Koirat.com

Ihan uteliaisuuttani kyselen, millaisia käskysanoja käytätte missäkin tilanteessa? Oletteko pitäneet tiukasti harrastuspuolen käskysanat erillään kotisanoista? Oletteko joutuneet keksimään omaan suuhun sopimattomampiakin sanoja? Entä oletteko joutuneet vaihtamaan jo käytettyä käskysanaa myöhemmin?

Kuinka tärkeäksi koette että harrastuksissa käytettävät sanat eroavat kotona käytetyistä? Eikö se vain sekoita koiraa? Entä uskotteko väitteeseen jonka mukaan koiran nimessä ei saisi olla tiettyjä kirjaimia jotta se ei sekoittuisi käskysanoihin?

Mitä virheitä olette tehneet käskysanojen kanssa? (Voiko niitä tehdä?) Kuinka paljon koira ymmärtää pelkkien äänenpainojen kautta ja kuinka paljon itse sanalla on merkitystä?

Nämä kysymykset koskevat oikeastaan myös käsiohjauksia, sillä vaikka niissä ei sanoja käytetäkään, koira ymmärtää ne samalla tavalla.

Mitkä ovat mielestänne tärkeimmät/hyödyllisimmät käskyt joita jokaisen koiran tulisi oppia? Tarvitseeko jokainen koira peruskäskyjä? (Tämä menee oikeastaan hieman jo sivuraiteille, mutta samaan aiheeseen sen voi mielestäni pistää.)

*****

Itse käytän aivan perussanoja; istu, maahan, sivulle, ei, paikka, ei koske, ole hyvä/saa ottaa, nätisti (ottaa esim. kädestä herkun tai tutustuu asiaan jonka kanssa pitää olla rauhassa), ympäri, kyljelle, pois, tänne, etsi, vapaa, nukkumaan, yms. Sitten käytän joitain sellaisiakin sanoja jotka kyllä toistuvat tietyissä tilanteissa, mutta joita koira ei varmasti ymmärrä muuten kuin äänenpainoina tai siinä että jotain tapahtuu ja nyt pitää olla tarkkana. Tällaisia ovat esimerkiksi yli (lähdetään ylittämään tietä), odota (koira vapaana ja se pitää saada odottamaan), juostaan, mene (jos haluan että koira menee edelleni), yms.

Seuraa -käskyä koira ei ole ikinä oppinut, joskaan en sitä sille ole päähän paukuttanutkaan. Pörri on joskus pienenä saanut trauman ihmisessä kiinni kävelemisestä (ehkä joku joskus astunut tassulle tms?) ja sivulla käveleminen on sille vaikeaa. Tätä yritettiin hetki korjata koirakoulussa mutta annoin sitten asian olla kun sitä ei tuon koiran kanssa missään oikein tarvita. Koira kävelee sivulla (ei kiinni ihmisessä) ihan nätisti ilman käskyäkin jos niin haluan.

Sanoissa käytän paljon eri äänenpainoja ja se on mielestäni tärkeä osa sanaa myös. Istu on iloinen, korkea ja nopeahko sana kun taas maahan on matalampi ja hieman venytetty. Sivulle on jämäkämpi käsky, pois on sellainen "mees nyt pois siitä" -tyylinen ja etsi on jännittävällä, kuiskaavalla ja innostavalla äänensävyllä sanottu aivan kuin etsiminen olisi maailman hauskin asia juuri sillä hetkellä. Äänenpainot ovat tulleet aivan itsestään ja kyllä ne ainakin jollain tavalla helpottavat koiran ymmärtämistä.

Fay kirjoitti:

Koira kävelee sivulla (ei kiinni ihmisessä) ihan nätisti ilman käskyäkin jos niin haluan.

Pakko kommentoida ensin tähän :) Eli toko-puolen 'seuraa'-liike on nimenomaan tehtävä niin, että koiran ja ihmisen väliin jää n. kämmenen levyinen tyhjiö. Tokossa koira ei siis saa osua ohjaajaansa, kun taas pk-tottiksen seuraamisessa sitä vaaditaan ja mitä tiiviimpi seuruu sen paremmat pisteet. Mutta teillä siis voi hyvinkin olla tokopuolelle kelpaava seuruu, elä lannistu :)

Meillä vanhempi koira tuli aikuisena, joten se toi mukanaan muutamia käskyjä, jotka eivät mun suuhun alkuun sopineet ollenkaan. Esim. 'irti' oli käskyllä 'pudota'. No pikkuhiljaa tähän totuttiin ja toki pennun alkukasvatus meni samoilla käskyillä. Joitain olen joutunut vaihtamaan nuoremmalle nykysin, mutta hyvin on mennyt jakeluun.

Meillä on nuoremmalla käytössä seuraavat käskyt:
istu, maahan, sivu (ent. sivulle -> käsky vaihdettu), seuraa, seis, odota, irti (ent. pudota -> käsky vaihdettu), tänne, täällä (kontakti jos koira on irtiollessaan kaukana), reunaan, paikka, vapaa, etsi (tämä käsky on vähän monilajinen. jos en ilmoita kohdetta esim. 'etsi pallo', koira etsii joko hajujäljen -> hakee ihmistä tai suorittaa ns. namietsintää) kääntymiskäskyinä risteyksissä oikea, vasen, suoraan ja tilanteen rauhoittajina ei tarvi(jo ennenkuin koira aloittaa mitään toimintaa), riittää (kaikki jo aloitettu reuhkaaminen, haukkuminen, yms.), oma paikka (menee omalle paikalleen sähläämästä), häivy (ihan sama minne menet, kunhan nyt vaan menet. Esim. kun ottaa uunista jotain pihalle ja koira tunkee nenänsä kanssa siihen tutkimaan).

Vanhemman käskysanat on aikalailla samat, poikkeuksena nuo mukanaan tuomat 'pudota', 'sivulle'. Ihan kaikkia juniorin sanoja sellaisenaan mummo ei ymmärrä, mutta minusta tuntuu että se ymmärtää puhetta, että sille voi vaan selittää mitä tahtoo sen tekevän, se kuuntelee pää kenossa ja sit ku sanoo 'toimi' niin se tekee :D Hassu koira.

Meillä on käskyt vähän mitä sun sattuu, eli käytän paljon erikielisiä, tai "huuhaa" -sanoja. Tässä ny äkkiä tehtyä listaa:
Istu=sit
maahan=down
luoksetulo= tänne (Rukalle), kom (Kitalle)
yleislenkkikäsky "tulkaa lähemmäs/huomioikaa mut"= täällä
seuraa= raa (Rukalle), fut (Kitalle)
sivulle= leg (Rukalle, fut (Kitalle)
seiso= halt
pysähdys= odota
peruuta= trrrr
jalkojen väliin= väli
jalkojen pujottelu= pujo
pyörähtäminen =pyöri (+käsi- tai vartaloapu pyörimissuunnasta mitä haluan)
tien puolen vaihtaminen= yli
reunaan meneminen =reuna (+käsimerkki reunasta)
noutokäsky= esine
esineen anto= kiitos
koirat kävelee irtiollessaan mun takana= taakse
vapautus= saa

+ iso määrä käsimerkkejä, kun käytän paljon niitä.

Tärkeimpänä käskyinä koiralle kuin koiralle pidän yleensä varmaa luoksetuloa.

^varma luoksetulo on mullekin aikalailla tärkein, toinen on ehkä rauhoittuminen käskystä. Unohdin jo että kysyit muutakin :D Mutta ei mielestäni koira välttämättä käskysanoja tarvitse, jos sen kanssa ei varsinaisesti harrasteta. Perusarjen sujuminen käytösmallit kun on hanskalssa, niin se mielestäni riittää. Ja luoksetulonkin kun voi opettaa esim. sillä vastaehdollistamisella. Silloin käskysanaa ei tarvita.

Operantit vahvistajat ovat muutenkin sitä mieltä, että mitä vähemmän koiralle puhutaan tai mitä pienemmillä eleillä sitä ohjataan, sitä varmempi ja nopeampi on oppimisen tie. En sitten tiedä mistä johtuu oikeasti, mutta oma veikkaukseni on se, että kun ihminen yrittää olla mahdollisimman eleetön se puhuu koiralle 'huutamatta'. Eikä missään vaiheessa mennä siihen toiseen ääripäähän, joka artikuloi sanomisiaan tarkasti, kovaäänisesti ja samalla huitoo suurin elein käsimerkkejä. Tähän kun koira oppii niin ei paljon kiinnosta kuunnella myöhemmin kun omistaja tyytyy sanomaan puheäänellä 'tänne'.

kadi kirjoitti:


Pakko kommentoida ensin tähän :) Eli toko-puolen 'seuraa'-liike on nimenomaan tehtävä niin, että koiran ja ihmisen väliin jää n. kämmenen levyinen tyhjiö. Tokossa koira ei siis saa osua ohjaajaansa, kun taas pk-tottiksen seuraamisessa sitä vaaditaan ja mitä tiiviimpi seuruu sen paremmat pisteet. Mutta teillä siis voi hyvinkin olla tokopuolelle kelpaava seuruu, elä lannistu :)

Juu siis en tarkoittanutkaan että olisi kiinni niin että koskisi ihmistä. Mutta ei kyllä 10 cm väli riitä millään vaan näin lyhyellä välillä koira vetää itseään kauemmas (=nojaa sivuun) aivan kuin tosiaan pelkäisi että astun päälle. Kun koira kävelee vierellä, se on n. puolesta metristä metriin minua edellä ja sivusuunnassa väliä minuun on ehkä saman verran tai hieman vähemmän. Mutta eipä sen väliä kun ei tuon koiran kanssa tokoa harrasteta. Seuraavan kanssa sitten aivan eri touhut.

Sarahia kirjoitti:

Meillä on käskyt vähän mitä sun sattuu, eli käytän paljon erikielisiä, tai "huuhaa" -sanoja.

Mistä on alunperin lähtenyt ajatus tuolle että jotkut käskysi ovat noinkin erilaisia verrattuna "normaaleihin" käskyihin? Itselle kun ei tulisi mieleenkään käyttää vaikkapa istu -sanan sijasta jotain muuta sanaa jos nyt kuitenkin samanlaisesta istumisesta puhutaan.

^ En tiedä mitä on aikasempi kirjoittaja ajatellut, kun erilaisia käskyjä käyttää mutta voisin kuvitella, että esimerkiksi käskysanojen vaihto aiheuttaa moisia sanoja.
Ja jos on useempi koira treenattavana niin on monesti helpompi jos toisella käytetään vierasperäsiä sanoja. Ja on monesti myös nopeempi sanoa joistain sanoista vaan ensimmäinen tai viimeinen tavu. Ja monesti se koirakin kuulee siitä käskystä vaan sen ensimmäisen tai viimeisen tavun. Ja monesti menee niinkin, että lyhyellä ja nopealla käskyllä se koirakin toimii nopeammin.
Esimerkiksi maahan menossa jos koiralle sanotaan, että "maaahan" niin siihen maahan mennään mennään raivostuttavan hitaasti. Mutta jos käsky on pelkkä "maa" niin se on nopea sanoa ja koirakin toimii nopeammin. Näin ainakin meillä oli.

Ja tuosta sanojen ja nimien sekoittamisesta keskenään hyvänä esimerkkinä siskoni jonka vanhemman koiran nimi on Hukka ja haku metsillä sillä käytettiin käskynä "ukko". Pitkään sitä ihmeteltiin, että miksi koira ei toimi mutta käskysana sittemmin vaihdettiin "pöllöksi" ja koirakin rupesi toimimaan.

Mulla oli nuoremmalla käytössä mm. istu, maahan, odota (tällä koira seisoi), sivu, seuraa, oikea, vasen, hyppy, nouda, tänne yms..
Ja käsimerkit meilläkin kauko-ohjauksissa käytössä.

Ehdottomasti tärkeimmät asiat on käskystä pysähtyminen ja luoksetulo.

Lis. Meillä hakumetsillä oli käytössä "akka" ja jäljellä käytettiin kummallekin ihan perinteistä "jälki" sanaa.

Mulla on koirilla käytössä ihan perinteiset istu, maahan ja seiso sekä luoksetulokutsuna lenkillä tuo täällä. Osku tulee sivulle istumaan käskyillä luokse, sivulle tai sivu. Noista luokse on se varsinainen käsky, mutta minkäs teet kun koira näyttäisi tottelevan muitakin. Alunperin käskynä tosin oli sivulle, mutta vaihdoin käskysanaa, kun opetin sivulletulon edestä entisen takaakiertämisen sijaan. Nykyisellään koira tulee käskysanasta riippumatta edesta käännähtäen sivulle. Sakella sivulletulossa toimii sivulle.

Lisäksi lenkillä on käytössä käskysanat laitaan ja vaihdetaan puolta, joista jälkimmäisen koirat ovat oppineet ihan vahingossa, kun olen niille puolta vaihdettaessa todennut, että vaihdetaan puolta. Siitä syystä käskysanakin on noin pitkä.

Muuten koirista ainakin Osku tottelee käskyä perse alas, joka on sekin vähän vahingossa tullut opetettua, kun koiralla on tietyt tilanteet, joissa pitäisi istua automaattisesti (mm. ovea avattaessa) ja on sitten tullut tokaistua sille noin. Tosin myös perse penkkiin toimi silloin, kun koira matkusti vielä turvavyövaljaissa autossa.

Noista erikoisemmista käskysanoista sen verran, että ajattelin jossain vaiheessa että opettaisin seuraavalle koiralleni kisakäyttöön vieraskieliset käskysanat, ettei kaikenmaailman yli-innokkaat koirankäskyttäjät pilaa koulutusta palkkaamalla vähän sinnepäin suorituksista. Sitä paitsi mä käytän käskyjä siten, että se on voimassa siihen asti, että annan uuden käskyn tai sanon vapaa, joten siksikin olisi hyvä, että nuo ehdottomat käskyt olisivat tavallisesta poikkeavat. Mutta olen toisaalta huomannut, että mun koirille on ihan sama, mitä pullanpalaa heiluttelevat vieraat niiltä vaativat, kun samalla käskyllä mun kanssa toimitaan kuitenkin oikein eli sinänsä voi olla, että en lähde vierasperäisillä sanoilla kikkailemaan. Mun oma muisti ei tahdo riittää siihen, että opettelisin eri käskysanoja koirilleni, joten voi olla, että hokisin silti "istu" vaikka olisin opettanut koiralle käskyn "sit".

Fay kirjoitti:


Mistä on alunperin lähtenyt ajatus tuolle että jotkut käskysi ovat noinkin erilaisia verrattuna "normaaleihin" käskyihin? Itselle kun ei tulisi mieleenkään käyttää vaikkapa istu -sanan sijasta jotain muuta sanaa jos nyt kuitenkin samanlaisesta istumisesta puhutaan.

Meillä on peruskäskyt siksi muuta kuin nuo normit istu, maahan jne, ihan siitä syystä, että mun ei tarvitse ottaa pulttia tai nillittää ihmisille siitä jos käskyttävät mun koiria. Ihmisillä tuntuu usein olevan suuri tarve käskyttää toisten koiria istu-iistu-iiistusit-istu -tyylillä. Itse opetan koirille kaikki asentokäskyt pysyviksi, eli maahanmeno meinaa että siinä maataan kunnes toisin käsketään tai vapautetaan. Käskyt on käskyjä, ei pyytelyitä. Kun käskyt on muita, niin ihmset saa aivan rauhassa hokea mun koirille istuistuistuja jne.

Toinen syy millä valkkaan käskysanoja, on helppo sanottavuus, napakkuus ja lyhyys.

Sarahia kirjoitti:

Meillä on peruskäskyt siksi muuta kuin nuo normit istu, maahan jne, ihan siitä syystä, että mun ei tarvitse ottaa pulttia tai nillittää ihmisille siitä jos käskyttävät mun koiria. Ihmisillä tuntuu usein olevan suuri tarve käskyttää toisten koiria istu-iistu-iiistusit-istu -tyylillä.

Juuri tästä syystä meidän pennusta tulee ruotsinkielinen kaikkien niiden käskyjen osalta, joita epäilen muiden sinnikkäästi (etenkin kännispäiten) yrittävän käyttää. Näihin kuuluu ainakin tänne (kom), istu (sitt) ja maahan (ligg). Toisaalta jos ruotsin kielen kanssa alkuun päästään, niin loogisesti lista jatkuu: seiso (stå), odota (vänta) jne. - ehkä itselläkin pysyy paremmin mielessä, että mikäs käsky oli kenenkin Ja minä kun sanoin vanhalla palstalla (tai ehkä uudella? ), että ruotsilla ei tee mitään. Tekeepäs sittenkin!

Meillä käskyt on aika vaihtelevia. Ihan oman maun mukaan. Sellaiset, mitkä on helppo sanoa ja muistaa, ja eroavat riittävästi toisistaan. Lyhyitä, sillä koira (ainakin mun koira) oppii helpoiten vain ekan tavun. Istuu ihan yhtä hyvin ellei paremmin kun sanoo IS kuin jos sanoo myös loppuosan. Jos taas sanon vain TU, koira katsoo ihmeissään. Painotuksilla on siis väliä, äänensävyllä taas ei meille, tai siis siihen pyrin. Olen opettanut koiran, että kuiskaten sanottu, äristy, kimitetty, oudolla äänellä sanottu esim. Seuraa tarkoittaa aina iloista seuraamista, äänensävyllä ei ole merkitystä vaan itse käskyllä. Tällä pyrin välttämään sen, että koira esim. matelisi luoksetulossa tai toimisi kokeessa huonosti muuttuneen äänensävyni takia.
Ainut pidempi käsky on Saat mennä, vapautus, joka koiran pitää kuulla aina kokonaan ennen kuin saa reagoida. Jos sanon vaikka Saapadaapa, pelkkä Saat tai vain Mennä, tai jonkin muun sanan vaikka Vapaa, koira ei reagoi. Se on opetettu reagoimaan ainoastaan kun kuulee kokonaan "saat mennä", oli äänensävy mikä hyvänsä. Iloisesta hihkaisusta ei saa lähteä, ja ei tarvitse epäröidä vaikka kähisisin käskyn kunhan selvää saa.
Sitten on niitä hassuja käskyjä, kuten "kidikidi", "zzzzz", "höpsö", "ookko läski", "littana", "häntä" jne. Ne ovat ihan vain omaksi ja muiden huviksi. Tai sitten ovat muotoutuneet vahingossa. Ei ole väliä mitä käskyä käyttää, koiralle on sama huudanko "Paskapää" vai "Mammanluo", kunhan sille vain opettaa merkityksen. Toki hyvän maun mukaan..esim. kirosanoja en alkaisi huutelemaan.

Tuo oli muuten oikein hyvä pointti että koiran koulutus voi mennä pilalle ihan sen takia että muut hokevat juuri tuollaisia istu-iiistu-isstu -käskyjä kymmenen kertaa perätysten. Tämä nimittäin koskee ihan meidän perheen sisäistäkin koirankoulutusta. Jos nyt meidän koira olisi tokokoira, se oltaisiin pilattu jo moneen kertaan sillä että lapset ja mies eivät niin turhantarkkoja ole noiden käskyjen suhteen. Esim. maahan -käskyllä jos istutaan, siitäkin voi hyvällä tuurilla saada palkan.

Olen kyllä aikaisemminkin tiennyt että jotkut käyttävät eri käskysanoja tämän vuoksi mutta vasta nyt tuli mieleen että hitsi täytyy varmaan itsekin jotain keksiä tämän varalle. Tai sitten kieltää perhettä leikkimästä koiran tottelevaisuudella kokonaan.

Sitten pari tyhmää kysymystä:
Miten tuo toimisi käytännössä? Osaavatko koiranne myös "oikeat" käskyt? Voiko esimerkiksi opettaa koiralle iskä-antaa-namin -istukäskyn ja toko -istukäskyn erillisinä sanoina ja sekoittaako tämä koiraa? Vai onko tärkeämpää vain kouluttaa niin koira kuin muu perhekin siihen kuinka koiran tulee totella?

Valitettavasti luulen että muu perhe ei meillä ymmärtäisi kuinka tärkeää harrastuksissa on tehdä liike tarkasti ja oikeaan aikaan. Tulisi lauseita tyyliin "no ei se nyt haittaa jos se kerran..."

^Oikeat käskyt on meillä noita mitä ylempänä sanoin :)

Mutta kyllähän nuo mulla on oppineet, että jos ihmiset namia tarjoaa, niin ne haluaa yleensä joko a) istumaanmenoa b) makuullemenoa tai c) tassun antamista ja tarjoavat noita jos niitä sattuu kiinnostamaan se nami. Niille on varsinaisesti ihan sama sanooko vieras vaikka kukkaruukku ja heiluttelee namia, niin ne koittavat jotain noista (tai peräjälkeen kaikkia). Ja minun ei tarvitse siihen puuttua. Ja tokihan jos niille vieraat tarpeeksiusein hokee istua ja antaa siitä namia, niin koira oppii senkin, mutta ei sekään ole vaikuttanut noihin oikeisiin käskyihin (eli niihin minun käyttämiin, eri käskysanoihin).

Sarahia kirjoitti:

^Oikeat käskyt on meillä noita mitä ylempänä sanoin :)

Ymmärrän.. En vain keksinyt mitään yksinkertaista sanaa sille että käyttää noita yleisimpiä käskyjä istu, maahan jne. Ei mikään käsky ole sen oikeampi, mutta yleisempi kyllä. :)

Näin kun jälkikäteen ajattelee niin miksi koiran edes pitäisi opetella istumaan jos joku vieras sitä käskee? Temppuhan on tässä tapauksessa vain ihmisen miellyttämistä varten eikä siitä ole koiralle mitään todellista hyötyä.

Ehkä ongelma omalla kohdallani onkin siinä etten voi "pimittää" käskyjä muulta perheeltä ja omia koiraa itselleni. Muunkin perheen tulee voida hallita koiraa - myöskin käskeä - vaikka minä itse sitä yrittäisin kuinka kouluttaa tokovalioksi. Onko se siis oikea ongelma vai teenkö minä siitä ongelman?

^Meillä mies saa toki käskyttää myös koiria, mutta käytännössä se ei tarvitse muita käskyjä, kuin luoksetuloa, odottamiskäskyä, irti-käskyä jne, arjen peruskäskyjä. Vaikka mies meillä myös koiria hoitaa ja niitä välillä lenkittää jne, niin ei hänellä ole tarvetta esimerkiksi käskeä koiria seuraamaan tai olemaan paikallamakuussa. Samoin silloin, kun koirat ovat vanhemmillani hoidossa, on peruskäskyt käytössä toki heilläkin, mutta muille käskyille ei ole tarvetta.

Mites "ei"-sana? Oletteko opettaneet sitä koirillenne?
Itse en ole opettanut kummallekkaan enkä itseasiassa ole koskaan edes sanonut "ei" koirilleni.
Ja tämä ei tarkoita, että en koskaan kiellä koiriani
En vaan näe mitään tarvetta opettaa "yleistä kieltosanaa". Liian monta kertaa on lenkillä vastaan tullut koirakkoja jossa taluttaja huutaa koiralle naama punasena "eieieiEEEIeieieiiiii!".
Mitä ei?
Meillä toimii paljon paremmin vetämisen kieltokäsky, maasta ottamisen kieltokäsky jne.
Tämä on kyllä herättänyt ihmetystä ihmisissä kun koirani eivät ymmärä "eitä". Ihmettelevät miksi en ole sitä opettanut.

^Meillä toimii ei-sana yhdistettynä johonkin toiseen sanaan, mutta koskaan en muista että olisin pelkkää eitä sanonut omalle koiralle. Ei vedä, ei ota, ei tule, yms. ovat käytössä enemmänkin. Ei tuota ole muutenkaan koskaan tarvinnut juurikaan komentaa vaan on riittänyt ihan vain komento tyyliin "äläs nyt viitsi" jolloin koira tajuaa että jotain pitää nyt huomioida.

^Jeps, täälläkin nuo kieltosanat on aika harvassa, yleensä riittää varottava "äännähdys".

Toisaalta koirani ei oikeestaan tottele juuri ketään muuta kun mua ja miestäni, tästä tulee harhaluulo, että se on tyhmä, kouluttamaton ja ei tottele.
Tai no, tuo totteleminen ei ole ehkä oikea sana, kyllä se tekee mitä muutkin käskevät, mutta ei niinkään yritä miellyttää/välitä muista -> luota muihin.
Tekee siis vain sen, mitä he "käskevät", mutta meidän kanssa on tullut tapoja, jotka koira tietää ja muistaa. Esimerkiksi se tietää, että portaissa mennään rauhallisesti ihmisen takana. Tähän ei tarvita meidän kesken mitään erillistä käskyä, mutta annas olla jos joku muu on hihnan päässä.

Sekavaa, ehkä joku tajuaa

Tässä meidän lista:

Luoksetulo=tänne
istu=is
seiso=top
maahan=man
seuraa=seuraa
pysähdy= stop/voimaks korkea äänimerkki
sivu=sivu
kielto=ei ja äänimerkki (matala)
nouda=tuo
haku (lintukoiran hakukuvio)=haku
jälki=jälki
hyppää=hop
merkki=merk
ruuru=ruutu
odota=odo
paikka=paik

sit kaikennäköisiä omia tempuille ja muulle hyödylliselle:

remmin pujottaminen kaulaan = läpi
jalkojen pyyhintä= pyyhitään jalat ja tarkoittaa et koira heittäytyy selälleen jalkojen pyyhkimisen ajaksi

Itse kun tavoite on kokeissa ole pyrkinyt, että käskyt olisi mahdollisemman teräviä ja vahvoja. Myös sellaisia et saam äänenpainon mahdollisemman korkeaksi.

Meillä tuo vieraiden tottelemattomuus on järjestetty niin, että en anna vieraiden käskyttää koiraani. Olen siedättänyt sen vieraiden käskyihin, niin että kun joku muu käskee jotain, annan namin siitä ettei reagoi ollenkaan tai käsken itse ihan muuta. Tämä ihan kokeita ja muutakin ajatellen. Koska olen ainut joka koiraa hoitaa ja kouluttaa, en halua että se liiemmin reagoi vieraisiin. Esim. lenkillä olisi hankalaa, jos se reagoisi muiden ihmisten kutsuihin. Siksi on parempi että reagoi vain minun käskyihini, ja myös selkeämpää sillä on vain yksi ihminen mihin sen kannattaa kontaktia pitää ja kuulolla olla. Käytöstavat on opetettu sitten niin, että niitä yleensä noudattaa vieraidenkin kanssa, esim. hoidossa ollessaan ei ole kukaan valittanut koiran käytöksestä. Ei hypi pöydille, ei vedä, ei hauku turhaan, ei kerjää, ei tee tarpeita sisälle, ei vaadi huomiota jne. Jotta se alkaisi käyttäytyä "huonosti", se pitäisi opettaa huonoille tavoille. Mutta koska ohjeistan hoitajalle, ei näin käy. Näin meidän tokokäskyt ei kärsi. Nykyään jopa pyydän vieraita käskyttämään koiraa, eikä se käskyihin reagoi. Tietysti alkaisi reagoida jos saisi palkkaa siitä. Haluan että vieraat ovat melko ilmaa koiralleni, näin on paljon mukavampaa ja helpompaa.

Tästä ketjusta huomaa hyvin, että vaikka kaikilla on sama eläin niin käskysanat on erilaisia.
Erinomaisen iso ärsytyksen aihe on se, kun tutut koiraihmiset luulevat, että koirani tuntevat samat käskysanat kuin heidän omat koiransa.
Tässä lähiaikoina eräs nainen toisti miljoona kertaa koiralleni
"katse! katsekatse! no eikö se osaa KATSE!!"
Hmm- väärä sana
En sitten vaivautunut huomauttamaan, että "täällä" olisi tepsinyt paremmin.
Tämän takia on hyvä, että käytetään näitä vierasperäisiä tai muita "eriskummallisia" käskysanoja.