Koirat.com

Lähden nyt alustavasti kartoittamaan vaihtoehtojamme nuoremman koiramme kanssa. Kerron hieman taustoja, jospa joku osaisi neuvoa mihin suuntaan kannattaisi lähteä. En löydä mistään vastaavaa tilannetta aiemmista keskusteluista, joten toivoisin löytäväni kohtalotovereita näin.

Ongelma on siis nuorempi koiramme - tai sitten koko lauma, tai sitten koiran terveys. Taloudessa on siis 5-vuotias lapinkoira Aatu ja vajaa 2-vuotias australianpaimenkoira Kassu. Molemmat ovat kastroituja uroksia, nuoremmalla kastraatiosta on jo noin vuosi (kastroitiin melko varhaisessa iässä). Tiedän, miltä näyttää, kun uroskoirat hakevat järjestystä laumassa, ja tiedän myös, millaisista resursseista tai niiden puutteesta tulee herkästi kärhämää. Meillä on aiemmin ollut ongelmaa luiden/herkkujen kanssa, kun nuorempi on ominut niitä ja käynyt vanhemman kimppuun todella rajustikin, saaden aikaan myös haavoja. Vanhempi ei tällöin edes puolustaudu, eikä myöskään provosoi. Nämä tilanteet olemme onnistuneet viime kuukausina hyvin välttämään, kun nämä osataan ennakoida.

Eilen kuitenkin tapahtui niin käsittämätön päälle käyminen, että minulta alkaa loppua ymmärrys. Heräsikin kysymys, voisiko koiran terveydessä tai lähtökohtaisesti hermorakenteessa olla jokin vialla, mikä voisi aiheuttaa tämän käytöksen. Eilisessä tapauksessa ei ollut MITÄÄN mistä koirat olisivat voineet ns. taistella. Olin itse paikalla ja näin tilanteen alusta asti. Vanhempi koira nuuhkaisi nuoremman pehvaa - aivan normaalisti - ja nuori kävi täydellä raivolla päälle niin, että tarvittiin kaksi ihmistä sen irti saamiseen. Otti siis sellaisen tappajan lukko-otteen lapinkoiran poskesta, että emme meinanneet saada sitä irti. Vanhempi alistui ja pyrki pakoon. Vielä irrottamisenkin jälkeen tämä nuorempi yritti käydä uudelleen päälle. Luojan kiitos lapinkoiran turkki antaa niin paljon suojaa, etten ainakaan löydä kunnon haavaa, naarmuja vain. Tapaus oli kuitenkin rajuin tämän astisista ja myös täysin selittämätön. Minulla on myöskin ollut käsitys, että yleensä urosten kärhämissä ja laumajärjestyksen hakemisessa on edes hieman "aktiivisuutta" molemmilta osapuolilta, mutta nämä meidän taloudessa tapahtuvat ovat ihan yksipuolisia. Toinen ei uskalla edes puolustautua ja pyrkii pakoon, ja siitä huolimatta nuorempi käy täydellä raivolla ja "tosissaan" päälle.

Lapinkoiramme on luonteeltaan tavallaan hyvin alistuva, toisaalta arvonsa tunteva. Muita koiria kohtaan hyvin alistuva. Lapinkoiran historia on sikäli vaiheikas, että sen kimppuun on käynyt vieraita koiria useampaan otteeseen - eläinlääkärikäyntiä on vaadittu kahdesti, ja tällöin kyseessä oli sama koirapari naapuristamme. Näissä tilanteissa ei ole ollut mitään provosointia, vaan ne ovat tulleet täysin yllättäen koirien karatessa omistajiltaan, ja oma lapinkoiramme on tällöin vain alistunut ja pyrkinyt tilanteesta pois osaamatta edes puolustautua. Koiralle ei ole jäänyt mitään pahoja traumoja, vaan edelleen mielellään leikkii koirien kanssa ja on pysynyt "optimistina". Siksi uskalsimme ottaa taloon toisen koiran.

Toinen koiramme tuli meille keväällä 2015, ja alku oli hieman haastavaa, sillä lapinkoira ei aluksi ollut sitä mieltä että pentua taloon tarvitaan ja ärhenteli sen tullessa lähelle. Pikku hiljaa vanhempi kuitenkin hyväksyi tämän aussin, ja lopputuloksena oli se, että nuo leikkivät päivittäin ja nukkuivat tyytyväisenä samalla sohvalla yms. Välillä toivoi leikin loppuvan edes hetkeksi, että olisivat rauhassa... :D Pentuaikana olimme myös erityistarkkoja laumajärjestyksen vahvistamisesta omilla teoillamme, ja se tuntui auttavan Aatua hyväksymään Kassun nopeammin. Normaalisti tuntuukin, että Aatu on näiden kahden välillä edelleen pomo, vaikka muuten onkin alistuva luonne.

Pakkaa sotkee vielä tämän aussin kortisonikuuri, joka tosin on jo lähes lopetettu. Nuoremmalla oli iho-oireita ruuanvaihdon jälkeen, jotka nyt on saatu tasaantumaan ja kortisonin annostusta on tiputettu jo neljäsosaan aloitusmäärästä. Kuuri kesti käytännössä tämän joulukuun. Kuurin aikana Kassu on mielestäni ollut hieman "pöllyssä" ainakin alussa annostuksen ollessa suuri, ja se lopetti lääkkeen alkaessa kokonaan leikkimisen Aatun kanssa, vaikka Aatu miten pyytäisi. Eläinlääkäri sanoi, ettei usko kortisonin aiheuttavan tällaista käytöksen muuttumista, ja ettei ole koskaan kuullut kortisonin vaikuttavan näin. Itse toisaalta järjeilisin, että kyllähän lääkitys koiraa stressaa, ja alkuvaiheessa tuo oli tosiaan todella väsynyt ja ihan pihalla.

ELI, kysymykseni taitaa olla, mitä suosittelisitte meille seuraavaksi askeleeksi. Kassu on 99% ajasta maailman ihanin koira, mallikelpoisen ystävällinen ja sosiaalinen, ei pelokas, ja perustottelevaisuuskurssit käyty - tosin näissä lienee vielä parantamista, koska vaikka ruualla tuon saa motivoitua vaikka seisomaan päällään, voi touhottaessa joskus peruskäskyt unohtua. Toki omaa laumanjohtajuuttani voisin varmasti vielä vahvistaa paljonkin. MInua kuitenkin kummastuttaa tämä Kassun kohtausten yhtäkkisyys ja yksipuolisuus. Tuntuu, että kaikki neuvot näihin tilanteisiin olettavat, että molemmat koirat tappelevat tai että koira on lähtökohtaisestikin aggressiivinen luonteeltaan. Ennemminkin tuntuu, että koiralla oikeasti napsahtaa päässä ja jokin voisi olla lähtökohtaisesti vialla. Kassu on puhdasrotuinen mutta paperiton "vahinkolapsi" tuttavaltani, eikä sen suvussa ole sairauksia. Toisaalta se on pennusta asti tärissyt innostuessaan mielestäni oudosti, ja läähättänyt koko ajan - tai ehkä ennemminkin "hengittänyt suun kautta", mitä olen pitänyt outona, mutta siihen on tottunut eikä se tunnu haittaavan koiraa. Joskus se unohtaa oudosti meidän olevan kotona, ja saattaa esim säikähtää jos toinen tulee yläkerrasta alas, ihan kuin ei tunnistaisi alakertaan tulijaa ollenkaan.

Itse olen tässä harkinnut jotakuta ongelmakoirakouluttajaa, mutta tuntuu vaikealta ensinnäkin löytää meille sopivaa, ja toiseksi tuntuu turhalta ottaa joku meille tunniksi katsomaan, kun koirat käyttäytyvät hyvin. Näitä tilanteita kun ei kuitenkaan saa nauhalle ja todennäköisyys, että jotain tapahtuisi kouluttajan läsnäollessa on minimaalinen. Joo, voihan kouluttaja nähdä omassa toiminnassani jotain väärää, mutta haluaisin ensin kuulla muiden kokemuksia ja suosituksia. Avomieheni pelkää lapinkoiran puolesta niin paljon, että haluaisi jo luovuttaa nuoremman kanssa. Itse en haluaisi luovuttaa, vaikka mielestäni ensisijainen tehtäväni onkin pitää molemmat koirat turvassa.

Onko kellään kokemusta tällaisesta "yksipuolisesta" riitapukarista?

Ensimmäisenä varaisin ajan eläinlääkärille ja pyytäisin tarkistamaan koiran kokonaan. Kuulostaa kipukäytökseltä tai muuten sairaalta. Hermorakenteen ongelmat huomaisit myös muualla kuin silloin tällöin kotona.

Kortisonin vaikutuksista koiriin en osaa sanoa, mutta itse kortisonia syöneenä voin sanoa, että kyllä se ainakin ihmisellä vaikuttaa myös henkiseen toimintaan. Kortisoni on "stressihormoni" ja ainakin itsellä oli kuurin aikana semmoinen ylikierroksilla käyvä olo.

Kortisonikuurin jälkeen pevi-kouluttajalle. Entinen koirani sai kortisonin vuoksi käytöshäiriöitä johon vanhempi eläinlääkäri totesi että tietenkin se aiheuttaa luonneongelmaa koska se on "hermomyrkky". koirani lopetettiin sekä käytöksen että (ensisijaisesti) ihosairauden vuoksi. Nuoremmat eläinlääkärit ovat toista mieltä kortisonin vaikutuksesta mutta sain vakuutuksesta rahat ja lopetussyynä luki myös lääkityksen vuoksi tulleet luonnehäiriöt. Näin jälkikäteen voin sanoa että minussa oli paljonkin vikaa, mutta myöhemmin Peviin tutustuneena ymmärrän paremmin mikä oli minun vikaa ja mikä johtui muista syistä. Lapin koiran pehmeys on selvästi ongelma, Aussin teräävyys ja luulen että aussilla on teitä kohtaan huono asenne.

Kiitos teille.
Itsekin mietin nimenomaan tuota stressihormoniasiaa, ja olin todella yllättynyt, että eläinlääkäri epäili asialla olevan vaikutusta. Lääkkeen sivuvaikutuksissa kuitenkin listataan ihmisille mahdollisina sivuvaikutuksina "päihtymyksen kaltainen tila" ja jopa harvinaisena psykoosi... Pitäisi varmaan etsiä jostain joku erittäin pitkän uran tehnyt lääkäri, joka on ehtinyt nähdä jo kaiken. Käyttämämme eläinlääkäri on mukava ja asiallinen ja olemme olleet ihan tyytyväisiä, mutta toisaalta hän on melko nuori eikä ole ehtinyt kaikkia kommervenkkejä nähdä.

Päivitystä tilanteeseen sen verran, että lääkintää laskettaessa oireilu (rapsuttelu eri puolilta kehoa, ei selkää kutinakohtaa) on palannut. Tänään kermana kakun päälle Kassu päätti näyttää mulle hampaita kun komensin sitä, eli on selvästi alkanut haastaa johtajuuttani. Aiemmin se on totellut (näitä raivareita lukuunottamatta) hyvin, ja on ollut minua ja miestäni kohtaan pehmeä ja käyttäytynyt "kuten koiran kuuluu". Jotain haastamista on nyt ilmassa, ja en itse todellakaan hyväksy tuollaista hampaiden näyttelyä ja ärinää. Tämä tuli siis, kun komensin sitä pois sängystä mennessäni sinne itse - piti ilmeisesti omana paikkanaan. Meillä on aina saaneet koirat nukkua sängyssä eikä se ole aiempien koirien kanssa aiheuttanut ongelmia, mutta näemmä tämän junnun kanssa ei voi sitäkään sallia... En pistäisi minkään murkkuiän piikkiin enää, kun koira on jo kuitenkin käyttännössä 2-vuotias ja sillä selkeästi uhmaikä tuli ennen kastraatiota eli vuosi sitten.

Mene allergiaan erikoistuneelle eläinlääkärille, jos löytyy aiheuttaja niin siedätyksellä voidaan saada todella hyviä tuloksia aikaan. Vaihdoitteko ruokaa takaisin vanhaan, jos kerran vaihto aiheutti oireet? Jännä, että laitetaan kortisonikuurille eikä eliminaatiodieetille. Muutenkin osaisi sitten välttää allergian aiheuttajaa. Tuollainen yhtäkkinen aggressiivisuus/muuttunut käytös omistajaa kohtaan saattaa johtua puhtaasti siitä kutinasta ja sen aiheuttamasta tukalasta olosta.

Sulla on nyt kipeä koira, joten en lähtisi ratkomaan mitään "johtajuusongelmia" ennen kuin koira on kunnossa. Kummasti saattaa elo helpottua kun koira ei kutise pahasti ja stressi laskee. En myöskään ottaisi kipeän kanssa hampaiden näyttöä haastamisena vaan ihan vaan stressireaktiona. Koiralla on kurja olo ja se ei halua muita lähelleen. Toki jos hampaiden vilauttelu, murina yms. pahenee ja koira alkaa olla uhkaava niin sitten kannattaa kääntyä hyvän ongelmakoirakouluttajan puoleen herkästikin.

Saatat olla oikeassa siinä, ettei yhdestä hampaiden näytöstä kannata liikaa huolestua. Ruoka vaihdettiin takaisin vanhaan jo yli kuukausi sitten ja uskoisin aiemman ruuan vaikutuksen jo hälvenneen, joten nämä palanneet oireet tuskin ovat enää tuosta ruokakokeilusta johtuvia (eli nykyinenkään ruoka ei siis nyt yhtäkkiä sovi). Ajatuksena kortisonikuurissa oli ilmeisesti se, että jospa allergian/tilapäisen tulehduksen aiheuttaja oli tässä kokeilemassamme ruuassa, kun aiemmat ruuat eivät ole aiheuttaneet oireita. Toive oli siis, että vanhaan ruokaan palaamalla ei olisi tarvetta eliminaatiodieetille, ja kortisonin tarkoitus oli rauhoittaa jo alkaneet oireet.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan kortisonin annostusta piti laskea huomenna, mutta odottelen tässä eläinlääkärin soittoa, koska oireiden palattua näin ei tietysti voi tehdä. Tuntuu kyllä todella inhottavalta syöttää sille tuota tavaraa, kun koira ei ole oma itsensä. Kassu tuntui kyllä alunperinkin reagoivan lääkkeeseen tosi oudosti. Sivuvaikutuksista voimakkaimpana pidetään kuitenkin ruokahalun ja janon lisääntymistä, mutta Kassu lähestulkoon lopetti syömisen annostuksen ollessa suurimmillaan. Nyt annostuksen ollessa pieni on ruokahalu palannut. Koira oli tosiaan aluksi ihan selkeästi pöllyssä, ei kai siinä ruoka maistukaan.

Lisäksi tuttujen koirien allergiaoireilua on kuulemma hoidettu kortisonisuihkeella, jota on suihkutettu esim. vatsan alueelle, ja se kuulostaisi huomattavasti lievemmältä hoitomuodolta. Mitään selkeää kutinakohtaa Kassulla ei ole, mutta rapsuttelu painottuu kyynärpäihin, vatsan aluseen ja takajalkoihin, joten en tiedä voisiko näihin sitten tuota suihketta kokeilla. Eliminaatiodieettiin taidamme silti tässä joutua, oh joy...

Tuollainen kutina on kyllä kurjaa. Toivottavasti löytyy sopiva ruokavalio ja "syyllinen" kutinaan nopeasti. Mitenkäs joku kutisevalle iholle tarkoitettu shampoo tai ihan se apteekista ilman reseptiä saatava kortisoniliuos? Toki kannattaa kysäistä eläinlääkärin mielipidettä, mutta paikallisesti annettunahan noita sivuvaikutuksia ei tulisi.

Myös muut vaivat kannattaa sulkea pois.Kilppari vaivat voivat aiheuttaa iho- ja käytösongelmia. Sen tutkimiseen tarvitaan yleensä ell joka tietää niistä jotain. Kolmas näyte saattaakin olla se joka paljastaa kilpparin.

Oma koira nuolee, kirputtaa ja joskus oikein järsii tassujaan kun on stressaavaa. Eli sillä stressi aiheuttaa kutinaa. Voisiko teillä tällainen olla mahdollista? Jos Kassu stressaa tästä koirien välisestä tilanteesta? Tai voisiko sen elämässä olla jotain muuta vialla? Ensin tosiaan pitää sulkea fyysiset syyt pois ja vasta sitten miettiä käytöshäiriöitä ymv.