Koirat.com

Hei
Luoksemme asettui 2 päivää sitten arviolta 8-vuotias pienikokoinen kodinvaihtaja. Koira onkin yllättävän pelokas ja arka, ja sanon yllättävän, koska koiran ei kerrottu mitenkään erityisen arka olevan (tulee koiratarhalta). Koira säikkyy sisällä ollessa herkästi nopeita liikkeitä, eikä mielellään hakeudu ihan lähelle. Kuitenkin antaa sohvalla tulla ihan viereen istumaan, eikä mene kauemmas. Ulkona ei alkuun suostunut kävelemään lainkaan, nyt sentään namien avulla ja välillä muutenkin kävelee varovaisesti. Kun koiran lähelle menee ulkona tai sisällä se pakittaa aina hieman, ei kuitenkaan juokse kauemmas pakoon. Tähän ihmisarkuuteen olemme reagoineet antamalla koiran olla eikä koiraa väkisin pidetä sylissä tms. Toisaalta on selvästi ihmisistä kiinnostunut ja sisällä seuraa perässä esim. keittiöön.

Lisäksi koira on sisällä aika levoton. Välillä saattaa makoilla rauhassa sohvalla ja välillä kävelee ympäri asuntoa ja vinkuu. Tällöin myös selvästi tuntuu välillä etsivän meitä, esim. tulee olohuoneesta työhuoneeseen tarkistamaan, että olen vielä paikalla. Tähän olemme suhtautuneet siten, ettei koiran vinkumista noteerata lainkaan. Sille ei sillon puhuta tai oikein edes katsota päin. Myös minun lähtiessä kotoa koira vinkunut perään ja ollut rauhaton, rauhoittunut n. vartissa. Tähän myös kotiin jäänyt ihminen reagoinut ignooraamalla koiran vinkunan. Itse olen nyt ollut nämä pari päivää koiran kanssa kotona ja varmasti siksi koira hieman leimautunut minuun eikä pidä kun olen pois, talouden miespuolista kun selkeästi pelkää muutenkin enemmän. Olisiko sellainen järkevää, että kun minun pitää lähteä kotoa pois niin toinenkin henkilö lähtisi samalla pois esim. minuutiksi ja tulisi sitten takaisin, jolloin koira olisi iloinen edes jonkun kotiintulemisesta eikä välttämättä kaipaisi minun perääni?

Tiedän, ettei koiran todellinen luonne tule tarhalla esiin. Tiedän myös, että olemme kovin alussa ja tottakai annamme koiralle aikaa tottua. :) Haluaisin vaan mielipiteitä siitä, että olemmeko toimineet oikein, että emme vahingossakaan pahenna tilannetta. Uskoisin, että yksinolo-ongelmaa ainakin tulee olemaan. :/ Tai ehkä parin päivän jälkeen ei vielä kannata maalailla piruja seinälle.. Kommentit siitä, ettei kodinvaiihtajaa kannata ottaa tms. hyödyttömät kommentit voi jättää sanomatta. Kiitos neuvoista jo etukäteen!

EDIT: Yö on myös todella rauhaton. Koira nukkuu sohvalla, josta vähän väliä, olisiko ehkä 15-30min välein käy makuuhuoneessa katsomassa ja menee sitten takaisin. Hiukan vinkuu. Onko tähän jotain toimintatapaa, olisiko koira hyvä ottaa makuuhuoneeseen myös ja laittaa ovi kiinni vai antaako vaan koiran olla ja tilanne rauhoittuu ajan myötä?

onko jo arki alkanut sujumaan. Koira tarvitsee todella aikaa sopeutuakseen aivan uuteen maailmaan.
Jos koira hakee kontaktia tulemalla luokse kotona niin vastaisin pyyntöön , koira etsii paikkansa ja laumaansa sekä hyväksyntää. Jos vinkuu tai haukkuu tuolloin, en vahvistaisi käytöstä.

Kun ihminen poistuu kotoa niin sehän ei ole iso juttu eikä siitä saa tulla iso koirallekaan. Lähtö tehdään vaatimattomasti, ei huomioida koiraa eikä pitkitetä lähtöä. Ja kotiintuloa ei korosteta. Ulkotamineet pois ja tavarat käsistä ennen kuin koiraa huomioidaan. Ja jos kotona on jo joku niin tämäkään ei reagoi kotoa lähtöön tai kotiin tuloon millään lailla.

Rakkautta, mukavaa yhdessä oloa ja luottamuksen rakentamista kaikin tavoin.

Runsas liikunta rauhoittaa kodinvaihtajaa jollei se ole kohtuuton stressi. Syrjäseuduille lenkkeilemään. Koira ei jaksa pööpöillä koko aikaa ja sen on "pakko" välillä myös levätä. Energia purkautuu johonkin muuhun kuin stressaamiseen.

Nyt viikon jälkeen koira osaa olla kotona jo melko rennosti. Lähinnä viettää aikansa sohvalla nukkuen. Hakee kontaktia siten, että tulee sohvalla lähelle tai muutoin tulee usein viereen ja istahtaa siihen. Tykkää pitää pientä hajurakoa kyllä, mutta rapsutusetäisyydelle tulee. Ja tosiaan luokse tullessa usein istahtaa alas. Vaikuttaa hiukan jäykältä tuolloinkin, mutta näen kuitenkin positiivisena, että tulee luokse eikä lähde kuitenkaan pois, vaikka jäykän oloinen onkin.Mikään sylikoira ei ainakaan vielä ole.

Suurin ongelma on nuo ulkoilut. Silloin koira lähinnä tärisee paikallaan ja istuu tuolloinkin alas. Ei suostu kävelemään ja jos suostuu niin ihan kodin lähellä ja häntä usein koipien välissä. Jo sisällä perääntyy mielellään jos näkee, että valjaita meinataan laittaa. Ulkona oikeastaan tekee pisut vaan yhteen tiettyyn paikkaan, eikä sinnekään aina tärinältä ja pelokkuudelta (tai ainakin olen tulkinnut tämän pelokkuudeksi) malta. Ja tämä tietty sisäsiisteysharjoituksia haittaa. :/

Toisaalta osaa vieraissakin paikoissa olla mielestäni suht rennosti. Menee maate vaan sohvalle tms. ja nukkuu siinä. Ei kyhjötä nurkassa ja tärise.

Eli kaipa tämä tästä. :) Tuo ulkoilu nyt vaikuttaa aika haasteelta ja siinä välillä meinaa hermo pettää. :D Kuitenkin meille riittää, että suostuu ulkona käymään, muuten ei tarvitse mikään aktiivikoira olla. Tietenkin olisi kiva jos koira leikkisi jotain tms., että näkisi, että olo on rento. Nyt on kovin vähäeleinen ja varovaisen oloinen koira.

Koira ei ilmeisesti ole ulkoillut hihnassa eikä tutustunut ulkomaailmaan. Ulkoilut täytyisi pitää koiran sietokyvyn mukaisina. Aluksi vain sama lyhyt reitti, joka on rauhallinen ilman häiriötekijöitä ( kiljuvia lapsia, autoja , koiria).
Sitten kun sujuu ilman tärinöitä niin kerran päivässä seikkailu uuteen paikkaan ja sekin ihan koiran ehdoilla.
Koiraa ei kannata rauhoitella puheella, ei sääliä tms. Silloin koira voi ajatella että on jotain oikeasti vaarallista tulossa. Iloinen reipas ote lenkkeilyyn.
13 vuotta siten kuljin Helsingin keskustassa koirani kanssa (pentu silloin) ja höpötin sille iloisella äänellä " onpa ihania busseja ja autoja , voi kuinka ihana ihminen tulee muovikassien kanssa tuossa" jne. Puheen sisältöhän ei ratkaise vaan äänen sävy.

Ja muistathan, että koira lukee sinua . Jos sinulla on hermo pettämässä, koira huomaa sen varmasti.

Se on hankala tutuilla reiteilläkään lenkkeillä, koska koira ei halua edes oven edestä lähteä liikkeelle vaan jää siiheen istumaan ja tärisemään. Toisaalta sitten jos koira suostuu kävelemään niin saattaa kävellä ihan reippaaan oloisesti häntä ylhäällä eikä säiky autojen ääniä tai muita ihmisiä.

Se tuossa käytöksessä onkin hankalaa, koska koiran käytös on jotenkin niin ristiriitaista, ettei aina oikein ole selvää, että mikä ongelma nyt oikeastaan on. Että pelottaako koiraa vaan vai onko koira toisaalta myös luonteeltaan vaan rauhallinen ja varovainen liikkeissään. :D