Koirat.com

Meillä on sen tapainen ongelma, että...Bella alkaa aina "mahtailemaan" epävarmoissa tilanteissa. Yleensä siis jos lenkillä tulee jotain epäilyttävää vastaan. Asia oli kondiksessa pitkän aikaa, mutta nyt se on jälleen noussut pintaan, kun se oli murtuneen varpaan takia sairaslomalla jonkin aikaa eikä siis päässyt näkemään niin paljoa maailmaa...Se valpastuu, nostaa häntänsä ja joskus jopa selkäkarvansa ja kävelee maata voittavin askelin epäilyttävän asian tai esineen ohi. Harvemmin kuitenkaan onneksi metelöi.
Jos kyseessä on jokin esine esim. rantapallo ojassa niin se uskaltaa mennä katsomaan sitä sen jälkeen kun olen käynyt ensin koskemassa sitä. Tätä olen tehnyt sen ollessa pentu, murkkuikäinen ja nyt taas välillä, kävelen vain sen pallon luo sanomatta mitään (joskus saattaa tulla puolittain turhautunu ja huvittunut "kato ny"), kosketan sitä ja annan koiran hoitaa loput...
Toisten koirien kanssa se jännittyy samallalailla. Sen päälle on yhdesti käyny yks koira ja sen täytyy muistaa se vieläkin, vaikka epäilen sitä joskus itsekin että kuinka se voisi sellaisen vieläkin muistaa. Mutta se tekeytyy isommaksi juuri sen takia, että se haluaa pelottaa toisen pois kokonsa avulla. Se haastaa riitaa sanoen, että "tuu vaan, kyllä mä sulle näytän!" Muutamat irtokoirat on uskaltaneet silti tulla sen luo niin niissä tilanteissa se on sitten kuitenkin alistunu...

Ja mä en oikein tiedä miten mun pitäisi siihen suhtautua, koska kyseessä on kuitenkin se että Bella ei luota mun tuomaan turvaan vaan yrittää selvitä erikoisesta tilanteesta omin avuin. Eli siis johtajuusasiat noissa tilanteissa on hakuteillä.
Onko parempi, että menen noista tilanteista ohi selkä suorassa mitään välittämättä (en onneksi jännitä itse niitä tilanteita, koska tiedän kuitenkin hallitsevani koirani eikä niissä ole aina mitään jännitettävää) vai pitäisikö mun komentaa Bellaa niin, että se sen hyökkäävä asenne laskisi....? Pelkään, että komentaminen vain pahentaisi sen jännitystä, mutta mietin tätä koska olen nähnyt joidenkin kouluttajien käyttävän sitä keinoa...Bella on loppujen lopuksi aika herkkä, sille riittää komennukseksi pieni hihnasta nyppäisy ja murahdus, häntä laskee heti ja korvat menee luimuun, mutta vain niin kauaksi aikaa kunnes se taas näkee kohteensa.
Jotenkin vaan turhauttaa, kun olen jo kerran käyny tämän saman Bellan kanssa läpi...

kuunteleeko jos käsket vierelle? tai jos palkitset herkkupalalla aina kun saat sen huomion?

Se kulkee aika lyhyellä hihnalla vierellä koko ajan, mutta en saa siltä kunnon kontaktia silloin kun se on hermostunut ja mahtailee, pelkkiä vilkaisuja vain...Enkä ole sitten aina viitsinyt sitä kontaktia siltä yrittääkään, koska se tuntuu hermostuvan siitä vain enemmän, jos alan vaatimaan siltä jotain.
Ja makupaloja olen yrittänyt niissä tilanteissa välttää etten vain palkkaisi sitä siitä hermostuneisuudesta...Käytin sitä keinoa paljon silloin kun se oli "teini" ja huomasin muutaman kuukauden kuluttua palkanneeni sitä aivan väärästä asiasta...

Jos koira on pehmeä, niin se muistaa hyökkäykset kyllä, ehkä koko ikänsä.

Mulla on tapana yrittää ohittaa mun koiran kans kaikki sen mielestä epäilyttävät asiat "höpsis, ei tässä oo mitään" asenteella, eli just niin ettei reagoi itse sen kummemmin ja kävelee vaan. Jos mahdollista (eikä koira oo ihan paniikissa) niin kohteeseen tutustuminen on hyvä, mun mielestä just noin kun kuvailit, että menee ite ensin. Jos koira taas alkaa mahtailla, niin silloin veisin varmaan pois tilanteesta. Namien antamisessa on tosiaan se huono puoli, että tulee helposti palkattua väärästä asiasta. Kun koira on jo jännityny niin siihen on tosi vaikea yrittää saada kontaktia.

Kannattaa yrittää välttää päästämästä irtokoiria lähelle, varsinkaan jos oma koira on kiinni. Se on ainakin yks keino, jolla saa parannettua koiran luottamusta siihen, että hoidat hankalat tilanteet, eikä sen tarvii kantaa siitä vastuuta.

Piti vielä lisätä, niin jos mahdollista, vältä hihnan kiristymistä. Se lisää koiran jännittyneisyyttä. Mainitsit, että koira kulkee vierellä lyhyellä hihnalla, en tiedä tarkotitko, että hihna on kireällä myös...

Kiitos
Kyllä mä kans tosiaan päädyin siihen ratkaisuun, että menen sen kanssa epäilyttävistä paikoista ohi aivan kuin mitään ei olisikaan...
Eilen sattui lenkillä niin, että me kuljettiin pitkän matkaa yhden toisen koiran perässä. Alkuun tietty Bella tuijotti sitä toista koiraa silmä kovana, mutta kun se hoksasi että se ei tule meidän luo niin se rupesi haistelemaan sen jälkiä (eli hiukan rentoutui). Siinä sitten päätin tilaisuuden tullen kouluttaa sitä vähän just yrittämällä sitä kontaktia ja onnistuttiin aika hyvin
Me vaan saavutettiin koko ajan sitä toista ja kun se toinen koira huomas meidät niin se pisti metakan päälle eikä sen emäntä saanu sitä enää mihinkään. Mä sit kiersin tien toiselle puolelle ja niin me ohitettiin ne. Bellahan oli sit lähes koko ajan selkäkarvat pystyssä ja häntä toppeana, mutta ei päästäny minkäänlaista ääntä, vaikka toinen koira päästeli varmaan koirien kielellä aika tehokkaita kirosanoja

Niin ja siitä hihnasta...Bella on tyypillinen bernhardilainen siinä mielessä, että se lönkyttelee lenkillä, joten se vierellä kulkeminen lyhyellä hihnalla onnistuu aika hyvin ilman hihnan kiristymisiä... Tilanteissa hihna saattaa kiristyä hetkittäin, koska se astelee nopeampia ja lennokkaampia askeleita mahtaillessaan, sitten se taas hidastaa kun hihna kiristyy. Olis vaan niin kiva, kun se kulkis koko ajan niin leppoisasti...jotenkin se meinaa ärsyttää ku se alkaa kukkoilemaan siinä vieressä...

Ja olet oikeassa siinä, etten sais päästää irtokoiria sen luo, vaikka niissä tilanteissa ei mitään tapahtuisikaan. Se voi silti olla stressaavaa ja tilanteet on toisinaan räjähdysalttiita. Hihnassa kulkevia koiria emme tapaile. Mutta kuinka häädän ne pois hämmentämättä myös Bellaa samalla? Sillä on jonkinverran myös suojeluviettiä, niin että se voi pian kuvitella toisen koiran olevan vielä pahempi, kun mäkin huudan tai husuttelen sitä pois...eli se olis pian mun mukana hommissa...

ressukka82 kirjoitti:

Mutta kuinka häädän ne pois hämmentämättä myös Bellaa samalla? Sillä on jonkinverran myös suojeluviettiä, niin että se voi pian kuvitella toisen koiran olevan vielä pahempi, kun mäkin huudan tai husuttelen sitä pois...eli se olis pian mun mukana hommissa...

Mene koirien väliin, niin omasi varmasti kokee tilanteen enemmänkin niin että se on turvassa sun takana ja sinä hoidat homman. Yleensä vieraan irtokoiran saa ainakin pysäytettyä levittämällä kädet sivuille ja suhisemalla kovaan ääneen. Jos se ei auta niin perus ärräpäät (prkle) erittäin kovalla volyymilla toimii aika hyvin.

Kerran yritin estää Bellaa tapaamasta irtokoiraa. Se taisi päästä liian lähelle ennen kuin tein päätöksen väliin menemisestä (se tuli aika nopeaa) ja Bella kävi sen koiran päälle heti kun otin askeleen sitä toista koiraa kohti mennäkseni väliin...niin että Bella ei vaadi paljoa "provosointia"...Tapaamiset kuonokkain on menny paremmin, kun olen pysynyt itse tavallaan taka-alalla ja sanonu vaan ilosella äänellä et "kato, kaveri!".
Mutta voin tietenkin kokeilla vielä ens kerralla niin, että yritän häätää toisen koiran mahdollisimman äkkiä pois ennen kuin se pääsee liian lähelle...

^oisko sit mahdollista, että olet antanut koirasi tavallaan 'hoitaa' noi tilanteet jo niin monta kertaa, että se kokee oman mahtailunsa selvittäneen teidät ehjin nahoin ohi vieraista ennenkin? Ja siksi se pyrkii sun ohitse sen toisen koiran päällle. (meillä saattas omakin koira saada palautetta tossa tilanteessa...)

Ja siis itse olen kyllä sitä mieltä, ettei remmissä kannattas ikinä tervehtiä vieraita, eikä tuttuja koiria. Varsinkin sillon jos on ohitusongelmia.. Koira lakkaa välittämästä ohikulkijoista, kun se ei niistä koskaan mitään saa.

^Oot todennäköisesti oikeilla jäljillä. Bella kuvittelee hoitavansa tilanteet omalla tyylillään. Mua harmittaa siinä just se, että se ei luota mun hoitavan niitä tilanteita...Mut kai se on vaan sitten vähän niinkin, että kun se on pohjimmiltaan aika pehmeä niin se muistaa kyllä ne tilanteet jolloin mä en ole pystynyt sitä auttamaan (toinen koira hyökännyt yhtäkkiä omasta pihastaan)...eli minkäs teet???

Muita lenkillä olevia koiria emme ole koskaan tapailleet kuonotusten. Ollaan joskus menty yhtä matkaakin jonkun kanssa ja koirat eivät ole silti suoranaisesti saaneet haistella toisiaan hihnassa. Täällä "maaseudulla" vaan pidetään koiria myös irti...jotkut pysyy omissa pihoissaan, toiset eivät...
Jos en ole yrittänyt mennä väliin niin koirat ovat hetken aikaa haistelleet ja sitten olemme jatkaneet matkaa. Joskus irtokoira lähtee meidän mukaan, joskus ne palaa koteihinsa...Muutaman kerran olen myös vienyt koiran kotiinsa Bellan kanssa...

Mutta ymmärrän hyvin mitä haet takaa. Tällä hetkellä Bella on hyvin epävarma siitä, että mikä koira tulee luokse asti, mikä vain räksyttää pihastaan ja mikä menee vain nätisti ohi. Nyt on onneksi tullut enemmän jo hyviä kuin pahoja kokemuksia, mutta ne pahat ei varmaan unohdu koskaan. Yritän siis pitää ne irtokoiratkin loitolla...toivottavasti onnistun.