Koirat.com

Heippa, minulla on niinkin vakava ongelma karvakuononi kanssa kuin pureminen. Rodultaan tämä on mäyräkoiran (tuskin täysin puhdasrotuinen) ja tiibetin terrierin sekoitus, leikattu uros, ikää on 2,5 vuotta ja kooltaan mäyräkoiran kokoa, mutta ei yhtä pitkävartaloinen. Vieraita kohtaan todella arka ja sen myötä hyvin uhkaava (hyökkää vierasta kohti kuitenkin purematta), suojelee myös hyvin tarkasti reviiriään. Puolitoista vuotta sitten isäni käveli koirani ohi, kun se söi luuta, jolloin se koki isän uhkaksi, ja nipisti isää jalkapöydästä. No, tästä ongelmasta päästiin eroon, kun isä otti aina halutessaan luun, lelun tms. pois kysymättä koiralta mitään. Tämä oli siis ainoa kerta kun koirani oli purrut ketään, kunnes eilen se puri tätini miestä.

Mies on ollut kuvioissa koiran koko elämän, ja he tykkäävät toinen toisestaan. Hän on muutenkin kuin viilipytty ja aina rauhallinen eleiltään. Tädilleni koirani on murissut, mutta hänen miehelle ei ikinään. He ovat olleet hyvää pataa varmaan juurikin siksi, että hän antaa koirani olla lähes aina omissa oloissaan ja vain satunnaisesti rapsuttelee/silittelee. Eilen olimme laittamassa suojamuoveja ikkunoihin ennen talonmaalausta. Olin tätini, isoäitini ja koirani kanssa talon sisällä, kun tätini mies alkoi laittamaan ulkopuolelta muovia olohuoneen ikkunan eteen. Koirani säikähti, sillä sieltä ikkunasta ei ole normaalia nähdä ihmistä, saati muutakaan liikettä sen ollessa kuitenkin parin metrin korkeudella maasta. Se lähti raivoisasti haukkuen ikkunaa kohti ja hyppäsi patteria vasten. Menin perässä ja kielsin ensin haukkumasta. Haukkuminen loppui, nostin koirani syliini ja näytin, että tuttu äijähän siellä on, ei ole hätää. Menimme takaisin keittiöön missä olimme olleetkin ja tilanne vaikutti olevan ok. Myöhemmin sitten, kun tätini mies tuli keittiöön kahville, hän kumartui ja alkoi rapsutteleen hieman koiraani. Se alkoi murisemaan, jolloin kielsin. Olin juuri nousemassa viedäkseni sen muualle, mutta siinä samassa se kävi miehen jalkaan kiinni polven korkeudelta. No minä tietysti riensin sinne huutaen EI!!! jolloin koirani päästi irti ja yritti minua karkuun. Käskin sen luokseni, ja painoin sen kaulasta maahan. Se makasi siinä täysin jäykkänä ja liikkumattomana. Tuijotin sitä tuimasti silmiin ja toruin. Kun se rentoutui, nostin sitä vielä hieman kaulasta silmiin katsoen ja yritin kertoa eleilläni, kuinka se oli tehnyt todella väärin. Siinä vaiheessa koirani meni täysin veteläksi ja sillä oli silmätkin vain puoliksi auki, tyylillä "jos en näe sinua, sinua ei ole". Käskin koirani maate ja jäämään paikoilleen olohuoneeseen, kun menin itse keittiöön selvittämään miehen kanssa haavoja yms. Koirani katseli minua hyvin häpeissään. Miehen jalkaan oli tullut pintanaarmua syvempi haava, mutta lääkäriä ei kuitenkaan tarvittu.

Myöhemmin, kun mies tuli vessasta (itse olin olohuoneessa) koirani meni hänen luokseen häntää heiluttaen. Yhtäkkiä se vain hyökkäsi uudestaan miestä kohti, jolloin mummuni karjaisi koiran siitä pois, itse en ehtinyt heti paikalle. Vein koiran pois ja laitoin sen maahan ja toruin. Ulkona sitten ollessamme mies antoi koiralleni pahvilautasen nuoltavaksi, jossa oli pikkuläikkä kermavaahtoa ja meni sitten pois istumaan muualle. Hetken päästä koirani meni miehen luo häntä heiluen ja antoi tyytyväisenä miehen rapsuttaa. Myöhemmin sitten sisällä, istuin sohvalla, ja koirani makasi sohvan toisessa päässä. Tätini mies tuli olohuoneeseen eikä edes katsonut koiraan päin, jolloin se alkoi heti murista. Kielsin ja käskin koiran alas sohvalta. Se meni sohvan alle, missä se yleensä nukkuu muutenkin päiväuniaan.

Nyt siis tarvitsisin neuvoa, kuinka tämän pystyy kitkemään pois? Eilen käskin koirani maata aloillaan miehen vieressä myöhemmin sen ensimmäisen välikohtauksen jälkeen, kun hän istui nojatuolissa. Koira oli siinä aivan rentoutunut ja jopa torkahti siihen. Yhdessä yritimme miettiä, miksi se alkoi yhtäkkiä pitämään miestä uhkana, ja tulimme tulokseen, että se ikkunanpeittämishärdelli liittyisi siihen jollain tapaa, koska sen jälkeen kaikki alkoi.

Jos teiltä löytyy vastaavanlaisia kokemuksia tai muita vinkkejä, otan ne kiitollisina vastaan! Kirjoitin tämän näin pitkästi, jotta jokainen yksityiskohta löytyisi, ne kun ovat niin olennaisia usein koirien kanssa.

Eihän tuo nyt mitenkään puun takaa tullut, koska kertomasi mukaan koiralla on ollut pelkoja/agressioita vieraita kohtaan jo aiemmin. Merkit ovat siis olleet jo ilmassa pitkään eikä niitä ole ilmeisestikkään ratkottu vielä siinä kohtaa kun ne vasta orastivat.

Melkein toivon ettei kukaan lähde nettipalstalla antamaan neuvoja, koska omasta mielestäni sulla on nyt käsissäsi koira, joka voi olla vaarallinen. Oikeasti vaarallinen. Se selvästi käyttäytyy lisäksi hyvin arvaamattomasti, ehkä jopa salakavalasti. Toivon, ettei kukaan ota netin kautta vastuulleen (vaikkakin anonyyminä) jotain vielä pahempaa mihin kuvailemasi tilanne voi väärin hoidettuna johtaa. En silti väitä, etteikö koiraa voitaisi vielä saada kunnon kansalaiseksi, en vain usko ratkaisun löytyvän miltään nettifoorumilta vaikka jos riittävästi ympäriinsä kyselee, taatusti saa neuvoja! Itse olen aikanaan lopettanut yhden koiran suht vastaavalla käytöksellä, koska en halunnut ottaa vastuulleni, että se puree jotakuta pahasti, pahimmillaan ehkä vierasta/omaa lasta (puri jo meidän kissan melkein kuoliaaksi). Arki kyseisen koiran kanssa oli niin rankkaa kun yritti elää silmät selässä, että multa petti lopulta hermot enkä pidä yhtäkään koiraa sen arvoisena, että joku saa elinikäiset arvet ja/tai traumat. Saa heitellä kivillä ihan vapaasti. En usko, että vääntämällä koiran kanssa saat tilannetta hallintaasi, todennäköisesti sen kierrokset "taistella" vain nousevat, koska se liittää fyysisen väännön (eli rankaisusi) tekemäänsä hyökkäykseen.

Suosittelisin ottamaan yhteyttä varmuudella pätevään ammattikouluttajaan, siis sellaiseen, jonka tiedetään oikeasti saaneen tuloksia aikaan vaikeidenkin koirien kanssa. Meinaan että ongelmakoirakouluttajia on nykyään tosi moneen junaan ja monen jäljiltä koirat on vielä surkeammassa kunnossa kuin "pron" vastaanotolle saapuessaan. Tsemppia joka tapauksessa, tiedän että sulla, teillä, on edessäsi pitkä ja raskas tie, mihin ratkaisuun sitten päädytkin.

Koiraa täytyy ennakoida ja lukea valtavan hyvin. Luultavasti mies on tehnyt tietämättään jotain, jonka koira on kokenut uhaksi (tuo kumartuminen kuulostaa juuri siltä, etenkään aran koiran "ylle" ei koskaan kumarruta) ja kun tilannetta ei ole selvitetty heti asiallisesti, koiran stressitila on jäänyt päälle.

Kurittaminen ei KOSKAAN kestä noin pitkään. Olet ilmeisesti rankaissut sitä vielä rentoutumisestakin!! En ihmettele, että tuollaisen jälkeen koiralla on kierrokset katossa. Se on saanut rangaistuksen, palautunut siitä ja sitten sitä on rangaistu myös sen palautumisesta. Kuulostaa aika ikävältä. Koira yhdistää saamansa palautteen täsmälleen siihen hetkeen. Jos ensin koetat epätoivoisena saada katsekontaktia ja kuritat siihen päälle, koira oppii että katsekontakti on negatiivinen asia. Koira ei osaa ajatella, että rankaiset sitä pari minuuttia sitten tehdystä.

Tuollaisessa tilanteessa olisin katkaissut koiran käytöksen esimerkiksi "näykkäämällä" sitä voimakkaasti. Eli kädellä matkitaan näykkäämistä, napataan kiinni ja päästetetään samoin tein irti. Kumminkin niin, että koiralla on mahdollisuus reagoida tilanteeseen väistämällä ja lopettamalla, eli ei nappaista takaosasta.
Joskus olen tässä kohtaa havainnut että osa koirista alkaa taistella sitten kättä vastaan. Myös omani on tehnyt näin pari kertaa, ennen kuin tajusin yhteyden. Olin hermostuneessa tilassa, koira ei kokenut minua turvalliseksi eikä luottanut minuun vaan otti tilanteen omiin käsiinsä ja vastusti minua.

Moikka Mangomeloni!
Netissä on tosiaan vaikea lähteä neuvomaan näkemättä koiraa. Tärkeintä on selvittää, onko koira todella luonteeltaan arka ja pelokas ja käyttäytyy siksi noin, vai onko sillä vahva puolustusvietti, joka ilmenee aggressiivisena käytöksenä ja myös vieraiden välttämisenä. Jos et pahastu, haluaisin ensin käydä läpi asioita, joissa olette mielestäni toimineet väärin, olipa koiran käyttäytymiseen syynä kumpi tahansa.

mangomeloni kirjoitti:

Haukkuminen loppui, nostin koirani syliini ja näytin, että tuttu äijähän siellä on, ei ole hätää.

Koiraa ei tule nostaa syliin tuollaisessa tilanteessa. Jos koira on arka, sitä hämmentää miksi sen pitää kohdata tilanne ensin, eikä sinun. Sinä ikäänkuin "piileskelet sen selän takana". Koiran nostaminen ylemmäs voi viestiä koiralle myös että ikäänkuin arvoasteikossa nostat sitä keinotekoisesti ylemmäs. Lisäksi koira ei pääse halutessaan pakenemaan tilanteesta, eli väistämään. Jos taas koira yrittää häätää puolustaakseen reviiriään, edelleen on outoa mikset sinä tee sitä omistajana, vaan koira joutuu "hoitamaan tilanteen". Ja sama myös tässä nostaminen ylemmäs ei auta viestimään koiralle, että sinä hoidat tilanteen.

mangomeloni kirjoitti:

Myöhemmin sitten, kun tätini mies tuli keittiöön kahville, hän kumartui ja alkoi rapsutteleen hieman koiraani.

Koirasi on ilmeisesti aika pieni? Koiran päälle kumartuminen on uhkaava ele. Jos koira on arka, ihminen voi kyykistyä sivuttain ja antaa koiran lähestyä sen omilla ehdoilla ihmisen katsellessa muualle. Jos taas koira on puolustusaggressiivinen, ei koiran tule sosialisoida vieraiden kanssa, vaan sinä kommunikoit vieraiden kanssa ja hoidat tilanteen, ja osoitat koiralle ettei ole sen tehtävä hyväksyä tai häätää vieraita, vaan sinun.

mangomeloni kirjoitti:

No minä tietysti riensin sinne huutaen EI!!! jolloin koirani päästi irti ja yritti minua karkuun. Käskin sen luokseni, ja painoin sen kaulasta maahan. Se makasi siinä täysin jäykkänä ja liikkumattomana. Tuijotin sitä tuimasti silmiin ja toruin. Kun se rentoutui, nostin sitä vielä hieman kaulasta silmiin katsoen ja yritin kertoa eleilläni, kuinka se oli tehnyt todella väärin. Siinä vaiheessa koirani meni täysin veteläksi ja sillä oli silmätkin vain puoliksi auki, tyylillä "jos en näe sinua, sinua ei ole". Käskin koirani maate ja jäämään paikoilleen olohuoneeseen, kun menin itse keittiöön selvittämään miehen kanssa haavoja yms.

Olen pahoillani suorasukaisista sanoistani, mutta tämä meni nyt aikalailla väärin tämä tilanne. Huudat koirallesi EI, se lopettaa sen mitä se on tekemässä, mitä halusitkin, ja vieläpä väistää sinua. Eli teki juuri niin kuin halusit. Koko tilanteen olisi voinut lopettaa siihen. Koira ei ymmärrä tämän jälkeen tapahtuvan asian liittyvän siihen, että se puri miestä. Koiraa torutaan/rangaistaan heti, ja koiran korjatessa toimintansa sille annetaan rauha. Ja sitten mietitään, mistä käytös johtui ja korjataan tulevaisuutta. Koiran näkökulmasta tilanne meni jo. Ja sitten kun kutsut sen luoksesi, ja se tulee, rankaiset sitä koiran mielestä siitä että se totteli sinua. Ja omasta mielestäni pahin tapahtuu sen jälkeen, kun koira ilmaisee sinulle, että se kaikesta huolimatta antautuu sinulle, rangaistuksen pitää loppua ihan viimeistään siihen! Koiran mielestä on täysin järjetöntä tyrannismia se, että sitä sen jälkeen vielä rangaistaan kun se on jo alistunut. No, älä silti ota näitä sanoja pahalla, ensi kerralla tiedät miten toimia paremmin. Eli nopea tiukka kielto ja kun koira tekee oikein, toimintoa seuraa välittömästi rauha.

No sitten, tulisi tosiaan miettiä liittyykö aggressio arkuuteen ja pelkoon vai puolustusviettiin. Osa asioista viittaa ensimmäiseen, osa toiseen. Todella harva koira on oikeasti luonteeltaan salakavala, ja jos koira muuten on osoittanut arkuuden merkkejä, on se varmaan aika epävarma. Parhaiten tilanteet selvittää joka tapauksessa sillä, että koira ei sosialisoi vieraiden kanssa, ei sitä tarvitse pakottaa heitä kohtaamaan kun se selvästi on koiralle liikaa. Sinun tulee osoittaa koirallesi, että ne ovat sinun vieraitasi. Menet ovelle ja vaikka kättelet vieraat, koiran voi käskeä pois tilanteesta. Suosittelen kuitenkin minäkin käyntiä osaavalla kouluttajalla. Koiran näkemällä eri tilanteissa pystyy varmasti hyvin nopeasti sanomaan, kummasta asiasta on kyse, ja teidän toimintaanne muuttaa sitten sen mukaan. Vain siten pystytte varmaksi välttämään tällaiset tilanteet tulevaisuudessa.

Hyviä huomioita CaiusLalta, samoilla linjoilla täälläkin. Koska kuulostaa siltä, että koira on osoittanut pieniä (ehkä isojakin?) merkkejä tulevasta jo pitkään (näitä ehkä vilahtelee alkuperäisessä tekstissä jos tulkitsen oikein), voi olla, että koiran kanssa on tehty jatkuvasti pieniä virheitä, jotka ovat lopulta johtaneet siihen, että koira on päätynyt käyttämään hampaitaan. Tarkoitukseni ei ole syytellä, mutta on täytynyt tapahtua jotain, koska nyt ollaan siinä pisteessä missä ollaan. Hampaiden käyttö on radikaaleinta mihin koira kykenee ja se on yleensä aina ennen sitä varoitellut muilla tavoilla. Sitä kohtaan on ehkä oltu mitättömiltä vaikuttavissa ristiriitatilanteissa (koiran kannalta) epäjohdonmukaisia ja vaikka tilanne sillä hetkellä näytää purkautuneen OKsti, ne ovat jääneet elämään koiran päähän omaa elämäänsä ja koira kokee saavuttaneensa niillä jotain mikä saa sen jatkamaan. Tai se on alkanut turhautumaan syystä X (esim murinasta rankaiseminen, luun mielivaltainen vieminen yms). Täytyy muistaa, että vaikka koira saakin rangaistuksen, se on myös kokee onnistuneensa jos se, mitä se lähti suorittamaan (esim karkottamaan uhkaa) tapahtuu. Silloin rangaistus, joka ei välttämättä edes keskeytä toimintaa, on merkityksetön koiralle verrattuna sen saavuttamaan hyötyyn. "Ein" huutaminen tuskin toimii edes rangaistuksena, se vain säikäyttää sen verran että toiminta keskeytyy, mikä tietty on hyvä asia sillä hetkellä. Silti koira voi kokea onnistuneensa ja käyttäytyminen vahvistuu. Toisaalta voi olla että koko tilanne muuttuu koiran mielessä kaaokseksi, jossa kaikki huusi ja hyppi ympäriinsä hulluna ja koiraankin sattui, mikä vain nostaa sen kiihtymystä jos vastaava tilanne tulee sen eteen uudestaan. Me ei loppujen lopuksi tiedetä miten koira tilanteen koki eikä siksi voida varmasti tietää, miten se käyttäytyy seuraavalla kerralla, pahemmin vai paremmin.

Koska koiran kanssa kuitenkin täytyy elää ja olla, tässä kohtaa tekisin itse kuten CaiusLa ehdottaa eli koira olisi poissa kaikista sosiaalisista tilanteista, tai vain hyvin valvottuna mutta ilman vieraskontaktia, kunnes sitä aletaan uudelleenohjelmoida määrätietoisesti, tavoitteellisesti ja oikealla metodilla. Tämä siksi, että jokainen varoitusele, murina ja hyökkäys vahvistaa (so palkitsee) koiraa enkä enää ottaisi riskejä, että joku loukkaantuu. Kaikki mahdollisuudet, vaikka ihmiselle huomaamattomat tai merkityksettömät, agressiivisen käytöksen vahvistumiseen pitäisi eliminoida. Lähtisin kuitenkin hakemaan apua tilanteeseen pian, vaikka sitten ammattilaiselta jos oma kokemus ei riitä, koska on enemmän kuin mahdollista että vastaava tapahtuu uudestaan. Hampaiden käyttö nimittäin pruukaa vahvistua, niin hyvässä kuin pahassa.

Muoks. Alkuperäisestä tekstistä löytyy monta kohtaa, jossa ihminen turhauttaa, "lepyttelee" ja osoittaa koiralle huomiota tarpeettomasti ja jota se ei ansaitse. Ei ihme jos koiralla on vähän kovat luulot itsestään ja vielä huonompi, jos (JOS) se on perusluonteltaan vielä arka.

Vilkaisin olisitko kirjoittanut muutakin koirastasi ja huomasin, että olit aloittanut vuosi sitten 2013 topikin samankaltaisesta ongelmasta, jossa ilmeni tuo isäsi pureminen.
Koiralla ollut siis sosiaalisia ongelmia jo yli vuoden ajan, joita on ilmentänyt murisemalla/varoittelemalla/näppäämällä tmv.

Kirjoitit aiempaan aiheeseen, että olitte saaneet kouluttajalta apua.
Minkätyyppisiä keinoja kouluttaja silloin neuvoi käyttämään ja miten koira niihin reagoi?
Paraniko käytös yhtään edes hetkellisesti ?

Kiitos kaikille vastanneille!

Tulin nimenomaan hakemaan tänne suorasukaisia vastauksia, en päähän taputtelua/sääliä tms. Koirakouluttajaa olen kuumeisesti yrittänyt etsiä, ja nyt vaikuttaa siltä, että pätevä on vihdoin löytynyt. Omin päin en missään nimessä uskalla alkaa tätä ongelmaa ratkaisemaan, etten tee enempää hallaa, mutta halusin kuulla, jos teillä olisi ollut vastaavanlaisesta kokemusta, mielipiteitä ja muutenkin ei kai siitä ole haittaa, jos tutkii eri näkökulmista.
Haluan kuitenkin tarkentaa, että en ole pakottanut koiraa tekemään tuttavuutta vieraiden ihmisten kanssa, vaan olen käskenyt sen omalle paikalleen ja vieraat eivät ole ottaneet siihen mitään kontaktia. Tämä on onnistunut hyvin. Tilanteet, jolloin se yrittää hyökätä vierasta kohti, tapahtuu kotipihassa. Eli jos vieras tulee, niin koirani puolustaa reviiriään. Tähän tietysti osaan varautua, ja pidänkin koiraa aina kiinni ja vieraan tullessa koiran tulee pysyä vierelläni.
Silloin aikoinaan pyysin kouluttajalta apua juurikin siihen, kun koirani oli nappassut isääni. Häneltä sain neuvon, että lelu/luu otetaan pois ja annetaan takaisin, ja tietysti kehutaan, jos koira maltillisesti odottaa rentona. Tuo toimi hyvin, koirani ei ole sen jälkeen välittänytkään isästäni, kyseessä oli ilmeisesti hakemista, että kumpi on pomo?
Olette ilmeisesti saaneet käsityksen alkuperäisestä viestistäni, että muriseminen olisi joka päiväistä, tai ainakin sitä tapahtuu usein. Ei sentään. Tätini hän on kokenut uhkana, koska hän oli niin "päällekäyvä" vaikkei pahaa tarkoittanutkaan. Olemme päässeet siitäkin eroon vastaehdollistamisella. Koirani on myös nopea oppimaan, olemme parantaneet huomattavasti mm. hihnassa käyttäytymistä muita koiria ja pyöräilijöitä kohtaan. Töitä olen siis jo joutunut tekemään, ja olen hyvin vannoutunut tekemään edelleenkin. Tarvitsen vain oikeat työkalut. Arvostan teidän mielipiteitänne suuresti, sillä ne ovat myös avanneet silmiäni, kiitos teille!!

Niin, ja jos jotakuta kiinnostaa, voin täällä sitten kertoa mitä kouluttaja kertoo ja millä tavoin ongelmista pyritään eroon. Tällä hetkellä hän oli sitä mieltä, että koirani on pelkoaggressiivinen.

Pelkoaggressio onkin se yleisin muoto vaikka usein aggressio pistetäänkin virheellisesti dominanssiaggression piikkiin ("tää on niin kovapäinen ja haastava, ei usko mitään"). Yleensä dominassiaggressiiviset koirat ilmentävät dominanssia muulloinkin, siis ihan arjessa ja hakevat ympäristön reaktioita siinä missä pelkosellaiset ottavat muuten lungisti mutta tietyt, koiran mielestä pelottavat ja/tai uhkaavat tilanteet laukaisee käytöksen. Hyvällä asenteella ainakin olet liikkeellä, toivottavasti saat nyt asiallista ja pätevää apua koirasi kanssa, koska elämä epävarman ja ehkä-arvaamattoman koiran kanssa on pitkän päälle raskasta. Silloin kun pistin oman koirani, jonka käytös oli tosin rajumpaa kuin omasi, pois, ei ollut tarjolla ammattikouluttajia ja se oli muutenkin sitä aikaa kun miltei ainoa tapa pistää koira paikalleen oli kurittaminen. Tai vielä kovempi kurittaminen, mutta ei musta ollut silloinkaan sellaiseen. Koira oli sen laatuinen, ettei tullut mieleenkään pistää sitä kiertoon, oli esim lasten kanssa täysin arvaamaton. Se oli aivan mahtava harrastus- ja kisakoira, mutta kotona yksi oikea...noh...sijoita tähän K-18-sanoja oman valintasi mukaan. Kuusi vuotta jaksoin, sitten multa petti hermot yrittää elää silmät selässäkin. Meni aika pitkään ennen kuin toivuin olemaan rento koirieni kanssa ja luottamaan niihin.

Mä ainakin kuulisin mielelläni millaisilla eväillä lähdette koiraa korjaamaan ja miten edistytte. Taisin tän jo sanoakin, mutta tsemppiä!

Muoks. itse en enää usko johtajuus/pomo-teorioihin vaan luottamussuhteeseen eli koira antaa mun hallita resursseja ja tekee niin kuin haluan kun meillä on luottamus kunnossa ja koira hyötyy tilanteesta, silloin sillä ei ole mitään tarvetta toimia oman halunsa mukaan. Ei me silti tasa-arvoisia olla.

Tänään piti kouluttajan tulla, mutta ei näy eikä kuulu

Alkaa siis uuden kouluttajan etsintä!

Pelkoaggressiivisuus on MUKA yleisin syy koiran puremiselle. Tosiasiassa sitä ei voi korjata, joten kouluttajan on edullista laittaa syy luonteen piikkiin, näkemättä koiraa monissa eri tilanteissa ei voi tehdä arvioita. Kouluttajat jotka eivät tule paikalle eivät ole ammattikouluttajia ja niistä ei näinollen olisi teille ollut apuakaan.Osa muka ammattilaisista taas eivät halua kohdata oma osaamattomuuttaan :) Pätevä kouluttaja arvioi koiran luonnetta ja suhdetta ihmisiin ja osaa myös auttaa, antaa neuvot ja perustella ne. Pelkoaggressiivisuus ei parane, se ei ole taas sitten kouluttajan vika. Kokemukseni mukaan suurin osa purevista eivät missään nimessä ole pelkoaggreja. On nääs eriasia, kuin pelkoaggre, että koira puree ihmistä ihmisen epäloogisen käytöksen perusteella epävarmana asemastaan. Kun ristiriitainen käytös muutetaan loogisesti, koiran luottamus lisääntyy, pelot väistyy ja luottamus saadaan aikaiseksi. Pelkoaggressiivisuus on ominaisuus joka on päävika jolloin koira loogisessakin tilanteessa käyttytyy epäloogisesti.

pampulainen kirjoitti:

Pelkoaggressiivisuus on ominaisuus joka on päävika.

Miten se voisi olla päävika? Huonot hermot on synnynnäinen asia ja se on mun ajatuksen mukaan "päävika". Mutta pelkoaggressiivisuus syntyy kun koira kokee jotain uhkaa joka aiheuttaa sille pelkoa jota kohtaan se ei jostain syystä pysty muuten käyttäytymään muutenkuin aggressiivisesti (ei pääse pakoon ja/tai on aina joutunut käyttämään aggressiota keinonaan = ei ole annettu toista vaihtoehtoa).
Toki, se voi olla myös periytyvää, mutta silloin siihen lähes aina liittyy mun näkemyksen mukaan myös huonot hermot (säikky, arvaamaton koira vrt. kaltoin kohdeltu) tai emo on ollut arka ja aggressiivinen ja opettanut aivan pienille pennuille käytösmallit.

Mä aina jaksan kaivaa tän linkin esille, missä armeijan käytössä olevia koiria testattiin, minkälaista aggressiota ne näyttivät uhan/stressin ollessa suuri. Suurinosa näistä jo työssä olevista koirista näytti pelkoaggressiivisuuden merkkejä, vaikka sen pitäisi olla ns. suuri hylkäävä virhe kun valitaan työkoiria.
Although fearfulness has been cited as the most common reason for rejecting potential working dogs (Goddard and Beilharz, 1984), the results of this study show that this sample of Belgian military working dogs showed a high level of fear-related aggression

Mä en vain näe pelkoaggressiota muuna kuin yhtenä aggression osa-alueena mikä kaikilla koirilla on luonnostaan ja esiintyy jos koira kokee uhkaa mikä menee ärsykekynnyksen yli.

Maanantaina olisi tarkoitus tavata uusi kouluttaja ja itsekin mielenkiinnolla odotan, että mitä mieltä hän on nähtyään koiran. Edellistä kouluttajaa emme siis tavanneetkaan. Minulla itsellä ei ole tietoa onko koirani pelkoaggressiivinen, aggressiivinen vai jotain aivan muuta. Pääasia onkin nyt, että saisimme ammattitaitoista apua, sillä sitä selvästi tarvitaan. Omaa syytänihän todennäköisesti koiran käytös on, ja siksi en osaa sanoa oikein juuta taikka jaata... Tietysti olen yrittänyt tutkia eri sivustoilta, mutta minun kokemuksellani en voi tehdä varmoja johtopäätöksia koirani suhteen. Aionkin siis mennä positiivisin mielin parempaa tulevaisuutta kohti!

Myrkku, voi olla että tarkoitan eri asiaa kuin sinä, pelkoaggressiivisuudella. Voi olla että olet oikeassa. Voi olla myös että moni tarkoittaa pelkoaggresiivisuudela luonteenpiirrettä, kuten esim. salakavaluus on. Niin siis min olen asiaa tuumaillut. Salakavaluudelle ei voi minkään, kuin ymmärtää että käytöstä ei voi hallita, täytyy ennaltaehkäistä tai montuttaa. Noh, sitten miten ajattelen pelkoaggresta, vähän samoin, koiralla on mahdollisesti heikko hermorakenne(mutta voi olla myös ihan ok) ja se liioittelee reagoinnissaan, tulee päälle häntä alhaalla vaikka siihen ei osoitettaisi painetta. Tämmöiseen pelkoaggresiiviseen käytökseen koiran ei ole välttämättä tarvinnu kokea kovia pakotteita, pelotteua tai väkivaltaa, vaan se on koiran sisäänrakennettu käytösmalli joka esiintyy vaikka varsinaista syytä olisi. Pelkoaggressiossa koira voi hyökätä vaikka sillä olisi selvästi myös mahdollisuus väistää tai paeta, tämä on se ristiriita joka saa miettimään sitä enemmän luonteen piirteenä kuin pelkkänä käytöksena. Noh, voi olla että tämä on sanahelinää...
Kiva saada ajateltavaa.:)

Hei!

Mietimme mieheni kanssa ratkaisua vähän samankaltaiseen ongelmaan, mutta meillä tilanne on se, että otimme toisen koiran kuukausi sitten löytöeläinhoitolasta, ja se on vihainen vanhemmille ihmisille, noin 40-50 vuotiaille, erityisesti miehille. Meillä on siis ennestään 4-vuotias tyttö koira, ja uusi koiramme on 2-vuotias poika. Japaninpystykorvia rodultaan, ja siis erittäin lempeitä ja viisaita.

Kuulimme, että entinen omistaja on ollut 50 vuotias mieshenkilö, ja ilmeisesti alkoholisti. Koiramme vahti alussa ruokaansa, josta meille kerrottiin kun haimme koiraa. Nyt se on saatu kitkettyä jotakuinkin pois, meidän kestää olla ruokakupin lähellä kun se syö. Mutta edelleen se on ruuan päältä tarkka jonkin verran, ja olemme jatkossakin sen suhteen varovaisia.

Emme siis tiedä yhtään miten tuo entinen omistaja on sitä kohdellut, ja se tekeekin tästä vaikeaa. Nyt meillä kävi illalla vieraita, joilla oli lapsia mukana. Olin sitä mieltä, että koiraa ei tulisi ressata tilanteella tässä vaiheessa, mutta toisin kuitenkin kävi, kun mieheni oli sitä mieltä että olisimme varovaisesti koiran kanssa, ja puhumme lapsille, että koiraan ei saa mennä koskemaan. Alku meni hyvin, ja annoin koiralle palkaksi koiran pieniä "palkka" naksuja. Lapsetkin antoivat niitä. No, sitten istuskelimme olohuoneessa, ja mieheni meni makoilemaan matolle pikkupojan kanssa. Nyt jälkikäteen, noin ei olisi ehkä pitänyt tehä, mutta emme muistaneet enää olla varovaisia, koska alku meni hyvin. No, koira siis makoili mieheni viresessä, ja jonkin ajan kuluttua lapsi käveli mieheni ylitse, jolloin koira ampaisi hyökätäkseen lasta kohti. Mitään ei sattunut, koska mieheni kerkesi kieltää koiraa ja vei sen toiseen huoneeseen jäähylle.

Paljon myöhemmin mieheni päästi koiran pois jäähyltä, ja olimme taas olohuoneessa normaalisti. Koira tuli minun ja mieheni väliin sohvan viereen, ja nousi meitä vasten, jolloin toinen lapsista halusi silittää sitä. Sanoin ettei ehkä pitäisi, mutta varovasti sitten kokeilimme. Heti pian koira alkoi murista, ja sitten jo näytti hampaita, jolloin sanoin siitä, ja mieheni käski koiran pois, ja mitään ei tapahtunut.

Puhuimme nyt illalla, että aivan kuin koira olisi halunnut puolustaa meitä vierailtamme, ja siksi käyttäytyi noin. Lisäksi tämä oli ensimmäinen kerta jolloin näimme koiran tapaavan lapsia, joten aiemmasta ei ole tietoa. Vahingoilta säästyttiin, mutta koska oma 4 vuotias tyttökoiramme on niin kiltti, on todella vaikeaa opettaa tätä toista poikakoiraa. Tiesimme toki ettei tästä helppoa tulisi kun otimme sen. Olen myös miettinyt ammattikouluttajan puoleen kääntymistä asiassa. Olen myös harjoitellut koiran kanssa pitämään kuonokoppaa, jotta se ei pitäisi sitä rsngaistuksena ja voisimme laittaa sen tulevaisuudessa, kun tulee vieraita ja vielä "harjoittelemme" koiran oikeaa käytöstapaa..

Muuten menee siis todella hyvin; ollaan mielestämme saatu luottamusta kasvatettua koiran ja meidän välille, koirat tulevat keskenään hyvin toimeen, ruokailukin sujuu melkosittain, lelujen kanssa leikkiminen sujuu ja totteleekin ihan ok, antaa lelun pois pyydettäessä ja pysyy paikallaan yms.

Haluaisin siis kuulla myös lisää sinun tapauksestasi, ja miten etenette ongelmanratkaisussa! Itsellänikin pelottaa eniten se, että toiminnallani aiheutan vain lisäharmia ja pahennan käytöstä. Mutta periksi en anna, hienoa koiraa kohdeltu huonosti, ja haluan näyttää sille, että sen ei tarvi enää tuntea itseään uhatuksi tai sitä ei kohdella enää huonosti kenenkään taholta.

jekka91 kirjoitti:

Hei!
Emme siis tiedä yhtään miten tuo entinen omistaja on sitä kohdellut, ja se tekeekin tästä vaikeaa.

Tuolla ei välttämättä ole mitään merkitystä. Lopussa jutussanne selviää että koira käyttäytyy täysin loogisesti vahtiessaan ja suojellessaan teitä. Jäähy ei meinää koiralle mitään, ainoastaan teille. Teidän tulee ymmärtää millaisella tavalla koiranne hallitee teitä ja tilaansa. Mielistelemällä ja nakittamalla voitte saada aikaan ristiriitaa joka lisää ongelmakäytöstä. Ongelmat ratkeaa tosiaan semmoisen kouluttajan avulla joka voi nähdä mitä keinoja koiranne käyttää ja mitä se milläkin ilmeellä tai sijoittautumisella tarkoittaa. Silloin ei tule ikäviä tapahtumia ja arki sujuu. Koira ei muutu välttämättä sen "luotettavammaksi", vaan teidän oikeilla tekemisillä koira kokee ettei sen tarvitse vahtia. Tietyt asiat viestii että sen tarvitsee hoitaa hommia, ja kouluttaja kouluttaa teidät käyttäytymään oikein. Kun toimitte oikein, koiran silmissä teillä on credittiä toimia vieriden kanssa miten vain, vaikka ne hyppisivät teidän yli. Koiranne vaikuttaa tapaukselta jota ei kannata laskea teidän ja vieraan väliin, saati silitellä miten sattuu.

Kiitos vastauksestasi ja mielipiteestäsi! On tosiaan totta että jälkeenpäin ajateltuna tilannetta, koira käyttäytyi loogisesti puolustaessaan meitä. Uskon että ammattilaisen avulla onnistuisimme toimimaan vastaavissa tilanteissa oikealla tavalla.

jekka91 kirjoitti:

Kiitos vastauksestasi ja mielipiteestäsi! On tosiaan totta että jälkeenpäin ajateltuna tilannetta, koira käyttäytyi loogisesti puolustaessaan meitä. Uskon että ammattilaisen avulla onnistuisimme toimimaan vastaavissa tilanteissa oikealla tavalla.

On hienoa lukea, että joku osaa ottaa palautetta vastaan. Tuo asenne luo hyvän pohjan onnistumiselle. Tsemppiä!

jekka91 kirjoitti:

Hei!
Emme siis tiedä yhtään miten tuo entinen omistaja on sitä kohdellut, ja se tekeekin tästä vaikeaa.

pampulainen kirjoitti:

Tuolla ei välttämättä ole mitään merkitystä. Lopussa jutussanne selviää että koira käyttäytyy täysin loogisesti vahtiessaan ja suojellessaan teitä.

Voitko pampulainen selventää, minkä vuoksi sinun mielestäsi koiran taustoilla ei ole välttämättä mitään merkitystä koiran sen hetkiseen käyttäytymiseen?

Sesset kirjoitti:

Melkein toivon ettei kukaan lähde nettipalstalla antamaan neuvoja, koska omasta mielestäni sulla on nyt käsissäsi koira, joka voi olla vaarallinen. Oikeasti vaarallinen. Se selvästi käyttäytyy lisäksi hyvin arvaamattomasti, ehkä jopa salakavalasti. Toivon, ettei kukaan ota netin kautta vastuulleen (vaikkakin anonyyminä) jotain vielä pahempaa mihin kuvailemasi tilanne voi väärin hoidettuna johtaa.

Olen täysin samaa mieltä. On todella vastuutonta alkaa jakelemaan sellaisia neuvoja, jotka perustuvat omaan mututuntumaan ja sen lisäksi luovat tilanteesta täysin vääränlaisen kuvan. Kuten jekka91 itse kertoi, kyseinen koira on otettu löytöeläinhoitolasta ja aggressiivinen käytös vanhempia miehiä kohtaan kertoo omaa kieltään koiran epäselvistä taustoista ja niiden vaikutuksista tämänhetkiseen käyttäytymiseen.

jekka91 kirjoitti:

Itsellänikin pelottaa eniten se, että toiminnallani aiheutan vain lisäharmia ja pahennan käytöstä. Mutta periksi en anna, hienoa koiraa kohdeltu huonosti, ja haluan näyttää sille, että sen ei tarvi enää tuntea itseään uhatuksi tai sitä ei kohdella enää huonosti kenenkään taholta.

On todella hienoa, että suhtaudut asiaan tilanteen vaatimalla "vakavuudella" ja olette ilmeisesti jo saaneetkin luottamussuhdetta jonkin verran rakennettua, hienoa! Kannattaa tosiaan ehdottomasti ottaa yhteyttä koulutettuun koirankouluttajaan, jonka avulla pääsette kiinni ongelmien ytimeen. Mahdottomasti tsemppiä sinne! :)

Seuraavassa on muutamia vinkkejä, jotka auttavat valitsemaan pätevää kouluttajaa: http://www.elaintenkouluttajat.com/pdf/hyvakouluttaja.pdf

Sen verran vielä selvennystä omaan tekstiin, että Sesset puhuu omassa kommentissaan eri koirasta, mutta idea on sama.