Koirat.com

Tässä on nyt niputettu monenmoista ongelmaa kuten puremista ja remmirähjäystä, kyseessä leikattu 3v kääpiöpinseri uros.

Koira tuli minulle kodinvaihtajana, viettänyt kaksi ensimmäistä elinvuottaan "huonossa" kodissa, josta palautui kasvattajalle. Varmaa tietoa kahden ensimmäisen vuoden tapahtumista ei ole, mutta koira vietti aikaansa kuulemma paljon vessassa toisen samanrotuisen uroksen kanssa. Toisesta koirasta löytyi merkkejä pahoinpitelystä (katkenneita hampaita ym.) joten luultavasti tätäkin koiraa on kohdeltu väkivaltaisesti. Koira vietti kasvattajalla pari kuukautta ja oli siinä välissä käynyt koeajalla muutamassa kodissa joista oli palautettu takaisin hyvin nopeasti, koska "vihaa lapsia ja on todella arka ja puree". Kasvattajan mukaan ei kuitenkaan pure, mutta myönsi koiran olevan menneisyydestä johtuen epäluuloinen.

Koira tuli minulle parin viikon koeajalle. Liimautui kiinni heti kun kasvattajalta hain, olisi halunnut vaan nyhjätä sylissä ja vieressä. Tosi huonossa karvassa, lihakseton rimpula. Ei osannut leikkiä, tuijotti vaan. Pissasi sisään, ulos mennessä hyvä kun kerittiin ulko-ovelta kun hän pissasi kaiken mitä oli, ei merkkaillut pitkin lenkkiä. Ruokaa hotki kuin viimeistä päivää, varasti ruokaa myös pöydiltä. Epäluuloinen ja varautunu muita ihmisiä kohtaan. Minulla on samanikäinen narttukoira, ja ottivat aluksi satunnaisesti yhteen ensimmäisen parin kuukauden aikana, nykyään ei mitään ogelmaa kun välit selvänä.

Koira puri ensimmäisen kerran noin viikko tulonsa jälkeen isääni nilkasta kun tämä käveli ohi. Sen jälkeen puolen vuoden aikana koira on purrut (tulee kunnon mustelma ja hampaanjäljet, paljaan säären napannut ihan verimustelmalle. Koira on todella nopea, leikkii-käy puremassa-leikkii ja koko hommaan menee sekuntti) useita kertoja remonttimiehiä heidän kävellessä ohi. Koira voi olla ihan omissa puuhissaan leikkiä tai nukkua, ja yhtäkkiä käydä nappaamassa jalasta ja painua takaisin hommiinsa. Puremistilanteissa koiraa ei ole lähestytty tai uhattu millään tavalla, korkeintaan kävelty ohi ottamatta mitään kontaktia. Koira ei ole tähän mennessä purrut ikinä niin että ihminen on ottanut kontaktia vaan vasta kun tämä kääntää selkänsä tai kiinnittää huomion muualle. Koira on saattanut jo tervehtiä ja antaa henkilön silittääkkin, mutta jossain vaiheessa naps ja kiinni.. Jos vieras kiinnittää koiraan huomiota, tämä luimistelee ja murisee mutta ei yritä hyökkiä päälle. Varmasti nappaisi jos kättä tunkisi väkisin kohti. Olenkin pitäytynyt siinä että vieraat eivät saa tuijottaa eikä siihen oteta mitään kontaktia tai yritetä tervehtiä. Ohikulkijoita yrittää joskus napata nilkasta, ei läheskään kaikkia, mutta joskus ärähtää ja hyökkää sivulle. Olen tähän kuitenkin varautunut joten ei ole onnistunut. Kotiin päästää vieraita vaihtelevasti. Minulle tullesaan räyhäsi oikein kunnolla jos joku tuli kotiimme. Ihmiset jotka narttukoirani jo tuntee, tämä hyväksyy helpommin. Miesvieraat ovat asia erikseen, haukkuu, rähjää, murisee ja puree jos tilaisuus tulee. Soittelin kasvattajalle ja tämä myönsi että koira oli purrut jo hänellä muutaman kuukauden ollessaan..

Olen käynyt koiran kanssa ongelmakoirakouluttajalla, jonka mukaan koira on ennemmin pehmeä kuin kova- lisäksi esiin tulivat pyrkyri, itsetietoinen ja itsepäinen. Pidin jääkauden jonka aikana koira muuttui sisätiloissa todella rasittavaksi, pissasi joka paikkaan (sängyt, pöydät, sohvat jne) haki huomiota vinkumalla, hyppimällä, rikkomalla pikkutavaroita jne. Murinaan reagoi vaihtelevasti, välillä meni oikeasti pois mutta välillä siirtyi metrin taaksepäin ja jäi haukkumaan. Muutaman kerran murisi minulle. Myöhemmin koulutuksessa mukaan tuli kolinapurkki, joka auttoi/auttaa vieraiden sisääntulossa, koira lopettaa haukkumisen eikä tunge muutenkaan eteiseen. Kasvattajalle palautuessaan oli remmirähjä, hän oli saanut tilanteen paremmaksi ja tullessaan minulle koira ei juuri haukkunut ohikulkeville koirille, mutta oppi sen uudestaan narttukoiraltani. Nyt narttukoiran haukkumisen olen saanut pois, mutta uros jatkaa ja on tehnyt siitä ihan shown itselleen; niskakarvat pystyyn, hirveä egoilu päälle, tuijotus ja rähinä. Kolinapurkki ei ole tässä toiminut toivotulla tavalla, koira ei kunnioita/pelkää purkkia riittävästi joten joku sen käytössä meni pieleen.. Koirakoulun myötä tilanne on juuri vieraiden suhteen vähän parempi ja koira on minun mielestäni vähän nöyrtynyt. Kuljen itse ovista ensin, ruokakupille ei mennä ilman lupaa jne. Antaa luut ja lelut, ei vahdi ruokakuppia minulta jne.

Eläinlääkäreitä pelkää valtavasti, laskee allee, yrittää purra, tyhjentää anaalit, murisee ja on aivan hädissään. Samoin peseminen (ei ehkä koskaan pesty?) oli melkoinen järkytys. Kynsien leikkuuta pelkäsi todella paljon tullessan. Huomasin tämän kun leikkasin nartun kynsiä enkä urokseen osoittanut mitään huomiota niin tämä luikki sängyn alle eikä tullut ennen kuin kynsisakset oli pistetty pois. Saan leikattua sen kynnet hyvin ja olemme sitä treenailleet, kuitenkin arastelee saksia ja häipyy kyllä mahdollisuuksien mukaan jos ne esillä ovat. Kaikki hoitotoimenpiteet saan tehtyä, katsottua hampaat, putsattua korvat, silmät, tutkittua tassut ja käänneltyä ja väänneltyä koko koiraa. Koira on lihonut reilu kilon ja kerännyt hyvin massaa, karva parempi ja koira on tietysti paljon rennompi kuin tullessaan.

Koira on hirveän kiitollinen pikkujutuista, ja ei meinaa pysyä nahoissaan kun sanoo "hyvä". On hirveän innokas tekemään ja touhuamaan, todella aktiivinen jne. Joku harrastus voisi olla hyvä idea, saatais vähän ympyröitä laajennettua ja koiralle uutta tekemistä, mutta otetaanko ryhmiin kun koira on arvaamaton? Tietty vois ruveta jälkeä tai jotain tekemään ihan omassa rauhassa. Koira ei ole kovin aloitteellinen, esim temppuja harjoitellessa, ei tarjoa mitään, ei yritä ja kokeile. Istuu vaan koska sen osaa. Todella hellyyden- ja huomionkipeä. Vapaana voi pitää hyvin, tulee heti kutsusta luo.

Toisten koirien kanssa vähän ongelmallinen, tähänkin kaipaisin apuja. Meillä on muutamia koirakavereita, uroksia ja narttuja. Saattaa ensin rähähtää, sen jälkeen on varsin välinpitämätön. Leikkii toisten kanssa todella harvoin vaikka muut yrittäisivät leikkiin haastaa. Yhden pennun kanssa on leikkinyt. En uskalla viedä koirapuistoon, koska kuitenkin vähän arvaamaton ja jos toinen provosoituu tämän mahdollisesta rähinästä niin tämä ei kyllä pötki pakoon vaan käy suoraan kiinni jos tulee tilanne. Lisäksi herra saattaa tietysti käydä muiden koiranomistajien nilkkoihin.. Kuitenkin herra on niin energinen että kun löytyisi oikea juoksukaveri niin se olisi tosi hyvä energian purkukeino. Narttukoirani ei ole kovin leikkisä, ja näiden leikkityylit ei muutenkaan oikein käy yksiin. Koiralla ei vissiin ole kummemmin koirakontakteja vieraisiin koiriin ollut, joten auttaisko rähinään (epävarmuutta?) vaan reippaasti viedä poikaa vieraiden koirien kanssa vapaana tutustumaan ja katsoa miten sujuu?

Olen ollut taas yhteydessä kouluttajaan, mutta ajattelin täälläkin kysellä jos jollain olisi neuvoja tai samankaltaista tilannetta.

Minä vaihtaisin kouluttajaa. Eihän metodit ole selkeästikään auttaneet tilanteita, tai hyvin vähäisessä määrin.

Koiraa ei siis ole kunnolla sosiaalistettu (?näin päättelisin, koska käytös ja entiset olosuhteet kielivät siitä) joten sillä ei tosiaan ole vain minkäänlaisia lukutaitoja koiria tai varsinkaan ihmisten normaaleja eleitä kohtaan. Sille voi jokin normaali/neutraali ele olla uhkaava ihmiseltä. Sehän on aivan ymmärrettävää. Miettii että jos itse asuisit aikuisikään asti eristettynä toisen ihmisen kanssa joka osaisi yhtä paljon kuin sinä (=ei mitään) niin et todellakaan ymmärtäisi mitä sitten ulkomaailmassa olevat eleet ovat. Siihen lisätään vähemmän tai enemmän satunnainen väkivalta ja todella huonot olosuhteet niin olet valmis mielisairaalan pedille tai ainakin loppuelämän kuntoutukseen.

Minulla itselläni on myös koira joka kerkesi onneksi olla vain 7kk huonoissa oloissa elämässään ja siirtyi sitten minulle. Siitä näkee nuo samat asiat kuin sinun koirallasi, mutta paljon pienemmässä määrin, koska sain kuitenkin pentuna ja pystyin muokkaamaan vielä tiettyjä asioita (murkkuiän uhmat yms.).
En olisi edes ajatellutkaan lähteväni jääkaudelle tai kolinapurkille. Perustan johdonmukaisuuteen, jämäkkyyteen, natsikuriin ja positiiviseen vahvistamiseen. Rankaisua koetan välttää minimiin (=vain ääritilanteissa) koska lähtee mielistelemään kovemmasta äänestäkin tai kun murahtelen. Enimmäkseen koetan siis muodostaa sille toista, parempaa käytösmallia tilanteissa jotka saa sen menemään kiihdyksiin tai se ei vain osaa luonnollista käytöstä.
Tämä on myös ollut pahimman luokan remmiräyhä siihen pisteeseen että sain itsekin mustelmia ja naarmuja tämän rimpuillessa hihnassa. Vastaehdollistamisen myötä olen nyt saanut hyviäkin tuloksia ja räyhääminen on vähentynyt huomattavasti.

Vilapin kirjoitti:

Koiralla ei vissiin ole kummemmin koirakontakteja vieraisiin koiriin ollut, joten auttaisko rähinään (epävarmuutta?) vaan reippaasti viedä poikaa vieraiden koirien kanssa vapaana tutustumaan ja katsoa miten sujuu?

En kyllä lähtisi testailemaan muiden koirien kustannuksella tuleeko koirasi toimeen vai ei. Katsoisin hyvin tarkkaan millaisen koiran kanssa päästäisin vapaaksi (vapaana oleminen on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin remmissä tutustuminen koska remmiräyhä on remmissä räyhä) eli: rauhallinen, ei helposti provosoituva, osaa lukea toisia koiria hyvin ja osaa jättää rauhaan jos toinen niin viestittää. Sellaisten koirien kanssa mieluiten kontakteja. Leikatut urokset ja nartut parhaita.
Remmissä minä en ole tutustuttanut mihinkään koiraan, mutta olen kyllä tehnyt niin että tuttujen koirallisten ystävien kanssa lenkittänyt. Tämä räyhää alkuun aivan kauheasti kun toinen koira tulee vierelle kävelemään, mutta vain päättäväisesti eteenpäin jatkan matkaa niin kohta ollaan jo ihan neutraalisti ja hyväksytään toinen siihen. Näistä onkin sitten tullut hyviä koiraystäviä aina loppujen lopuksi.

Vilapin kirjoitti:

Jos vieras kiinnittää koiraan huomiota, tämä luimistelee ja murisee mutta ei yritä hyökkiä päälle. Varmasti nappaisi jos kättä tunkisi väkisin kohti. Olenkin pitäytynyt siinä että vieraat eivät saa tuijottaa eikä siihen oteta mitään kontaktia tai yritetä tervehtiä. Ohikulkijoita yrittää joskus napata nilkasta, ei läheskään kaikkia, mutta joskus ärähtää ja hyökkää sivulle.

Kuulostaa niin tutulta. Alkuun Mindi myös yritti väistää, murisi ja luimi ja meni karkuun. Kun se sai itseluottamusta, se tuli koko ajan lähemmäs haukkuen ja lopulta yritti näykkiä ja hyppäsi puolustuksella päälle. Varo ettei tuo johda siihen, kuulostaa nimittäin aivan liian tutulta.
Samalla tavalla alkuun oli ohikulkijoille. Kerran hyppäsi erästä mummoa päin tiputtaen tämän kassin, aivan yllättäen, ei näyttänyt mitään merkkejä. Päätin että ohikulkija=nameja. Nykyään ei sitten mitään ongelmaa ohikulkijoiden kanssa, joko katsotaan minua tai mennään ohi neutraalisti. Sosiaalistamattomuudesta myös johtuen, ei tiennyt ulkomaailmasta mitään, kaikki liikkuva ja vähemmän liikkuva oli uhka.

Minäkin tosiaan päädyin kouluttajalle kun alkoi tuo puolustus mennä yli. Neuvo oli: tee vieraista positiivinen asia. Mutta ei perinteisellä vieras antaa namia, koska kaiken piti ja pitää edelleen olla minun kontrolloitavissa. Alkuun hihna, vieras ihminen tarpeeksi (koira ei reagoi millään negatiivisella tavalla vieraaseen) kaukana, naksutin ja superherkkuja. Kun Mindi katsoi vierasta (edelleen, ei haukkuen eikä negatiivisella käytöksellä) naks->nami. Tätä toistettiin ja toistan edelleen aina uuden ihmisen tavatessa. Tästä pikkuhiljaa niin että me, koiran kanssa lähestyttiin ihmistä, ei niin että vieras tulee päin. Lopulta olimme kosketusetäisyydellä ja Mindi siinä normaalisti. Vieras(kouluttaja alkuun) ei katsonut eikä reagoinut koiraan tietenkään mitenkään. Sitten vaadittiin Mindiä koskettamaan nenällään kättä. Tästä tuli niin vahva että koirapuistossa Mindi menee enemmän koskettelemaan vieraiden käsiä kuin leikkii koirien kanssa. Selittäisin mieluummin vaikka puhelimessa, tekstillä on niin hankala saada kaikki tärkeät kohdat esille.

Laita yksäriä jos haluat jutella kokemuksista puhelimessa niin annan numeron. :)

Alan olla samaa mieltä että tämä koulutustyyli ei meillä toimi, vaikka varmasti joillekkin on hyvä. Suositteluja olen kuitenkin kuullut tästä niin päätin kokeilla, kun ajattelin että parempi valita joku suunta ennenkun tilanne pahenee entisestään. No, nyt se ois vissiin suunnanvaihto.. :) Pelkäsin vaan että koira menee entistä enemmän päästään pyörälle, että jos valitsen jostain koulutustavasta jotain ja jostain jotain niin kohta on kaikki ristiriidassa jaja.. En luottanut omaan maalaisjärkeen ja taitoihin, enkä kyllä uskalla luottaa ton kanssa vieläkään. Ennen ei ole ollut käsissä koiraa joka oikeasti nappaa kiinni ja ilman varoitusta.. Ja vaihtoehtoa "epäonnistuminen" ei ole, eli homma on saatava haltuun.

Joo nimenomaan rauhallisia ja ei-provosoituvia koiria olen yrittänyt tälle etsiskellä. Enkä siis tietenkään ajatellut laskea tuota vaan koirapuistoon vieraiden sekaan ja toivoa parasta, jos tekstistä sen kuvan sai. Olen tuttujen koirien kanssa ollut myös remmilenkeillä niin että itsellä kumpikin koira mukana ja kaveri oman koiransa kanssa. Ensin haukahtelee (ei varsinaisesti räyhää, mutta hinkuaa iholle ja jos pääsee niin alkaa rähinä) ja olen vaan reippaasti jatkanut kävelyä, ei olla jääty tervehtimään "vierasta" koiraa vaan kävelty niinkuin ei mitään, eivät haistele toisiaan tai mitään, eli tässä nyt vaan kävellään ja noi on mukana, eivät vaikuta meihin ja sillä hyvä. Lopettaa siis näissä tilanteissa nopeasti ja keskittyy kävelyyn.

Ja Myrkkua ehdottomasti yksäröin. Kiitos!