Koirat.com

Heippa! Meillä asustaa koiranpentu, jolla on voimakas paimennusvietti autoihin ja jonkin verran pyöräilijöihin. Lyö aivan ylikierroksille auton mennessä ohi, riuhtasee perään (toki ei nyt pääse kun hihnassa on) ja haukkuu. Hirveen kivaa lenkkiseuraa siis Namuilla pystyn hallitsemaan ihan ok, paitsi mikään ei koiraa pidättele jos ollaan sellasella tiellä missä ei mene edes pyörätietä, vaan autot paahta aiva vierestä ohi. Onko meillä jotain johtajuusongelmaa? Vai millä tämän saisi pois? Toki rodun mukana tulee tuo vietti, mutta neuvoja ottaisin vastaan..

'Johtajuusongelman' voit suosiolla unohtaa.

Paimenviettisen pennun kanssa suosittelisin aloittamaan koulutuksen niin, että opetat koiralle häiriöttömässä tilanteessa katsekontaktin vihjesanasta, esim. "katso" tai koiran nimellä. Kun pentu osaa tämän, vaadi katsekontaktia kun lähettyvillä on autoja. Tavoitteena olisi saada pentu pitämään sinua kiinnostavampana kuin ohimenevää autoa, vaikka tähän toki saattaa mennä aikansa.

Kun jaksat sitkeästi ja johdonmukaisesti pyytää katsekontaktia näissä tilanteissa, koira alkaa lopulta itse tarjota katsekontaktiaan ja ei juurikaan enää kiinnostu autoista. Varmista, että sinulla on palkaksi jotain superhyvää namia tai joku lelu josta koira pitää, jotta koira kokisi sinun kanssa touhuamisen mielenkiintoisena ja kivana.

Tässä olis mun ohjeet, eivät varmasti ole ainoat mitä löytyy mutta varmasti toimivat kunhan jaksaa sinnikkäästi tehdä toistoja asiasta!

Muoks. Jos koira on tosiaan omaksunut autojen perään säntäilyn, kannattaa alkuvaiheen harjoitukset tehdä todellakin niin, että autot ovat vain näköetäisyyden päässä sinusta ja koirasta. Takapakkia tulee siinä vaiheessa, kun viet pennun liian vaikeaan tilanteeseen liian äkkiä, jossa autot vievät sen mielenkiinnon pois sinusta ja se alkaa kiskoa niiden suuntaan.

Jos suinkaan jaksat nähdä hiukan enemmän vaivaa (mikä on aika pientä ajatellen sitä, että koira elää tod näk monen monta vuotta), niin syötä koiralle sen oma ruoka autoja katsellessanne. Aloita sellaiselta etäisyydeltä, missä koira ei vielä autoihin reagoi. Kun näkee auton --> ruokakippoa naamaan. Etäisyyttä kasvatetaan vähitellen. Lopulta koira tarjoaa kontaktia itse ilman vihjesanoja - auto siis itsessään toimii vihjeenä. Mun mielestä tää on paljon kätevämpää kuin vihjesanat, sillä niitä käytettäessä koiralla on aina tavallaan vapaus valita: jaksaisko sitä nyt totella, nääääh.. Mutta kukin tyylillään, tietty. Luoksetulo-/kieltokäsky on sitten tiukassa tilanteessa asia erikseen. Mitä enemmän toistoja saa kerättyä erilaisilla kohteilla, sitä varmempi kontakti on. Esim. riistaeläinten kanssa kaikenlainen luopumisharkka on kuitenkin hankalaa, niitä kun näkee yleensä just siihen väärään aikaan. Täytyis saada joku vieheen kanssa heilumaan pitkin puistoja.

Joo oon toisaalta kans ajatellu että ei tää johtajuusongelma varmaan oo, että kyllä se on vain vietti. Nykyään koira ottaa melko hyvin jo itse kontaktia kun auto tulee, mutta sitten on niitä hyperaktiivisia päiviä kun vain riehutaan. On myös kyllä ollut ihan hyviäkin lenkkejä ja jopa yksi sellainen missä ei haukuttu ja riehuttu yhtään. Tuntuu olevan aika paljon koiran mielialastakin kiinni. Tätä ollaan nyt treenattu n. 5kk, ja kai ajattelin että olisi jokin ihmelääke mikä toimisi kertaheitosta Kun toisaalta tuntuu että tulosta ei synny.. Onkohan tää yhtä nakkien syöttämistä joka lenkki seuraavat 15 vuotta.. Kauankohan tuo vähitellen autotietä lähestyminen ruokaa syöden kestäisi niinku koulutusajassa? Oon nyt siis normaalisti lenkillä käynyt ja ajatellut että koira osaltaan vain tottuisi kun kasvaisi, ja saisi tällälailla toistoja..

Meidän paimenviikari oli myös aluksi kovasti autojen perään, mutta käytin silti ihan normaalisti lenkillä. Aina jos meinasi lähteä auton perään, toruin ja nyppäsin hihnasta lähelleni, eikä kyllä mennyt kovinkaan kauaa kun ei enää välittänyt autoista ollenkaan. En tiedä nyt onko paras koulutuskeino, mutta ainakin tämän jukuripään kohdalla on toiminut :D

^^ Miten sää sille niitä nakkeja syötät? Tai siis kun auto tulee, mitä teet? Alat lykkäämään nakkia nokkaan? Miks käytät nakkeja, mikset koiran omaa ruokaa? Tossa nyt alkuun muutama kysymys mitä tuli mieleen. Muistathan tarjota koiralle paljon vapaata liikuntaa!

Uudelleenkouluttaminen on aina hitaampaa, ts. kun koira on jo oppinut negatiivisen käytösmallin. Meillä kesti nimenomaan autoihin siedätys aika vähän aikaa, mutta edelleen täytyy huomioida se koiran kontaktin otto jos auto menee samaan suuntaan kuin me. Muuten raketti lähtee..

Tuo hihnasta rempominen on ainakin sellanen mihin mä en lähtis, ku entäs sitte ku sitä hihnaa ei ookaan ja koiralla on vapaus valita? Huolella vastaehdollistettu koira valitsee aina omistajan, sillä se tietää että auto = mun ateria. Nuo nakit on siitä vähän.. No, koiralle ei välttämättä kauheen houkuttelevia, kun se ei niitä tarvitse (= saa ruokaa muutenkin). Mutta nämä on edelleen minun mielipiteitä. En tosin ole tätä tapaa itse keksinyt.

Nykyään menee niin, että kun auto tulee, koira ottaa joko itse muhun katsekontaktin tai sitten mä vien sen huomion itseeni, ja jos antaa auton mennä hienosti ohi, palkkana nakkia (tai muuta herkkua) ja kehut. Sainpas sen kuulostamaan yksinkertaselta.. Mutta jos lähtisin kokeilemaan tuota koko ruoan antamista tien vieressä, niin.. hmm.. Eli kipossa esim. iltaruoat ja käydään syömässä ne vilkkaan tien vieressä, ja sen jälkeen kotia? Sitten kun tämä sujuu jo melkein aivan autotien vieressä, niin mitäs sitten? Siinä vaiheessa lähetään kävelemään tien vierustaa, ja annanko siinä ruokapalkkaa?

Naksutinta on myös monet suositelleet, mutta siihen pitäisi vähän perehtyä paremmin..

Jos käyttää palkkana muuta kuin ruokaa, kannattaa ottaa huomioon, että koiralla on esim. nälkä ym. että palkka on sen mielestä kannattava. Eli tarpeeksi väliä ruokailuun. Tai sitten juuri ruoka taskuun palkaksi.

Adetson kirjoitti:

Eli kipossa esim. iltaruoat ja käydään syömässä ne vilkkaan tien vieressä, ja sen jälkeen kotia? Sitten kun tämä sujuu jo melkein aivan autotien vieressä, niin mitäs sitten? Siinä vaiheessa lähetään kävelemään tien vierustaa, ja annanko siinä ruokapalkkaa?

Heii ei ei. Eläs hosu. Eli nyt kun se koira on tottunut nakkeja saamaan palkaksi, niin mää lähtisin alkuun liikenteeseen niin, että sekottaisin sinne nakkien joukkoon ihan muutaman hassun pipanan. Kiposta syönnin jättäisin myös pois eli ruoka tulee tosiaan sen auton (tai vaikka polkupyöräilijän, enihau) johdosta. Alkuun etäisyys niin suuri ku mahdollista. Koiran ei vielä tässä vaiheessa edes tarvitse tai kuulu ottaa kontaktia, riittää ku paimennus ei käynnisty ja koira syö halulla. Sitten pikkuhiljaa sen oman ruuan osuutta voi kasvattaa ja nakkien vähentää - mutta vain jos oot oikeesti valmis tekemään työtä sen eteen, että koira tosissaan HALUAA sen ruokansa. Eli ei ruokaa kotona kiposta, vain koulutuksen yhetydessä silloin ku koiralla on nälkä. Eihän se muuten sitä ruokaa tahdo.

Vastaehdollistaminen on mulle aiheena niin kiinnostava, että voisin kirjottaa kymmenen sivua enkä silti sais kaikkia ajatuksia ulos mitä haluaisin! Täällä kannattaa hei ehdottomasti käydä, jutut on selkeitä ja ainakin mulle avas ihan hirveesti uusia ulottuvuuksia koiran koulutukseen.