Koirat.com

Hei! En usko että kyseisestä aiheesta tai siis ongelmasta on hirveästi ainakaan keskusteltu joten päätin aloittaa semmoisen. Minulle ja poikaystävälleni Väinölle tuli noin 4 viikkoa sitten 10kk vanha sekarotuinen. Haettiin hänet Lopissa sijaitsevasta koirien sijaiskodista jonka perustaja siis tietää ja tuntee koirat ja onkin antanut meille jonkin verran vinkkejä tässä tilanteessa. Aluksi meidän Tiana oli hyvin arka ihan kaikki uudet ihmiset olivat hieman pelottavia eikä hän suostunut edes syömään uudessa kodissaan. Sitä "alku arkuutta" kesti kuitenkin aika tasan viikon verran ja sitten kun Tiana alkoi tottua uuteen kotipaikkaansa ja hänestä tuli paljon iloisempi ja leikkisämpi ja ikään kuin "kunnon koira". Ongelmana on kuitenkin että edelleen poikaystävääni Väinöä hän pelkää todella paljon. Tai en tiedä onko se varsinaista pelkoa koska sitten kun he ovat kahdestaan niin kyllä hommat sujuu ihan hyvin mutta kun ollaan kolmistaan esim kotona Tiana juoksee Väinöä karkuun sen minkä kintuistaan pääsee. Myös lenkillä ollessamme kolmistaan Tiana ei esim tule minun luokseni jos V on siinä vieressä vaan kiertelee ja kaartelee vaikka muuten luoksetulo sujuu todella hyvin häiriötekijöistä huolimatta. Ollaan jonkun verran tehty semmoisia harjoituksia että minä esim istun lattialla Tiana vieressäni ja laitan Väinön kävelemään siitä ohi niin kauan kunnes Tiana ei enää yritä karata tilanteesta. Olisiko muita ehdotuksia? Kuten sanoin Väinö ja Tiana tulevat kahdestaan ihan hyvin toimeen ja hän jopa jonkun verran tottelee Väinöä mutta heti kun mä olen siinä vieressä niin sitten juoksee karkuun tai oikeastaan minun luokse. Aluksi epäiltiin että pelon aiheena ovat miehet yleisesti mutta nyt ollaan kyllä miehiä tavattu eikä hän muita tunnu aristavan tai pelkäävän joten missäköhän on ongelma...? Olisin todella kiitollinen jos voisitte antaa joitakin vinkkejä miten saataisiin Väinön ja Tianan välit parempaan kuntoon :)

Kuulostaa siltä kuin olisit vahvistanut käytöksen tuommoiseksi. Käytitkö alussa Tianaan huomioimattomuutta vai oletko huomioinut sitä paljon alusta asti?

Katsooko poikaystävä koiraa silmiin tai onko vilkuillut kun se välttelee häntä?

jjoo kyllä me molemmat huomioitiin Tianaa mahdollisimman paljon alusta asti kun oli kuitenkin arka koira. Pelkotiloja tuli aika paljon lenkillä kun meni esim isoja autoja ohi jolloin annettiin koiran vaan olla itsekseen ettei ruvettu säätämään ja lepertelemään ja niin ollaan tehty muutenkin jos on tullut paniikkeja.

Ei V juurikaan katso Tianaa silmiin ja aina kun lähestyy koiraa niin yritetään mennä koiran ehdoilla eli hyvin rauhallisesti. Antaa kyllä Väinön rapsuttaa häntä mutta heti jos on vaikka hihna kädessä niin sitten pakenee tai jos molemmat istuvat sohvalla ja V nousee niin koira juoksee pakoon :/

Huomioimattomuus nimenomaan olisi ollut tarpeellista jotta koira saa huomata että saa olla ihan juuri niin rauhassa kuin haluaa. Siitä tulee luottamus. Kunnioitus tulee siitä että jos koira vaatii jotain, sitä ei totella. Juuri noin ajattelinkin tapahtuneen. Kannattaa lukea Jan Fennell:n Kuuntelen koiraani ja aloittaa kirjan periaatteella n. viikon mittainen jääkausi jotta koiralle ei tulisi vaatimuksia. Sitä et tekisi koiran kanssa mitään vaan mies ruokkii ja ulkoiluttaa, eikä katso tuolloin koiraa silmiin. Ylipäätään katse on tuommoiselle paha. Mies purkaisi jääkautta niin että hän huomioi vähän joka päivä, sinä et kuitenkaan. Sinun ei kuuluisi tehdä pariin viikkoon mitään jotta et vahvista epäilyksiä miestä kohtaan. Kontaktiharjoitukset ovat tuommoiselle vihoviimeinen juttu.

No nyt ollaan sitten aloitettu niin etten huomioi Tianaa vaan Väinö hoitaa kaikki hommat yksinään... Noista Fennelin opeista olisi kiva kuulla lisää, sen verran mitä olen nyt lukenut keskustelupalstoilta siitä niin en oikein ole varma haluanko käyttää moisia oppeja koiraani sillä uskon että koirasta voi tulla mainio perheenjäsen ilman että sitä esim huomioidaan vasta kun omistajalle sopii :/ kokeillaan tätä huomioimattomuutta nyt kuitenkin että saataisiin noille kahdelle vähän paremmat välit :) minusta kuitenkin tuntuu että Tianalle tekisi nimenomaan hyvää että saisi hellyyttä ja rakkautta ihmisiltä jotta tulisi hieman rohkeammaksi niitä kohtaan

Minä kyllä antaisin nyt vain koiralle aikaa tottua teihin kumpaankin ilman sen kummempia toimenpiteitä. Perus asiat, lenkit ja ruuat, ja kotona olisin niin kuin koiraa ei olisikaan. Olen tavannut monta koiraa jotka hieman pelkäävät miehiä ja myös eräs hoitokoira meillä ei välittänyt yhtään miehestäni, joka ohjeistani huolimatta yritti aika paljonkin saada koiran huomiota, rapsutella ja antaa nameja huomion toivossa. Siitä koira kauhistui aina entisestään. Syyksi epäilen esimerkiksi miesten matalampaa ääntä, jos koira ei ole tottunut siihen. Joku asia miehissä tuntuu arveluttavan joitakin koiria ja silloin ei auta muu kuin antaa koiralle aikaa huomata, että mitään pahaa ei tapahdusko. Loppujen lopuksi meilläkin vain aika, ja koiralle annettu oma rauha auttoivat koiraa oppimaan luottamaan myös mieheeni ja nykyään he ovat ihan parhaita kavereita jos tämä koira tulee hoitoon. Leikkivät yhdessä ja koira meinaa kiivetä syliin asti tervehtimään, vaikkei ennen uskaltanut antaa edes koskea.
Tuo on hyvä ohje ettei katso silmiin, eikä katso muutenkaan, ei anna huomiota eikä yritä lähestyä. Antaa koiran itse tutustua. :)
Sitten kun suhde alkaa olla kunnossa niin voi alkaa miettiä koulutusjuttuja ja sen sellaista mutta se hyvä suhde olisi tärkeä olka pohjalla.

Siis juuri noin meilläkin käy että heti kun Väinö lähestyy, vaikka ei edes menisi koiran luo niin Tiana nousee heti seisomaan ja tarkkailemaan. Ottaa kyllä jonkun verran nameja Väinöltä mitä ei tosiaan aluksi huolinut keneltäkään joten edistystä tämäkin :) se tässä nyt vaan on inhottavinta että jos Väinö on esim lähdössä lenkille Tianan kanssa niin koirahan menee päin seiniä kun yrittää juosta karkuun :( Onko näihin tilanteisiin jotain vinkkejä? Pitäisikö koiran antaa tulla itse luo (tuskin kylläkään tulee) vai pitäisikö maanitella vai kylmästi vain hakea pois piilostaan...? Voinko mä tehdä jotain että pitäisikö mun vaan pysyä poissa tieltä vai houkutella Tiana Väinön luo? Tianan kasvattajahan antoi vinkiksi että jossain tilanteissa pitää vähän pakottaa kun muuten ei mikään suju.... Entä mitä mieltä olette olisiko hyvä jatkaa niitä harjoituksia joita ollaan jonkun verran tehty että istutaan esim yhdessä Tianan vieressä ja pikku hiljaa mä menen kauemmas niin että he jäävät kahdestaan...?

Meillä minä hoidin aikalailla hoitokoirankin lenkitykset, ja toisaalta kun meillä on omakin koira, oli hoitokoira aina lähdössä innoissaan lenkille meidän koiran kanssa, huolimatta kuka lähtee ulkoiluttajaksi. Mutta itse tekisin tommoisessa karkailutilanteessa / pakoon lähtemisessä niin, että kumpi tahansa nappaa ilman sen kummempaa draamaa pannasta kiinni ja koira hihnaan ja määrätietoisesti ulos. En lähtisi nameilla maanittelemaan tai odottelemaan josko koira tulisi itse. En puhuisi koiralle tai kiinnittäisi siihen muuten huomiota, kunhan saisin sen kiinni ja lähtemään. En kuitenkaan missään nimessä olisi vihainen koiralle, vasn hoitaisin tuon mshdollisimman neutraalisti. Mielestä koira oppii muuten, että pystyy juurikin itse päättämään, lähteekö poikaystäväsi matkaan vai ei, ja mitä enemmän se pääsee kokemaan onnistuneita pakoja ja tilanteen pitkittykistä, sen enemmän se alkaa tuota pakoilua tekemään. Ongelma voi olla että koira ei luota poikaystävääsi ja se pelkää olla hänen kanssa, nyt pitäisi saada hyviä tilanteita joissa ei tapahdu mitään pahaa. Kotona koira saisi olla omassa rauhassa mutta jos ja kun pakollisia kontakteja on otettava, kuten tuo lenkille lähtö, pyrkisin tekemään ne mahdollisimman määrätietoisesti ja koiraa mahdollisimman vähän huomioiden, siis just että nyt lähdetään lenkille, hihna kiinni ja mennään ja sitten koira saisi lenkillä kulkea vaikka nenä maassa tai pitkällä hihnalla edessä, mutta kunhan sinne lenkille lähdettäisiin ilman kummempaa showta. Lenkillä, kun ulos on jo päästy, voi poikaystäväsi salavihkaa vaikka tiputella nameja taskustaan tai viedä koiran johonkin kuvaan paikkaan, josta koita pitää (rannalle, koirapuistoon?) jos lenkeistä kehkeytyisi vähän positiivisempi kuva koiralle.

Ihanaa, paljon kiitoksia vastauksestasi! Entäs sitten kun esimerkiksi Tiana menee itse vaikka sohvalle poikaystäväni viereen eikä seuraile minua joka paikkaan niin kuin yleensä niin voisiko senkin palkita namilla?

En mä varmaan sen kummemmin alkaisi namittamaan jokaisesta lähestymisestä, voihan niitä nameja olla poikaystävälläsi taskussa ja niitä sitten antaa välillä vaivihkaa, mutta kyllä se suhde pitäisi muullakin rakentaa kuin ruualla. ;) Ruoka antaa positiivista kuvaa mutta samoin ihan sekin että koira voi mennä viereen ja olla siinä ilman että sitä huomioidaan, kyllä minusta se ilmapiiri ja semmoinen hyväksyntä on tärkeää myöskin, eikä siihen tarvita nameja tai sanoja. :) Aikaa vain, kyllä se koira oppii luottamaan ja välittämään ja hakemaan huomiotakin kunhan saa aikaa. :)

Joo no täydellinen huomioimattomuus ei kyllä mulle sovi vaan kehun Tianaa ja juttelen hänelle välillä muutenkin ja esim lenkillä ollaan jouduttu käymään kun ei tuolle miehelle välillä sovi. Mutta tänään taas kun olin itse töissä niin noilla kahdella oli mennyt kuulemma tosi hienosti että siis Tianahan tottelee Väinöä todella hyvin niissä käskyissä mitä nyt ollaan opetettu (paitsi luoksetulossa) ja lenkit oli sujunut hyvin yms. Mutta heti kun mä tulin kotiin niin sitten taas rampattiin ympäri kämppää kun oli tarkoitus mennä lenkille Väinön kanssa... Mä en kuitenkaan anna tällä hetkellä mitään sapuskaa hänelle vaan tuo mies hoitaa kaikki ruuat ja luut. Toivon mukaan alkaa heidän suhde nyt paranemaan varsinkin kun ollaan tarkoituksella nyt ostettu Tianalle vähän "parempaa" ruokaa jota Väinö hänelle sitten tarjoaa :)

Juu en minä täyttä huomioimattomuutta ehdotakaan, vaan että koiralle suotaisiin paljon myös sitä, että se saa olla ja tulla ilman että siihen kosketaan tai että sille puhutaan. Tuntui että sille meidän hoitokoiralle (ja monelle muullekin pidättäytyvämmälle koiralle kenet olen tavannut) sopii parhaiten että ne saavat itse tulla luo ja todeta että vaikka tulin tähän, mitään ei tapahtunut. Joskus jopa namin tarjoaminen sai koiran menemään pois mieheni luota, koska sille annettiin huomiota vaikka hän halusi olla rauhassa. Joillekin koirille oikeasti se huomioimattomuus on vaan parasta mitä voi tarjota, varsinkin tähän alkuun, jotta ne voivat kokea että saavat olla rauhassa kotona eikä tarvitse olla varuillaan koko ajan.

Tuo varmasti pitää paikkansa että pitää vaan antaa aikaa ja tilaa Tianalle. Hän on kyllä mainio koira, ensimmäinen viikko tosiaan oltiin lähes koko ajan häntä koipien välissä mutta siitä se sitten lähti kun yhtenä aamuna heräsin iloiseen naaman nuoleskeluun ja kun päästiin ulos niin hän pomppi niin kuin ei olisi koskaan ennen saanut liikuntaa nykyään on ihan seitsemännessä taivaassa kun pääsee vapaana juoksemaan joten siis ensimmäisestä päivästä on jo ihan hurja edistys tapahtunut tässä neljän viikon aikana kiitoksia vastauksista ja neuvoista! :)