Koirat.com

1,5-vuotias leikkaamaton pomeranian-uroksemme on kotona kiltti koira. Ulkona kaikki kuitenkin muuttuu. Jokaista vastaantulevaa (tai vaikka takaa tulevaa) koiraa vasten on hypittävä hihnassa ja räyhättävä hampaat irvessä pitkään ja hartaasti. On ihan sama onko toinen koira iso vai pieni ja osoittaako se mitään mielenkiintoa pommiamme kohtaan. Myös kaikki liikkuvat autot, lastenvaunut ja lapset saavat samanlaisen kohtelun. Olemme jo kokeilleet kaikkia tyypillisiä kikkoja pois kääntymisestä huomion kiinnittämiseen muualle. Nämä keinot eivät toimi, sillä haukkumiskohteen nähdessään koira ei kuule eikä näe mitään muuta. Vieressä voisi roikottaa kokonaista paistettua kanaa täysin huomaamatta. Tavalliset ihmislenkkeilijät tulevat noteeratuksi vain noin 70 % todennäköisyydellä. Koiraherramme haluaisi myös merkata jokaisen lyhtypylvään, puskan ja oikeastaan minkä tahansa asfaltista poikkeavan asian vähintään kahteen kertaan. Kaikkia kiinnostavia merkkauskohteita lähestytään takajaloilla hyppien ja hihkuen.

On siis selvää, että tämän koiran ulkoiluttaminen on hermoja raastavaa. Tänään koira oli poikkeuksellisesti lukitsemattomassa fleksissä kiinni, ja miltei ryntäsi taluttajan huomaamatta ohi kulkevan koiran kimppuun. Onneksi fleksin hihna ei yltänyt tarpeeksi pitkälle.

Nuorempi, sosiaalisempi ja rauhallisesti käyttäytyvä pommimme liittyy myös rähinäkuoroon, muttei koskaan aloita rettelöintiä itse.

Mitähän tälle tapaukselle voi enää tehdä? Olen kuullut, että kastroinnista saattaisi olla apua tällaiseen ylenpalttiseen rettelöimiseen.

Moikka!

On koira pieni taikka iso, on se aina peruskoulutettava. Mä lähtisin purkamaan ongelmaa ensin vaikka ongelmakoirakouluttajan avulla, koska tällaiset käytöshäiriöt ovat korjattavissa kunnollisella tapakasvatuksella. Kastroinnista voi olla joissain tapauksissa apua, jos kyse on yliseksuaalisuudesta, mutta tämä tapaus ei kyllä kuulosta yliseksuaaliselta. Ennemminkin hyvin epävarmalta koiralta.

Käytöshäiriöiden korjaamisessa se oikea-aikaisuus on kaiken A ja O. Kaikki käytöstä korjaavat toiminnot tulee tehdä ennen kuin koira huomaa vastaantulijan ja lukittuu siihen. Näissä tilanteissa taluttajan tuleekin olla aina koiraansa ns. askeleen edellä, eli tarkoittaen, että sun pitää huomata tilanne ennen kuin koira ja reagoida siihen ensiksi. Tarkoitan tällä reagoinnilla sitä, että silloin jo korjaat sen käytöstä näyttämällä namia/lelua taikka kääntymällä ympäri. Se, että häiriökäytös on jo päällä ja yrität sitten sitä korjata, niin se ei toimi. Koira on lukittunut siihen vastaantulijaan, jolloin kaikki menee kuin kuuroille korville. Tässä oikea-aikaisuudessa osaa juuri ongelmakoira-kouluttajat auttaa ja neuvoa.

Mutta vaikeaa on antaa mitään neuvoja koiraa näkemättä ja tuntematta.

Tuota huomion kiinnittämistä herkulla ennen kuin koira huomaa itse vastaantulijan on kokeiltu kovastikin. Tuloksena on se, että vastaantulija voittaa kiinnostavuudessaan herkun. Esimerkkinä tilanne, jossa huomaan naapurin lapparin lähestyvän: Kiinnitän koiran huomion makupalalla, johon huomio kiinnittyy niin pitkäksi aikaa, kunnes koira itsekin huomaa lapparin, ja alkaa armoton rähinä. Makupala ei yksinkertaisesti voita 15-20 metrin säteellä sijaitsevaa toista koiraa. Tämän vuoksi en ymmärrä, miten tämä konsti voisi toimia.

^Ihan mielenkiinnosta, sanot, että koiran huomion saa kiinnitettyä makupalaan pitkäksi aikaa kun olette riittävän kaukana. Saako koira tuolloin myös sitä namia, vai joutuuko se vaan "tuijottamaan" sitä ilman palkkaa?

Tähän väliin mun itseni on pakko heittää, että pienikokoista koiraa on tosi hankala palkata jatkuvasti esimerkiksi ohitusten aikana, kun ei pysty kävelemään samaan aikaan eteenpäin vaan täytyy käytännössä olla kyykyssä koiran vierellä käsi kukkuroilleen namia.

Tämän takia itse olen meidän kaikki alkavat ohitusongelmat purkanut selvittämällä syyn niihin ja käyttäytymällä sen mukaan. Meillä räyhäämiseen on tasan kaksi syytä: pelko ja jos toinen koira on dominoiva. Pelosta räyhätään jos vastaantulija on pelottava, tällöin olen itse ottanut lyhyelle, asettunut koiran ja ohitettavan väliin ja käyttäytynyt rauhallisesti mutta selkeästi näyttänyt huomaavani hänet (kävellyt normaalia tahtia, jutellut koiralle normaaliin tapaan, vilkaissut ohikulkijaa jotta koira näkee minun huomanneen hänet mutta sitten ollut kuin häntä ei olisikaan tai asiassa ei olisi mitään ihmeellistä) ja räyhääminen on loppunut. Jos vastaantuleva koira on ollut dominoiva, ja Iirishän ei dominointia siedä, olen yksinkertaisesti käskenyt kontaktiin ja palkannut.

Itse suosittelisin aloittamaan harjoittelun ensin helpommalla. Miksi koira täytyy suoraan lähietäisyydeltä ohittaa, kun kerran koira mitä ilmeisimmin käyttäytyy vielä rauhallisesti sen ollessa pidemmän matkan päässä? Opeta koira ottamaan kontaktia käskystä (katso minua tjs) ja harjoitelkaa ensin kontaktin ottoa sisätiloissa, sitten ulkona ja lopuksi sellaisen matkan päässä toisesta koirasta, jossa koirasi vielä pysyy rauhallisena. Kontaktin vahvistuessa lyhentäkää välimatkaa pikkuhiljaa, lopuksi voit ohituksissa pyytää koiran kontaktiin jolloin riehuminen loppuu, sillä koira ei räyhää samaan aikaan kun katsoo sinua.

Itsellä oli/on juuri sama tilanne, tosin koira rottweileruros. Kestin 5v tuon rähjäämistä hihnassa kunnes totesin että uros- ja ihmisagressiivisuus niin vahva että parempi kun koira nyt vaan suosiolla kastroidaan ja katsotaan auttaako ollenkaan. Koirat muuttunut valtavasti viime keväästä lähtien kun se leikattiin. Toki käy kuumana kun näkee uroskoiria, skeittareita, rullaluistelijoita jne. mutta voin sanoa että leikkauksen myötä koiran käsittely on helpottunut. Se raivo kohteita kohtaan ei ole enää sellaista vaahto suupielistä roiskuen-tyyppistä vaan ottaa jopa kontaktia minuun, mikä uutta. Ja vaikka räyhäisi, se ei ole enää niin raivokasta. Itse en lähtisi vielä tuon ikäistä koiraa kastroimaan vaan yrittäisin vielä koulutuksella päästä ongelmasta. Suosittelen koiraterapeuttia. Toki jos tuntuu että haluatte pallit veks, leikkauttakaa ihmeessä. Ei siitä nyt ainakaan haittaa ole. Ohitukset voivat helpottua ainakin siltä osin koska leikattu koira muuttuu lähes poikkeuksetta ahneeksi joten ruoka palkkana saattaa muuttua niin tärkeäksi että ohitukset ruokapalkalla helpottuu. Meillä ainakin rotikka muuttunut ahneemmaksi ja näin ollen ruoka kiinnostaa usein enemmän kuin se vieras koira.

Mulla on kaksi urosta, jotka kummatkin olivat ennen aikamoisia vetäjiä lenkeillä. Meillä ei kuitenkaan rähjäystä ollut, kaikki koirat vaan ois pitänyt moikata.
Suurempi ärsytys oli se että kaikki ojat olis pitänyt kyntää ja joka paikkaan kuseksia ja sen vuoksi tehtiin äkkinäisiä pyrähdyksiä ja vedettiin mua perässä ties minne...
Vedonestopannat tuli hankittua ja sitten muista syistä kastroitua pojat.

Kusekseminen väheni huomattavasti. Sen takia osa vetämisestä jäi, kun joka paikkaa ei tarvinnut merkata.
Käytös parani muutenkin ja keskittyminen omistajaan helpottui.

Jos koiralla ei aijota astuttaa tai se ei ole näyttelykoira, ei kastroinnissa mitään pahaakaan ole. Se poistaa mahdollisuuden mm. kivessyöpään ym.
Teillä voisi justiinsa tuo keskittyminen parantua ja koska usein kastroinnin jälkeen koira myös tulee persommaksi ruualle, se voisi alkaa enemmän ohitustilanteissa kiinnostaa.
Kastrointi voisi helpottaa tapakoulutuksen opettelua.

Sanotaan että jos koira on jo pitkään saanut toimia tottumallaan tavalla on käyttäytyminen opittu tapa eikä siihen auta katsrointi, mutta meidän urokset oli jo yli 1,5-vuotiaita ja muutos oli huomattava.

Sun tarvii vaan jotenkin tehdä itestäs kiinnostavampi kuin niistä muista koirista.

Kiitoksia vastauksista.

Testailin taas kuukausien tauon jälkeen tuota huomion kiinnittämistä makupalalla. Herra vilkaisi herkkua ja jatkoi tyypillistä koheltamistaan ja nurmikon haistelua. Ei puhettakaan, että namupala kiinnostaisi toisia koiria tai autoja enemmän, kun koiran huomiota ei saanut herkulla edes sinänsä häiriöttömässä tilassa. (Herkku oli tarpeeksi hyvä, sillä sisällä lenkin jälkeen sen eteen tarjottiin kaikki temput.) Kyseessähän on siis koira, jolle ulkona oleminen on niin mahtava asia, ettemme voi käyttää normaalissa keskustelussa sanaa "ulos" ilman että alkaisi levoton hyörinä ja valjaiden silmäily. Koiran vahtimisvietti on myös erittäin voimakas.


"Miksi koira täytyy suoraan lähietäisyydeltä ohittaa, kun kerran koira mitä ilmeisimmin käyttäytyy vielä rauhallisesti sen ollessa pidemmän matkan päässä?"

Urina ja kurina alkaa heti, kun koira huomaa lähestyvän auton/koiran/lastenvaunut.


Vaan tuskinpa tämä asia jauhamalla paranee, kun kontaktin saaminen ulkona tuntuu mahdottomalta verrattuna sisätiloihin. Lienee viisainta alkaa etsimään alueelta pätevää ongelmakoirakouluttajaa.

petuunia kirjoitti:

Kusekseminen väheni huomattavasti. Sen takia osa vetämisestä jäi, kun joka paikkaa ei tarvinnut merkata.

Meillä kans väheni merkkailu huomattavasti. Monesti nykyään saattaa jopa pissata kuin akat, kyykkää ja lorottaa pitkään. Ja ei ole sellaista tohottamista hajujen perässä ja nostaa jalkaa, sieltä tulee oikeasti isokin määrä pissaa eikä vain tippa. Ennen saattai nostaa jalkaa, eikä edes tullut mitään.

Mä olen miettinyt että liekkö ihan järkevää viedä miehisyyttä koiralta vain sen takia että se kova menemään lenkillä hajujen perässä ja merkkaa joka puskan? Tekisi mieli viedä labbis kastroitavaksi mutta mietityttää, onko siinä mitään järkeä kun ei ole sellaista "kunnon" syytä.

monna83 kirjoitti:

Mä olen miettinyt että liekkö ihan järkevää viedä miehisyyttä koiralta vain sen takia että se kova menemään lenkillä hajujen perässä ja merkkaa joka puskan? Tekisi mieli viedä labbis kastroitavaksi mutta mietityttää, onko siinä mitään järkeä kun ei ole sellaista "kunnon" syytä.

^Mun ei edes tarvinnut miettiä vienkö kastroitavaksi kun syyt tulivat muualta. Bernillä oli hormonaalista stressiä ja sitten sille puhkesi epilepsia ja lisäksi urokset alkoivat kinastella turhan paljon keskenään.
Jos ainoa pointti ois ollu tuo lenkillä vetäminen, olis munkin tullut varmaan asian kanssa pähkäiltyä pidempään.

Tuo pissaaminen on just tollasta kun kuvailit monna... Varsinkin aamulla seropi pissaa aina kyykyssä (kuin tytöt) ja lorottelee melkein koko päivän tarpeiksi
Mutta eipähän merkkailla joka oksaa enää

Tosiaan, kuten monet ovat vastanneetkin.

Kastrointi/sterilointi ei poista opittua käytöstä, mutta sairaudenhoitoon tai muuhun vastaavaan siitä voi olla apua.

Ensisijaisesti en suosittele mitään lääke-/leikkaushoitoa, ennenkuin on todettu ettei tavoitteellinen ja oikein tehty koulutus koiraa auta millään tavalla.

Mikäli koiran arjessa on monta asiaa "pielessä" niin, että se oireilee käytöshäriöillä, voidaan se useimmiten opettaa uudestaan toimimaan oikein, muuttamalla arkea oikeanlaiseksi.

Ompa mukava tietää että muillakin koiran omistajilla on tätä ongelmaa. 4 vuotias uros käyttäyty vuoden oikein kauniisti ja sen jälkeen alotti tuon samaisen rähinän. Mikään makupala ei kelpaa, eikä mikään kiinnosta ja jopa kuonopannasta se vääntäytyy eroon. Päästään joidenkin koirien ohi ilman ongelmaa mutta mikään ei yhdistä niitä koiria on uroksia narttuja pieniä ja isoja. Ite en haluais kastroida koiraani ellei sen terveys sitä vaadi.

ukkeli06 kirjoitti:

Ompa mukava tietää että muillakin koiran omistajilla on tätä ongelmaa. 4 vuotias uros käyttäyty vuoden oikein kauniisti ja sen jälkeen alotti tuon samaisen rähinän. Mikään makupala ei kelpaa, eikä mikään kiinnosta ja jopa kuonopannasta se vääntäytyy eroon. Päästään joidenkin koirien ohi ilman ongelmaa mutta mikään ei yhdistä niitä koiria on uroksia narttuja pieniä ja isoja. Ite en haluais kastroida koiraani ellei sen terveys sitä vaadi.

Oletteko koittaneet treenata tuttujen koirien kanssa ohituksia? Meillä ihan siis vapaamuotoisissa treeneissä käyminen helpottanut sitä ohitus ja haukku ongelmaa.