Koirat.com

Naapureilla meinaa mennä hermo enkä itsekkään meinaa jaksaa kuunnella tätä räkytystä.. Täällä 18viikkonen kultsi-lappari sekotus. Tullut meille vasta 2 viikkoa sitten allergiaperheestä.

Kaikki menee muuten hyvin, mutta koira komentaa minua kotona koko ajan. Meillä on koiran pääsy keittiöön estetty kokonaan portilla, sillä siellä asustelee pupuneiti joka ei pidä muista eläimistä. Ihan ehkä ensimmäisenä vai toisena päivänä nostin pennun keittiöön siksi aikaa kun mieheni kanssa teimme ruokaa ja söimme, oli kovin nätisti kanssamme siellä.

Tämän jälkeen joka kerta kun menen keittiöön, alkaa aivan järjetön haukkuminen todella komentavaan sävyyn. Haluuko sitten ruokaa, vai tulla keittiöön, en tiedä eikä sillä ole väliä. En koskaan huomioi sitä kun se haukkuu, teen hommani ja tulen pois keittiöstä luomatta katsettakaan sitä kohti tai sanomatta sanaakaan. Koko kaksi viikkoa joka ikinen päivä monta kertaa tämä tapahtuu.

Lisäksi komentaa (tällä samaisella hetkelläkin) kun makaan sängyssä kone sylissä enkä nosta sitä sänkyyn tai riehu sen kanssa, kumpaa nyt sattuukin tällä hetkellä haluumaan. En ole huomioinut sitä nyt kahteen tuntiin, odottelen että se rauhottuisi, mutta mitään merkkejä ei ole. Lopettaa siksi aikaa kun käy pikaisesti juomassa ja jatkaa taas komentamista. Tänäänkin oltu jo 3h metsässä juoksemassa, ei voi olla niin paljoa energiaa..

Yrittää myös alistaa iltaisin siten, että kun hyppää sänkyyn (osaa siis hypätä, mutta jos sitä ei huvita niin yrittää haukkua meidät nostamaan hänet mitä ei ole tehty ekan kahden päivän jälkeen) niin yrittää väkisin tulla naaman päälle istumaan. Tunninkin verran on joskus joutunut työntää sitä pois, heittää lattialle tms, ennen kuin on rauhottunut ja käynyt viereen makaamaan.

Hyppii ihmisiä vasten mutta tottelee jo alas-käskyä. Kehun usein ja paljon kun on rauhallinen, ja silloin tehdään aina kaikkea kivaa. Saa paljon nameja ja leikitään ja opetellaan uutta.

Miksi se on näin sinnikäs tuon komentamisen kanssa? Teenkö kuitenkin oikein kun jätän vaan huomioitta? Voi kun se jo ymmärtäisi niin ei tarvitsisi aina naapurit nähdessä kumartua nuolemaan anteeksi pyytävästi heidän kenkiään kun ovat niin äkeissään..

Vaihdoin taktiikkaa ja komensin odottamaan sen aikaa kun olin keittiössä ja kävin aina hetkittäin palkitsemassa sitä hiljaa odottamisesta Toimi hyvin nyt, mutta saa nähdä oliko jatkon kannalta hyvä idea.. Samoin koska koira on myös hirveä pummi, niin sen odottaessa täytin kongin ja annoin sen sille kuten itse tulin leipineni pois keittiöstä syömään. Toimi jälleen hyvin, mutta loppu elämän ajaksi kongin täyttäminen joka aterian yhteydeswsä käy raskaaksi joten jotain pysyvää pitäisi keksiä... :/ Enivei saa nyt hyviä kokemuksia siitä että joku on keittiössä.

duudeli kirjoitti:

Vaihdoin taktiikkaa ja komensin odottamaan sen aikaa kun olin keittiössä ja kävin aina hetkittäin palkitsemassa sitä hiljaa odottamisesta Toimi hyvin nyt, mutta saa nähdä oliko jatkon kannalta hyvä idea.. Samoin koska koira on myös hirveä pummi, niin sen odottaessa täytin kongin ja annoin sen sille kuten itse tulin leipineni pois keittiöstä syömään. Toimi jälleen hyvin, mutta loppu elämän ajaksi kongin täyttäminen joka aterian yhteydeswsä käy raskaaksi joten jotain pysyvää pitäisi keksiä... :/ Enivei saa nyt hyviä kokemuksia siitä että joku on keittiössä.

Onko pentu saanut tarpeeksi toimintaa päivän aikana? Varsinkin ennen portin taakse joutumistaan?

Kyllä musta toi hiljaa olemisesta palkkaaminen on hyvä yhdistettynä siihen huomioimattomuuteen kun pentu toimii väärin. Eikä sitä välttämättä joudu jatkamaan aina vaikka satunnaisesti varmasti kannattaakin palkata koiraa oikeasta toiminnasta myös myöhemmin. Pentu ei kuitenkaan automaattisesti osaa oikeita käyttäytymismalleja jos niitä ei sille näytetä ja siihen tuo palkkaus oikeasta toiminnasta on hyvä.

Laija kirjoitti:


Onko pentu saanut tarpeeksi toimintaa päivän aikana? Varsinkin ennen portin taakse joutumistaan?

Juoksee metsässä vapaana tunteja joka päivä. Ja ei siis mitenkään "joudu portin taakse" sillä portilla on erotettu vain keittiö ja se on sitä koko ajan, me ihmiset vain käymme silloin tällöin keittiössä eikä koira pääse meitä sinne seuraamaan.

Nyt on jo tuo keittiöhaukkuminen vähän parantunut, mutta aktiivisesti pitää sitä palkata aidan taakse jotta pysyy hiljaa, muttapysyy koko ajan pidempään kerralla onneksi. Edelleen kyllä haukkuu meille esim. maatessamme sohvalla tai sängyllä jos emme sitä huomioi.. :/ Mutta pidämme itsepintaisesti katseen töllössä ja palkitsemme ja annamme rapsutuksia heti kun rauhottuu. Kyllä kai tämä tästä ohi menee :) Vielä kun oppisi kanssa sen ettei meidän ylitsemme saa kävellä, on nimittäin koko ajan jotenkin tulossa meidän päälle. Syliin, mahan päälle, pään päälle jos vaan pääsee...

duudeli kirjoitti:

Vielä kun oppisi kanssa sen ettei meidän ylitsemme saa kävellä, on nimittäin koko ajan jotenkin tulossa meidän päälle. Syliin, mahan päälle, pään päälle jos vaan pääsee...

Hei, taisin tsekata netistä sellasen kohdan, mistä puhuttiin just tästä! Kyse oli siitä, että veitikka kunnioittaa itseään enemmän kuin muita perheenjäseniä. Just oikein on, että kiellätte ym. tulemasta päälle kun ois tulossa. Muistan ite kun on ollu noita pentuja talossa, niin olivat tosi huomionkipeitä aina pienenä ja kaiken aikaa ois pitäny olla vieressä. Mutta hei, kannattaa sosiaalistaa aika paljon sen kanssa ettei tule mitään aggressiivisuutta sitten isompana. Eli siis leikkimistä, telmimistä ja juttelua, yhdessäoloa vaikka lattialla (=kannattaa heti poistaa jos on mahdl. sohvalla, sängyllä ym korkeammilla paikoilla olot, kannustaa kunnioittamaan itseään enemmän, jos on korkeilla paikoilla). Mutta rajansa kaikella, ei liikaa, ettei tule aivan supersosiaalista että koira isonakin aina jaloissa. Muutenkin tärkeää, että koira saa olla kohtuullisesti yksin, itsenäistyy. Koska koiranne on vielä pentu on arvojärjestyksen muutokset ja ihmettelyt aivan normaalia, pentu yrittää nimenomaan saavuttaa korkeaa asemaa olemalla ihmisten päällä tai muuten korkeilla paikoilla. Aivan, ja vasta kaksi viikkoa ollut, niin nyt se arvon hakeminen on normaalia, pitää vain heti näyttää ketkä ja kuka on korkeimmilla asemilla, eli ei koira. Koiran täytyy aina olla se matalimmassa asemmassa.
Arvojärjestys näytetään selkeästi ilman muuta sähellystä, niin menee perille. Väkivaltaa ei liian kanssa, muuten koirasta kasvaa aggressiivinen. Kannattaa muuten kysellä edellisiltä omistajilta miten koulutettu tähän asti, tosi hyvää vinkkiä luulis saavan!

Tsemppiä teille!

^ Mä en nyt oikein tiedä miten asennoitua tohon yllä olevaan kirjoitukseen. Mulle pisti silmään vahvasti se, että jos teet A:ta, koirasta ei varmasti tule aggressiivista, mutta jos teet B:tä niin aivan varmasti tulee. Eihän se nyt niin mene. Itsekin puollan sosiaalistamista, mutta kirjoittajan määrittelemää leikkimistä lattialla ym. kutsutaan yhdessäoloksi. Sosiaalistamista taas on koiran totuttaminen erilaisiin asioihin; toisiin koiriin, erilaisiin ihmisiin, hälinään, busseihin...

Toisekseen, mun mielestä on ihan lööperiä, että koira alkaisi "kunnioittamaan itseään enemmän", jos se on ihmistä korkeammalla paikalla, esim. sohvalla. Meillä esimerkiksi saa tulla sohvalle kutsuttaessa ja siitä pitää poistua, jos käsketään. Ja, että koira jatkuvasti yrittää saavuttaa korkeampaa asemaa, huhheijaa. Se on pentu.

Ja aloittajan kannattaa muistaa kaikessa koiran kanssa tehtävissä jutuissa, erityisesti nyt sisällä, missä nuo ongelmat ilmenevät, että kaikki aloitteet tulevat omistajalta. Kun koiraa halutaan ehlliä, se kutsutaan luokse, ja hellittely loppuu kun omistaja niin päättää. Samoin leikin aloittaminen ja lopettaminen on omistajan hommia. Näiden asioiden yhdistäminen huomioimattomuuden ja tekemisen kanssa toivottavasti auttavat :)

Minä unohtaisin myös nuo arvojärjestysteoriat. Turha tehdä asioista mutkikkaampia kuin ne ovat. Jos pentu kiipeilee päälle, niin ei se yritä alistaa. Se haluaa huomiota; leikkiä ja hellimistä. Ongelmia syntyy, kun koiran käytöstä tulkitaan ihmisen näkökulmasta. Tämä mielipiteeni ei sitten perustu mihinkään tutkimustuloksiin, vaan omaan kokemukseen ja maalaisjärkeilyyn. Mutta mielestäni siis koirien käytöstä inhimillistetään liikaa. Miksi ihmeessä se pentu haluaisi niin sanotusti "arvoasteikossa korkeammalle"? Kyse ei ole mistään susilaumasta. Jos pentu saa ihmisiltään ruokaa, turvaa ja rakkautta, ei se mitään kapinaa haudo pienessä koiranmielessään.

Ja siitä aggressiivisuudesta; niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Itse en ainakaan halua, että koirani joutuu pelkäämään fyysistä rangaistusta taholtani. Pelkohan aiheuttaa aggressiivisuutta, niin koirilla kuin ihmisilläkin.

muoks. tätä piti vielä kommentoida

Sunshine kirjoitti:


Arvojärjestys näytetään selkeästi ilman muuta sähellystä, niin menee perille. Väkivaltaa ei liian kanssa, muuten koirasta kasvaa aggressiivinen.

Itse olen kyllä vahvasti sitä mieltä, että ei väkivaltaa ollenkaan.

Äh, mitä sähläystä. Tuplat veke.

Pakko sanoa sen verran että vaikkei koiraa enää voi paljoakaan suteen verrata, on se silti laumaeläin ja laumassa on aina johtaja, ja se on joko se koira tai ihminen. Vaikka ihminen sen koiran ruokkiikin, niin silti koira voi olla ns. johtajanpallilla. Tuohon että se ilmenisi niin että koira/pentu kiipeilee ihmisen päälle en ota kantaa, rohkenen kuitenkin epäillä.

Oli pakko käydä oman rotuni rotuyhdistyksen sivuilta lainaamassa seuraava:

Suomen Mudiyhdistys kirjoitti:

Avoimilla ja ystävällisilläkin mudeilla on yleensä kuitenkin voimakas vahtimistaipumus ja puolustusvietti, ja mudit reagoivat hyvin nopeasti, mikä voi aiheuttaa ongelmia, jos omistaja ei kykene olemaan koirallensa johdonmukainen ja luotettava laumanjohtaja. Jos omistaja on kovin kiltti ja hempeäluonteinen, nousee kiipijäluonteinen mudi hetkessä pomon paikalle. Avoimesta ja iloisesta pennusta kehittyy ”avutonta” omistajaansa puolustava räyhääjä, joka ei epäröi käyttää hampaitaan kokiessaan laumansa uhatuksi. Jos mudille on pennusta asti selvää, että ihmiset määräävät laumassa tahdin ja johdonmukaiseen, turvalliseen johtajaan voi luottaa joka tilanteessa, niin puolustushalun kanssa ei tule ongelmia.

^ Samaa mieltä. Siinähän Sunshine olikin oikeassa, että ihmisen on hyvä olla päättäjä ja johtaja. Mutta en siis usko, että sillä on tekemistä sohvien tai päälle kiipeilyn kanssa, erityisesti kun on pentu kyseessä. Enemmänkin kyse on Heini:n esiin tuomasta johdonmukaisuudesta ja luotettavuudesta

Kondo kirjoitti:

^ Mä en nyt oikein tiedä miten asennoitua tohon yllä olevaan kirjoitukseen. Mulle pisti silmään vahvasti se, että jos teet A:ta, koirasta ei varmasti tule aggressiivista, mutta jos teet B:tä niin aivan varmasti tulee. Eihän se nyt niin mene. Itsekin puollan sosiaalistamista, mutta kirjoittajan määrittelemää leikkimistä lattialla ym. kutsutaan yhdessäoloksi. Sosiaalistamista taas on koiran totuttaminen erilaisiin asioihin; toisiin koiriin, erilaisiin ihmisiin, hälinään, busseihin...

Toisekseen, mun mielestä on ihan lööperiä, että koira alkaisi "kunnioittamaan itseään enemmän", jos se on ihmistä korkeammalla paikalla, esim. sohvalla. Meillä esimerkiksi saa tulla sohvalle kutsuttaessa ja siitä pitää poistua, jos käsketään. Ja, että koira jatkuvasti yrittää saavuttaa korkeampaa asemaa, huhheijaa. Se on pentu.

Joo, ite en tiiä onko kaikki totta enkä osaa niin yhdistelläkään asioita toisiinsa, mutta näin luin. Jokaisella tapansa kasvattaa, kouluttaa. Ja saa ollakin.

^Ja tässä vaiheessa kannattaa pitää mielessä se, että kun ei saa sitä omaakaan koiraansa käyttäytymään haluamallaan tavalla vaikka olet ilmeiseti noudattanut noita höpö-höpö -ohjeita, niin niitä ohjeita ei kannata silloin muille jakaa toimivina tapoina. Sulla Sunshine ei ilmeisesti ole ollut muuta kuin ongelmia vasta kuukauden sinulla olleen koirasi kanssa, kannattaisiko nyt katsoa peiliin ja miettiä mistä johtuu ja olisiko nuo jostain lukemasi ohjeet täyttä roskaa ja hakeutua osaavan kouluttajan juttusille sillä omalla paikkakunnallasi. Ja unohtaa nyt muiden neuvojen netissä, ennen kuin se oma koira on saatu aisoihin?

Sunshine kirjoitti:

Joo, ite en tiiä onko kaikki totta enkä osaa niin yhdistelläkään asioita toisiinsa, mutta näin luin. Jokaisella tapansa kasvattaa, kouluttaa. Ja saa ollakin.

Jos netissä lukee jotain minkä "todenperäisyydestä" ei ole itsekään ihan varma, niin sitä silloin tuskin kannattaa kertoa muille totuutena tai edes hyvänä neuvona.

Koirat ja muutkin eläimet ovat sitä tyytyväisempiä elämäänsä mitä johdonmukaisemmin ihmiset niitä kohtelevat. Se ei liity mitenkään siihen ovatko koirat laumaeläimiä vai eivät (laumavietin määrä vaihtelee suuresti sekä roduttain että yksilöittäin, joten tässä asiassa on turha yleistää), vaan ylipäätään siihen, että kun ihmisen käytös on johdonmukaista, voi eläin ottaa rennommin kun se tietää mitä mistäkin seuraa ja mitä ei. Sama pätee ihmisiinkin. Kovin ailahtelevaisten ihmisten seurassa saa aina olla varuillaan tekemisistään ja sanomisistaan.

Ihmisten elämää taas vastaavasti helpottaa, jos hän laatii koiralle omaan arkeen sopivat säännöt, joita sitten noudatetaan johdonmukaisesti. Sillä ei sinänsä ole mitään merkitystä koiralle kulkeeko se ovista ennen vai jälkeen, pääseekö se sohvalle tai sänkyyn, syökö se ennen vai jälkeen ihmisen, saako se tervehtiessään hyppiä ihmistä päin jne., kunhan ihminen vain on sitä kohtaan johdonmukainen vaatimuksissaan. Ne halutut toimintatavat sitten täytyy opettaa koiralle (mielellään mahdollisimman positiivisesti). Se ei niitä automaattisesti osaa.

Kondo kirjoitti:

^ Samaa mieltä. Siinähän Sunshine olikin oikeassa, että ihmisen on hyvä olla päättäjä ja johtaja. Mutta en siis usko, että sillä on tekemistä sohvien tai päälle kiipeilyn kanssa, erityisesti kun on pentu kyseessä. Enemmänkin kyse on Heini:n esiin tuomasta johdonmukaisuudesta ja luotettavuudesta

Justiinsa näin. Ymmärrän sen ns. johtajuuden sellaisena hyvänä suhteena, jossa koira voi luottaa sihen, että ihminen pitää sen tarpeista huolta ja tietää aina, miten missäkin tilanteessa toimitaan. Rajat ja rakkautta. Vierastan vain itse tuota johtajuuden korostamista, kun se kortti on niin helppo vetäistä esiin aina, kun koira käyttäytyy ei-toivotulla tavalla.

Sunshine, koiran yksinolo ei tee siitä itsenäistä. Koiranpentu ei koita mennä korkealle paikalle ja sillä koittaa saada sinusta yliotetta. Pentu ei ylipäänsä vielä tajua mitään arvoista ja järjestyksistä, vaan haluaa leikkiä ja touhuta ja rajoja ja paljon rakkautta. Koirat kun ei leiki legoilla, vaan niillä on ihmisten mittapuun mukaan vähän fyysisemmät ja rajummat tavat.
Jos laumassa on 10 eläintä, vain yksi on johtaja. Ne kaikki muut yksilöt sopeutuvat siihen. Läheskään kaikki yksilöt eivät laumassa pyri johtajaksi vaan suurin osa on sellaisia, jotka ottavat sen muun lauman roolin suosiolla. Miten tuntuu välillä lukiessa tätä palstaa, että kaikille koiranomistajille on sattunut tulemaan koira joka on erityisen johtajataipuvainen. Niitä on harvassa ja kuten sanottu, pentu ei vielä tiedä niistä jutuista mitään, oli se villikoira saati kotikoira.

Meillä on vuoden ja 8 kuukautta vanha urosparson, joka tekee melkein tuota samaa. Esim. jos mä istun sohvalla katsomassa teeveetä, ja koira on joko väsynyt tai omasta mielestään tylsistynyt, se räkyttää kovaa ja pitkään. Ennen se myös hyppäsi sohvalle ja alkoi murista ja näykkiä hiuksia, ja jos liikahtikin nii se hyppäsi äkkiä pois sohvalta ja räksytti lisää. Nykyisin se ei sitä enää tee, mutta repii mielellään sukkia jalasta. Mä olen jättänyt sen aina huomioimatta kun se räksyttää, mutta mun äidilläni ja veljelläni ei riitä kärsivällisyyttä siihen, mikä ärsyttää mua paljon. Ne siis nousee sohvalta, tai ärähtävää sille, jolloin koira saa haluamaansa huomiota.

Koira on pääasiassa mun vastuullani, mutta koko perhe vie sitä kävelyille yms. ja silti he valittavat minulle siitä, etten muka kouluta koiraani. Ja kun yritän sanoa, että miten hihnavetämistä ja räkyttämistä voisi vähentää, he sanovat että kenenkäs koira se on ja suuttuvat. Miten saisin sen räksyttämisen ja hihnavetämisen koulutettua pois, kun he eivät auta siinä yhtään?

Muutenkin musta joskus tuntuu, että nuoria koiranomistajia ei oteta vakavasti. Joo, okei. Nuoret on kokemattomia ja väittää aina aikuisille vastaan, mutta miksi he eivät osaisi kouluttaa koiriaan? Aikuiset ovat useammin väärässä, ja he eivät edes myönnä sitä, ja ovat usein niin ylpeitä, etteivät viitsi pyytää apua ongelmiinsa. Monet aikuiset ovat tulleet kävelyllä vastaan, ja valittaneet kun pidän koiraani vapaalla flexillä. Ja niillä yhdelläkään ei ole ollut edes koiraa! Ja kerran pari koirani on päässyt hyppäämään vahingossa jotain vastaantulevaa ihmistä vasten, ja he sanovat, että koirani on vaarallinen.

Tämä nyt poikkesi hieman aiheesta, mutta olisi mukava kuulla niiltä harvoilta viisailta ihmisiltä, että teenkö oikein. Tai edes joitain mielipiteitä.


vielä tähän loppuun:

ÄLKÄÄ ALIARVIOIKO NUORIA

^Hei, uusi parsonisti! Tervetuloa joukkoon!

Ja itse aiheeseen: viisas en väitä olevani, mutta mielipiteeni voin sanoa. Kuulostaa tosi keljulta tuo teidän tilanne. Mielestäni sinä toimit oikein ja johdonmukaisuus olisi niin tärkeää koiran kouluttamisessa. Tuo, että äitisi ja veljesi reagoivat täysin eri tavalla koiran räksytykseen, jarruttaa todellakin oppimista. Vaikuttaa siltä, että kukaan muu perheessänne ei ole pahemmin perehtynyt koiran kouluttamiseen? Vanhemmilla ihmisillä valitettavasti usein on tapana luulla liikoja itsestään ja se on kova kovaus ylpeydelle, jos huomaa esim. oman teini-ikäisen lapsensa tietävän jonkin asian paremmin.

Itse olen 30 vee, mutta aivan taatusti on 13-vuotiaita, jotka tietävät esim. juuri koirista paaaljon enemmän kuin minä. (Oletan että olet 13, jos olet '97 vuosimallia?) Todella hienoa ja kunnioitettavaa, että olet opiskellut ja etsinyt tietoa, sekä haluat johdonmukaisesti kouluttaa koirastasi kunnon koirakansalaisen! Ja jos koira kerran on sinun, pitäisi muiden perheenjäsenten kunnioittaa sinun toimintatapojasi ja olla samoilla linjoilla koulutuksessa.

Vaan millä saisi viestin menemään perille? Voisitko kuvitella vaikka pitäväsi jonkinlaisen perhepalaverin, jossa kaikki istuisivat rauhassa alas ja kuuntelisivat mitä sinulla on asiaa. Ja tietysti toisin päin myös. Menisiköhän vanhemmille paremmin perille tuo kasvatusasia, jos esittäisit vaikka vertauksen lapsen kasvatukseen? Eihän siitäkään mitään tule, jos äiti ja isä noudattavat eri sääntöjä, lapsi hämmentyy totaalisesti. Ja ihan faktapohjalta voisit pitää pienen luennon, ja selittää, minkä takia toimit niin kuin toimit kussakin tilanteessa koiran kanssa. Koira on kuitenkin läsnä kaikkien arjessa, olisi jokaisen etu, että se oppisi olemaan koiriksi.

Kovasti paljon tsemppiä sinulle! Toivottavasti yhteinen sävel löytyy!

duudeli kirjoitti:

Naapureilla meinaa mennä hermo enkä itsekkään meinaa jaksaa kuunnella tätä räkytystä.. Täällä 18viikkonen kultsi-lappari sekotus. Tullut meille vasta 2 viikkoa sitten allergiaperheestä.

Kaikki menee muuten hyvin, mutta koira komentaa minua kotona koko ajan. Meillä on koiran pääsy keittiöön estetty kokonaan portilla, sillä siellä asustelee pupuneiti joka ei pidä muista eläimistä. Ihan ehkä ensimmäisenä vai toisena päivänä nostin pennun keittiöön siksi aikaa kun mieheni kanssa teimme ruokaa ja söimme, oli kovin nätisti kanssamme siellä.

Tämän jälkeen joka kerta kun menen keittiöön, alkaa aivan järjetön haukkuminen todella komentavaan sävyyn. Haluuko sitten ruokaa, vai tulla keittiöön, en tiedä eikä sillä ole väliä. En koskaan huomioi sitä kun se haukkuu, teen hommani ja tulen pois keittiöstä luomatta katsettakaan sitä kohti tai sanomatta sanaakaan. Koko kaksi viikkoa joka ikinen päivä monta kertaa tämä tapahtuu.

Lisäksi komentaa (tällä samaisella hetkelläkin) kun makaan sängyssä kone sylissä enkä nosta sitä sänkyyn tai riehu sen kanssa, kumpaa nyt sattuukin tällä hetkellä haluumaan. En ole huomioinut sitä nyt kahteen tuntiin, odottelen että se rauhottuisi, mutta mitään merkkejä ei ole. Lopettaa siksi aikaa kun käy pikaisesti juomassa ja jatkaa taas komentamista. Tänäänkin oltu jo 3h metsässä juoksemassa, ei voi olla niin paljoa energiaa..

Yrittää myös alistaa iltaisin siten, että kun hyppää sänkyyn (osaa siis hypätä, mutta jos sitä ei huvita niin yrittää haukkua meidät nostamaan hänet mitä ei ole tehty ekan kahden päivän jälkeen) niin yrittää väkisin tulla naaman päälle istumaan. Tunninkin verran on joskus joutunut työntää sitä pois, heittää lattialle tms, ennen kuin on rauhottunut ja käynyt viereen makaamaan.

Hyppii ihmisiä vasten mutta tottelee jo alas-käskyä. Kehun usein ja paljon kun on rauhallinen, ja silloin tehdään aina kaikkea kivaa. Saa paljon nameja ja leikitään ja opetellaan uutta.

Miksi se on näin sinnikäs tuon komentamisen kanssa? Teenkö kuitenkin oikein kun jätän vaan huomioitta? Voi kun se jo ymmärtäisi niin ei tarvitsisi aina naapurit nähdessä kumartua nuolemaan anteeksi pyytävästi heidän kenkiään kun ovat niin äkeissään..

No, koira on nyt ilmeisesti edellisessä perheessä oppinut, että äänellä saa vähäsen vauhtia asioihin. Varsinkin kun siinä on rotua (lappari) jolle on luonnollista reagoida kaikkeen äänellä, niin opettaminen pois siitä ei tule välttämättä enää nytkään olemaan helppoa. Onneksi sekä lappalaiset että kultsut on kuitenkin viisaita ja melko selväpäisiä koiria, russelin kanssa voiskin olla eri juttu

Palkkaa sitä hiljaisuudesta, jätä huomioimatta äänekkyydestä.

Unohda kaikki typerät johtajuusteoriat, harva koira edes haluaa olla johtajan pallilla sillä siihen sisältyy paljon vastuuta ja sen myötä stressiä - jos nyt koiralaumoissa edes mitään absoluuttista johtajaa on?
OT, mutta asiaa sivuten: erään teorian mukaan, ihminen ei ole kesyttänyt koiraa suoraan sudesta, vaan koira oli alkanut eriytyä omaksi lajikseen jo aikaisemmin, ennen kuin ihminen pisti lusikkansa soppaan. Ihmisasutuksen vakiintuessa asumusten laitamille alkoi kerääntyä jätettä, ja tätä helppoa safkaa valikoituivat syömään ne rohkeimmat sudet. Ennen pitkää näiden entisten susien aivot pienenivät, ruuansulatuselimistö muuttui, samoin muuttuivat sosiaalinen kyvykkyys muita saman lajin edustajia kohtaan kuten laumakäyttäytyminenkin.
Kas, susilla lauma on esim. metsästyksessä elintärkeä, mutta jätteiden nyppiminen onnistuu ihan omallakin panoksella. Lisäksi kilpaileva lauma on pahasta -> aggressiivisuutta muita kuin oman lauman jäseniä kohtaan, mutta samalla tunkiolla tungeksittaessa on parempi tulla toimeen myös muiden lajitoverien kanssa. Näistä susista eriytyneistä jätteidentonkijoista ihminen sitten jossain vaiheessa kesytti koiran.

Toisin sanoen siis, ei se koiran sun päälle kiipeäminen ole mitään alistamista. Jos se joskus alkaa tosissaan polkemaan teidän oikeuksia, huomaatte kyllä.

Koiraa ei saa väsytettyä pelkällä liikunnalla, aivotyö vie suhteessa enemmän energiaa. Keksi sille tekemistä, aktivointi on taikasana Sellaista tekemistä joka ei nosta kierroksia eli lisää haukkumishalua, mutta joka pistää aivonystyrät raksuttamaan. Piilottele nameja, tutustuta uusiin asioihin jne. Opeta myös erikseen rauhoittumaan.

Kyllä se siitä, 2 viikkoa on aika lyhyt aika.