Koirat.com

Meillä on seuraavanlainen ongelma. Minulla ja avopuolisollani on kaksi vuotias uros ja anoppilaan ottivat urospennun, joka on nyt melkein puoli vuotias. Käydään aika usein kylässä, useita kertoja viikossa. Ongelma on, että nämä kaksi poitsua sitten jaksaa nahuta! En usko, että kyse on mistään vihamieleisestä taistelusta, rajunnäköisestä painista pikemminkin. Yltyy sitten lopulta niin, että on pakko mennä väliin, ennen kuin pienempää sattuu. Ja nämä sitten jaksaa. Tunti tunnin jälkeen, vielä koirien lenkkien jälkeenkin! Ja ihmisiltä menee hermo, kun ei kuule toisten puhetta eikä telkkua, on leikki sen verran äänekästäkin. Varmasti stressaa koiriakin tuollainen. Mitähän tässä nyt sitten tekisi, että saisi pojat rauhoittumaan edes aina välillä. Ihanne tilanne olisi titetysti rauhallinen käyttäytyminen koko ajan.

Vanhempi koira älyää, kun sille sanoo että nyt riittää, mutta tuo pienempi ei. Menee härkkimään ja sitten taas sama meno jatkuu. Joskus olen seissyt niiden välillä tunnin ja estänyt pienemmän pääsyn vanhemman kimppuun. Tuloksena oli hetken hiljaisuus. Luulisi, että vanhempi näyttäisi nuoremmalle paikan, mutta vaikka pientä yritystä ehkä onkin, toinen sen kun hyökkää kovempaa päälle.

Onko ainut ratkaisu koirien erottaminen? On niin hankalaa, kun toinen on niin nuori, että paikalla pysyminen on vielä vain hetki. Sisukkaita luonteita molemmat.

Millä tavalla koirat käyttäytyvät keskenään hihnalenkillä? Koettaako nuorempi silloinkin vain leikkiä vai tajuaako että on hihnassa ja tyytyy kohtaloon (kunnes pääsee taas sisälle remuamaan)? Käyvätkö koirat ulkona keskenään leikkimässä? Jos olisi iso ja aidattu piha/pelto/koirapuisto lähellä missä voisi käyttää leikkimässä?
Onko koiraportti liian suuri investointi "ongelmaan"? Mietin että sellainen oven väliin ja koirat kuitenkin näkisivät, kuulisivat ja haistasivat toisensa mutta ei pienikään pääsisi kiusailemaan isompaa koko ajan. Samalla voisi aina palkita siitä kun ovat lähellä porttia toisiaan (vaikka makoilevat/istuvat vierekkäin portin lähellä) rauhallisessa tilassa, näin vahvistaa sitä käytöstä että sisällä voi olla rauhassakin. Liittää siihen vielä jonkun sanan esim. "rauhassa" juurikin ja kun leikki yltyisi tai olisi kestänyt kauan niin käyttää sitä sanaa merkkinä leikin lopusta ja rauhan palaamisesta.

Nämä nyt ihan ensimmäisenä mieleen tulleita. Eihän tuo tosiaan miltään vihamieliseltä kuulosta, mutta vanhempi varmasti ärtyy jossain vaiheessa penikkaan kun tuolla tavalla hilluu koko ajan ja on huulessa ja korvassa(?) kiinni, ja kun pennusta tuleekin kohta nuori uros, ei siinä olekaan välttämättä kaukana leikki kun yksi päivä vanhempi päättää että nyt riittää.

Tässä onkin aidattu piha, missä ovet keskenään nätisti. Keskittyvät kerjäämään sisälle:) Tämä olikin kelpo ratkaisu, kunnes pienempi keksi alkaa viihdyttämään itseään kaivamalla kaikki puskien aluset ja kukkaset ylös maasta. Ehkä sitten kun talvi taas tulee.

Sitä olen minäkin itsekseni pohtinut, että kerran tuosta syntyy tappelu vaikkei se sellaista vielä olekaan. Kun alkaa hormonit nuoremmallakin toisen nenään haiskahtamaan.

Ehkä se portti olisi sitten hyvä. Saisivat olla keskenään niin kauan kuin ovat nätisti.

Hihnalenkillä nuorempi tosiaan tyytyy kohtaloonsa, kun vanhempaa kiinnostaa enempi hajut eikä osoita kiinnostusta ollenkaan, ja pääsee karkuun. Vapaanakin vanhempi viipottaa kauempana ja tää pienempi pysyttelee ihan ihmisten lähellä. Ulkoilut sujuvat siis hyvin. Kunnes iskee koirakohtaus ja isompi jyrää nuoremman :)

Ollaan myös koulutettu koiria yhtä aikaa, ohituksia namujen kanssa ja tällaista. Nekin sujuvat ongelmitta, mutta sisällä olo on se probleemi.

Mulla on sellanen ad/hd-koiruus että leikkimisestä se ei saa koskaan tarpeekseen.

Kotona pystyn kaksi leikkivää omaa koiraa rauhoittamaan, mutta esimerkiksi vanhempieni luokse mentäessä oma koirani ja vanhempien koira leikkivät ihan koko ajan.
Leikki on siis hauskaa leikkimistä, mutta kyllä sitä välillä tosissaan palaa käämit kun matot on jatkuvasti rullalla kun mennään ku höyryjuna koko ajan!
Vanhemmillani koirat erotaan portilla kun eivät osaa käyttäytyä.
Ollaan yritetty kieltämällä, ja kyllähän ne uskoo, muutamaksi minuutiksi. Koko ajan ei kuitenkaan viitsi olla kieltämässä.

Kun kaverini tulee koiriensa kanssa luokseni, käymme aina leikittämässä koirat vapaana kentällä. Sen jälkeen vasta sisälle.
Koirani jaksaisi kuitenkin leikkiä ihan tolkuttoman kauan ja tästä syystä useimmiten laitamme ne eri puolille porttia. Toimii ihan hyvin.
Mun koirat on tottuneet koiraportteihin pienestä pitäen ja melkeen jokasesta oviaukosta semmonen löytyy, ne ei koe sitä mitenkään erityisenä rangaistuksena, mutta heti kun joutuvat toiselle puolelle ovat oppineet rauhoittumaan...

Meillä on muuten sama tilanne kuin aloittajalla, paitsi että molemmat koirat ovat minun eli asuvat samassa paikassa.

Mä en myöskään kestä sitä jatkuvaa painia mitä nuo harrastaisivat koko hereilläoloaikansa. Karvatupot lentää, matot on rutussa, tuolit kaatuilee ja pentu muistuttaa enemmän raivotautista alligaattoria purressaan kaikkea eteentulevaa ja repiessään verhotkin mennessään. Pentu ei osaa lopettaa leikkiä väsyessään eikä vanhempi sitä komenna, ja vuorotellen käyvät härkkimässä toisiaan ja yllyttämässä painiin. Metsässä saavat rymytä miten tahtovat, sisälläkin rauhallista painia lyhyitä aikoja, kunnes sanon että riittää. Sillä käskyllä lopettavat hetkeksi ja jos/KUN toinen menee kohta taas härkkimään toista, härkkijä joutuu portin taakse jäähylle. Välistä pidän niitä muutenkin portin eri puolilla, kun ei jaksa vahtia niiden menoa. Pentukin on ihan eri koira, keskittyy, kuuntelee ja on ylipäätään rauhallisempi, kun se ei ole koko ajan "taistelumoodissa".

Pennun tullessa taloon meillä otettiin heti se linja, ettei sisällä riehuta. Nätisti saa painia, mutta juosta ei saa pätkääkään. Leikin yltyessä liian rajuksi sanoin "riittää" ja jos leikki ei siihen loppunut, niin pentu lähti välittömästi jäähylle portin taa. Säännöt menivät perille yllättävänkin nopeasti kun ne olivat alust saakka selvät.

Olisi meidänkin heti pitänyt ottaa sellanen linja, että riehuminen sisällä ei ole sallittua. Nyt on tapa jo tiukemmassa.