Koirat.com

Minulla on 1v 4kk vanha nöffiuros ja vanhemmillani lähes samanikäinen suomenlapinkoira (uros myöskin). Kyläillessämme kotipaikallani lappari on ulkona tarhassa ja nöffini saa juosta vapaana. Molempia ei uskalla päästää irti, koska ei ole lainkaan varmaa tulevatko toimeen keskenään. Nöffini on dominoivaa sorttia ja kokoeroakin on niin paljon. Tämähän ei sinällään ole ongelma, mutta...

Ollessaan kahdestaan pihalla koirat eivät juuri toisistaan välitä (lappari tarhassa hissukseen, nöffi juoksentelee ympäri pihaa). Mutta auta armias, kun pihamaalle astuu ihminen! Lappari alkaa useimmiten haukkua (kerjännee huomiota ihmisiltä?) ja nöffini säntää tarhan toiselle puolelle haukkumaan (ei hauku juuri koskaan muulloin), ihan kuin komentaen lapinkoiraa, ettei se saisi ottaa ihmisiin "yhteyttä". Tätä kuorolaulantaa kestää niin kauan kun ihmisiä on ulkona, tilanne rauhoittuu heti, kun ihmiset poistuvat sisätiloihin. Nöffini on innokas autoilija ja ennen ei ole ollut vaikeuksia saada sitä kyytiin. Mutta kotipaikaltani poislähtö tuottaa ongelmia, sillä nöffi ei tule autoon, vaan keskittyy tuohon lapinkoiran "komentamiseen". Saattaa pyörähtää auton luona ja lähtee taas tarhan luo haukkumaan ja juoksemaan.

Miten tuon käytöksen saisin kitkettyä nöffiltäni pois ja mistä se ylipäätään johtuu?

Mielestäni newfoundlandinkoiran haukkuminen johtuu liika kierroksista. Koirat eivät juurikaan välitä toisistaan, kummatkin ovat nuoria koiria - newfoundlandi vielä itseasiassa pentu, koska se on noin 3-vuotiaana aikuinen - ja kun lapinkoira alkaa haukkumaan, se laukaisee newfoundlandissa innostusta, joka johtaa sitten haukkukonserttiin.
Mielestäni olisi järkevää totuttaa koirat toisiinsa, pikkuhiljaa, ja alkaa pitämään niitä tekemisissä keskenään. Jos newfoundlandinkoira haluaisi hyökätä lapinkoiran kimppuun, se menisi kyllä lappalaisen tarhasta läpi.

Lähtekää yhteiselle kävelyreissulle niin, että koirat saavat kulkea hallitusti hihnoissaan mukana. Ne pääsevät nuuskimaan toistensa pissoja ja toistensa jälkiä ja ns. tutustumaan toisiinsa. Sisällä jatkuvassa valvonnassa keskenään jne.
Kannattaa vaan huolehtia, ettei koirille tule "yliannostusta" toisistaan.
Tuo autoilukin rauhoittuu, kun newfoundlandi ei enää pidä mitenkään erityisen ihmeellisenä, että lapinkoirakin haukkuu - ja alkaa siksi availla korviaan käskyille.
Itsellä on ollut useampia isoja koiria, keskiaasianpaimenkoiria, ja ne ovat saaneet luvan tulla toimeen niin kissojen kuin kääpiökoirienkin kanssa. Ei ole ollut mitään ongelmaa, kun saavat olla normaaleissa oloissa keskenään, ilman omistajan paniikkia tai jännitystä. Itseasiassa pienemmät ovat pitäneet isot kurissa. Newfoundlandinkoira ei muutoinkaan saa olla epävarma tai aggressiivinen, joten uskon, ettei suurempia ongelmia tule vastaan.

Ihan viisaan vastauksen jo olitkin saanu. Sen haukkumiskonsertin saa vaan parhaiten pidettyä kurissa sillä, että nöffi pidetään hihnassa aina ulkona, kunnes se ei jaksa kiinnittää toisen haukkumiseen huomiota...Ja meillä ainakin koiran huomion saa pidettyä parhaiten itsessä makupalojen avulla...

Mielenkiintoista tässä oli se, että meillä voi olla pian samanlainen tapaus täällä.
Ootko huomannu, että se komentaisi muita koiria vastaanvanlaisissa tilanteissa?
Meillä on nimittäin aikamoinen käytösvartija: muiden koirien leikit, jatkuva räksyttäminen, tappelut ja väärät käytöstavat on sen mielestä komentamisen arvoisia asioita. Viimeksi se komensi haukahtamalla yhtä nuorta koiraa, joka malttamattomana hyökkäs yhtäkkiä pienen haukahduksen kanssa toista koiraa kohti ihan vain harmista, kun ei päässyt toisen luo...
Tähän en ole löytänyt keinoa, jolla saisin sen käytösvartijan työt lopetettua...
Ei siitä onneksi kauheaa ongelmaa ole, kun sitä nyt sattuu vain sillointällöin, mutta kun se on usein niin odottamatonta (en jaksa aina seurata toisten koirien käytöstä ympärilläni...jos siis huomaan, että sitä ärsyttää joku niin saan sen kyllä keskeytettyä) ja haukahduksen mukana tulee usein myös lyhyt nykäisy, joka ottaa kyllä olkapäähän...
Niin ja itse se kyllä sitten leikkii tuttujen koirien kanssa... vähän vieraampien kanssa touhu on rentoa lönkyttelyä...

ressukka82, huvitti lukea tekstiäsi kun meillä vähän samanlainen tapaus. Puistossa jos toiset koirat ärähtelevät keskenään, tai vaikka vain leikkien taistelevat kepistä samalla muristen, niin tämä meidän neiti menee vauhdilla väliin komenteeraamaan.

^ Meillä on ihan sama juttu :D Mango on aina koirapuistossa leikeissa se "erotuomari". Muutenkin neiti on varsinainen hoivakoira ja kotonakin komentaa Kirsikkaa jos se kiusaa liikaa kissoja.

No niin, että kohtalontovereita löytyy
Ja joo, meillä pidetään huoli myös omista...jos me (siis ihmiset) satutaan joskus riehumaan keskenämme niin koira on aika nopeaa työntämässä kuonoaan väliin, et hei älkääs ny viittikö...
Näitä yksilöitä kutsutaan kai huumorintajuttomiksi ja niinhän se taitaa olla

^^jeh, liitytään me nyt tuohonkin. Ajoittain tuo pysyy rauhallisena jos minä tai mieheni ollaan hänen lähettyvillään, ja pelkästään muksut riehuu. Mutta tässä juuri eilen itse innostuin muksujen kanssa menemään trampoliiniin, niin tämä yksi räkyttää oikein lahjakkaasti vierellä...

Mutta pitipä oikeastaan taas viisaammilta kysymän, että onko tuollainen dominoiva (eli esim. narttu hyppii toisen koiran selkään jatkuvasti, "pääsee pukille") käytös mitenkä koulutettavissa pois? Vai johtuuko se taas vain siitä hihnan toisessa päässä olevasta, eli omistajasta? Edellinen koira oli ihan mahoton (narttu) nylkyttämään jokaista koiraa, iällä eikä sukupuolella merkitystä. Satunnaisesti myös ihmisiä
Nykyisellä koiruudella on kyllä myös tuohon taipumuksia, ja mietityttää saisikohan tuota pois ennen kuin pääsee "vauhtiin".

Meilläkin on toinen tällainen komentelija koira. Toisen koiran remmirähjään ja leikittämiseen muun muassa puuttuu aika hanakasti haukkumalla ja hyökkimällä. Meillä on auttanu se, et puuttuu heti, kun meinaa ees alkaa komentelemaan, koska muutaman kerran on sit komennettavalla menny hermot ja sit on vähän tullu kiistaa. Mut sitä vaan mietin, et mistä tällanen komentelu johtuu, vaikuttaako siihen, et koira ei usko omistajien pystyvän hoitamaan tilannetta vai onko tää liian kaukaa haettuu?

^^^Tuo nylkyttäminen saadaan pois, mutta ensin pitää selvittää syy. Onko koira leikattu? jos on, koska? Onko tehnyt sitä aina? Koska alkoi? Mitä koiralle on silloin tehty kun nykyttää? Onko yritetty jotenkin koulutaa pois? jos niinmiten? miten koira reagoi jos sitä kieletään? Mitä muut koirat sanovat? onko sosialistettu pentuna, miten?

^komentaminen voi liittyä moneen asiaan, ensin on rotuun liittyvät, paimentaminen, aajaminen, yms. Elikoska koira on sen aloittannut? Mikä rotu? miten liikunta? aktvointi? harrastukset? Lopettaako kun toiset lopettavat leikin? Pelokas? innokas? Leikattu? Auttaako kieltäminen? kauan jatkaa ja mihin lopettaa?

Tuohon nylkyttelyyn kommentoin. Meillä nuori narttukoira tykkäis myös nylkyttää toisia koiria alistaakseen, se ei tosin tee sitä ns. päin naamaa vaan yleensä alistuu itse muille. Kuitenkin jos on tilanne jossa useampi koiraa painii/leikkii ja joku jää alimmaiseksi niin tuo hiihtelee vaivihkaa nylkyttelemään kasan alimmaista Tavasta ollaan pikkuhiljaa pääsemässä eroon ihan vaan sillä että olen aina tehnyt lopun moisesta, jos ei kieltoa tottele niin haen koiran pois. Sinänsä suht harmiton tapa, mutten myöskään kaipaa tuolle turhaa egobuustia niin että homma lähtis lapasesta ja oltais pian köyrimässä kaikkea ja kaikkia. Tuolla on muutenkin taipumusta ''joukossa tyhmyys tiivistyy''- henkisiin ratkaisuihin, esim jos joku koira jää muiden jalkoihin ja pöllytettäväksi niin heti pitää itsekkin mennä kiusaamaan, vaikkei kahden kesken osoita mitään merkkejä moisestä käytöksestä. Kyllä mun mielestä ainakin on ihan aiheellista omistajan puuttua tuollaiseen ''turhanpäiväiseen'' kukkoiluun, ihan hyvin ne koirat keskenään kommunikoi ilman jatkuvaa nylkyttämistäkin.

Ihan omaa kokemusta ja pohdintaa:
Omalla koiralla alkoi tuollaisena leikki-kiihtymishaukkuna. Useimmiten koirapuistossa missä nyt muutenkin tilanteet voivat olla kiihdyttäviä. Juurikin että kaksi koiraa leikki vaikka vähän rajumpaa painia vain ja omani meni heti väliin näyttäen siltä että juttu ei saisi hänen mukaansa mennä niin, eli "erotuomaroimaan".
Noh, ei mennyt kauaa kun huomasin ettei se enää olekaan ihan vain sitä, vaan että hommassa on jotain muutekin mukana. Mindi alkoi reagoida pienempiinkin asioihin, haukahduksiin vain, liian nopeaan liikkumiseen jne. Juoksemisessa tosin pienten kohdalla tuli selkeästi saalisvietti ja niiden kanssa käyminen lopetettiin nopeasti ellei ole joku sellainen josta tietää että osaa olla Mindin kanssa (terrieri, mäykky jne).

Pointtina nyt se että se pikkuinen komentaminen saattaa muuttua vähän vaikeaksikin asiaksi. Itsellä ensimmäinen koira, tiedämpähän seuraavan koiran kohdalla heti että mitkä on riskit jos samaa käytöstä esiintyisi.