Koirat.com

On varmasti melko tavallista, että jos ihminen ottaa lelun käteensä niin koko muu maailma katoaa koiran ympäriltä ja se keskittyy vain ja ainoastaan leluun. Mutta miten tätä "pakkomiellettä" voisi vähentää, kun esim. pallonheittotilanteessa koira vain vinkuu ja on jännittynyt koko ajan. Olisi mukava jos se voisi rentoutua eikä koko elämän tarvitsisi riippua siitä milloin pallo lentää. Ylipäätään sisälläkin jos ottaa minkä tahansa vetolelun tms. käteen niin koira on täysin pakkomielteensä vallassa. Vai onko tämä sitten ihan tervettä ja hyväksyttävää reagointia?

Olen miettinyt itse auttaisiko esim. lenkkeily niin, että minulla on jokin lelu kädessäni lenkin ajan, mutta koira ei saa koskea siihen kertaakaan? Tai jotain muita ignorettamisharjoituksia tms??

En välttämättä osaa mitään ihmekonstia kertoa, mutta pari juttua tuli mieleeni.

Ensimmäinen on se, mitä minä teen. Toinen koiristani on keppi-, pallo- ja mikä-vaan-heitettävä-hullu. Minun kanssani leikki loppuu siihen, jos koira kuumuu liikaa. Minua ei saa komentaa tai kapula ei lennä mihinkään vaan joko lasken sen maahan tai nostan korkealle, mistä koira ei sitä saa. Joskus otan jokusen tottisliikkeen ennen kepin heittämistä ja vaadin myös, että ne tehdään hyvin eikä vain sinnepäin. Muiden kanssa koira kyllä komentaa ja häslää (vaikka olen yrittänyt sanoa, etteivät antaisi sen tehdä sitä).

Toinen juttu, mikä tuli mieleeni, on että opettaisi koiralle luopumista. Voi olla, että olet tehnytkin sitä, mutta kyseessä on siis se juttu, että esimerkiksi pidät namin nyrkissä ja heti kun koira lakkaa tavoittelemasta sitä, nyrkki aukeaa. Ja vähitellen sitten vaadit vaikka peruuttamaan ja jopa kääntämään katseen siitä pois. Kun tämä onnistuu namin kanssa, voit aloittaa reenit uudestaan jonkun lelun kanssa. Paras taitaa olla sellainen, joka mahtuu käteen sisälle edes jotenkuten eli vaikkapa tennispallo. En tiedä, auttaako tämä tuohon häsläämiseen vai ei, mutta ei välttämättä ole huono juttu ainakaan kokeilla.

Kannattaa myös miettiä sitä, kuinka paljon koiran kanssa harrastetaan näitä kuumentavia leikkejä (pallon tms. heitto, vetoleikit). Karkeasti yleistäen eräs ongelmakoirakouluttaja kertoi minulle, että perusaktiivisella 'pallohullulla' koiralla 10min pallonheitosta kertynyt stressitaso laskee täysin vasta kolmen vuorokauden kuluttua leikin lopettamisesta (olettaen siis, että sen kanssa ei tehdä mitään kiihdyttävää sinä aikana).

Tällä laskukaavalla esim. jokapäivä suoritettu kierrostennostattaja-leikki tekee aikamoisen stressipatoutuman jo viikossa. Ja kun niitä patoja kertyy, koira kierrostaa jo sen lelun nähdessään.

Kaikki koirathan eivät välttämättä oikeasti edes kovin tykkää noutaa sitä palloa, vaikka se siltä ihmissilmään saattaisi näyttää. Liikkuvan esineen/asian perään lähteminen on enemmänkin viettiperäistä ja varsinkin jos yleensä vietti on kielletty hedelmä (ei saa jahdata autoa, ei polkupyörää, ei juoksijaa) tuntuu pallon perään lähteminen entistä houkuttelevammalta..

Meillä vanhempi koira on just tällänen stressipiippari. Se vetää aivan hervottomat kierrokset aina pallon nähdessään, vaikka olis viime kerrasta ollu viikon tauko. Mutta elämänsä ensimmäiset viisi vuotta sille heiteltiin palloa (tai jotain muuta) lähes päivittäin, niin kai tuo stressitaso on sillä jo pallon kyseessäollessa kroonista. Ei sitä käytöstä enää ainakaan mun taidoilla muuteta.

Nuorempi taas on palloteltu järkevämmin. Se kyllä tietää mikä pallo on ja pitää sitä käytännössä jumalanaan. Mutta pysyy kuitenkin täysin kasassa vaikka palloa kantais kädessä kokopäivän. Ja minkään lelun perään se ei huuda.

[quote=kadi]Kannattaa myös miettiä sitä, kuinka paljon koiran kanssa harrastetaan näitä kuumentavia leikkejä (pallon tms. heitto, vetoleikit). Karkeasti yleistäen eräs ongelmakoirakouluttaja kertoi minulle, että perusaktiivisella 'pallohullulla' koiralla 10min pallonheitosta kertynyt stressitaso laskee täysin vasta kolmen vuorokauden kuluttua leikin lopettamisesta (olettaen siis, että sen kanssa ei tehdä mitään kiihdyttävää sinä aikana) [quote=kadi]

Meidän stressipakkaus on kanssa pallomaani, ja olen yrittänyt vähän sitä toppuutella, mutta miten juoksutan vinttistaustaista hauvaani saamatta sitä stressikuoleman partaalle jos pallo on pannassa?

kadi kirjoitti:

Kannattaa myös miettiä sitä, kuinka paljon koiran kanssa harrastetaan näitä kuumentavia leikkejä (pallon tms. heitto, vetoleikit). Karkeasti yleistäen eräs ongelmakoirakouluttaja kertoi minulle, että perusaktiivisella 'pallohullulla' koiralla 10min pallonheitosta kertynyt stressitaso laskee täysin vasta kolmen vuorokauden kuluttua leikin lopettamisesta (olettaen siis, että sen kanssa ei tehdä mitään kiihdyttävää sinä aikana)

Meidän stressipakkaus on kanssa pallomaani, ja olen yrittänyt vähän sitä toppuutella, mutta miten juoksutan vinttistaustaista hauvaani saamatta sitä stressikuoleman partaalle jos pallo on pannassa?

Minkä takia koiralle tarvii yleensä ollenkaan heitellä palloa tai keppiä ihan huvikseen? Mä en ole koskaan ymmärtänyt tätä. Jos koira on pallo"hullu" niin miksei riitä että koiraa koulutetaan käyttämällä palloa sekä motivaattorina että palkkana? Mihin se koira tarvii sitä jatkuvaa pallon tai kepin heittelyä? Mitä se koira siitä hyötyy? Jatkuvan heittelyn haitat tunnetaan varsin hyvin, mutta kukaan ei koskaan ole osannut kertoa että mitä hyötyä siitä olisi. Johtuisiko siitä että siitä jatkuvasta heittelystä ei ole kerta kaikkiaan yhtään mitään hyötyä.
Myöskään koiran liikkuttaminen tai juoksuttaminen ei saa perustua pallon tai kepin heittelyyn, kyllä se peruskunto ja liikunta järjestetään ihan muilla keinoilla. Kuten esim. että liikutetaan sitä koiraa ihan itse, viedään sitä lenkille, uimaan, pyöräilemään, hiekkakuopalle jne.

piupau kirjoitti:


Meidän stressipakkaus on kanssa pallomaani, ja olen yrittänyt vähän sitä toppuutella, mutta miten juoksutan vinttistaustaista hauvaani saamatta sitä stressikuoleman partaalle jos pallo on pannassa?

Pyörän vierellä? Metsässä irti? Itse vierellä juosten? Radalla?

ridgeback kirjoitti:

Minkä takia koiralle tarvii yleensä ollenkaan heitellä palloa tai keppiä ihan huvikseen? Mä en ole koskaan ymmärtänyt tätä. Jos koira on pallo"hullu" niin miksei riitä että koiraa koulutetaan käyttämällä palloa sekä motivaattorina että palkkana?

Toivon, että tämän olis multakin joskus ton mummon kanssa touhuillessa kysynyt. Jotenkin sitä varmaan kuvittelee, että se koira oikeesti nauttii siitä touhusta, kun se joka kerta lähtee perään, iloisesti palauttaa pallon ja jää odottamaan mukamas kuin sanoakseen 'heitä taas!'.

Junnulla meillä pallo on tasan ja vain palkkana ja sillä tuo varmaan ko. esineeseen vähän järkevämmin suhtautuukin. Mummulle on järveen vielä heitettävä, että sen saa helteillä uimaan. Pari heittoa per uimareissu, sen se kestää.

kadi kirjoitti:


Pyörän vierellä? Metsässä irti? Itse vierellä juosten? Radalla?

Hmm, liikuntavammaisena itse en tiedä miten saisin kiihdytettyä tuohon 40 km/h, mitä nuo kai pahimmillaan sprinttaavat, mutta jos ei tuo nyt rupea muodottomaksi lihomaan tai ala taas hyökkäillä muiden koirien kimppuun niin eiköhän tämä reipas ulkoilu riitä. Radalle en uskalla viedä vielä kun en tiedä rupeaako se maistelemaan vierellä juoksevaa kaveria.

Pistänkö pallon kotona piiloon kun se tökkii sitä nenällään ja tappaa, eli kiihdyttää itse itseänsä? Jotenkin ajattelen että kun tuo jänisjahti on meillä kielletty niin jotakin sijaistoimintoa olisi edes. Onko sitten noutajalle dummyn heittely vähemmän stressaavaa, ostanko sellaisen?

Mihin tutkimuksiin palloleikkien stressaavuusolettama perustuu?

^noutajan dummyhan ei ole heittoesine. Se on koulutusväline, jolla koira opetetaan mm. noutamaan, ilmaisemaan yms. Minkä tahansa heittäminen ja sen perään säntääminen kerta toisensa jälkeen stressaa koiraa.

Jos itse olet liikuntarajoitteinen, olisiko sinulla ystävää joka koiran voisi viedä juoksu-/pyöräilylenkille?

Pistänkö pallon kotona piiloon kun se tökkii sitä nenällään ja tappaa, eli kiihdyttää itse itseänsä? Jotenkin ajattelen että kun tuo jänisjahti on meillä kielletty niin jotakin sijaistoimintoa olisi edes.

Itse ainakin pidän pallot piilossa aina. Hommaa sijaistoiminnoksi esim. joku riepu, pehmolelu, naru (mikä itsessään ei siis koiralta karkaa) jota se saa tappaa ja retuuttaa. Ja jos koira tykkää pureskella, on Kong ehdoton :)

kadi kirjoitti:

^noutajan dummyhan ei ole heittoesine. Se on koulutusväline, jolla koira opetetaan mm. noutamaan, ilmaisemaan yms. Minkä tahansa heittäminen ja sen perään säntääminen kerta toisensa jälkeen stressaa koiraa.

Jos itse olet liikuntarajoitteinen, olisiko sinulla ystävää joka koiran voisi viedä juoksu-/pyöräilylenkille?

No, nyt yritän lähinnä estää koiralta tuon elopainon kerryttämisen (yhden kultsun jo syötin kuoliaaksi), se odottelee uutta kotia meillä. Tuli alunperin jäädäkseen mutta liian hätiköity hankintapäätös -> itkua ja hammastenkiristystä.

^sitä ruokamäärää voi myös vähentää

Viittausta nimenomaiseen tutkimukseen en osaa kyllä antaa, mutta jos minun tietämykseni ei vakuuta, täällä on Koirakoulu Pikkuhukan järjestämän viikonloppukurssin yhteenveto. Luennoitsijana Sally Hopkins, koirankouluttaja joka on erikoistunut stressiin ja sen hallintaan.

Muutoinkin hyvää tietoa koiran stressistä, kannattaa lukea ihan muutenkin :)

kadi kirjoitti:

^sitä ruokamäärää voi myös vähentää

Toki voi, toisaalta käsketään että sokin (kodinvaihdos) kokeneelle koiralle pitäisi antaa tavallista enemmän ruokaa. Nyt se hurjin namiralli on jo takanapäin, kun kontakti meille aika vaivattomasti syntyi. Olen vain vähän neuroottinen tuon lihomisasian suhteen. Aiheesta ohi harhailee, mutta olisiko mielessä jotain laihisnamia koiralle, jota täytyy palkata aika usein? Mietin noita kuivattuja banaanilastuja, jotka ainakin aluksi kelpasivat Tassu-keksien ohella.

Ja filosofisempi kysymys: leikkiikö terve koira lainkaan?

^maistuisko sille sen oma ruoka 'palkkana'? Päivittäisen ruoka-annoksen voi syöttää nimenomaan treenien yhteydessä, ei sitä pakko ole kupista antaa.

Sanotaan mieluummin niin, että sairas koira harvemmin leikkii. Mutta terve koira voi leikkiä, tai olla leikkimättä.
Esim. meillä kaksi tervettä koiraa joista toinen koirista leikkis aivan jatkuvasti, toinen vähän harkitsevaisempi ja innostuu harvemmin touhuamaan omiaan tai edes toisen kanssa mitään.

kadi kirjoitti:

^maistuisko sille sen oma ruoka 'palkkana'? Päivittäisen ruoka-annoksen voi syöttää nimenomaan treenien yhteydessä, ei sitä pakko ole kupista antaa.

Sanotaan mieluummin niin, että sairas koira harvemmin leikkii. Mutta terve koira voi leikkiä, tai olla leikkimättä.
Esim. meillä kaksi tervettä koiraa joista toinen koirista leikkis aivan jatkuvasti, toinen vähän harkitsevaisempi ja innostuu harvemmin touhuamaan omiaan tai edes toisen kanssa mitään.

Näin ahneelle kyllä menee varmaan oma murokin. Laitanko nyt kotona sitten pallon piiloon, ettei se pääse sen kanssa touhottamaan?

^Minä laittaisin ja korvaisin sen muilla leluilla.

piupau: Kyllä sitä koiraa voi juoksuttaa radalla yksinäänkin ja yleensä ne nimenomaan juoksevat yksin, kun rataharjoitukset aloitetaan. Myös maastojuoksutreenit voisi olla koirallesi mielekästä toimintaa ja sielläkin juoksutetaan aluksi yksin. Sitten kun radalla on useampi koira tai maastojuoksuissa kaksi koiraa, niin niitä juoksutetaan juoksukopat päässä.
Ja kun kerran kyseessä on sekarotuinen, niin sitä voi ihan hyvin käydä juoksuttamassa yksistään, kun sillä ei ole mitään tarvetta oppia juoksemaan parin kanssa.

Ja kysyisin vielä, että mistä on lähtöisin tieto, että kodinvaihtajaa tarvitsee enemmän ruokaa kuin normaalisti? Itse en ole koskaan moisesta kuullutkaan eikä sille ihan äkkiä taida löytyä mitään perusteitakaan.

Ja koiran leikkimisestä kadi vastasikin jo, että voi leikkiä tai olla leikkimättä. Mutta en näe että jatkuva kepin tai pallon perässä juokseminen on koiralle enää leikkiä, jos koira siitä vain kiihtyy ja kiihtyy ja stressaa ja stressaa.

ridgeback kirjoitti:

Ja kysyisin vielä, että mistä on lähtöisin tieto, että kodinvaihtajaa tarvitsee enemmän ruokaa kuin normaalisti? Itse en ole koskaan moisesta kuullutkaan eikä sille ihan äkkiä taida löytyä mitään perusteitakaan.

Hallgrenin kirjasta "Ongelmakoiria ja koiraongelmia", sokin jälkihoitoa käsittelevästä kappaleesta - tulkitsin kodinvaihdon tällaiseksi sokkitilanteeksi

Kiitokset tuosta ratajuoksuharrastuksen selventämisestä, itse en tiedä näistä koiralajeista juuri mitään (kuten en siitä dummystakaan, ajattelin että tottakai se heitetään). Juokseeko se radalla jonkun sähköjäniksen perässä? Stressaako se koiraa, vai onko se niin rodunomaista toimintaa että sillä on päinvastainen vaikutus?

Mulla on toi kirja tässä käsissä just nyt eikä tässä tarkoitetutta sokilla ole mitään tekemistä kodinvaihtamisen kanssa. Koiran sokki tarkoittaa koiran kokemaa todella suurta, äkillistä järkytystä, pelkoa, pakokauhua, joka lamauttaa koiran tai saa sen silmittömästi pakenemaan. Kodin vaihto ei ole sokki ellei siihen liity jotain todella järkyttävää esim. koira tulee uuteen kotiin ja astuessaan uuden kodin ovesta sisään sitä vedetään remmillä turpaan.
En myöskään löytänyt tästä ohjetta että sokin jälkeen pitäisi syöttää enemmän, mutta tämä on vanha painos, ehkä uudessa sitten sanotaan niin.

Rata- tai maastojuoksussa tapahtuva viehee ajo sekä vieheen kiinni saaminen ja sen "tappo" eivät oikein toteutettuna aiheuta koiralle ylimääräistä tai liiallista stressiä.
Missä päin Suomea asut? Selvitetään lähin paikka harjoitella, kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa, jos tuntuu että koiralla olisi siihen haluja.

Voih, ajattelin että kun se joutuu ihan uuteen paikkaan ja tuntemattomien ihmisten keskelle... Huumasin sen valeriaanalla niin että ei kyllä varmaan mikään shokeeraa tätä vähään aikaan.

Eilen tosiaan aloitin tiukan pallovieroitusohjelman. Mielenosoituksellisesti (?) poika ensin tappaa vinkurääkypalloa kymmenen minuuttia -> lisään ääntä telkkariin ja olen kun en huomaisikaan. Sitten se tuo vihreän pallonsa äidille (heikoin lenkki?) ja komentaa sitä - inisee, murisee ja lopuksi haukahtaa. Äiti murtuu pelosta ja heittää palloa pienesti. Koira tuo palloa mulle ja sen silmissä loistaa palava vihreä (!) katse: "Pakko saada pallo, heitä mulle se PALLO!"

Tänään aamulla Cujo-efekteistä ei tietoakaan, vaan se suolesti vihreän pallonsa ja telmi iloisesti pumpulissa. Ilmeisesti ensimmäinen askel koirankin riippuvuudesta toipumisen tiellä on ongelman myöntäminen.