Koirat.com

Hei!

Haimme eilen uuden sekarotuisen uros koiranpennun (2kk Nalle) Helsingistä Kuopioon.
Perheeseemme kuului siis jo ennestään myös sekarotuinen uros koira (2v Luca).
Annoimme koirien tavata ensin ulkona ''puolueettomalla'' maalla, missä Luca haisteli pentua innoissaan (ei arvannut vielä, että koira on tulossa meille asumaan).

Sisälle mentäessä Luca ei ollutkaan enää niin innoissaan, vaan ns. ''masentui'' heti. Lucan voisi jopa sanoa alistuvan pennulle, koska antaa tämän syödä ruokaansa (ei ärähdä pennulle), antaa nukkua omalla pedillään ja lähtee siitä itse pois sängyn alle (ei ärähdä tästäkään) jne. Luca lähtee heti pois, jos pentu yrittää tulla hänen luokseen. Luca ei myöskään anna minun, eikä tyttöystäväni silittää oikein itseään vaan välttelee meitä. Luca on alunperin tyttöystäväni koira ja oli alkuun mustasukkainen minustakin. Hyvin apea ilme kasvoillaan katselee siis sivusta, kun pentua silittelemme jne.

Ruoka on Lucalle maistunut myös huonosti.

Tiedän, että pentu on ollut meillä vasta n. päivän ja se on lyhyt aika, mutta kun yritimme etsiä erilaisia kokemuksia netistä, niin emme löytäneet yhtään vastaavanlaista kokemusta. Muissa tapauksissa perheen vanhempi koira on ottanut pennun vastaan hyvin agressiivisesti ja alistavasti tai jopa hyvin, kun taas meidän Luca on apea ja ''masentunut''.

Pennusta luopuminen olisi kauheaa, emmekä sitä aio tehdä vielä hetkeen tietenkään, mutta jos Luca ei ''piristy'' ja palaa omaksi itsekseen, on se silloin välttämätöntä.

Mitä tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä, vai täytyykö ajan vain kulua?

Älä vielä hätäile, vaan odottakaa nyt kuitenkin viikko ainakin. Vanhempi koira voi olla vain hämmentynyt uudesta tulokkaasta.

Samaa sanoisin kuin edeltävä. Vanhempi on hämmentynyt muuttuneesta tilanteesta ja noin nuori koira ei välttämättä vielä osaa sanoa vastaan pennulle sen purressa. Mutta kyllä se oppii. Muistakaa huomioida myös vanhempaa koiraa ja pyrkikää takaamaan sille välillä myös omaa rauhaa, jos pentu härppii kokoajan.

^Juu, ehdottomasti samaa mieltä, että kannattaa katsoa että pentu ei häiriköi koko aikaa sitä vanhempaa koiraa. Samoin ehkä hyvä myös ruuat ja herkut sun muut valvoa, kun ne niitä syövät, ettei vanhemmalle koiralle tule sitten sellainen olo, että sen pitää niitä omiaan puolustella pennulta tai mitään.

Meillä on aina välillä pentukoira kyläilemässä /hoidossa. Olemme pitäneet tarkasti huolta siitä, että me vahdimme, että molemmat saavat rauhassa syödä oman ruokansa, eikä kummallakaan ole mitään asiaa toisen ruokaan. Samoin, jos annamme jotain ylimääräistä, on meidän asiamme määritellä, kumpi sen saa tai kumman vuoro on saada. Me myös päätämme - ja teemme asian molemmille selväksi - kumpaa huomioimme. Myös lepäämisrauhan pyrimme molemmille tarvittaessa takaamaan. Vahdimme koko ruokailun ajan ja edes toisen tyhjennetylle kupille ei anneta mennä. Koirat pystyvät syömään ihan vierekkäin eli mitään eri huoneeseen asettamista ei tarvita.

Aluksi oma koiramme oli vähän ihmeissään siitä, että pitää jakaa asioita, jotka yleensä ovat itsestäänselvästi omia (ruokaa tai huomiota). Mutta hyvin nopeasti se hokasi jutun juonen ja sitten asia oli sille ihan ok. Toki se kyllä oli pennun seurasta hirveän innoissaan, joten antaessaan myös sai. Nopeasti pääsimme tilanteeseen, että koirat voi jopa jättää yksin keskenään meille. Ne myös alun riehumisen jälkeen oppivat itsekseenkin rauhoittumaan ilman, että meidän tarvitsi komentaa siihen. Itsestäni vaikuttaa sitlä, että juuri nuo hetket, jolloin me otimme vastuullemme mm. ruokailurauhan, olivat tärkeitä tekemään molemmille selväksi sen, ettei omasta asemasta tarvitse olla huolissaan tai tuntea menetystä.

Meille tuli pentu tuossa joulunpyhien jälkeen. Kotona siis chihu Helmi (kohta 3v) ja kääpiövillakoira Elena (kohta 2v). Toin vain pennun suoraan sisälle, missä Helmi ja Elena odottivat. Ne vaikuttivat kyllä masentuneilta, tarkkailivat vain pentua kauempaa ja jos pentu meni lähelle, murisivat ja lähtivät pois. Ensimmäiset 3 päivää Helmi oli stressaantunut, sillä oli huono olo. Kuola valui suupielistä, silmät vuotivat eikä se pystynyt syömään. Elena voi muuten hyvin, mutta se oli vain kamalan äkäinen pennulle. Viikon päästä alkoivat hyväksyä pennun ja 2 viikon päästä Elena leikki pennun kanssa rajustikin. Mutta kuitenkin leikki pysyi leikkinä. Nyt tulevat ihan hyvin juttuun, tosin Helmi eikä Elena tykkää jos pentu tulee ihan lähelle nukkumaan. Mutta ne ovat aina olleet sellaisia, jotka tarvitsevat omaa tilaa.

^ Meillä oli ihan sama juttu kun tuli tuo toinen taloon, että hetken aikaa vanhempi koira vähän niin kuin vältteli sitä uutta tulokasta, mutta myöhemmin sitten alkoi leikkiäkin sen kanssa. Nykyäänkin vanhempi koira haluaa nukkua eri paikassa eikä halua tota nyt vajaan vuoden vanhaa siihen viereensä. Ruokahalu on ollut aivan samanlainen koko ajan, mutta oli jotain pientä alakuloa hetken aikaa alkuun, ja huomionkerjäystä meiltä. Täytyy tosiaan pitää huoli, että vanhempi koira saa edelleen riittävästi huomiota ettei se oikeastikin jää liikaa paitsioon pennun tullessa.