Koirat.com

Eli tänne olisi tarkoitus laittaa niitä asioita jotka on koiran koulutuksessa/kasvatuksessa tullut opittua kantapään kautta. Tai jos voisit tehdä jotain toisin koirasi kanssa mikä se olisi.

Itelläni ainankin tulee mieleen, että älä koskaan luovuta. No ei kai se haittaa jos pentu vetää tän lenkin ajan. Ku nii väsyttää, ei jaksa nyt puuttua. Kyllä, se haittaa. Älä anna periksi.
Lisää tällaisia vinkkejä hyvät koiraharrastajat

En tälläistä keskustelua vielä löytänyt, mutta jos on niin lukitkaa tämä.

Luulin totuttaneeni koiran autossa vaikka mihin ääniin. Kunnes tihkusateella laitoin vinkkarit päälle ja skriik. Koirat meinas hypätä ikkunasta läpi

Minähän en koskaa ole huijannut väsymyksen tai kiireen vuoksi lenkillä koulutuksesta

Ensimmäisen itsehankkimani koiran kanssa meni plörinäksi toisten koirien ohitukset. Koira oli jo pentuna varsin itsetietoinen, voimakas pieni koiran alku ja se jo silloin reagoi vartioiden toisiin koiriin. Kun se ei kuitenkaan vetänyt, eikä räyhännyt muille, annoin asian olla. No kuukaudet kuluivat ja poikahan kasvoi. Koirasta kasvoi lopulta yli 80 kiloinen, voimakas ja erittäin kova vartija. Ohitukset alkoivat pikkuhiljaa mennä siihen, että koira hieman nykäisi hihnasta, aikansa perästä alkoi kiivas tuijotus ja sen jälkeen murina. Lopulta käsissä oli 80 kiloa toisille pullistelevaa nuorta aasialaista. Nesteessä olin ja korvia myöten, kunnes aloitin oikean tehokuurin ohitusten suhteen. Homma alkoi olla hanskassa ja lopputulos oli, että koira kiristi hihnaa ohituksessa ja urahteli. Tällöin isäntä astui kuvioihin ja hän alkoi käyttämään koiraa ulkona, ihan vain varmuuden vuoksi. Joku muutos tuli, kun koira ei enää noin 7-vuotiaana välittänyt pätkääkään toisista koirista.
Se oli siis tämmöinen pitkän kaavan prosessi Jälkeenpäin se naurattaa, silloin ei naurattanut - miten sitä saattoikaan olla niin tyhmä, ettei puuttunut asiaan heti vaan vasta vuosien perästä.
Mitä opimme, olen siitä lähtien huolehtinut koirien koulutuksesta heti niiden kotiuduttua.

Täällä on alkanut keskustelu jo ihan mukavasti. Näitä lisää, sillä näistä on varmasti vinkkejä ensimmäistä koiraa ajatteleville ja miksei myös hiukan kokeneemmallekin.

Voi, näitä tarinoita olisi niiiin paljon. Ehkä tärkein, mitä omalle kohdalle tulee mieleen, on tuo sosiaalistaminen. Joo-o, olin lukenut siitäkin ennen pennun hankintaa, mutta aika ohueksi se loppujen lopuksi jäi. Ja varmaankin ihan sen takia tuo sietää huonosti mm miehiä tänä päivänä. Laukauksia, aseen ääniä Luna kestää hyvin, ei oikeastaan lotkauta korvaansakaan. Kiitos miehen räiskintäpelien (joissa volyymit aina kaakossa, tietysti) ja pentuajan monet ulkoilut ampumaradan lähettyvillä. Mutta moneen, moneen muuhun asiaan, ilmiöön ja ihmiseen olisi pitänyt totuttaa. Ei meillä oikeastaan siinä parhaassa sosiaalistumisvaiheessa käynyt kuin mun kavereita (pääasiassa naisia 25-40v) ja pari sukulaistätiä (70v), ne miehet, tutisevat vanhukset, tummaihoiset, kehitysvammaiset ym jäi aika heikoille. Ja lapset, lapsiin Luna ei ole tutustunut lainkaan. No, serkun 13v poikaa nuuhkaisi kerran ulkona.

Juu ei näin. Varsinkaan kun käsissä on ujopiimä-valkkari, joka tunnetusti ei mikään kylän rohkein koira yleensä ole. Tekisi välillä mieli lyödä päänsä seinään, vaikkei tuo nyt mikään arka siinä määrin ole, jos vertaan niihin oikeasti arkoihin koiriin mitä olen nähnyt. Jonkin verran epävarma. Utelias, mutta säikähtää helposti. Ja toipuu onneksi säikähdyksistä nopeasti. Mutta joo, seuraavaa pentua vien sitten keskustaan, kauppaan, merelle, metsään, bussiin, junaan, asemalle, autoon, mummolaan, lastentarhan aidan taa, jalkapallokentän reunalle, rakennustyömaalle, mutavelliin, jäälle, veteen, vanhainkotiin, tutustutaan miehiin, naisiin, lapsiin, vanhuksiin, ulkomaalaisiin, vammaisiin, traktoreihin, pyöriin, autoihin, mopoihin, ilotulitukseen, remonttiääniin, oopperaan ja kanteleensoittoon. Eikä Lunankaan kanssa nyt vielä ole peli menetetty, nuorihan se vielä on, vaikka sosiaalistumiskausi varsinaisesti onkin jo mennyt.

Joo, kerron lisää kantapää-opeistani, joita kyllä löytyy, vähän myöhemmin. Niin tämän kuin Eetunkin kohdalta.

Se sinnikkyys siinä kouluttamisessa. Mä oon kärsinyt koiran remmirähinöistä nelisen vuotta kunnes viime kesänä paloi totaalisesti käämit ja päätin, että nyt ne loppuu. Olin siis jo aiemminkin toki yrittänyt puuttua asiaan, mutta tuloksetta. Meilläkin tehokuuri auttoi ja nyt koira on 5v ja melkein rähinätön.

Seuraavan pennun kanssa me kierretään kaikki lörpöttävät naapurintädit kaukaa ihan alusta asti. Nykyisen kanssa oli kolmi-nelikuisena kausi jolloin pentu sekosi onnesta ja veti kielensä siniseksi aina kun satuttiin samalle hehtaarille jonkun toisen ihmisen kanssa, kiitos mummeleiden jotka antoivat pennun hyppiä päälle ja kutsuivat koiraa kunnioittamatta mun pennulle osoitettuja käskyjä.

naukunen kirjoitti:

Seuraavan pennun kanssa me kierretään kaikki lörpöttävät naapurintädit kaukaa ihan alusta asti. Nykyisen kanssa oli kolmi-nelikuisena kausi jolloin pentu sekosi onnesta ja veti kielensä siniseksi aina kun satuttiin samalle hehtaarille jonkun toisen ihmisen kanssa, kiitos mummeleiden jotka antoivat pennun hyppiä päälle ja kutsuivat koiraa kunnioittamatta mun pennulle osoitettuja käskyjä.

Tähän voin myös yhtyä! Seuraavan koiran kanssa kierretään lenkillä kaikki ylisosiaaliset ihmiset mahdollisimman kaukaa. Tämä nykyinen koira on jo perusluonteeltaan niin ihmisrakas ja sosiaalinen kuin voi koiran ajatella olevan, joten yltiösosiaaliset ihmiset kaduilla ovat luultavasti vain lisänneet tuota totaalista sekoamista ihmisiä kohdatessa.

Ja toinen on myös se luovuttaminen. Ei saa luovuttaa jonkin asian opettamissa vaikka itseä sattuisi laiskottamaan. Omalla sinnikkyydelläni varmasti olisin voinut jo tähän mennessä kitkeä sosiaalisekoamisen kokonaan :P

Ensimmäisen koiran jälkeen opin volkadovin tavoin, että opetan koiralle selket toimintamallit arjen perusasioihin jo pentuna (ohitukset, vieraiden tervehtimiset jne jne. ) jo ihan pennusta lähtien enkä odota siihen pisteeseen että niitä ongelmia alkaa oikeasti ilmetä. Ehkä koira tekisi tietyt asiat luonnostaakin oikein, mutta koska ei voi varmaksi tietää, niin mieluumin teen pohjat kuntoon jo pennulle, niin ei tarvitse ainakaan katua ja nähdä tupla vaivaa siinä, että joutuu ensin opettamaan koiran pois pahoista tavoista ja sen lisäksi opettamaan sille ne oikeat toimintatavat.