Koirat.com

Huoh, koira on siis kaksivuotias collieuros, josta on vahvasti tulossa täysin korvaton. Testaa ihan jatkuvasti rajoja ja emännän hermoja. Kokeilee kaikkia, pennusta asti pidettyjä sääntöjä. Kuuntelee just tasan kun sitä itseään huvittaa. Tottiskentällä ja hakumetsässä ei suurempia ongelmia ole vaan koira on ihan täysillä mukana ja draivia riittää, mutta arjessa on sitäkin suurempia.

Metsässä jos koira on vapaana ja se saa vainun toisesta koirasta, niin sinnehän lähti karjuin mä mitä tahansa perään. Eikä vahingossakaan tottele luoksetulokutsua (en enää voikaan pitää sitä vapaana). Ennen vapaaksi päästämistä olen AINA vaatinut sen istumaan, maahan tai sivulle, mutta se on alkanut tottelemaan aina vain hitaammin, ja nyt se vain katsoo eikä tee elettäkään totellakseen (vaikka vapaaksi pääseminen on varmasti palkkio). Hihnasta annetusta pakotteesta tai pienestä tukistamisesta ei välitä pätkääkään, katsoo vain häntä yläviistossa. Ennen uloslähtöä sen on aina pitänyt pujottaa päänsä pannan läpi, mutta siinäkin yrittää luistaa (vaikka luulisi uloslähdön olevan hyvä palkkio). Toisia koiria ohitettaessa tuijottaa toista koiraa häntä pystyssä, ei vedä eikä rähjää, muttei taaskaan tottele kun käsken ottamaan kontaktin. Lenkillä se kokeilee vähän väliä voisko kävellä hihnan päässä; hidastaa kyllä kun sanoo ei, mutta 10 metrin päästä se kokeilee taas. Samoin autoon meno, tietää kyllä tasan tarkkaan mitä tarkoittaa käsky "autoon" mutta koirapa vaan tuijottaa eikä tee elettäkään.

Ei välitä napakoistakaan pakotteista, mutta ei missään välissä käytä mitään alistuviakaan eleitä. Vuoden ikäisenä sillä ei ollut sanottavaa murrosikää, mutta se on näemmä säästänyt kaikki kenkkuilut nyt tähän ikään. Antakaapa vinkkejä miten tästä selvitään ennen kuin mun hiukset näyttää samalta kuin mun 90-vuotiaalla mummilla..

Kärsivällisyyttä (meditointi suositeltavaa aina ennenkuin koiran kanssa ryhtyy tekemään mitään) paljon, johdonmukaisuutta ja armeijakuri
Kaikki tehdään samalla tavalla kuin ennenkin (johdonmukaisuus) ja armeijakuri niin että vapaaksi ei päästä kuin aidatuilla alueilla. Luoksetulo opetellaan periaatteessa alusta, palkataan aina kun koira hakee itsenäisesti kontaktia, hihnassakin. Jos koira ei anna kontaktia ohituksissa, ei kannata turhaan pyytää sitä, aloittaa senkin alusta. Murkkuikäisen kanssa luodaan periaatteessa rajat ja käskyt uudestaan koska koira uhmaa niitä kuin pikkupentu joka ei tiedä rajojaan ennenkuin ne on opetettu. Tietenkin enemmällä voimalla ja vielä enemmän. ;D

Pentu tulee taloon-osiolla on murkkuikäisten keskustelua, sieltä saa vertaistukea

Olen myrkyn kanssa samoilla linjoilla. Jos koira ei tee jotain, niin kyse on joko siitä, ettei se osaa/tiedä mitä siltä halutaan tai sillä ei ole motivaatiota tai se on kipeä. Jos viimeinen vaihtoehto voidaan sulkea pois, kannattaa keskittyä noihin kahteen ensimmäiseen. Jos koira toimii hyvin haussa ja tokossa, niin kannattaa miettiä mitä teet siellä eri tavalla kuin arjessa? Miksi koira haluaa siellä toimia kanssasi, mutta arjessa ei? Välillä ihmiset ajattelevat, että koiran pitäisi pentuajan jälkeen toimia arjessa ilman mitään palkkaa, mutta harrastuksissa onkin sitten ihan ok palkita koiraa. Koira taas ei erottele asioita sen mukaan, sille toiminta vain on joko kannattavaa tai sitten se ei ole ja hyvin nopeasti se oppii, että esim. toko kentällä tai hakumetsässä luoksetulo on kannattavaa jos sitä siellä siitä palkitaan ja taas lenkillä se ei ole kannattavaa kun ei siitä koskaan mitään saa. Omistaja ei voi myöskään koiran puolesta päättää mikä sitä motivoi ja mikä ei. Koira kertoo sen toimintahalukkuudellaan.

Jos omat koirani eivät jostain syystä tee jotain mitä osaavat, niin yleensä kiinnitän huomiota ensimmäiseksi motivointiin sekä pitämällä huolen, että koira saa varmasti jotain mistä se palkkaantuu, kun tekee oikein ja toisaalta, että se ei saa mitään ennen kuin tekee oikein. Palkkausta vähennän vasta siinä vaiheessa kun koira tekee oikein 99 % varmasti ja lisään taas tarvittaessa, mikäli koiran motivaatio näyttää laskevan.

Hermostumisesta on harvoin hyötyä koirankoulutuksessa. Se vain yleensä saa koiran epävarmaksi ja paineistumaan, mistä myös hidastelu voi kertoa. Jos pakotteita haluaa käyttää, niin niiden on oltava oikeanlaisia. Jos joudut toistamaan saman pakottee useaan kertaan eikä muutosta tapahdu, menee jotain pahasti pieleen. Jos haluat saada koiran tekemään jotain, täytyy pakotteen olla aktivoiva ja pakoteesta myöskin seurata välitön palkka. Jos taas haluat saada koira alistumaan, täytyy pakotteenkin olla silloin passivoiva, samalla et voi kuitenkaan odottaa siltä aktiivista toimintaa, esim. nopeaa sivulletuloa. Kuvion pitäisi kuitenkin noudattaa myös vietti-pakko-palkka kuviota, joten minusta, jos tuo ensimmäinen palikka puuttuu tilanteesta, ei seuraavaakaan palikkaa eli pakkoa ole järkevää käyttää. Pakotteenkin käyttö on myös aina motivointia, mutta negatiivisen kautta. Koira tekee välttääkseen jotakin ikävää tai päästäkseen eroon ikävästä tunteesta. Pakotteiden lisääminen sen sijaan, että lisäisit positiivista palkkausta ei tee sinusta parempaa kouluttajaa tai suurempaa johtajaa.

No se vähän ihmetyttää miksi koira ei halua totella ennen ulospääsyä tai ennen vapaaksipääsyä, luulisi noiden olevan aika hyvä palkka koira ja luulisi koiran kahden vuoden aikana oppineen että kun tutun polun alussa pyydetään jokin liike tai kun mulla on takki päällä ja kaulapanta kädessä niin silloin kannattaa totella. Autollakin mennään lähes aina vain johonkin pöpelikköön lenkkiä varten tai treeneihin, eläinlääkärissäkään ei ole tarvinnut käydä kuin rokotukset hakemassa.

Ja koira ei todellakaan hidastele luoksetuloissa silloin kun haluaa tulla. Metsässäkin tulee luokse sen minkä jaloistaan pääsee kun kutsuu eikä tarvitse kuin sen kerran kutsua, PAITSI jos sillä on jotain omasta mielestään kivempaa tekemistä, silloin koira ei reagoi millään tavalla. Mulla on metsässä aina kinkkupasteijat tai muut makupalat mukana ja palkkaan luoksetuloista, mutta ei toi niin ahne ole että ne makupalat voittaisivat uteliaisuuden toisia metsässäliikkujia kohtaan. En vain kertakaikkiaan keksi miten tuon koiran kanssa pääsee eteenpäin pelkästään positiivisella vahvistamisella, kun se ei ole mikään intohimoinen leikkijä tai mahdottoman ahne (tässä olen koittanut 2½ päivää yrittänyt saada sitä syömään yhtä ruoka-annosta), lisäksi se on ollut varsin itsenäinen pennusta asti (haussa kyllä ihan hyvä että irtautumisen kanssa ei ole koskaan ollut ongelmaa..).

Ja mä kyllä myönnän että noissa tilanteissa kun koira vain toljottaa eikä tee elettäkään totellakseen, ei voi emäntäkään kylmähermoisuudella kehuskella. Mä vaan en voi ymmärtää MIKSI se ei halua totella?? Ensin ollaan ajettu 10 kilsaa johonkin jumalan selän taakse lenkkeilemään ja sit mä en voi päästää koiraa vapaaksi ku se ei suostu yhteistyöhön.

Koira ei tottele, eli tee niinkuin sinä käsket, koska.. no miksi se tottelisi? Jos metsässä on joku kiva ääni/haju/kivi/puu/fiilis niin se on koiralle hyvin palkitseva asia. Sitten taustalla kuuluu emännän huuto, että pois sieltä kivan jutun luota.
Tämän saman ongelman parissa taidetaan melkein kaikki me koiranomistajat painia. Teillä ongelma korostuu nyt kun koiralla on tollanen uhmaikä. Ja se ikä menee kyllä ohi, mutta se ei tapahdu päivässä, tai jollain ihmekäskyllä. Kyllä se vaan tulee kokeilemaan teitä raivostuttavan perusteellisesti. Pysytte vaan lujana ja johdonmukaisena (miksi mä käytän koko ajan "te" monikkoa? Sinä? Te? eenivei...)

Kokisiko koira sivullekäskyt ja muut liian vaativina. Vaikka sun äänensävy ei olisikaan niin käskevä, koira voi aistia sun tunnelman. Kun koira paineistuu, sen on helppo vaan katsella muualle, esittää ettei kuule, lähteä omille teilleen. Se on ihan tyypillinen tapa koirien reagoida - varsinkin sivulle käsky on usein sellainen käsky joka voi paineistumista aiheuttaa, koska jatkuvasti ennen joka liikettä pitää siihen sivulle tulla just eikä melkein.. Alusta asti kannattaa opettaa, että se on jo se palkinto siinä, että pääsee sivulle istumaan. Ja sama pätee muihin käskyihin: maahan, istu jne mitä käytät ennen vapauttamista. Koiran voi opettaa innostumaan niistä tilanteista ja teidän yhteistyöstä. Sillon pitää vähentää vaatimista ja lisätä leikkimistä.

Keskittyisin enemmän siihen motivoimiseen ja koettaisin saada aikaan sen tilanteen, että koira haluaa tehdä ne käskyt innolla - sille on palkkio kun se saa tehdä näitä ihania "temppuja".
Ja koska luoksetulossa on jo ongelmia, aloittaisin sen treenaamisen ihan alusta. Eli ilman mitään häiriöitä joiden kanssa pitäisi kilpailla. Ihan niitä perus "juoksen karkuun ja koira laukkaa perässä" harkkoja ja yhteistä hauskaa kun koira saa "kiinni".

Lisäksi kaikki koirat eivät vaan ole niin... noh, sanotaan nyt vaikka "miellyttämishaluisia". Miksi sen pitää istua ennenkuin pääsee vapaaksi. Miksi muutenkaan käskyttää turhia. Ja jos koira tosiaan tietää, että tässä pääsee aina vapaaksi, se voi olla niin jännittynyt ja levoton, ettei vaan osaa keskittyä siinä kohdassa käskyihin. Samoin en treenaisi kontaktia koirapuiston vieressä (enkä tarkoita että te niin tekisitte, tuli vain mieleen esimerkkinä). Kaikkia ongelmallisia juttuja treenaisin aluksi ilman häiriötä ja kysyisin itseltäni miten saan koiran nauttimaan tästä mahdollisimman paljon (esim, meillä siihen tarvitaan narun päässä oleva pallo ja lihapaloja).

Ymmärrän kyllä sen ideaalitilanteen, että käskemällä koiraa, se pitää sinua johtajana jota pitää totella. Se ymmärtää että kivaa ei tipu jollei kiltisti tottele. Mutta sitten käytännössä tiedän, että kaikki koirat ei toimi ihan niin. Jotkut ei vaan nauti siitä tokomaisesta tekemisestä yhtään, eikä se tilannetta paranna, että silti niitä juttuja pyydetään uudestaan ja uudestaan (ja uudestaan). Ei se koira ala pitämään käskyistä käskemällä. Eli menisin jälleen sinne alkulähteelle ja koettaisin tehdä käskyistä enemmän "temppuja" joita koira rakastaa. Ja jättäisin ylimääräisen käskytyksen pois, varsinkin jos jonkun käskyn kanssa olisi joku ongelma. Eli jos tietäisin että "istu" käsky on sellainen jota koira ei toteuta hyvin, en vaatisi sitä tosielämässä ennenkuin se olisi meidän leikkitreeneissä koiran mielestä kivaa.

Mutta oikeasti eivät nämä mun yleiset löpinät tuo kummempaa helpotusta siihen, että sulla on omapäinen koira jolla on uhmaikä Se osaa varmasti olla maailman ärsyttävin otus halutessaan, joten jaksamisia sinne. Kyllä se siitä tasaantuu iän myötä ja löydätte yhteisen sävelen.

Ja anteeksi pitkä ja polveileva selostus. Kirjoittaminen ei ole se mun vahvin taito

Ymmärsin, että koira kuitenkin tottelee luoksetuloa hyvin niin toko-kentällä kuin hakumatsässäkin. Hakumetsässä on kuitenkin läsnä ne samat asiat kuin muulloinkin metsässä. Itse lähtisin miettimään ainakin sitä, että miksi koira toimii treeneissä mutta ei arjessa. Mikä tekee sille siellä tottelemisessa mukavampaa?

Autoonmenohaluttomuuden kohdalla tarkistaisin varmuuden vuoksi, ettei koiralla ole kipuja esim. selässä tai lonkissa. Toinen koirani menee autoon mielellään kyllä kotipihassa, mutta treeneistä se ei aina välttämättä haluaisi lähteä pois, joten palkkaan sen palalla ruokaa kun se hyppää autoon. Koira ei välttämättä hahmota autoon hyppäämisen ja lenkille/treeneihin menemisen yhteyttä, koska siinä välissä on kuitenkin vähintään useita minuutteja. Tehokas palkkio on mahdollisimman välitön.

Jos koira ei ole sairalloisen laiha, vaan nirso, siirtyisin ruokimaan sitä vain siten, että se saa kaiken ruokansa palkkiona joko lenkkien tai treenien aikana. Useimmilla koirilla kasvaa pikkuhiljaa kummasti halu syödä.

Ympäristön palkkioihin suhtautumisesta kannattaa lukaista tuota vastaehdollistamisketjua, jossa puhutaan samasta asiasta.

Auton ja uloslähdön kohdalla voisi myös kokeilla sitä, että jos koira ei halua tulla autoon, niin koira kiinni puuhun tai lyhtypylvääseen ja menet vain autoon ja lähdet ajamaan. Joillekin voi riittää muutama metri, joillekin auton pitää poistua näkyvistä, että ne tajuavat, että autoon menosta ei neuvotella vaan koira "jää" surutta matkasta, jos ei noudata ensimmäistä käskyä. Sitten paluu takaisin ja uusi yritys. Uloslähdön kanssa sama juttu. Jos koira ei pujota päätä pantaan, niin lähdet vain remmeinesi ulos ovesta ilman koiraa, palaat takaisin ja uusi yritys. Monella koiralla motivaatio tottelemiseen kasvaa kummasti tässä vaiheessa.

Tässä tapauksessa on taas menty metsään käsitteen "positiivinen vahvistaminen" kanssa. Posit. vahvistaminen ei ole pelkkää koiran namitusta, kehumista ja taputtelua. Kaikki koirat ei alistu pakotteiden edessä (mitkä nyt muutenkaan ei usein maallikon käteen sovi, jos muidenkaan), minkä vuoksi sen ruuan kanssa on oikeasti vähän pelattava. Luoksetulo ei ole koiralle kannattavaa, jos se saavuttaa palkkionsa eli ruokansa joka tapauksessa ilmaiseksi jossain vaiheessa päivää.

Kannattaa lukea tältä koulutuspuolelta ketju Vastaehdollistaminen. Mahtaiskos sieltä aueta jotain uutta näkökulmaa..

Vuorisumu:
Ainakin kentällä koiran kanssa ollaan käyty harjoittelemassa pennusta asti oikeanlaista mielentilaa ja käydään vielä nykyisinkin välillä ihan pelkästään leikkimässä ja riehumassa sieltä ilman ainuttakaan käskyä. Kentällä ennen luoksetuloa se on myös aina valmiiksi käskyn alla tai muuten orientoitunut luoksetuloon, eikä niin että luoksetulokutsu tulee yllättäen kesken jonkin muun asian. Hakumaastossa se ei 100 %:sti tottele luoksetulokutsua, mutta se ei kai ole tarkoituskaan jos se on saanut hajun. Ja liivit päällä se ei kyllä koskaan ole alkanut mitään asiaan liittymätöntä touhuilemaankaan. Se on kuitenkin niin eri tilanne kuin lenkille lähtiessä. Ja lenkillä se on pari kertaa päässyt karkaamaan ja ehtinyt palkata itsensä kun vastassa on ollut toinen leikkisä koira (ois ollu edes joku räyhähenki joka ois pelottanu sen pois!).

Tuo vastaehdollistaminen voisi kyllä olla kokeilemisen arvoinen juttu. Pitää mun vaan sovitella lenkkiajat niin että vastaan tulisi useampi kuin 2 koiraa päivässä, se voisi nopeuttaa harjoittelua.

Koira on kyllä varsin hoikka, 57 cm/19,5 kg ja nikamat tuntuu kun selästä silittää. Mutta nytkin kun kun se on syönyt vajaa 4 desiä nappulaa kahden päivän aikana niin ei kai tästä suunta voi olla kuin ylöspäin.