Koirat.com

Heip! Elelen noin 10 kk ikäisen reippaan saksanpaimenkoiraneitokaisen kanssa. Tähän mennessä pallon (tai muun vastaavan heitettävän kapistuksen) hakuleikki on ollut meille riehakasta hauskaa yhteistä tekemistä ja siinä sivussa mahtava keino juoksuttaa energistä plikkaa vähän enemmän. Tähän mennessä myöskin lelun tuominen ja ylipäänsäkin luoksetuleminen on ollut käytännössä 100%. Paitsi että. Eipä ole enää.

Nykyjään, etenkin jos lelu on mieluinen, ilmenee semmoista jonkinmoisesta empimisestä jopa törkeään varastamiseen :D Jää seisomaan pienen etäisyyden päähän, ei tuo lelua pyynnöstä, ei namilla, ei toisella pallolla. (Ja näin on käynyt viimeisten viikkojen aikana joka kerta kun olen lähtenyt kokeilemaan heittelyleikkiä) Ja mitä ihanampi lelu, sitä herkemmin tätä tuntuisi tapahtuvan. Huom, ei siis tuo vaikka minulla olisi taskussa vähintäänkin yhtä arvokas tai jopa arvokkaampi lelu. Jos lähden kävelemään pois päin, tulee perässä mutta pitää etäisyyden eikä vahingossakaan eksy liian lähelle, niin että saisi napattua kiinni. Tuntuisi olevan leikkiä tämä. Ja samalla en saa myöskään koiraa mitenkään kiinni, koska jos otan askeleenkin kohti, toinen ottaa askeleen pois päin. Pari kertaa olen kävellyt kotiin asti, koira perässäni tietyn matkan päässä ja mennyt sisälle. Jonkin ajan päästä neito on suostunut sisään kyllä, ei siinä. Keskimäärin ilman lelua luoksetuleminen toimii vielä suhteellisen moitteetta ja namilla/pallolla etenkin. Mutta vaikuttaisi nyt siltä, että joudun luopumaan kokonaan leluheittoleikeistä.

Pari kertaa olen jallittanut koiran kiinni (kertaalleen luoksekutsumista kokeiltuani, en viitsi toistaa ja toistaa ja toistaa käskyä, joka ei selkeästikään toimi) niin, että olen alkanut potkimaan ja viskomaan lunta sille, toinen leikki mitä aika usein puuhaamme. Kun typy innostuu, ryhdyn pyytämään matkan päästä maahan ja istumaan ja maahan ja istumaan ja välistä palkkaamaan aina lumipallolla. Hetken kun tätä jatkaa ja hihkaisee lumipallo kädessä, että eteen niin sieltähän se singahtaa tapittamaan jalkojen juureen. Toki tällöinkään en ota sitä vielä kiinni, räplään pantaa ja vapautan ja jatkan viskomista, ettei jäisi negatiivista kuvaa, että heti joutuu kiinni. Ja lopulta otan sitten kiinni, jonka jälkeen leikki jatkuu vielä hihnassa vielä riehakkaampana hetken aikaa. MUTTA. En usko että aina voin luottaa tähän keinoon ja lisäksi harmittaa, että pitääkö nyt sulkea pois yksi leikki kokonaan leikkikavalkaadeista ja tyytyä vain hihnalenkkeilyyn ja satunnaiseen vapaana kävelemiseen kun tila ja maasto antavat periksi.

Toiveissa elelen, että tämä on vain murrosiän kummittelua, mutta haluaisin kuulla teidän mielipiteitä ja kokemuksia asiasta! Onko tuttua, teenkö jotain väärin, kuinka lähteä harjoittelemaan uudelleen leikkiä ja niin ees päin? :D Kiitos!

Anniss kirjoitti:

Heip! Elelen noin 10 kk ikäisen reippaan saksanpaimenkoiraneitokaisen kanssa. Tähän mennessä pallon (tai muun vastaavan heitettävän kapistuksen) hakuleikki on ollut meille riehakasta hauskaa yhteistä tekemistä ja siinä sivussa mahtava keino juoksuttaa energistä plikkaa vähän enemmän. Tähän mennessä myöskin lelun tuominen ja ylipäänsäkin luoksetuleminen on ollut käytännössä 100%. Paitsi että. Eipä ole enää.

Nykyjään, etenkin jos lelu on mieluinen, ilmenee semmoista jonkinmoisesta empimisestä jopa törkeään varastamiseen :D Jää seisomaan pienen etäisyyden päähän, ei tuo lelua pyynnöstä, ei namilla, ei toisella pallolla. (Ja näin on käynyt viimeisten viikkojen aikana joka kerta kun olen lähtenyt kokeilemaan heittelyleikkiä) Ja mitä ihanampi lelu, sitä herkemmin tätä tuntuisi tapahtuvan. Huom, ei siis tuo vaikka minulla olisi taskussa vähintäänkin yhtä arvokas tai jopa arvokkaampi lelu. Jos lähden kävelemään pois päin, tulee perässä mutta pitää etäisyyden eikä vahingossakaan eksy liian lähelle, niin että saisi napattua kiinni. Tuntuisi olevan leikkiä tämä. Ja samalla en saa myöskään koiraa mitenkään kiinni, koska jos otan askeleenkin kohti, toinen ottaa askeleen pois päin. Pari kertaa olen kävellyt kotiin asti, koira perässäni tietyn matkan päässä ja mennyt sisälle. Jonkin ajan päästä neito on suostunut sisään kyllä, ei siinä. Keskimäärin ilman lelua luoksetuleminen toimii vielä suhteellisen moitteetta ja namilla/pallolla etenkin. Mutta vaikuttaisi nyt siltä, että joudun luopumaan kokonaan leluheittoleikeistä.

Pari kertaa olen jallittanut koiran kiinni (kertaalleen luoksekutsumista kokeiltuani, en viitsi toistaa ja toistaa ja toistaa käskyä, joka ei selkeästikään toimi) niin, että olen alkanut potkimaan ja viskomaan lunta sille, toinen leikki mitä aika usein puuhaamme. Kun typy innostuu, ryhdyn pyytämään matkan päästä maahan ja istumaan ja maahan ja istumaan ja välistä palkkaamaan aina lumipallolla. Hetken kun tätä jatkaa ja hihkaisee lumipallo kädessä, että eteen niin sieltähän se singahtaa tapittamaan jalkojen juureen. Toki tällöinkään en ota sitä vielä kiinni, räplään pantaa ja vapautan ja jatkan viskomista, ettei jäisi negatiivista kuvaa, että heti joutuu kiinni. Ja lopulta otan sitten kiinni, jonka jälkeen leikki jatkuu vielä hihnassa vielä riehakkaampana hetken aikaa. MUTTA. En usko että aina voin luottaa tähän keinoon ja lisäksi harmittaa, että pitääkö nyt sulkea pois yksi leikki kokonaan leikkikavalkaadeista ja tyytyä vain hihnalenkkeilyyn ja satunnaiseen vapaana kävelemiseen kun tila ja maasto antavat periksi.

Toiveissa elelen, että tämä on vain murrosiän kummittelua, mutta haluaisin kuulla teidän mielipiteitä ja kokemuksia asiasta! Onko tuttua, teenkö jotain väärin, kuinka lähteä harjoittelemaan uudelleen leikkiä ja niin ees päin? :D Kiitos!

Up up! Nyt ollaan ehkä hieman paremmalla mallilla ja sen muutaman kerran mitä olen ilman hihnaa heittänyt, neito on tuonut pallon. Jee! En kuitenkaan ihan vielä luota... :)

Harjoiteltiin jonkin verran pitkässä liinassa niin että palkkasin pallon vähän matkan päähän ja koiran PITI tuoda se kun pyysin. Hihnassa sitä oli helpompi kontrolloida ja rupesihan se sitä tuomaan kun aikamme venkslasimme. Olin hiukka skeptinen sen suhteen, että kaipa tuo tajuaa että vapaana on vapaana ja hihnassa hihnassa. Mutta so far so god. Tiedä mitä koiruuksia vielä keksii... :D

Siinä taitaa koiraneiti vaan ehdotella, että leikkiä jatkettaisiin hieman erilailla, hänen ehdoillaan. Monet koirat kun rakastavat sitä, että juoksevat pakoon ja joku jahtaa. Leikkiä. Kerro hänelle, että et ole kiinnostunut sellaisesta leikistä. Käännä selkäsi, äläkä kiinnostu hänen yrityksistään äläkä koko lelusta. Rupeat itse tekemään jotain muuta, vaikka itseksesi. Jossain vaiheessa koira hylkää lelun ja sit vaan otat talteen. Nuorella helposti lopahtaa se mielenkiinto ja alkavat keksimään omia variaatioitaan.