Koirat.com

Hei,

toivottavasti vastaavaa aihetta ei jo ole, sain juuri vasta ensimmäisen koirani ja kaipaisin kovasti neuvoja tässä asiassa.

Koira on 7kk terrieri jonka hain kasvattajalta Tallinnasta sunnuntaina 7.4. On asunut siellä ilmeisesti maalla vanhempiensa ja samasta pentueesta olevan veljensä kanssa. Kotiutuminen on alkanut melko hyvin siinä mielessä, että koira on jo ainakin jonkinverran leimaantunut minuun, saattaa levätä sylissäni ja nauttii paijauksista. Nukkuu hyvin ja syö ja juo kohtuullisen hyvin. Myös kerrostalon ääniin sopeutuminen on sujunut kiitettävästi, alkuun murisi kaikille mahdollisille äänille mutta enää saattaa lähinnä ilmoittaa jos tulee joku uusi ääni tai kuulee jotain muuta. Luonteena koira tuntuu olevan rauhallinen ja hitaasti lämpiävä, melko ujo, pitää ihmisistä kyllä ja nauttii sylissä olosta, mutta on varautunut uusia asioita ja ihmisiä tavatessaan.

Sisätiloissa meillä menee siis jo melko hyvin, mutta ulkoilu on ongelma. Ilmeisesti koira tosiaan on tottunut pääsemään ulos halutessaan ja kulkemaan kaupungin ulkopuolella. Asun keskisuuren kaupungin keskustassa ja koiran ulkoilu on ollut toistaiseksi lähinnä häntä pitkällä mahan alla kulkemista ja itkemistä, vetää kaikkiin suojaisiin "piiloihin" ja jäisi mielellään sinne kyhjöttämään. Pari ensimmäistä päivää jännitti niin kovasti, että saattoi pidättää pissojaan 14 tuntia putkeen vaikka mahdollisuuksia olisi ollut. Nyt pissat jo tulee, mutta kakat ei.. Olen viimepäivät keskittynyt lähinnä takapihalla nopeasti ulkoiluun mutta pari kertaa tehnyt myös pidempiä lenkkejä, yhtenä päivänä ajettiin kaverin kanssa autolla (koira matkustaa hyvin autossa) vähän kauemmas ja käytiin metsässä, siellä tämä kulki vähän rennommin ja vähän jopa käytti nenäänsä.

Kysyisin siis, että kuinka olisi paras toimia, pitää koira pääasiassa kotona ja käydä vain tuolla takapihalla, vai tehdä niitä pidempiä lenkkejä? Ja toiseksi, kuinka pitkään koira voi tässä tapauksessa olla ulostamatta ilman, että siitä koituu suurta haittaa? Mitä muita asioita pitäisi ottaa huomioon aran koiran rohkaisussa?

Toivon koiraa, joka luottaisi minuun siinä määrin, että voisin harrastaa sen kanssa normaalisti aktiivista elämääni, että se voisi tulla kanssani uusiinkin paikkoihin luottaen siihen, että on turvassa, stressaamatta. Tiedostan, että tästä koirasta tuskin tulee avoin ja kaikkia varauksetta rakastava, kai sen perusujo luonne tulee säilymään?, mutta en valitettavasti pysty lähivuosina koiran takia muuttamaan omaa kaupunkielämääni miksikään muuksi. Tämä on tosiaan ensimmäinen koirani ja pelkään pahentavani tilannetta omalla epävarmuudellani ja tekeväni jotain väärin.

Koira on nuori ja luulen että tottuu kyllä ulkona kulkemaan kun vaan itse olet rauhallinen ja määrätietoinen etkä anna periksi. Mun järki sanoo että missään nimessä ei saa jäädä sinne kotiin sen arkuuden takia, vaan jos mahdollista niin aloittakaa ulkoilut vähän rauhallisemmasta paikasta missä ei ole niin paljon ohikulkijoita ja liikennettä ja ääniä. Jos koira yhtään on perso nameille nin ota vaikka niitä mukaan joka lenkille nameja vaihdellen jottei koira kyllästy. Palkkaat sen aina kun on rauhallinen ja rento. a nameja voi käyttää myös siihen siedättämiseen eli teet siitä ulkoilusta niiden kautta kivan jutun, heittelet namia milloin mihinkin. Jos namit ei kiinnosta niin vastaavasti joku kiva lelu ulos mukaan ja sen kanssa touhuilua välillä.
Mun oma nuorempi koira oli pikkupentuna tosi arka koska oli kasvanut maalla. Se pelkäsi ääniä ja ihmisiä ja busseja, isoja autoja yms. Itse asun myös kaupungin lähiössä joten pakostikin joutuu koirat tottumaan hälinään ja ihmisiin ympärillä. Mä kuljetin pentua alusta asti paljon siellä missä kulki ihmisiä, siellä missä oli äänä, kuljettiin busseilla ja autotien varressa jotta tottuu bussien ääneen ja autoihin. Arasta pennusta kasvoi rento ja rauhallinen nuori koira, jolla on nyt ikää 10kk. Itse en tehnyt numeroa jos pentu pelkäsi jotain, se saattoi mennä mun jalkoihin piiloon jos joku ihminen lähestyi. Annoin tutustua omaan tahtiinsa ja en pakottanut mihinkään mutten myöskään hyysännyt sitä. Bussissa kulkeminen oli pitkään ongelma (asun Helsingissä ja mulla ei ole ajokorttia joten pentu oli pakko totuttaa julkisiin), se pelkäsi bussien ovia jotka avautui. Saattoi saada ihan paniikkikohtauksen ja alkoi sinkoilemaan ja yritti päästä pannasta irti. Sitkeesti vaan käytin sitä bussipysäkeillä missä tottui busseihin kun ne meni ohi ja pysähtyi ja ovet avautui, ei siis välttämättä itse aina noutu edes bussiin vaan katseltiin vaan. Lopulta aloitin pahimmassa paniikki-vaiheessa harjoittelun päätepysäkeiltä eli kun bussi seisoi paikallaan ja sillä ei ollut kiire lähteä vielä. Nameilla sain pennun siihen tilanteeseen että tuli jo bussiin mielellään. Nykyään kulkee sielläkin jo kuin vanha tekijä.

Tuo oma pentu on panikoinut jopa portaita, se sai paniikkeja niissäkin (asutaan neljännessä kerroksessa ilman hissiä, joten oli aika suuri ongelma) eikä suostunut tulemaan ylös ollenkaan. Siedätin sen portaisiin uudestaan niin että istuin itse rauhallisena rappusissa ja heittelin herkkuja sille, alussa ei uskaltanut tulla ottamaan niitä, mutta pikkuhiljaa otti, muttei silti kiivennyt portaita vielä kokonaan vaan lähti aina takaisin alas. Itse kun pysyin tyynenä ja rauhallisena enkä lietsonut koiran paniikkia niin sekin alkoi sujumaan. Meni muutama viikko kun portaatkaan ei olleet enää ongelma vaan kulki niitä taas ihan normaalisti.

Eli mä sanoisin että ole itse rauhallinen ja älä lietso koiran pelkoa. Anna sen tottua omaan tahtiinsa ja tutustua pelottaviin juttuihin omaan tahtiinsa. Älä hermostu vaikka välillä siltä tuntuiskin kun ei mikään suju kun koira pelkää, itse kun aloin jo hermostumaan noissa tilanteissa niin koira meni enemmän paniikkiin. Kulje sen kanssa ulkona, mutta välttele pahimpia pelon kohteita vielä alussa, ettei kaikki tule heti kamalana ryöppynä sille koiralle vaan jotta se ehtii tottumaan pikkuhiljaa niihin juttuihin. Heittele sille niitä nameja tai leiki sillä lelulla. Kehu ja palkkaa jos asiat sujuu, älä anna huomiota jos pelkää. Pitkää pinnaa ja rauhallisuutta vaaditaan, mutta koiran ikä huomioiden se varmasti tottuu.

Kiitos nopeasta vastauksesta :) Namit ja lelut ei koiraa toistaiseksi ulkona kiinnosta, olen niitä yrittänyt tarjota menestyksettä, mutta raukka pelkää vielä niin kovin, että korkeintaan haistaa. Lelut ei kiinnosta vielä sisälläkään, tai leikkiminen ylipäätään, korkeintaan esim. vessapaperihylsyjen sisään piilotettuja nameja on kiva repiä esille..

Mutta pitänee ostella erilaisia nameja ja kokeilla niillä sinnikkäästi, jos löytyisi joku erityinen herkku, joka koiraan uppoaisi myös ulkona.

Tämä koira on tottunut kulkemaan autolla tosiaan eikä juuri pelkää niitä, mutta erilaiset ihmiset jännittää. Jos menisin sen kanssa vaan vaikka tonne johonkin kadulle penkille istumaan se sylissä, katselemaan ihmisvilinää? Vai onko se hyysäämistä, sylissä pitäminen? Tuskin? Koira on tosiaan tottunut olemaan lellittävänä, toisin kuin veljensä on se ollut ujompi tapaus ja saanut kasvattajalta kaiken sylin ja rakkauden, on varsinainen sylikoira ja pusupoika. Toisaalta haluaisin rohkaista sitä olemaan vähän itsenäisempi, ettei sen tarvitsisi olla koko ajan riippuvainen minun läsnäolostani. Mutta se on varmaan sen ajan asia, kun koira tutustuu ympäristöönsä ja alkaa luottaa sekä itseensä että minuun?

Mä varmaan tekisin itse just niin että menisin johonkin ihmisten joukkoon seisoman tai penkille istumaan pennun kanssa. Sylissä oleminen ei oo hyysäämistä vaan se on pennulle turvallinen paikka, kunhan et silittele ja lässyttele jos pentu pelkää, annat sen vaan olla siinä. Mä vähän epäilinkin ettei namit kelpaa ulkona jos kovasti pelottaa, sit vaan sanallisia kehuja jos koira on rento ja rauhallinen. Välttämättä ei edes kehuja tarvitse kun vaan menette paikkoihin missä se oppii olemaan. Toisaalta sanotaan, että syöminen rauhoittaa ja koira on rennossa mielentilassa jos se suostuu syömään eli siinä mielessä aina parempi jos namit kelpaa.
Hakeudu sen kanssa tosiaan sellaisiin paikkoihin missä liikkuu ihmisiä mutta missä ne ihmiset ei kuitenkaan kulje ihan vierestä eikä pääse lääppimään koiraa vielä tossa vaiheessa. Jos taas joku haluaa tutustua niin sano että koiran ehdoilla, jos sitä pelottaa liikaa niin ei tutustuta. Jos uskaltaa haistelemaan ihmistä niin hyvä niin.
Toisaalta kun mietin niin ehkä just se syliin ottaminen on sitä että se luottaa suhun enemmän kun on helppo turvautua siinä sylissä, ehkä jos antaisit koiran vaan olla maassa omilla tassuillaan ja kattoa sieltä maailmaa. Jospa se auttais siihen itsenäisyyteenkin enemmän.
Itse oon sitä mieltä, että nuori koira on helppo opettaa ja totuttaa asioihin, ihan varmasti oppii ellei ole hermorakenteessa jotain vikaa.
Tossa vaiheessa itse käyttäisin mahdollisimman paljon aikaa siihen että kulkisin sen koiran kanssa eri paikoissa vaikka sitä pelottaakin. Muuten se ei totu jos jämähtää sinne kotipihaan.

Kuulostaa siltä että koiralta on jäänyt pentuajan sosialistaminen täysin minimiin. Pennulle tulisi jo ihan pienestä asti (n 5 viikkoisesta) tarjota erilaisia ärsykkeitä ja "haasteita". Jos tämä jää pois tulee koirasta helposti sulkeutunut ja arka koska se ei yksinkertaisesti tiedä miten suhtautua eri tilanteisiin ja paikkoihin.
Ei missään nimessä saa jäädä kotiin kyyhöttämään! Koiraa tulee haastaa joka päivä vähän, jotta se onistumisien kautta saa enemmän luottamusta sinuun ja itseensä. Sinänsä on hankalassa iässä, koska 7 kuukautisena on yleensä koiran "mörkövaihe", eli vähän niin kuin teini-ikä ihmisellä, jolloin kaikki opittu kokeillaan uudestaan ja itsevarmastakin koirasta voi tulla pelokas ja epäileväinen. Sulla on siis haastetta kerrakseen :)
Mä lähtisin sillä että pyrkisin tekemään kaksi lenkkiä päivässä, ja alkuun yrittäisin ajoittaa ne niin että muuta liikennettä on vähemmän. Eli vältä alkuun ruuhka-aikoja yms. Asettaisin selvät tavoitteet itselleni, tyyliin "tänään kierrämme lähikorttelin" tai "nyt käymme joenrannassa". Lenkkien ei tarvitse olla mitään hirmuisen pitkiä, pari sataa metriä voi olla ihan riittävä määrä näin alussa, tärkein on että koira saa ulkoisia ärsykkeitä. Sitten vaan yrität itse pysyä mahdollisimman rauhallisena. Jos koira panikoi, et mene mukaan siihen vaan pysähdyt ja odotat että se rauhoittuu. Sitten jatkat taas kuin mitään ei olisi tapahtunut. Alussa koira ei varmaan suostu ottamaan nameja. Oikeasti pelkäävä koira ei syö, ja vaarana on myös että palkkaat väärästä käytöksestä tahattomasti. Mielestäni on parempi vain omalla olemuksella viestittää että ei tässä mitään. En antaisi muiden lähestyä koiraa, voit hyvin sanoa että ette halua tutustua ja että harjoittelette. Alussa varmistaisin myös että koira ei vahingossakaan pääsisi irti jos alkaa rimpuilemaan, eli kytke vaikka panta ja valjaat yhteen.
Eikö koira ulosta yhtään? En tiedä tarkkaan milloin olisi syytä huolestua, mutta jotkut koirat ulostavat vain kerran päivässä. Luulisi että jos koiralla ei ole fysiologista estettä ulostamiselle, iskisi niin kova hätä viimeistään 2-3 päivän kuluessa viime kerrasta että olisi pakko tehdä tarpeensa. Meillä esim tuolla vanhemmalla nartulla menee plasmat sekaisin kun lumet sulaa, ja saattaa pidätellä pissaa noin vuorokauden ennen kuin antaa periksi ja tekee sulalle maalle.
Ihan hyvä idea tuo että menette istumaan jonnekkin keskelle ihmisvilinää ja katselette menoa. Itse odottaisin kyllä kuitenkin sen verran että koira luottaa sinuun kotinne lähistöllä ja suostuu esim syömään nameja ulkona. En myöskään nostaisi syliin, vaan antaisin olla maassa ja esim haistella jos haluaa.
Sain yhdeltä kouluttajalta kerran hyvän vinkin, ja se oli että haasta koira päivittäin ylittämään itsensä, mutta tee harjoitus niin että tiedät koiran onnistuvan siinä. Teille tulee varmasti alussa takapakkia jonkun verran, mutta kunhan saat rakennettua luottamusta teidän välille niin kaikki helpottuu.

Muoks. Piti vielä sanoa, että koulutuspuolella on ollut aika paljon juttua aroista koirista ja niiden koulutuksesta. Voit käyttää tuota "hae viesteistä" toimintoa ja siihen vaikka hakusanaksi arka koira niin löydät varmaan jonkin verran vinkkejä. Jos lähistöltä löytyy koirakoulu voisit myös kysellä sieltä sosialistamiskursseja, saisit myös itse vähän itsevarmuutta. Kyllä se siitä, sulla on vielä nuori koira ja kunhan käytät ihan normi maalaisjärkeä niin varmasti pääsette pitkälle :)

^^^Voisithan sä koittaa sitä. Mutta jos koiralle tulee paniikki älä reagoi siihen itse panikoimalla tai hyssyttelemällä. Kun koira näkee ettet sä oo moksiskaan tilanteesta eikä mitään pahempaa tapahdukaan se rentoutuu myös itse ja oppii luottamaan pikkuhiljaa. Itse en tuota sylissä pitämistä pitäisi ongelmana, se on turvallinen paikka tutustua maailmaan. Myös kannattaa namuja pitää mukana ja jos joku haluaa tulla koiraa katsomaan pyydä lähestyjää antamaan koiralle namu.

Pikkuhiljaa hyvä tulee. Aloita ihan pienistä askelista ja lisää uusia tilanteita vähitellen.

Edit. Väksyjä lisää kun olikin tullu kommentteja

Kiitos viesteistä!

Ulostamisongelma poistui taas toistaiseksi, oli siis tehnyt viimeksi tiistaina, viime yön oli tosi levoton, kiersi ympäriinsä kämppää, vinkui ja haukahteli, ei asettunut aloilleen ollenkaan vaikka aiemmin on nukkunut tosi hyvin. Arvelinkin, että on hätä ja käytin pihalla, mutta ei apua - tätä jatkui noin aamuneljään jolloin itse havahduin hajun perusteella siihen, että nyt on tarpeet suoritettu ja jep, keittiön lattiallahan ne. Eli kyllä se ulostaa kun on aivan pakko. Mutta on sen verran sisäsiisti, ettei selvästikään halua tehdä sisälle ennenkuin on aivan aivan pakko. Ulkona sitten taas ei.

Koiran sosiaalistaminen on tosiaan varmaan jäänyt vähän vähemmälle, kasvattaja vakuutteli kyllä, että on hoidettu ja hyvä on, mutta tuntuu, että tätä on arkajalkana nimenomaan hyysätty pelkojensa kanssa ja ehkä sillä jopa voimistettu sitä käytöstä. Ollaan tässä viimepäivät oltu vain kahdestaan koiran kanssa, tänään ajattelin ottaa sen mukaani taas koululle, vaikka kantaa sen sinne jos käveleminen on mahdotonta. Se oli kanssani siellä tiistaina ja kaikki sujui hyvin, oli rauhassa omalla viltillään ja sai käydä omin ehdoin tutustumassa ihmisiin. Pystyin hyvin kulkemaan eestaas huoneesta, koira jäi ihan tyytyväisenä istumaan paikalleen ja odottamaan että palaan, tai vaihtoehtoisesti viihtyi luokkakaverni sylissä. Loppupäivästä se tosin väsähti, ja saattoi alkaa murista ihmisille jotka lähestyivät minua/meitä. Tulkitsin tämän niin, että suojelee minua reviirinään? Siinä tilanteessa joko laskin koiran maahan jos se oli sylissäni, tai vaihtoehtoisesti kävelin itse pois koiran luota ja tilanteesta. Tämänkin käytöksen takia minusta olisi tärkeää viedä koiraa ihmisten ilmoille, esim juuri tuonne koululle, jotta ymmärtää että mulla on muutakin elämää?

Koiralla on myös minusta ärsyttävä tapa haukkua ja murahdella kaikelle.. En tunne sitä vielä tarpeeksi hyvin,että tietäisin mitä sillä hakee,mutta viimeyönäkin kun vihdoin saimme molemmat alkaa nukkua, herätti se minut taas parin tunnin päästä haukahtamalla ja murisemalla. Makasi pedillään ja sieltä sanoi hau, ei muuta. Huomiohaukkua? Se mörkövaihe? Miten kannattaa reagoida? En ole oikein tullut tulokseen että pitäisikö kieltää vai olla huomioimatta kokonaan. Ei onneksi vielä ainakaan räksytä millekään, kyse on yksittäisistä haukahduksista. Mutta yöaikaan ne on aika ikäviä nekin.

Hyvä että olet valmis tekemään työtä koiran kanssa. Liian moni odottaa saavansa valmiin paketin kun ottaa hieman vanhemman pennun ja ei ajattele sitä ollenkaan että jos ei kaikki menekään niinkuin oppikirjassa. Mä olen edelleen ihan varma, että te löydätte yhteisen sävelen ja koira tottuu normaaliin elämään kunhan vaan itse jaksat nähdä vaivaa.
Tuo muille muriseminen voi olla epävamuuttakin tai sun puolustamista, tee heti koiralle selväksi että sinä hoidat tilanteet ja sen ei tartte ennenkuin menee pahemmaksi.

Yölliset haukkumiset taas voi nekin olla jonkinlaista epävarmuutta tai sit tota mörköilyä. Meillä tuo nyt 10-kuinen säpsähteli just samassa iässä (6-7kk) välillä öisin hereille ja alkoi haukkumaan epävarmana. On siis kerrostalossa samassa asunnossa asunut pikkupennusta asti ja tämä yöllinen haukahtelu kesti vain hetken tossa iässä kun oli muutenkin kummallisia mörköilyjä menossa. Sen jälkeen ja sitä ennen ei sitä ole ollut. Kerran jopa yritti keskellä yötä tulla mun syliin (melkein 30-kg labbiksen pentu) kun hetken oli kuunnellut olematonta mörköä rappukäytävässä ja haukahdellut sille. Ei siellä ihan oikeesti ketään ollut, pentu kuuli omiaan.

Tänä aamuna ulkoiluongelma meni jo niin pahaksi, että koira laski alleen jo kun otin valjaat esille..

Nyt on minulla täällä koululla ja rauhottuu kyllä aloilleen, mutta puolustaa reviiriään/minua ohikulkeville muristen, ryntää kohti haukkuen. Miten nämä tilanteet kannattaa hoitaa parhaiten, kuinka osoitan koiralle että minä määrään ja hoidan tilanteen? Muuten se ei voi olla täälläkään.. Olen aika pihalla.. Valmis tekemään töitä kyllä, mutta koe osaavani, koira aistii tietysti myös epävarmuuteni, pientä epätoivoa..

Jos koira on oikeasti noin stressaantunut ja peloissaan, että räyhää ja laskee jopa alleen, kun pitäisi lähteä ulos, niin ottaisin vähän iisimmin ja hitaammin tuon etenemisen. Tuo koulussa (jossa paljon ihmisiä, ääntä ja liikettä) oleminen saattaa olla tässä vaiheessa oikeasti niin stressaavaa koiralle, ettei siinä tilassa opita yhtään mitään. Se olis varmaan superstressaavaa jopa mun koiralle, joka ei mitään pelkää ja on hyvin sosiaalistettukin.

Tilanne on vaikea, mutta mä ehkä lähtisin liikkeelle pikkuhiljaa, ja veisin koiran ulkona jonnekin rauhalliseen paikkaan, josta kulkee ihmisiä välillä ohi, mutta tarpeeksi kaukana koirasta. Yrittäisit syöttää koiralle nameja, ehkä leikkiä tai jotain. Jos koira räyhää tai pelkää silmiinnähtävän paljon, olette liian lähellä. Siirrytte "haastavampiin" ja vilkkaampiin paikkoihin vasta sitten, kun koira on rennosti edellisessä ympäristössä.

Tuosta sisäsiisteydestä ei kannata ottaa mitään stressiä. Jos stressaat sitä (tai mitä tahansa muutakin) ulkona ollessa, tulee ulkoilusta koirallekin ikävämpää ja pelottavampaa. Eli sun päämissio olisi nyt tehdä ulkoilusta kivaa, turvallista ja pelotonta, vaikka se varmasti onkin vaikeaa. Kun koira rentoutuu ulkona, se alkaa myös tehdä sinne tarpeitaan.

Oisko mahdollisesti apua niistä mitä käytetään esim. paukkuaroille koirille? Jotain lääkettä tms että sais sen totuttamisen alkuun? Ei oo oikein koirallekaan jos stressaa niin paljon ulos lähtemistä että laskee alleen. Onhan koira tutkittu ettei oo mitään kipuja missään? Ettei vaan yhdistä kiputilaa ulos lähtemiseen. Itse keskustelisin varmaan eläinlääkärin kanssa jos ihan mahdottomaksi menee tuo homma eikä koira edisty totuttamisessa yhtään.

Koirallani menee tällä hetkellä paljon paremmin. Vein sen viikonloppuna Helsinkiin ystävälleni, jolla on itsellään rutkasti enemmän koirakokemusta ja vuoden ikäinen cotton-uros.

En ole nähnyt koiraani niin iloisena kuin se oli silloin, kun se tapasi tämän cottonpojan. Tulivat loistavasti toimeen. Pentu saa nyt olla ystäväni luona pari viikkoa, etenkin kun edistys on näin merkittävää. Toisen koiran seura merkitsi selvästi paljon ja nyt sosiaalistaminen ja tutustuttaminen on mahdollista aloittaa :) Koira tottuu samalla ympäristöön, jossa se tulee viettämään kesän, asumme 100 metrin päässä toisistamme kaiken lisäksi.

Eli menee paljon paremmin ja toivoa on. Minun pitää nyt opetella olemaan yhtä jämäkkä ja johdonmukainen toimissani kuten ystäväni on, ja olla stressaamatta. Mutta kyllä mä aion oppia!

Hei,

Jos tätä ketjua vielä joku lueskelee, niin pyytäisimme neuvoja miten tässä kannattaisi edetä.

Minulla ja tyttöystävälläni on ollut nyt muutaman päivän 6kk ikäinen sekarotuinen rescue koira. Pentuvaiheen sosiaistuminen on jäänyt todella vähälle, jonka takia tyttö on todella ujo ja arka. Kaikki vähänkin uudet asiat tuntuvat säikyttävän. Yöllä koira nukkuu hyvin. Muutamia kertoja saattaa murahtaa tai haukahtaa rapusta tulleille äänille.

Sisätiloissa on jo näin parin yön jälkeen tapahtunut hyvää kehitystä. Alkuun tyttö oli todella arka ja piilotteli itseään eteisen nurkassa, mutta nyt on uskaltautunut jo olohuoneen puolelle ja alkanut hieman myös leikkiä. Ruoka on myös maistunut alun kangertelun jälkeen hyvin. Tarpeensa tyttö osaa jo tehdä paperille.

Kaikki ulkona olevat asiat tuntuvat tyttöä säikyttävän eikä ulkoilutuksesta tahdo tulla oikein mitään. Ikkunasta ulos katsoessakin tyttö tuntuu pelkäävän. Valjaiden ja kaulapannan pukeminen onnistuu jo ihan hyvin, mutta heti niiden pukemisen jälkeen tyttö jähmettyy paikalleen, ei uskalla edes porrashuoneeseen kävellä saatika hissiin. Matkat sisältä pihalle tapahtuu siis sylissä. Pihalla koira ei saa tarpeitaan tehtyä, vaan keskittyy lähinnä jonkin suojaisen paikan etsimiseen. Kun sopiva paikka on löytynyt, niin koira istahtaa eikä haluaisi liikahtaa minnekkään ja tarkkailee ympäristöä täristen. Käytännössä kävelyä ei tule oikeastaan ollenkaan kun koiran päästää maahan. Takaisin sisälle tultuamme koira vetäytyy omiin oloihin ja on niin väsynyt, että nukahtaa melkein heti.

Tuossa aikaisemmi tulikin esille jo hyviä vinkkejä, joita varmastikkin kokeilemme. Monesti päivässä näin arkaa koiraa kannattaisi käyttää ulkona? Onko "syliulkoilutukset" hyvästä vai kannattaisiko niitä välttää? Kodimme lähellä lyhyen automatkan päässä on myös rauhallisia ulkoilualueita. Koiran kanssa voisi käydä myös siellä, niin tulee samalla autokin tutummaksi.

Koira vaatii paljon töitä sekä pitkää pinnaa ja kärsivällisyyttä ja me olemme valmiita tekemään töitä se eteen, että tyttö kotoutuu hyvin! :)

^
Onko koira tullut yhdistyksen kautta? Myös varaajalta saa varmasti tukea, vinkkejä ja neuvoja miten hyvin aran rescuen kanssa voi ja kannattaa toimia. FB:ssäkin löytyy rescueryhmiä joissa voi kysellä neuvoja ja on kiva jakaa kokemuksia (nim.merk omat ovat Virosta ja Romaniasta, voin laittaa fblinkit yksärillä jos kaipailet)

Itselläni ei ole hyvin aroista koirista, saati pennuista kokemuksia, joten mitään vinkkivitosia minulla ei ole antaa.
Toisilla menee kotiutumiseen parista viikosta kuukausiin aikaa, jopa vuosikin voi mennä että koira on täysin kotonaan. Lähtisin siitä, että ulos on ihan ok mennä sylissä muutamankin kerran päivässä ja siellä sitten voidaan istua ja katsella mailman menoa, ehkä herkutella ihanilla nameilla (jos maistuvat) ja jos ei millään tarpeita tule ulos, siirtyä takaisin sisälle.
Samoin nameilla voisi tutustuttaa rappukäytävään ja hissiin. Ihan vaan käydä kääntymässä rapussa oman kotioven ulkopuolella valjaat päällä, jos se vain onnistuu.

Jos sisälläkin rohkaistumista on tapahtunut päivien sisällä, voi sitä ulkona tapahtua muutamassa lisäpäivässä tai viikossa.
Tsemppiä! :)

Hei ja kiitos nopeasta vastauksesta!

Koira tuli yhdistyksen kautta ja kerkesi viikon olla kotihoidossa Suomessa ennenkuin tuli meille. Aiomme pitää yhteyttä yhdistykseen ja kertoa kuulumisia koirasta sekä kysellä myös neuvoja. Täytyypä tutustua nuihin fb ryhmiin myös. Kiitos vinkistä!

Se jäi tuossa aikasemmin mainitsematta, että koira myös nukkuu todella paljon. Päivät on tähän asti mennyt nukkuessa. Hetkeksi noustaan ylös syömään, joskus leikitään hetki ja kohta takaisin nukkumaan. Toki pennut nukkuvat paljon, mutta luulen myös, että koira purkaa stressiään ja tässä muutaman viikon aikana tapahtuneesta elämänmuutoksesta johtuvaa väsymystä nyt nukkumalla. Täytyy varmaan antaa tytön nukkua vielä niin kauan kuin nukuttaa ja sitten kun virkistyy niin ottaa ulkoilua enempi ohjelmaan :)

Namit eivät vielä ainakaan maistu kuin kotona, mutta jospa ne alkavat maistua myös kodin ulkopuolella sitten kun saa vähän rohkeutta :)

Nuoleminen on rauhoittavaa : namina kannattaa kokeilla esim. lohipasteijaa tai maksapasteijaa tuubista. Sitä mukaa puristetaan kun koira nuolee tahnaa.

Viikko on hyvin lyhyt aika koiralle joka on reilu viikko sitten tullut kotihoitoon (oletettavasti tarhalta?) ja sitten vielä sieltä omaan kotiin.
Etenkin jos kyseessä on vähänkään herkempi koira, kotiutuminen ja rentoutuminen ottaa oman aikansa.

Meille tuli vajaa vuosi sitten aikuinen narttu joka ei juuri muuta tehnytkään ensimmäisinä päivinä kuin nukkui, ei edes kaivannut juuri ihmisseuraa vaan makaili keskenään rauhassa. Sitten kun alettiin olla tuttuja ja "omia ihmisiä" alkoi hakeutua omasta rauhasta myös meidän seuraamme.
On rohkea ja toimelias, mutta meni myös oma aikansa vilkkaassa kaupunkiympäristössä ulkoiluun, hissi oli alkuun ihan ok mutta muutama kuukauden jälkeen sitäkin kohtaa kehitettiin pieni jännitysviikko - meni itsekseen ohi kun ei ottanut siitä turhia paineita.

Sisäsiisteys voi olla tuntematon juttu tuon ikäiselle muutenkin, etenkin jos on ollut tarhakoirana ja nyt kun asiat voi hoitaa sisällä turvassa, ei luonnistu enää ulkona vilpoisessa.
Eli ihan ajan kanssa, pari viikkoa tai kuukauttakin voi mennä totutellessa.