Koirat.com

Meillä vajaa 3-vuotias labradoripoika, joka käy ylikierroksilla vieraiden tullessa. Yleensä kyllä rauhoittuu melko pian mutta menee liian kovalla vauhdilla vastaan. Hyppii joskus, mutta yleensä vaan häseltää.

Sisällä ollessa komennan sen johonkin istumaan ja odottamaan kunnes annan luvan mennä vastaan, mutta se häsellys alkaa siinä vaiheessa. Millä keinolla jarrutetaan? Joskus olen kokeillut viedä esim.eteiseen rauhoittumaan yksinään jos ei ala rauhoittua.

Ulkona ollessa kun auto tulee pihaan, koiralta katoaa korvat ja ryntää vastaan. Samoin voi käydä jos metsässä kulkee joku (tiellä yleensä saavat mennä, voi haukkua vähän muttei ryntää sinne). Ja kiinni saaminen on tällöin hankalaa. olen yrittänyt joko komentaa paikalleen, että voin mennä itse viereen tai päinvastoin menen itse kyykkyyn ja kutsun viereen. Riippuen tilanteesta onnistuu. Toisinaan kun pitää saada äkkiä sisälle, joutuu hämäämään pudottamalla muutaman muron ruokakuppiin; se tehoaa koska on perso kaikelle ruualle.

Koira tekeekin ruoan edessä melkein mitä vain ja omalla porukalla pärjätään tosi hyvin. Mutta kun jotain muuta ilmaantuu, tulee liian vauhdikkaita hetkiä.

Tiedän olleeni liian laiska kouluttaja luoksetulossa, koska ei päde mielenkiintoisemman asian ilmaannuttua. Mutta jospa ei olisi liian myöhäistä korjata tilannetta?? Kaipaisinkin ihan konkreettisia ohjeita millä keinoilla edetä.
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Sorry, jos väärä palsta. En osannut yhdistää minkään alle. Kun nimenomaan tuo vieraiden tulo niin sisällä kuin ulkonakin on se ongelma. Hihnassa mennään ihan sujuvasti yleensä. Ja ulkona vielä isompi pulma kun ei ole niin helppo saada hallintaan kun on tilaa eikä ole korvia. Asutaan siis sillä tavalla että ympärillä on metsää (naapuriin reilu 100m) joten piha-alueen rajaa, tietä lukuunottamatta, ei ole määritelty koiralle niin tarkasti. Ja koira pysyy tällä lähialueella/pihassa. Ihmiset vaan joskus kulkee niin läheltä tuossa metsässä että koira menee haukkumaan niitä.

Tämän olisi voinut pistää tuonne vastaantulijoiden ohittaminen keskusteluun.

Tuohon vieraiden vastaanottamiseen voisit kokeilla sitä, että otat tuttusi mukaan koiran kouluttamiseen. Vieraiden tulee olla huomioimatta koiraa siihen asti kunnes se rauhoittuu. Kun vieraat astuvat ovesta sisään, koiran pidetään istumassa niin kauan kunnes vieraat ovat asettuneet. Kun koira vapautetaan, vieraat ei huomioi koiraan vaan esimerkiksi kääntävät selän koiralle ja laittavat kädet puuskaan. Kun koira on rauhoittunut, vieraat voivat antaa rauhallisen taputuksen koiralle. Ei älyttömiä lässytyksiä, jotka voivat nostaa koiran kierrokset taas ylös. Mahdollisimman rauhallista siis.

Mikäli tuntuu siltä, että koira höösää höösäämisen perään, eikä näytä rauhoittumisen merkkejä silloin kun vieraat ovat kääntäneet selkänsä, vieraat lähtevät ulos ovesta tai toiseen huoneeseen, jolloin koira jää yksin. Koira uudelleen istumaan, vieraat sisään ja uusi yritys. Tätä voi alussa joutua toistamaan useasti, mutta koira varmasti hiffaa mikä on homman nimi jos palkinto (=uudet ihmiset) katoaa jos häseltää.

muoks. ^ Mun mielestä oma aihe on sopivampi, koska kyse on kuitenkin sisätiloissa (eikö vain?) tapahtuvasta vieraiden vastaanottamisesta, eikä ohittamisesta. Toinen ongelma liittyy taas kotipihaan.

^ Voi nolous! Luinpas vahingossa väärin. No joo, eipäs tää meekkään tonne toiselle. Anteeksi :)

Tää sama aihe on ollut meillä vaikein asia kouluttaa...

Aikuiset onneksi osaavat noudattaa mun neuvoja ja tehdä niin kuin sanon eli olla huomaamatta koiraa, kun se tulee luokse hössöttämään...tai no, ehkä aikuisistakin useimmat sitten kuitenkin saattavat silittää tai koskea tuota puolittain vahingossakin ja sehän sitten innostaa sitä entistä enemmän hyörimään ja pyörimään vieraiden ympärillä, josko vielä saisi huomiota ja silityksiä. Ongelma on ehkä suurempi juuri tuon koon takia, ehkä joku pieni koira ei paljoa haittaisi pyöriessään jaloissa, mutta kun tuo puskee ja nojailee niin että vieraat on mennä nurin! Muutaman kerran on ollu vieraita, jotka on silitelly ja paijaillu tuota kielloistani huolimatta niin sittenpä ovat saaneet lopulta bernhardilaisen syliinsä sohvalle!

Lapset ovat kuitenkin kaikkein ongelmallisimpia...Bella on pennusta asti tykännyt aina seurata lasten käsiä, ne ovat olleet kiehtovia kun niihin on ylettänyt ja ne ovat heiluneet villisti...
Se tekee sitä vieläkin vaikka se on jo 4-vuotias ja joitakin lapsia ärsyttää, pelottaa ja inhottaa se suunnattomasti, kun se seuraa ja hamuaa heidän käsiään. Välillä märkä kuolainen kieli koskettaa kättä ja kun koira on melkein yhtä iso kuin itsekin niin kyllähän sen ymmärtää...
Viimeksi yksi poika tökkäsi kätensä sen hampaaseen niin, että käteen tuli pieni jälki. Säikähdin, että puriko Bella, mutta poika myönsi tökänneensä kätensä itse vahingossa sen hampaaseen, kun se seurasi perässä...
Lapsien kanssa sillä kestää paljon kauemmin rauhoittua, vasta 15 minuutin päästä se saattaa pistää maate jonnekin ja jättää lapset rauhaan...ja sekin vaatii useasti sen, että lapset ovat rauhallisia...

Olen yrittäny kouluttaa Bellaa pysymään paikoillaan istumassa niin kauan kunnes annan luvan mennä tervehtimään, mutta aina se ei ole toiminut...Jotkut vieraat ovat jopa kutsuneet sen luokseen paijattavaksi ennen kuin olen ehtiny kieltää heitä eikä siinä sitten enää mun komennot auta, kun se nojailee vieraaseen ja nauttii rapsutuksista...

Heippa,

meillä on 1v9kk ikäinen Coton uros ja 5kk ikäinen havannanpenska.
Molemmat innostuvat hurjasti kun ovikello soi - siitä alkaa mieletön haukkusirkus ja ympäriinsä säntäily. Herkuilla houkuttelu toisaalle ei onnistu, nämä on vaan yksinkertaisesti niin ihmsirakkaita.

Miten tilanteessa kannattaisi toimia? Jos käskee koirien istua, ne istuu sen 2s ja homma leviää taas käsiin. Pitäisikö vaan odottaa niin kauan että rauhottuvat, ennen kuin ovi avataan?
Tätäkin on kokeiltu, mutta haukkuminen ja innostuminen alkaa uusiksi heti kun ovi aukeaa? :D

Itse en ole hommaa kokeillut, mutta tuttuni sai todella innokkaan lapukkansa vähentämään riehumista juurikin sillä, että vieraat eivät huomioineet koiraa ennen totaalista rauhoittumista ja jos koira hyppäsi päin sille käännettiin selkä ja käveltiin pois alta - päin seisominen ei onnistunut. Lisäksi hänellä oli käytössä sitruunapanta, eli mikäli on mahdollisuus hieman investoida niin sellaisenkin käyttöä voisi harkita mikäli se koirallasi toimii. Lisäksi voit lohduttautua sillä, että koirasi alkaa saavuttaa sitä labbisten maagista rauhoittumisikää, joka tulee siellä jossain kolmen ikävuoden kohdilla ;>

*Huokaus..* Tuttu ongelma ja mäki olen kokenu tän tosi hankalaksi poiskouluttaa. Ovikellon soidessa koira haukkuu pari kertaa, minkä jälkeen alkaa itkeminen, uliseminen ja täriseminen. Se ramppaa oven ja "mun" väliä kunnes komennan sen paikalleen. Se pysyy siellä nykyään jo melko hyvin, mutta se huuto..

Kavereita oon käskeny olemaan huomioimatta koiraa: ei puhetta, ei kosketusta, ei edes katsekontaktia, mutta se voi aikuisille ihmisillekin olla niin pirun vaikeeta! Muutaman kerran olen jotunu ottamaan vihasemman äänensävyn kuin haluaisin ja sanomaan, että anna sen koiran nyt olla. Kun koira lopulta rauhottuu, annan yleensä luvan huomioida sitä nätisti silittämällä (niin että koira pysyisi rauhallisena), mutta sekin menee monella villitsemisen puolelle On tosi turhauttavaa sanoa samoista asioista samoille ihmisille joka kerta, mutta vissiin nappisilmiä ja edestakas viuhtovaa antennihäntää on vaan niin vaikea vastustaa

Välillä yritin ehdollistaa ovikelloa namiin, jotta tärinä ja ulina eivät alkaisi jo sen soidessa. Toimikin muistaakseni hyvin niin kauan kun itse seisoin eteisessä painamassa kelloa, mutta seuraava askel olisi ollut satunnaisempi soitto ja jotenkin se vaan "unohtui". Täytynee aloittaa harjottelu uudestaan ja samalla vakoilen, mitä vinkkejä aloittaja saa tähän ongelmaan. Jospa tulis jotain uusia vinkkejä, mitä kokeilla koiran rauhoittamiseen.

sändi kirjoitti:

Kavereita oon käskeny olemaan huomioimatta koiraa: ei puhetta, ei kosketusta, ei edes katsekontaktia, mutta se voi aikuisille ihmisillekin olla niin pirun vaikeeta! Muutaman kerran olen jotunu ottamaan vihasemman äänensävyn kuin haluaisin ja sanomaan, että anna sen koiran nyt olla. Kun koira lopulta rauhottuu, annan yleensä luvan huomioida sitä nätisti silittämällä (niin että koira pysyisi rauhallisena), mutta sekin menee monella villitsemisen puolelle On tosi turhauttavaa sanoa samoista asioista samoille ihmisille joka kerta, mutta vissiin nappisilmiä ja edestakas viuhtovaa antennihäntää on vaan niin vaikea vastustaa

Just näin. Meillä ei varsinaisesti vieraiden vastaaottamisongelmaa ole, Luna haukkuu muutaman kerran melko rauhallisena ja menee sitten omiin puuhiinsa, pöydän alle tai tutstumaan nätisti, riippuen tulijoista. Kuitenkin yleisesti tuo "älä huomioi sitä mitenkään" on kamalan vaikea tajuta. Lelun heittäminen, koiralle lepertely ja sormien tyrkkääminen kuonon eteen on kyllä minusta huomioimista... Ja vähän aiheesta lipsuen samaan vuodatukseen: Miksi helvetissä kaikkien on pakko taputtaa vieraan koiran päätä ensimmäisenä! Ja kaikkein paras, pieni pentu menee hiukan uutta ihmistä aristellen omaan pesäpaikkaansa kerälle nukkumaan, ja kas kun silmä välttää, sitä ollaan läpsyttämässä päähän vaikka juuri on neuvottu että antaa pennun tulla tutustumaan sitten kun se itse haluaa, ja silittää sitten vaikka kyljestä rauhallisesti. Eihän ne ihmiset tietysti pahoissa aikeissa ole ja tuskimpa pentukaan mitään ikuisia traumoja taputtamisesta saa, mutta miksi... Njuuh...

Yhden kanssa mä en ole kokenut tota liian isoksi ongelmaksi, mutta haaveissa on toinen, reippaasti vehnää isompi koira, jonka en haluais oppivan noita ikäviä tapoja. Aina, kun pentukuume on pahimmillaan, yritän poiskouluttaa huonoja tapoja, mutta vielä en nähtävästi ole ollut aivan tosissaan pentua hankkimassakaan..

Tujullakin on tuo, että liian innokkaasti vieraita tervehtisi. Vastaantulijoiden ohittaminen ei ole ongelma, koska olen vastaehdollistanut + opettanut että ilman lupaa ei saa mennä. Myös vieraiden tervehtimiseen tarvitsee luvan minulta, mutta se ei lievitä suurta intoa.
Oon nyt alkanut tekemään ihan niin, että en anna ollenkaan lupaa mennä vieraan luo, ja jos meinaa mennä, ärähdän. Syötän namia kun pitää kontaktia ja juttelen vieraan kanssa. Tai pistän koiran kiinni jonnekin ja kiellän ettei saa mennä, koska se on liian innokas tervehtimään niin antaa innon laantua pennun kasvaessa ja katsotaan sitten uudestaan.
Koira on kuitenkin sen verran sosiaalinen etten siitä aggressiivista tai arkaa saa tällä tavoin, etenkin kun tehdään käsittelyharjoituksia.
Vieraiden hillittyä tervehtimistä harjoitellaan niin, että mennään yhdessä ja pidän koiran kontaktissa ja syötän namia ja vieras silittelee. Myös niin, että koira on kiinni ja vain kun se istuu, minä tai joku muu menee sen luokse. Heti kun nousee, ihminen lähtee pois.
Ja tylysti ärähdän, jos koira alkaa riehumaan liikaa.
Näillä keinoilla + sillä että käsken vieraita olemaan huomioimatta ja pidän koiran huomion itsessäni/ kutsun kun meinaa mennä vieraan luo, Tuju on oppinut aika hyvin olemaan välittämättä vieraista. Esim. koirapuistossa välillä tekisi mieli mennä moikkaamaan, mutta sen sijaan juokseekin minun luo. Kukaan ei voi kieltää minua kutsumasta koiraani taktiseen aikaan ;) Tavoitteena olisi, että Tuju huomaisi etteivät vieraat ole niin kannattavia kuin minä eivätkä niin ihmeellisiä + on hallinnassa tarvittaessa.