Koirat.com

Nyt 6kk vanha, nätti ku mikä, mutta nyt alkaa oleen ongelmallinen...

Pentu kun on, virtaa riittää. Tätä täytyy purkaa pihalla tai irtaimisto kärsii hyvin nopeasti.
Leikkiminen vaan on vaikeaa, kun lelun tai kepin heittää, et ikinä saa sitä takaisin. Juoksee karkuun vaikka maailman ääriin. Siispä irti ei voi päästää tai tulee ongelmia... Kauaksi ei tosin mene.
Mitään namua ei ole löytynyt johon lelun vaihtaisi. Koirakoulussa nolasi opettajan aika tyystin kun ei antanut lelua vaikka kuinka yritti.

Luoksetulo lelun kanssa on mahdotonta. Käänny, mene kyykkyyn, kutsu ja jos suussa on lelu, tajuaa se kiertää kaukaa eteesi ettei lelua viedä suusta. Tai juoksee nopeasti ohi nähdäkseen onko jotain hätänä leluaan varjellen.

Muut koirat, ihmiset, yms ja ikävästi erikoisesti ääntelevät koneet ovat oma lukunsa. Jahka moinen näkökenttään tulee, ei maailmassa muuta ole ja luokse on mentävä. Huomiota ei saa pois toisesta koirasta millään, lelu, namut, mikään ei auta.
Koirakoulun opettaja kiertelevästi sanoi ettei tarvii enää tulla uudestaan, useampi koira tutkassa otukseen ei saa mitään kontaktia ennen kuin on leikitty energia vähemmälle. Sitten taas ei kiinnosta mikään muukaan.

Kokeiltu on kaikki lähi-seudun koirakoulut ja ammattilaiseksi itseään kutsuvat opettajat eivät saa mitään tolkkua.
Netti-ohjeista jotkut tehoavat ja koira oppii vallan helposti eri juttuja, tottelemattomuus vaan teettää ongelmia, leikkiminen ei ole kivaa kummallekkaan ja sitten ylimääräinen virta johtaa irtaimiston tuhoamiseen.

Mikä avuksi?

No voi surku! Ootko kokeillut vaihtaa toiseen leluun? Esim sulla kaksi samanlaista patukkaa ja ensin leikitte toisella ja koira saa sen lopuksi voittaa. Sitten heilutat toista ja leikki jatkuu.
Koiralle tulisi ajatus että yhdessä leikkiminen on paljon kivempaa kuin yksin lelun kanssa.

Koira voisi olla alkuun pitkässä liinassa ettei pääsisi karkuun lelun kanssa.

Leiki koirasi kanssa niin, että koira on nälkäinen.

Ota sen ruokakippo eteiseen odottamaan, laita sinne jotain tuoksuvaa (maksamakkara/homejuusto/mikä vaan mikä tuoksuu) sekaan.

Ota leluja (3kpl varmuuden vuoksi) mukaan ja leiki ensin kepillä repimisleikkiä koirasi kanssa.

Kun koira lähtee pinkomaan omille teilleen ja hilluu, ota kaksi lelua kolmesta, jotka sulla oli, mene kyykkyyn/pyöri/heittele leluja itseksesi kuin viiripää. Voit myös huudahdella iloiseen sävyyn, mutta älä komenna koiraa tulemaan luoksesi.
Kun koira tulee luoksesi heittele leluja edelleen itseksesi, kunnes koira tiputtaa oman keppinsä. SILLOIN tarjoa sille sinun kädessäsi olevaa lelua, niin että voitte yhdessä vetää sitä lelua. Vedä koiran kanssa kunnolla, ja kehu koiraa kun se vetää kanssasi lelua. Taas kun koirasi pinkoo lelu suussa, sulla on kaksi lelua itselläsi ja keppi, nyt voit pyöriä niiden kanssa pihalla, toivoen, että koirasi kiinnostuu pian sinusta taas.

Jos tämä ei onnistu, vaan koira ei kuperkeikoistasi huolimatta, kiinnostu leluista, jotka ovat sinulla, ota kaikki lelut ja leiki niiden kanssa samalla kun menet sisään kotiisi. Koira kun hoksaa, että sä lähdit jo pois, ei se jaksa varmastikaan kauaa pinkoa yksinään nälkäisenä ulkona, kun tulet 5min päästä hakemaan sitä maksamakkararuokasekoituksen kanssa sisälle.

Älä kutsu koiraasi, vaan tuo ruoka pihalle, ja odota, että koira haistaa mitä sulla on. Kun koira tulee luoksesi, sanot kerran että "tänne" ja palkkaat antamalla sen syödä kiposta hieman.

Sitten ruoka sisään, ja koko homma uusiksi. Tee vaikka kaksi harjoitusta per ruokintakerta. (Älä pidä ruokaa lattioilla, että koira on varmasti nälkäinen kun teette harjoituksia).

Kokeile muutaman kerran ja laita vaikka tänne että mitä kävi.

Tällä hetkellä koira hallitsee leikkiänne - sen pitäisi aina olla niin, että sinä aloitat leikin, ja sinä sen myös lopetat. Jos koira leikkii itsekseen eikä tuo leluja luoksesi, on parempi vain kehittää itselleen jotain "tärkeämpää" tekemistä, kuin jäädä leikkimään koiran ehdoilla vahvistaen epätoivottua käytöstä.

Koira, joka viipottaa omia teitään eikä kuuntelee ohjaajaansa, tai ei halua leikkiä ohjaajansa kanssa, voi kehittää myös muita ongelmia tulevaisuudessa, mutta onneksi koiranne on vasta nuori ja voi oppia vaikka mitä, kun sen käytökseen nyt puuttuu.

On todella harmi, että kouluttajat, jotka ovat luonanne käyneet eivät ole osanneet auttaa ongelmissanne, sakemanni voi olla haastava koulutettava, jos ei ole sitä ennen pennusta asti tehnyt, tai on saanut hieman kovapäisemmän yksilön. Toivottavasti vinkeistä on hyötyä. Onnea jatkoon!

Koirasi kuulosta ihan tavalliselta aktiivisen työkoiran pennulta. Löytyisikö lähiseudulta jotakin palveluskoiriin tai jopa saksanpaimenkoiriin keskittynyttä koiraseuraa? Veikkaisin että sieltä vois löytyä ihmisiä, jotka osaisivat neuvoa kuinka saat pentusi valtavan energiamäärän kohdennettua yhdessä tekemiseen yksin riekkumisen ja irtaimiston tuhoamisen sijaan.
Muilta tulikin jo hyviä vinkkejä tuohon leikkimiseen ja itsekin suosittelisin, että pidät pentua leikkiessä pitkässä liinassa, kunnes se oppii, että yksin leikkimisen sijaan on paljon mukavampaa leikkiä yhdessä sinun kanssasi. Omistushaluisen pennun kanssa on hyvä aloittaa esim. tuolla kahden lelun leikillä eli otat mukaasi kaksi samanlaista (repimis)lelua. Leikit ensin pennun kanssa toisella lelulla ja annat sen vain rohkeasti voittaa lelun itselleen. Heti kun pentu on voittanut lelun liiku nopeasti poispäin peruuttaen pois pennun luota aivan kuin lähtisit sitä karkuun. Pidä samalla pennun kaulapantaan kytketystä liinasta(narusta) kiinni ja jos pentu ei lähde lähde itsestään tulemaan sinua kohti, houkuttele pentu tulemaan luoksesi liinasta kevyesti vetämällä. Kun pentu ottaa askeleenkin sinua kohti, kehu sitä iloisesti ja ylitsevuotavasti. Jos pentu pitää lelua edelleen suussaan voit vain tarttua leluun, jatkaa leikkiä ja toistaa tätä kuviota muutaman kerran ja lopettaa kun leikki on kaikkein hauskimmillaan. Viimeisellä kerralla voit antaa pennun pitää lelun itsellään ja juosta sen kanssa yhdessä esim. sisälle tai autoon.
Vaihtoehtoisesti voit sen jälkeen kun pentu on voittanut lelun itselleen ja olet juossut "karkuun" alkaa leikkimään sillä toisella lelulla siten että vedät sitä nopeasti maata pitkin saaliinomaisesti. Pikkuhiljaa pentu hoksaa, että et aio viedä sen lelua ja että leikkiminen sinun kanssasi on paljon hauskempaa kuin yksin leikkiminen ja alkaa siten oma-aloitteisesti tuomaan sinulle lelua saadakseen leikin jatkumaan. Tässä vaiheessa voit sitten jättää liinan pois ja halutessasi alkaa myös vähentämään omaa liikettäsi pikkuhiljaa.

Irti käsky kannattaa mielestäni opettaa omana juttunaan siten, ettei pentu yhdistä irrottamista ainakaan lelun menettämiseen. Helpointa on ehkä aloittaa jollain "tylsällä" lelulla. voit esim. leikkiä aluksi pienen hetken koiran kanssa lelulla ja antaa sen voittaa lelu (koira liinassa). Kun koira on voittanut lelun ota toisella kädellä rauhallisesti kiinni lelusta (älä taistele!)ja toisella kädellä tarjoa koiralle sen lempi kerkkua tai lelua. Kun koira iroittaa (ennemmin tai myöhemmin), sano irroituskäsky, anna herkku ja jatka leikkiä. Tätä voi sitten toistaa muutaman kerran aina yhden harjoituksen aikana.

Pelkällä leikkimisellä tuskin saat pentua väsytettyä. Aktiivisen palveluskoiran pennun (joka sinullakin on) kanssa kannattaa suurin osa ajasta käyttää pieniin tottelevaisuusharjoitteluhetkiin (ruoka palkalla, jos ruoka vain kelpaa) ja vapaana ulkoiluun vaihtelevassa maastossa. Jos pelkäät pennun karkaavan, anna sen liikkua metsässäkin pitkä liina perässään. Vapaana ulkoiltaessa keskity harjoittelemaan luoksetuloa. Palkitse pentu ruualla tai leikille joka kerta kun se tulee luoksesi oma-aloitteisesti ja kun se tulee oikein vauhdikkaasti, voit samalla sanoa iloisesti luoksetulokutsun ja tietenkin aina palkita sen ruhtinaallisesti.

Lisäksi esim. jäljestystä ja muita nenäkäyttötehtäviä voi harjoitella jo pienenkin pennun kanssa. Ne ovat erittäin hyvää aktivointia ja väsyttävät varmasti enemmän kuin kierroksia nostattava leikkiminen.

Vuorisumu kirjoittaa asiaa.
Leikkiminen on pennun tärkein työ.

Kannattaa vielä muistaa, että jos koiralla on vaikeuksia leikkiä omistajansa kanssa, mutta se leikkii mielellään muiden koirien kanssa, voi muiden koirien kanssa leikkimistä vähän aikaa kartella, jotta omistajan kanssa leikkiminen tulisi houkuttelevammaksi.

Jos koira leikkii jatkuvasti muiden koirien kanssa mielellään, niin omistajan kanssa leikkiminen ei välttämättä ole sille niin houkuttelevaa.

En tosin tiedä, leikkiikö koiranne muiden koirien kanssa lainkaan.

Nenätyöskentely antaa rauhoittavaa, mutta väsyttävää tekemistä, katso vaikka ohjeet makkarajälkeen täältä:

http://www.josepa.fi/jalki.html

Googlesta löytyy lisää makkarajälki -haulla.

Leluilla riehuminen ei mun tietääkseni juurikaan rauhoita koiraa, se voi tehdä siitä pikemminkin vielä touhukkaamman ("virtapiikin"). Etenkään juuri ennen yksin jäämistä koiran ei kannata antaa riehua, koska riehuminen voi jäädä pennulle päälle ja siksi se tuhoaa paikkoja ja esineitä. En suoraan sanottuna oikein ymmärrä miksi koiran kanssa pitäisi leikkiä vähän väliä. Meillä ainakin koiran kunnioitus mua kohtaan kärsii heti, jos mä innostun riehumaan sen kanssa. Olen sen jälkeen sen kaveri, en pomo. Tämä taitaa toki olla yksilöllistä...
Suosittelen lenkkejä, puruluita/luita ja nenätyöskentelyä koiran rauhoittamiseksi: jälkeä, makupalojen piilottelua, motivaatiopalloja joihin laitetaan ruokaa sisälle (koira voi vaikka syödä koko ateriansa pallosta).

Ja suosittelen myös tottelevaisuuskoulutusta. Se on nimenomaan työkoiran pennulle aivan hyvää tekemistä. Otat sen mielilelun itsellesi käteen (tai jos se käy liian kuumana sitä lelua kohtaan niin ota joku vähän huonompi), teetä muutama tottelevaisuusliike sillä ja kun se on suoriutunut niistä hyvin niin heität lelun sille palkkioksi ja annat sen pitää se. Saat kehua ja innostaa sitä, mutta älä yritä ottaa lelua enää itsellesi. Jätät koiran sen jälkeen huomiotta ja otat lelun ohimennen sitten, kun se on jättänyt sen jälkeensä. Anna se lelu sille ainoastaan koulutuksen yhteydessä palkinnoksi.
Lelun luovuttamista jollakin muulla lelulla voit harjoitella sitten erikseen niin kuin muutkin neuvoivat.

Tuollaisen koiran kanssa pitää tehdä tekemisestä hauskaa (koirankin mielestä), mutta sun pitää silti muistaa olla jämpti ettei homma mene överiksi. Aina samat säännöt ja niistä ei luisteta.

ressukka82 kirjoitti:

En suoraan sanottuna oikein ymmärrä miksi koiran kanssa pitäisi leikkiä vähän väliä. Meillä ainakin koiran kunnioitus mua kohtaan kärsii heti, jos mä innostun riehumaan sen kanssa. Olen sen jälkeen sen kaveri, en pomo. Tämä taitaa toki olla yksilöllistä...

Minun ja lähes poikkeuksetta kaikkien tuntemieni palveluskoiraharrastajien mielestä leikkiminen on erittäin tärkeä osa sekä suhteen, että kouluttamisen pohjatyön rakentamista pennun kanssa. Leikkiminen ei mielestäni todellakaan vähennä koiran kunnioitusta omistajaansa tai muuta leikittäjää kohtaan, jos leikissä on molemmille selkeät säännöt ja se alkaa ja loppuu silloin kun ohjaaja niin haluaa. Vietikkäälle koiralle leikkiminen on erinomainen motivointikeino niin tottelevaisuus kuin lajikoilutuksessakin. Saksanpaimenkoiran jalostuksessa (toivottavasti) korostetaan mm. saalisviettiä, joten miksi ylipäätään ottaa saksanpaimenkoiraa, jos ei halua käyttää sen ominaisuuksia hyödyksi? Joka tapauksessa tälläkin koiralla kuulostaa olevan kohtuu voimakas saalisvietti, joten ainakin itse mieluumin kanavoisin sen omistajan kanssa yhdessä tekemiseen kuin esim. autojen, oravien, polkupyörien, juoksioiden jne jne. jahtaamiseen.

Jos olet yhtään perehtynyt koirien käyttäytymiseen, niin varmasti myös tiedät, ettei koirien leikissä päde niiden normaalsit käyttäytymissäännöt. Leikkiessä koirat sallivat myös toisillee paljon sellaista käyttäytymistä josta ne "normaali" tilanteessa vetäisivät herneen nenään. Myöskin valta-asemat voivat leikkiessä vaihdella näennäisesti useaan otteeseen. Välillä on toinen selällään, välillä toinen, välillä toiselle muristaan, juostaan päin, valepurraan jne jne.

Ohhoh! Tulipas tavaraa ruutuun. Pitänee pistää neuvot käyttöön hetimiten... Eipä tuo varmaan ole sen kummempi tai erikoinen muihin samaa rotua oleviin. Erilaisuus entiseen koiraan vaan sekottaa/sekotti pakkaa entisestään myös osansa.

Koira kyllä oppii, osaa jo enempi ja vähempi pieniä juttuja. Omistajaa tässä ehkä enempi pitääkin opettaa :)

EDIT:
Allekirjoittaneen jalat, tai tarkemmin sanottuna jalkapohjat ovat vähän huonona joten pitkät hikilenkit ja rankempi reissaaminen on huomattavan vaikeaa. Siksi puistossa leikkiminen on melko tärkeää ja vaikkei ihan keskustassa asuta, on autoteitä puolin ja toisin joten luoksetulo ja kontrolli on tärkeää.

Vuorisumu: Anteeksi, jos en ilmaissut itseäni tarpeeksi hyvin, mutta kirjoitin kyllä lauseen loppuun, että kyse taitaa olla kuitenkin yksilöllisistä asioista.
Yritin sitä, että alkuperäinen kirjoittaja olisi miettinyt omakohtaisesti, että onko huomannut oman koiran käytöksessä muutosta huonompaan leikkihetkien jälkeen ja jollei niin okei...Se, että koira leikkiessään härnää lelulla omistajaansa, huonontaa kyllä varmasti koiran kunnioitusta omistajaa kohtaan...
Ja kirjoitin kyllä lelun tuomisesta koulutukseen, sen heittämisestä palkinnoksi ja hauskasta koulutushetkestä...eli ymmärrän kyllä viettien hyödyllisyyden koulutuksessa...
Mun kirjoittajan taidot ja halut eivät kuitenkaan nyt riitä kertomaan täysin mun ajatusmaailmaa...
Olisittepa kerran nähneet kuinka hienosti se mm-kisoissa ollut nainen belggarinsa kanssa yhdisti leikin ja koulutuksen keppi lelunaan Koira haki kepin vauhdilla, pysähtyi kepin kanssa käskystä, pudotti sen käskystä, juoksi omistajaa kohti käskystä, pysähtyi käskystä, juoksi vasemmalle käskystä, haki kepin uudestaan käskystä jne. ja koko ajan häntä heiluen aivan tohkeissaan.
Vieläköhän kerran pyyhkisin kaiken pois ja antaisin olla, kun ei tästä nyt tunnu tulevan mitään (väsyttää liikaa)...

Kanattaa myös panostaa(jos et jo niin tee) perustottelevaisuuteen ja sihen että koira ymmärtää sinun olevan johtaja. Esim. koira odottaa ruokakupin luona ennen syömistä ja saa ruveta syömään vain kun annat luvan. Ulos lähdettäessä koira rauhoittuu eteiseen ja ovesta mennään sinun luvalla ryntäilemättä. Luoksetulo kannattaa myös ottaa ihan erikseen liinan kanssa pihalla, pentu istumaan(jos vaan osaa odottaa hetken paikallaan) ja menet ensin vain pienen matkan päähän ja kutsut koiraa, itse vaikka samalla hieman peruuttaen että saat innostettua koiraa tulemaan luoksesi ja kun koira tulee luoksesi isot kehut ja palkka(nami tai hetki leikkiä, jonka päätteeksi otat lelun itsellesi).

Miun mielestä on kyllä hieman törkeää käännyttää koirakko pois koirakoulusta! Monet koirat ovat aluksi kiinnostuneita muista koirista eikä kontaktia omistajaan ole välttämättä ollenkaan, mutta mitä enemmän on muiden koirien läheisyydessä ne luultavasti alkavat olla vähitellen vähemmän kiinnostavia. Elokuun lopussa olin juuri kouluttajana oman kerhoni pentukurssilla, alussa melkein kaikki pennut vetivät hinnoissa eri suuntiin toisten koirien luo ja haukkumista oli paljon. Kurssi kesti kolme viikkoa, 45min kertoja kolmesti viikossa, pennut iältään n.4-7kk. Kurssin lopussa pennut eivät haukkuneet ja kontakti omistajiin oli parantunut huomattavasti jos vaan omistajat olivat jaksaneet harjoitella opetettuja asioita.

Yritä siis löytää hyvä koulutusryhmä teille, palveluskoiraharrastajien tai mahd. jonkun saksanpaimenkoiraliiton alaosaston pitämä, jos lähellänne on sellaisia.

Onnea ja kärsivällisyyttä kouluttamiseen!

swatti: pistin sulle yksityisviestiä.

Mulla oli oman koiran kanssa samanlainen ongelma. Ja osittain on vieläkin. Koira on nyt reilun vuoden vanha, ja joskus siinä 7 kk vanhana alkoi tehdä tuommosita samanlaista.
Meillä auttoi, että on yksi lelu, jolla minä johtajana koiran kanssa leikin. Koira ei saa koskea eikä nähdä tuota lelua KOSKAAN muuten kuin koulutus/leikki tilanteessa. Enkä leiki koiran kanssa muilla leluilla ollenkaan. Enkä myöskään kiinnitä siihen mitään huomiota kotona muuten. Ainoastaan silloin kun on leikki/koulutushetki. Näin meillä opittiin arvostamaan yhdessä oloa ja yhdessä leikkimistä. Luoksetulo on sellainen asia, mitä ei meillä edelleenkään osata sanasta. Ei toimi tänne eikä tule eikä mikään muukaan. Ainoastaan vihellys (johtunee siitä, kun metsässä käytän tuota vihellystä jotta koirat tulevat luokse, eli käytän huomattavasti enemmän kuin sanaa). Lelun luovutus on edelleen hieman ongelmallista, sillä en halua että koira tiputtaa lelun, sen pitää luovuttaa se minulle suusta. Tähän tilanteeseen tosiaan päästiin tuolla huomioimattomuudella ja "mun" omalla lelulla ja huomiointi hetkellä. Ja nimenomaan niin, että sen täytyy olla koiran päivän kohokohta että osoiteat sille huomiota! :))