Koirat.com

Heippa!

Itselle tuli 7 viikkoa sitten koiranpentu, eli koira on nyt 14 viikkoa vanha. Oli alusta asti kova kertomaan äänellänsä, milloin kaikki ei mennyt oman mielensä mukaan. En ole huomioinut häntä silloin mitenkään ja nyt äänen käyttö kotona ollessani on selkeästi vähentynyt, hyvä jos lainkaan enää ääntään käyttää.

Lähdettiin yksinoloa harjoittelemaan niin, että ensiksi laskin hänet pentuaitaukseen, kun oli hetken hiljaa ja rauhallinen, niin pääsi pois. Ja pikku hiljaa pidennettiin aikaa. Nyt on hyvin hiljaa aitauksessa, jos olen näkyvillä. Huomasin koiran olevan todella paljon ihmisten perään, joten 1. yötä lukuun ottamatta on ollut yöt aitauksessaan, mutta näköetäisyydellä kuitenkin musta ja hienosti on ollut hiljaa ja rauhallisesti yönsä nukkunut.

Asun yksiössä, joten hirveästi ei ole varaa poistua näköpiiristä mutta pysyä huoneistossa. Aloin kuitenkin harjoittelemaan pentuaitauksessa oloa niin, että itse menin vessaan piilon. Ei onnistunut. Koira alkoi hyvin herkästi inisemään. Kun olin jo ihan epätoivoinen, että eikö se opi, päätin viedä roskat ja katsoa miten homma sujuu. No koirahan oli sen ajan hiljaa (mulla on valvontakamera, jolla pystyn seurailemaan tilannetta). Olin ihan että jes, ilmeisesti vain sitä ärsytti kun olin läsnä, mutta silti ulottumattomissa. No, 6 viikkoa meni kaikki hyvin, aika piteni mitä oli yksin kotona ja hyvin meni. Alussa saattoi hieman vikistä max. 15 minuuttia ja sitten nukkui lopunaikaa. Ja loppuvaiheessa nukkui jo silloin kun pääsin bussipysäkille (eli alle 5 minuuttia). Myös toiseen huoneeseen meneminen alkoi tällöin sujua, eli rauhassa saan käydä suihkussa yms, ei oo enää moksiskaan.

MUTTA sitten tuli se yks päivä jolloin mokasin näköjään ihan kunnolla. Oli nimittäin viikko sitten kiire kouluun ja jo lähdettyäni hississa huomasin, että pari paperia jäi kotiin. No ei kuin takaisin asuntoon, en huomioinut koiraa mitenkään vaan hain paperit pöydältä ja lähdin taas. No sitten koira alkoi vinkumaan, haukkumaan ja ulisemaan. Ajattelin, että se rauhoittuu varmaan pian, kun ymmärrettävästi ei ollut kivaa, että tultiin ja taas lähdettiin. Mut se jakso kolme tuntia tota peliä pitää, sit rauhottu ja alko nukkumaan ja oli viimeisen tunnin hiljaa.

Sen jälkeen on toi yksinolo ollut ongelmallista, kun alkaa huutamaan heti yksin jäädessä täyttä kurkkua ja jaksaa pidemmän aikaan sitä jatkaa. En tiedä mitä pitäisi tehdä, kun edelleen suihkussa käynti ja näin poisoleminen on ok, eikä oo moksiskaan. Yöt nukkuu hyvin edelleen pentuaitauksessa. Mut sitten heti kun avaan ulko-oven niin alkaa pieni kitinä ja kun suljen, niin sitten se huuto alkaa. Haluaisin heti alkaa puuttua tähän, ennen kuin naapureilta alkaa kuulua valitusta (asun kerrostalossa). Mut miten? Jos oon pidemmän aikaa pois, niin kyllä se ehtii rauhoittua, tunninkin päästä on enää satunnaisempaa ja jos pidempää on pois niin alkaa nukkuakin ja ehkä herätessään enää vikisee. Mut miten pääsis tosta alku huudosta eroon? Ihan naapureiden ja itsenikin kannalta. Alkaa niin ahdistaa se huuto ja sitten ahdistaa, että jos se ei koskaan opi olemaan hiljaa yksin ja mitä jos nyt tulee häätö.... Eli apuja kaipaan, kaikki neuvot kelpaa! Ja mielipiteitä myös siihen, pitäiskö jo ottaa johonkin ammattikouluttajaan yhteyttä, vai pitäiskö vielä yrittää yksin?

yv

Hei, meillä on vähän samanlaista ongelmaa havaittavissa eli pentu haukkuu kun ovi menee kiinni. Jatkaa kyllä haukkumista vain hetken (max. 5min) ja sen jälkeen rauhoittuu puuhastelemaan muuta sekä nukkumaan loppuajaksi.
Miten teillä on mennyt? Oletteko onnistuneet kitkemään tätä jotenkin?

Onko kenneliä pitävillä kokemusta, saako pennun hoitoon tarvittavia työntekijäkustannuksia vähennettyä? Kaveri on just aloittanut kennelin, ensimmäinen pentue ja toiminimen perustanut vastikään, valtavasti kaikkea uutta. Mutta koska on yksinhuoltaja, niin on pakko käyttää ulkopuolisia pentuvahteina välillä. Nyt miettii kun yrityksen aloittamiseen otettu laina hupenee vauhdilla, että miten näiden työntekijäkulujen kanssa. Kertokaa kokemuksenne ja tietonne!

Moikka
mulla on 5 kk urospentu, ja tosi rauhallinen luonteeltaan. Olen ihan ekasta päivästä saakka jättänyt sen oven taakse käydessäni suihkussa, viemässä roskia tai muuta pientä. Sitten kaupassakäynnin ajaksi jne. Meillä asuu myös kaksi teiniä, joille olen opettanut saman: eli joka kerta, kun pentu jää yksin, reippaasti vaan sanotaan että "heippa!". Melko pian, jo 3kk iässä, se ymmärsi siitä sanasta, että ahaa, nyt jäädään yksin /ihminen lähtee.

Se on tärkeä sana, koska eilen vanhempi poikani lähti kiireellä kavereiden kanssa, jotka jo odottivat autossa tiellä. Poika vaan sanoi mulle, että "moi mä meen nyt" ja meni ulos ovesta sekä portista. Ulko-ovi on meillä aina auki jos sää sallii, ja koira meni hetken päästä perässä ulos. Muutoinpoika siis aina huomioi koiran sanomalla sille lähteissään "Heippa". Nyt kun ei sanonut, koira pyöri pihassa aitoja myöten ympäriinsä etsimässä poikaa. Eli ei tajunnut, että se oikeasti lähti, koska ei nähnyt hänen poistuvan portista. Koira oli rauhaton varmaankin puoli tuntia.

Nykyään on jo niin, että kun lähden johonkin ja sanon koiralle "heippa", se ottaa sen sydäntäsärkevän ilmeensä ja löntystää omaan petiinsä.

En ole mikään asiantuntija, mutta toistot ovat koiralle selkeästi ne onnen avaimet sekä noissa lähdöissä se, ettei niistä tehdä mitään draamaa ja surkuttelua. Sama pätee siihen kun tulen kotiin; riisun takin, tyhjennän ehkä kauppakassitkin ja sitten vasta tervehdin koiraa. Se tulee kyllä heti mun luo ovelle, mutta ei hypi, ei vingu vaan odottaa omaa vuoroaan ja sitä, että annan sille huomiota. Tämän olen opettanut myös siksi, että haluan vieraiden tulevan meille mielellään, enkä pelkäävän tai vierastavan isoa ja hyppivää koiraa.

Näin on meillä toimittu, ja korostan, että on tosiaan mun eka koira enkä ole mikään asiantuntija.