä päivänä ulkona pissalla. Sanoisin, että pennun mukaan. Nämä kumpikin ovat olleet hyvin reippaita pentuja, joten traumatisoinnin riski oli minimaalinen.

Koira opetetaan tervehtimään ovesta sisään tulevaa ihmistä niin kuin itse halutaan. Meidän mäykky kun on maailmaa syleilevä tapaus, niin sille on opetettu menemään omaan petiinsä odottamaan lupaa päästä moikkaamaan vieraita. Muuten ei kukaan saisi kenkiä jalastaan, kun niiden ympärillä kiemurtelee onnesta soikea mäyräkoira. Odotetaan aina hetken aikaa ennen kuin vapautetaan koira, niin se ehtii vähän rauhoittumaan. Vieraat ei tietenkään huomioi koiraa ennen kuin se on vapautettu. Mäykky on sen verran hyvin ehdollistunut ovikelloon, joten se menee nykyisin summerin soidessa ilman käskyä omaan petiinsä odottamaan vieraita. Jos vapautuksen jälkeen ruvetaan hyppimään ja pomppimaan, niin ei tipu huomiotakaan. Holskun kanssa ei olla vielä päästy harjoittelemaan, mutta eiköhän senkin kanssa päädytä samankaltaiseen ratkaisuun.

Musta on vähän hölmöä seurata ketään "gurua" pilkuntarkasti. Kaimion ohjeita noudattamalla tuskin kovin pahasti koiraansa saa pilattua, mutta onhan ne vähän lässynlää, esim automatkustuksen opettelu. Itse ainakin olen opettanut autossa matkustamisen ihan vaan niin, että koira autoon ja matkaan. Ei siinä mitään sen kummempia totutteluja tarvittu. Tietysti jos sattuu olemaan arka pentu, niin sitten pikkuhiljaa totuttelu on ihan paikallaan, siis myös muissakin asioissa. Pennun mukaan kannattaa asioita soveltaa. Ei kaikilla toimi samat asiat kuin toisilla.

Ehkä ainoa guruksi luokiteltava henkilö (haha, mikä termi :D), jonka oppeja voisin sen kummemmin kyseenalaistamatta seurata on Tommy Wiren. Hienosti hihnassa -ohjelma vakuutti mut ihan täysin. Siinä on ihminen joka osaa vääntää niin hienovaraisesti rautalangasta, että meikäläinenkin ymmärtää.

Niin, koulutusmetodeista on oma ketjunsa ja pentujen kouluttamisesta omansa... Kannatta varmaan tehdä hakuja ennenkuin pykää uuden ketjun pystyyn..

Riisis kirjoitti:

Itse ainakin olen opettanut autossa matkustamisen ihan vaan niin, että koira autoon ja matkaan. Ei siinä mitään sen kummempia totutteluja tarvittu.

njaahaa.. ei munkaan koira stressaa autossa matkustamisesta, mutta ei tarvi kovin kummosta empiiristä tutkimusta tehdä, kun kuulee, minkälaisia vaikeuksia kenelläkin on koiransa kanssa matkustamisessa.

Koirien kasvatus/koulutusmetodeja on paljon erilaisia. Itse kannatan Kaimiota, jonka opit perustuvat positiiviseen palkkaamiseen ja toivottujen asioiden vahvistamiseen. Kaimion tie on ehkä hiukka pidempi ja vaatii enemmän kärsivällisyyttä, mutta näiden harjoitusten tarkoituksena on että koira oppii itse oivaltamalla, jolloin oppiminen on pidemmän päälle järkevää. Koiralle laitetaan myös rajat, (rajaamalla oleskelutilaa, sulkemalla toiseen huoneeseen jos tekee pahoja yms), mutta ei väkivalloin.

Toiset kouluttajat peräänkuuluttavat "lauman johtajuutta", kurittamista ja selättämistä, mikä lähinnä heikentää sinun ja koirasi luottamussuhdetta ja sä saat sen ehkä toimimaan, -pelolla-, tai sitten et saa.

Ja sitten on oma joukkonsa, mikä yhdistää näitä kahta. Ja sitten on joukko muita tapoja, mistä itse en ole ehkä tietoinen. Mutta nää ehkä pääpiirteittäin.

Kaimion kirja meinasi lentää mullakin sen sataa kertaa seinään, kun koira ei toimi niin kuin kirjassa.

Kirjoja kantsii tietty selailla läpi että osaa ennakoida tilanteita, mutta sanoisin näin jälkiviisaana, että toimi OMAN KOIRASI mukaan. Kenenkään koira ei toimi niin kuin kirjassa. Enkä ole mistään opuksista saanut neuvoa joihinkin meidän ongelmiin, vaan kokeillaan yhtä sun toista ja sovelletaan, kunnes se oikea tie ja sopiva tapa MINUN koiralle löytyy.

Pennun kanssa (näin jälkiviisaana) ensisijaisesti lähtisin siitä, että opeta sille yksi käsky vahvaksi, ei heti alkuviikoista, istu, makaa, seiso, tassu, tänne. Vaan yksi käsky, minkä se osaa kaikissa tilanteissa, ja sitten muut. Opettaisin itse tänne. Tämä siis siksi, että yllättävissä tilanteissa, ihmisten koirien ohituksissa, pahojen teossa sun muussa, saat sen toiminnan keskeytettyä ja tulemaan luokse ja unohtamaan muut pahanteot ja sitten puuhat jatkuu.

Niin, ja siihen kysymykseesi. Sisäsiisteys on omassa topiikissa, ja tästä on sata miljoona eri ohjetta, miten koiraa opetetaan, joka kirjassa neuvotaan ihan varmasti eri tavalla. Lähtisin ihan siitä, että koiraa viedään ulos niin usein kun vaan jaksaa ulkona rampata, että se yhdistää "ulos"->"pissa". Jos pentu on arka, vie se alkuun hiljaiseen paikkaan pihalle jos mahd. Jos ei, kadulle. En suosittelisi opettamaan pissaamaan sisälle paperille yms. Mutta tämäkin toimii eri koirilla taas niin eri tavalla.. ehheh :)

Pää on varmasti pyötällä ja kun pentu saapuu, menee se pää todennäköisesti vielä enemmän pyörälle. Lisää se menee pyörälle vielä sittenkin kun alat saamaan koiran kasvatusneuvoja muilta ihmisiltä, halusit tai et. Niin kirjoista kuin muilta ihmisiltäkin voit saada paljon sekä hyviä vinkkejä, että huonoja vinkkejä. Tärkeintä on kuitenkin se, että yrität pikkuhiljaa muodostaa sen oman linjasi, sillä koiran kannalta kouluttajan tärkein ominaisuus on minun mielestäni johdomukaisuus. neuvojen suhteen kannattaa käyttää maalaisjärkeä ja olla kriittinen siten, että noudattaa vain niitä ohjeita jotka ovat sinun itsesi mielestä järkeviä ja loogisia myös sen suhteen, miten muuten kohtelet koiraa. tällöin sinun on helpompi olla koiralle sekä johdonmukainen ja selkeä ja pennun on helpompi ymmärtää mitä siltä haluat.

Etenkin ensimmäisen koiran kanssa kannattaa ensimmäisen vuoden aikana keskittyä perusasioihin eli hyvien käytöstapojen opettamiseen ja siihen, että pentu tykkää toimia kanssasi. Kun nämä kaksi asiaa ovat hallussa, on teille ovet auki kaikkiin muihin mahdollisuuksiin.

Kaimion Pennunkasvatuskirja on minusta parhaimmasta päästä ensimmäistä koiraansa kouluttavalla, vaikka osalle pennuista se on vähän turhan pitkäpiimäinen. Itse suosittelen lukemaan myös Kaimion kirjan Koirien käyttäytyminen, vaikka se ei varsinainen koulutuskirja olekaan.

Yksi omista pääperiaateistani on, että pentua ei voi palkita liikaa siitä, että se käyttäytyy "oikein". Eli palkitsen pentua usein ja pienistäkin asioista. Usein käy helposti niin, että pentua huomiodaan eniten silloin kun se käyttäytyy huonosti ja vähiten silloin kun se käyttäytyy nätisti, jolloin lopputuloksen voi jokainen arvata, sillä pelkkä huomio on monelle pennulle erittäin palkitsevaa.

Pää on varmasti pyötällä ja kun pentu saapuu, menee se pää todennäköisesti vielä enemmän pyörälle. Lisää se menee pyörälle vielä sittenkin kun alat saamaan koiran kasvatusneuvoja muilta ihmisiltä, halusit tai et. Niin kirjoista kuin muilta ihmisiltäkin voit saada paljon sekä hyviä vinkkejä, että huonoja vinkkejä. Tärkeintä on kuitenkin se, että yrität pikkuhiljaa muodostaa sen oman linjasi, sillä koiran kannalta kouluttajan tärkein ominaisuus on minun mielestäni johdomukaisuus. neuvojen suhteen kannattaa käyttää maalaisjärkeä ja olla kriittinen siten, että noudattaa vain niitä ohjeita jotka ovat sinun itsesi mielestä järkeviä ja loogisia myös sen suhteen, miten muuten kohtelet koiraa. tällöin sinun on helpompi olla koiralle sekä johdonmukainen ja selkeä ja pennun on helpompi ymmärtää mitä siltä haluat.

Etenkin ensimmäisen koiran kanssa kannattaa ensimmäisen vuoden aikana keskittyä perusasioihin eli hyvien käytöstapojen opettamiseen ja siihen, että pentu tykkää toimia kanssasi. Kun nämä kaksi asiaa ovat hallussa, on teille ovet auki kaikkiin muihin mahdollisuuksiin.

Kaimion Pennunkasvatuskirja on minusta parhaimmasta päästä ensimmäistä koiraansa kouluttavalla, vaikka osalle pennuista se on vähän turhan pitkäpiimäinen. Itse suosittelen lukemaan myös Kaimion kirjan Koirien käyttäytyminen, vaikka se ei varsinainen koulutuskirja olekaan.

Yksi omista pääperiaateistani on, että pentua ei voi palkita liikaa siitä, että se käyttäytyy "oikein". Eli palkitsen pentua usein ja pienistäkin asioista. Usein käy helposti niin, että pentua huomiodaan eniten silloin kun se käyttäytyy huonosti ja vähiten silloin kun se käyttäytyy nätisti, jolloin lopputuloksen voi jokainen arvata, sillä pelkkä huomio on monelle pennulle erittäin palkitsevaa.

Vuorisumu kirjoitti:

Usein käy helposti niin, että pentua huomiodaan eniten silloin kun se käyttäytyy huonosti ja vähiten silloin kun se käyttäytyy nätisti, jolloin lopputuloksen voi jokainen arvata, sillä pelkkä huomio on monelle pennulle erittäin palkitsevaa.

Harvinaisen hyvä pointti. Kannattaa pitää mielessä.

Allekirjoitan kanssa, että johdonmukaisuus ennen kaikkea. Luota itseesi. Itse pidän hyödyllisimpinä kotioppeina, jotka olen koirilleni opettanut sen, ettei ovesta mennä ulos ilman lupaa, eikä ruokakupille mennä ilman lupaa ja luoksetuloa olen alkanut opettaa heti seuraavana päivänä, kun koira on kotiin tullut. Ja hyvin olen laumani kanssa pärjännyt, vaikka vieraita välillä riehakkaasti tervehditäänkin, tosin tarpeen vaatiessa myös odottavat.

Kaimion Pennunkasvatuksella on tosiaan melko mahdotonta saada koiranpentua pilalle, ja minusta kirja on sopiva varsinkin ensimmäisen koiran kanssa, kun omat tiedot ja taidot eivät ole vielä kovin mittavat.

Fenneliä on myös tullut luettua, muutama hyvä ajatus kirjoista löytyy mutta osa taas sitten ei istu omaan ajatusmaailmaan ollenkaan. Patricia McConnelin Hihnan toisessa päässä sen sijaan oli mielenkiintoista luettavaa, vaikkei se varsinainen koirankoulutusopas olekaan. Mutta siitä kirjasta opin paljon niin koiran kuin ihmisenkin käytöksestä ja erityisesti miksi käyttäydymme niinkuin käyttäydymme.

Uusimpana Cesar Millan, jolle en lämpene ollenkaan. Myöskään Vilanderin opit eivät tee vaikutusta, niillä onnistuu hyvin helposti pilaamaan koiran jos ei tiedä tarkalleen mitä on tekemässä. Ja vaikka tietäisikin, tulos ei siltikään välttämättä ole haluttu.

Tommy Wiren on hieno suomalainen kouluttaja, joka on todistanut että lempeillä ja melko yksinkertaisilla metodeilla saa jopa rottweilereista irti mitä tahansa.
Paras koulutustapa on kuitenkin pitkät hermot, johdonmukaisuus ja reilu kohtelu.

Onhan noita "julkkiskouluttajia" vaikka minkälaisia ja osalla on ihan fiksuja ajatuksia ja keinoja, että neuvoja koiran opettamiseen. Kannattaa kuitenkin lukea hieman rivien välistä ja luoda oma tapansa ohjastaa koiraa. Kun yksi tapaa sopii Penille ja toinen taas Rekulle, eikä toisin päin. Eli hankkikaa ensin tieto siitä miten joku asia koiralle opetetaan ja sitten toimikaan oman maalaisjärjen mukaan. Maalaisjärki on mainio mittari.

Lenkkipoluilla näkee paljon ihmisiä, jotka tökkivät koiriaan, voisiko jopa sanoa, että pieksävät koiriaa. Mistähän moinen tapa saanut alkunsa, ehkä koirakuiskaaja-ohjelmasta. Tai näkee koirakkoja, jotka istuttavat koiriaan ja riuhtovat niitä joka suuntaan ja ihmettelevät kun koira ei sitä makupalaa ota, vaikka on kuonopannat ja vedonrajoitusvaljaat ja koira vuorattu parimillisellä kettingillä ja vyötäisillä roikkuu kolme pussia, joissa kaikissa on erilaisia makupaloja ja erilaisiin tilanteisiin ja kun niitä koiria on vielä kolme, on ainakin oma lenkkeilyni melko viihdyttävää, kun seuraa näitä koirakoita. Mistähän tämä johtuu, ehkä isännän ja koiran käytöskoulu-ohjelmasta.
Kaikkea ei kannata, eikä saa apinoida. Kouluttajien tekniikat on hiottuja ja piiiitkän piiiiiitkän harjoittelun ja perehtymisen tulos, joten ne eivät ole ehkä niitä parhaita tapoja opettaa koiraa ja puuttua ongelmiin, jos itselläkään ei ole tekniikka hanskassa.
Eli perinteiset opit ja oma maalaisjärki, sanon minä.

volkodav kirjoitti:

Kun yksi tapaa sopii Penille ja toinen taas Rekulle, eikä toisin päin. Eli hankkikaa ensin tieto siitä miten joku asia koiralle opetetaan ja sitten toimikaan oman maalaisjärjen mukaan. Maalaisjärki on mainio mittari.
...
Eli perinteiset opit ja oma maalaisjärki, sanon minä.

Eri asiat motivoivat eri koiria ja tähän vaikuttaa myös koiran aiempi oppimis- ja koulutushistoria. Oppiminen prosessina on kuitenkin kaikilla perusperiaatteiltaan sama, joten kaikkien olisi kyllä syytä perehtyä oppimispsykologian perusperiaatteisiin.

Maalaisjärjen perään on aina helppo huudella, mutta maalaisjärki on yhdelle yhtä ja toiselle toista eli se miten koiraa käytännössä silloin koulutetaan, riippuu ihan siitä keneltä satutaan kysymään. Ja jos taas aina vain luotetaan niihin "perinteisiin oppeihin", niin me asuttaisiin edelleen savimajoissa tai luultaisiin maapallon olevan pannukakku. Kukin tietysti tavallaan...

Mitä sinä tarkoitat maalaisjärjellä ja perinteisillä opeilla?

Tommy Wirén on oikeasti ainoa kouluttaja, jonka ohjelmaa pystyn katsomaan suuttumatta/nauramatta/tuntematta myötähäpeää. Mua miellyttää hänen tapansa ajatella asioita koiran näkökulmasta - koiraa ei alisteta fyysisesti eikä henkisesti, eikä sitä houkutella namilla. Mun olis esim. vähän hankala kuvitella Millanin tavalla koulutettua (alistettua) koiraa vetämässä iloista tottista.. Toki sekin on tietynlaisilta koirilta mahdollista, mutta tässä tulee taas vastaan sen koulutustyylin sovellettavuuden rajallisuus. Toisaalta en pidä myöskään Stilwellin tyylistä tunkea namia koiran naamalle 24/7.

Wirénin koulutustyyli on rauhallinen, perusteltu ja loppujen lopuksi aika simppeli. Eilen tuli hyvä jakso hihnakäytöksen opettamisesta!

^ Kuka tää Tommy Wiren on? Minkä nimisessä ohjelmassa se esiintyy? Mulla on koko telkkarin seuraaminen ihan hunningolla...

Vuorisumu: No joo, en ehkä ajatellut, että joku tulkitsisi tuon väärin.

Ei perinteinen oppi ole kepillä persauksille vaan tarkoitin, että opetetaan koira esim istumaan aivan perinteisellä metodilla eli nami nenän eteen ja kohotetaan sitä ja liikutetaan koiran selkää kohti, jolloin pentu pyllähtää takamuksilleen ja saa sitten palkkion. Maahanmenossa nami jalkojen välistä ja pentu kun seuraa sitä, se lösähtää mahalleen ja saa palkkion. Sitten liitetään käsky ja diipa daapa, niinkuin se nyt yleensä opetetaan.
Maalaisjärjellä sitä, ettei joka asiaan tarvitse kauheita kommervenkkejä vaan maalaisjärkeä eli normaalia tajua ja ymmärrystä käyttämällä opettelee ymmärtämään koiraansa, sen oppimista jne. ja tietenkin maalaisjärjellä hyödyntää näitä tietoja koiraansa opettamiseen. Eli seuraamisen opettamiseen ei tarvita mitään hienoja vekottimia mitä näitä nyt on, jalkaan kiinnitettäviä hihnoja sun muuta vaan melkeinpä parhaaseen tulokseen pääsee käyttämällä vähän järkeään. Eli entäs jos vain pysähtyisi kun koira vetää... Ymmärsit kai pointin? Ainakin täällä päässä selitys on kova

Ja tuolla peni ja rekku-vertauksella tarkoitin sitä, ettei kaikkea voi apinoida telkkarista tai kirjasta kuin valmiiksi tarjoiltuna vaan kaikki opit ei vaan pure kaikkiin koiriin ja on itse keksittävä mikä toimii, esim juuri soveltamalla saatuja/luettuja oppeja omaan käyttöön sopiviksi.

^Niimpä, ymmärsin kyllä, mutta toisille perinteiset metodit voivat tarkoittaa esim. seuraamisen opettamsita pelkkää hihnapakotetta käyttämällä, istumisen opettamista painamalla takapuoli väkisin maahan ja sisäsiisteyden opettamista tunkemalla pennun kuono sen omiin jätöksiin. Ja kun joku keksii noille toimintatavoille sujuvat perustelut, niin ne menee monenkin "maalaisjärkeen" kuin vettä vaan. Itse maalta kotoisin olevana tiedän että se sanamukaisesti maalaisjärkeen perustuva koulutus siellä maalla perustuu hyvin pitkälti kokemuksen lisäksi erilaisiin legendoihin ja osittain myös hyvin vanhentuneeseen tietoon. Joten se siitä.

Ps. Itse pyrin välttämään houkuttelun käyttöä, jos homman pystyy helpommin opettamaan esim. poimimalla tai sheippaamalla, sillä minun kokemukseni mukaan jos koiralle esim. opetetaan istuminen ja maahanmeno kertomallasi tavalla, niin houkuttelun ja käsiavun häivyttämiseen joutuu käyttämään ihan turhaan aikaa ja energiaan. Sen sijaan ne on minusta todella helppoja opettaa ihan vaan poimimalla oikea toiminto, sillä jokainen koira menee joskus maahan ja istuu joskus.

^ Houkuttelun suhteen melkolailla samaa mieltä. Oon mäkin sitä maahanmenoa namilla vetänyt, mutta tosiaan joutui sitten pikkuhiljaa häivyttämään kättä. Seuraamista en aio missään nimessä tehdä imuttamalla ja syöttämällä kävellessä, siinähän tuo vaan seurais sitä kättä. Nykyään jos mulla on nami kädessä kun jotain käsken, koira hölmistyy että täh, sulla on nami, anna se mulle! Tyhjien käsien kanssa toimii paremmin.
Niin ja siis me hinkataan vieläkin perusasentoa ennenkun lähdetään seurauttamaan. Joskus pennun ollessa puolivuotias toista samanikäistä "seurautettiin" pitkiä matkoja ja kieppejä helposti minuutinkin verran - syöttämällä kokoajan nakkia kädestä. Siinä sitten ilosteltiin kuinka "näin pieni pentu ja jo nyt osaa seurata!" ja ihmeteltiin, eikö mun pentu osaa. Osais sekin, sen verran ahne on, mutta mä en halua.

Maalaisjärki on tietysti hyvä asia ja sitä aina kehotetaan käyttämään, mutta se voi tosiaan tarkoittaa niin monia eri asioita ihmisille. Nimim. "Luulot pois jo pennulta ettei sitten isona hypi silmille!"-kommentteja paljon kuullut...

TwoBeans kirjoitti:

^ Kuka tää Tommy Wiren on? Minkä nimisessä ohjelmassa se esiintyy? Mulla on koko telkkarin seuraaminen ihan hunningolla...

Hän on esiintynyt ainakin ohjelmissa Koiralle Koti ja Hienosti hihnassa. Käyttää pääasiassa operanttia koulutustapaa mm. guru Bob Baileyn tapaan. En mäkään varsinaisesti seuraa mitään tv-sarjoja, joskus vaan sattuu oikealle kanavalle oikeaan aikaan.

^ Ja Hienosti hihnassa -sarjan jaksoja on nähtävissä Areenassa, en muista kuinka kauan yksi jakso siellä pysyy. :) Tämä siis esim. TwoBeansille vinkiksi jos haluat heti päästä vilkaiseen, ainakin tämänviikkoinen jakso on siellä.

^ ja ^^ kiitos vinkistä, käympä heti katsomassa