Koirat.com

Heipähei ja moi.

Ensinnäkin anteeksi, koska näitä samoja asioita on käsitelty varmasti jo monissa eri viesteissä, mutta mikäli joitain innokkaita foorumisteija kiinnostaa vastailla, olisin tyytyväinen. :)

Olen jo pidemmän aikaa miettinyt koiran hankkimista pieneen opiskelijan elämääni, mutta koska asia on tietysti hieman monimutkaisempi kuin pelkkä "haenpas kaupasta", niin tarvitsisin hieman neuvoja ja vastauksia askarruttaviin kysymyksiin. Olisin etsiskelemässä luultavasti sekarotuista ja suhteellisen pienikokoista (ei kuitenkaan ehkä taskuun mahtuvaa...) pentua.

Ensinnäkin asunto: Elelen yksiössä, kerrostalossa, kaupungissa. Kuinka koiranpentu sopeutuu asustelemaan näinkin pienissä piireissä kuin suurehkossa yksiössä ja minkälaisia ongelmia esim. ulkoiluttamisen ja ulos-asioiden-tekemisen opettamisen kannalta kerrostalon neljäs kerros tuottaa pienelle? Asumiseen liittyen myös kokemuksia taikka faktatietoa siitä, kuinka pentu soveltuu kerrostaloon vinkumisen ja äänenpidon kannalta. Eli tulevatko seinänaapurit kovin nopeasti palokirveiden kanssa käymään ovella...? :)

Seuraavana matkustus: Mielelläni kävisin myös koiran kanssa kotipaikkakunnallani kerran taikka kaksi kuukaudessa, mutta matka tapahtuisi 3-3½h kestävällä linja-auto matkalla. Ovatko tällaiseen matkustukseen "kantohäkit" hyvä ratkaisu vai pitääkö sitä vain pennun hankkimisen jälkeen hylätä bussit puoleksi vuodeksi? Kokemukset ja faktat ovat taasen kaivattuja.

Suurin huolenaihe on tietysti oma arkeni, eli opiskeluni. Vaikka en 8h päivää teekkään, kuinka pentu suhtautuu päivittäiseen 2-4h poissaoloon? Pystynkö ylipäätään ensimmäisinä viikkoina ja ensimmäisenä kuukautena jatkamaan opiskeluarkeani normaaliin tapaan?

Kiitoksia mikäli kukaan jaksaa näihin varmasti tuhanteen kertaan kysyttyihin kysymyksiin vastailla vielä kerran epävarmalle opiskelijanryökäleelle.

Hyvä näitä asioita on kuitenkin pohtia etukäteen, ja miettiä tarkkaan, mihin on sitoutumassa seuraavaksi kymmeneksi-viideksitoista vuodeksi.

Mielestäni asunnon koolla ei juurikaan ole väliä koiran hankinnassa. Tiedän lukuisia koiraperheitä, joissa asutaan esim. Yksiössä kahden koiran kanssa, toisaalta myös isossa omakotitalossa voi olla vain yksi tai vaikka viisi koiraa. Oma periaatteeni on, että koira nukkuu kotona, syö luuta tms. Leikkiminen ja muu kiva toiminta tapahtuu pääsääntöisesti pihalla.
Neljäs kerros ei ole ongelma koiralle (rappuja ei tosin kannata antaa koiran ihan pentuna kulkea yksin), enemmän ongelmia se aiheuttaa omistajalle, jonka toimintojen on suuremmissa määrin oltava ennakoivia opetettaessa pentua sisäsiistiksi, koska pentua ei voi vain laskea ovesta takapihalle pissille.

Koira kannattaa opettaa hiljaiseksi kotona. Naapureistahan se riippuu, missä vaiheessa heillä menevät hermot, mutta itse kannatan esim. alakertaan tiedotetta, jossa kerrotaan, että meille on tullut koiranpentu ja pyydämme tietoja, jos koira metelöi yksinollessaan, jolloin ainakin naapurisi tietävät, että koulutus on käynnissä. Yksinoloa kannattaa alkaa harjoittelemaan heti, kun pentu on kotiutunut. Tuo päivittäinen yksinoloaika on niin lyhyt, ettei sen kanssa tule mitään varmaan mitään ongelmia, jos huolehdit heti alusta yksinolonopettamisesta. Suurin osa koiran omistajista on kuitenkin työssäkäyviä ihmisiä, joilla on kahdeksan tunnin työpäivä ja työmatkat päälle ja koirat pärjäävät kotona mainiosti.

Itse olen sitä mieltä, että on hyvä olla koiran kanssa ensin kotona viikko tai kaksi, koska tuona aikana opetellaan sitä yksinoloa ja sisäsiisteyttä ja se ei oikein onnistu kuin määrätietoisella harjoittelulla. Tästäkin on eri koulukuntia, mutta jos et jää kotiin niin sisäsiisteyden harjoittelu tulee viemään kauemmin.

En usko, että bussimatkustaminen pitkällä jänteellä on sen kummempaa kuin missään muussakaan kulkuneuvossa matkustaminen. Ensimmäisillä kerroilla tekisin koiran kanssa niin pitkän (metsä)lenkin, jotta pentu nukkuisi mahd. pitkän ajan matkasta. Lisäksi ennen kuin viet sen bussiin, tulee olla varma sen pidätyskyvystä. Aloittaisin lyhyemmillä matkoilla vaikka paikallisbussin kyydissä tms. Oma rotuni ei ole kantokoppakokoa, joten siihen en osaa ottaa kantaa. Kuitenkin kantokoppaankin kannattaa koira totuttaa ennen ensimmäistä bussimatkaa. Kiinnittäisin huomiota siihen, ettei koira pääse pois kopasta, kun se ääntelee vaan vaatisin sitä olemaan hiljaa. Lisäksi bussissa voi tulla vaikka minkälaista koiran rapsuttelijaa, mutta itse en antaisi muiden rapsutella koiraa kopissa tai ottaisi sitä ulos rapsuteltvaksi. Tällä toivoisin vahvistavani sitä, että kopassa ollaan ja tuolloin ei tapahdu mitään sen kummempaa. Ja näin koiran odotukset kopasta pois pääsemiseksi eivät ehkä nouse niin paljoa. Lisäksi en sen kummemmin matkan päätteeksi alkaisi ”lässyttämään” koiralle, että ”oi kun hieno juttu jne.” sanoisin vain tyynesti, että hyvä ja sitten pissille tms.

Itse halusin kovasti koiraa opiskeluaikanani, mutta päätin, että opiskeluaika on niin lyhyt aika elämästä, että haluan keskittyä opintohin ja opiskelijaelämään. Ja varsinkin tuon jälkimmäisen viettäminen olisi rajoittunut koiran kanssa. Lisäksi, jos haluaa esim ulkomaille vaihtoon niin tulee koiralle löytää sijaiskoti tai ottaa se mukaan, joka on jo sitten huomattavan paljon hankalamapaa ja usein tuhottoman tyyristä. Koira rajoittaa elämäää, se on fakta, mutta samaan aikaan se antaa todella paljon, joten mieti tarkkaan haluatko nuorella iällä sitouttaa elämääsi seuraavaksi kymmeneksi-viideksitoista vuodeksi.

Riippuen vähän bussimatkan laadusta (ja kuskista) niin pentuahan voi pikaisesti käyttää ulkona kun bussi on pysähdyksissä esim. bussipysäkillä tai toisella asemalla. Eli ei tarvi edes olla välttämättä sisäsiisti ja tietysti kannattaa ottaa mukaan paperia + vaihtopetivaatteet, jos vahinko pääseekin käymään häkkiin.

Oletkin saanut jo vastauksia aikalailla kaikkeen, mutta mäkin voisin sanoa pari sanaa.

Olen itse yliopisto-opiskelija (toinen vuosi meneillään) ja hankin koiranpennun kolme kuukautta sitten. Kaikki on mennyt todella hyvin! Koira sopii loistavasti opiskelijaelämään, jos vaan jaksaa sitoutua siihen. Etukäteen kannattaa yrittää hankkia hoitajia, jotka voivat ottaa koiran luokseen silloin kun haluaa itse lähteä vaikka opiskelijarientoihin. Mulla asuu onneksi sukulaisia ihan lähellä, joten hoitopaikkoja on paljon. Toisaalta jos olen vaikka ollut koko päivän kotona, ja illalla olisi tiedossa juhlat, voi koiran jättää ihan hyvin yksinkin illaksi (siis muutamaksi tunniksi). Eli ei sosisaalisesta elämästä todellakaan tarvitse luopua! Mun pentu on kulkenut bileissäkin mukana. Se on ihan onnessaan kun pääsee keskelle isoa ihmisporukkaa kaikkien ihasteltavaksi :) Ja on tosiaan pienestä asti opetettu, että se kulkee paljon mun mukana ja vieraillaan eri ihmisten luona.

Senkin takia pienikokoinen koira on hyvä; sen voi ottaa kaikkialle mukaan!
Pentu tottuu aivan varmasti bussiin, junaan ja ihan mihin vain, kun sen nuorena opetat. Mä tein pennun kanssa ekan bussimatkan vasta pari viikkoa sitten. Matka kesti puolitoistatuntia, eikä mitään ongelmaa ollut. Mun koira on niin pieni, että pystyin hyvin pitämään sitä vain sylissä. Kantolaukku olisi pidemmälle matkalle varmaan kuitenkin paras!

Pieni koira on myös sen takia hyvä, että joudut kantamaan sen aluksi ulos tekemään tarpeitaan. Mä joudun vieläkin kantamaan ton 5 ja puoli kuukautta vanhan pennun joka aamu ulos, koska jos päästän sen maahan, se tekee pissat rappukäytävään... Mutta eiköhän se pian opi.

Mulle pentu tuli perjantaina, ja jo maanantaina menin kahdeksi tunniksi kouluun. Koko lauantai- ja sunnuntaipäivän ramppasin ulko-ovea ja totutin pentua pikkuhiljaa siihen, että ovi käy ja mä olen muutaman sekunnin poissa. Sunnuntai-iltana lähdin jo puoleksi tunniksi kauppaan ja sitten maanantaina tosiaan kouluun. Eli kyllä se noinkin onnistuu, jos ensimmäisillä viikoilla ei nyt tosiaan mitään kahdeksan tunnin päiviä ole :)

Tsemppiä koiran hankintaan!

Me ollaan kumpikin työssäkäyviä ihmisiä ja me haettiin käppänä perjantaina oltiin viikonloppu kotona ja maanantaina pökö jäi yksin vajaaksi 9 tunniksi kotiin. Ei ollut mahiksia pitää mitään ylimääräisiä lomia. Ja ei ongelmaa. Oppiipahan heti talon tavoille.

Meille aikanaan koira tuli la illalla ja su jätettiin tunniksi kotiin yksin (lähtiessämme koira nukkui aitaudessaan) ja käytiin poissa. Maanantaina koira jäi yksi 3-4 tunniksi-> ei mitään ongelmaa. Meillä ekan kahden viikon ajan vältettiin vielä näitä täyspitkiä päiviä, koska jos me oltiin samassa vuorossa töissä, niin aamuvuoro päivinä koira oli yksin n. 5.30-15. Iltavuoroissa aikaa saatiin lyhennettyä kun mies käveli töihin, joten koira oli yksin 12-20.30.

Mies lähti iltavuoroon ja koira nukkui onnellisenä hänen lähtiessään.

Meidän koira täytyy jättää niin, ettei näe, kun poistutaan kotoa.
Jätämme herkkukupin tai herkkuja keittiöön tai makuuhuoneeseen, josta koira ei näe ovelle ja lähdetään, kun koira syö herkkujaan.

Ekoilla viikoilla, jos vahingossa olisi tullut 8 h päivä, niin vein koiran meidän äidille hoitoon, joka oli työttömänä silloin. Äiditäni tuli meidän koiralle yksi tosi tärkeä ihminen.

Meillä alusta asti koira on ollut rauhassa kotona.

Meillä oli alussa pentuaitaus, jonka aikana pentu oppi yksin ollessaan nukkumaan ja leikkimään omilla leluillaan. Kun aitaus lähti takaisin, oli lainassa, niin laitoimme portin makuuhuoneen ovelle, ja koira vietti yksin ollessaan aikansa makuuhuoneessa.

Nykyään koiralla on alueena makuuhuone, keittiö ja eteinen.

Meillä on radio päällä ja koiralle annetaan aina tekemistä yksin jäädessään. Luita, leluja ym. Koiramme kyllä usein tuntuu nukkuan yksin ollessaan.

Suosittelen miettimään koiran luonnetta myös alussa. Meillä on aika itsenäinen koira, joka oppisi heti, että kyllä me tullaan takaisin kotiin.
Itse ainakin alusta asti pyrin antamaan koiralle paljon hyviä kontakteja. Meillä koira tuli vähän ennen joulua, joten pian vietettiin joulua ja silloin me kyläillään paljon. Ja koiramme tykkää kyläillä ja joihinkin paikkoihin vaatii pääsemään, jos ei olla menossa silloin.

Sitten kannattaa miettiä sen rodun omat jutut. Esim. haukkuherkkyys. Meillä koira oppi todella nopeasti ettei rapun ääniin tarvitse reagoida.

Tässä vähän ajatuksia. Hienosti olet ajatellut asioita jo etukäteen.

" Olisin etsiskelemässä luultavasti sekarotuista ja suhteellisen pienikokoista (ei kuitenkaan ehkä taskuun mahtuvaa...) pentua."

Tuohon lauseeseen sen varran, että kannattaa lueskella tuota ketjua pentujen järjettömistä hinnoista. Noita pieniä sekarotuisia kun tupataan puskemaan melko epäilyttävistä lähtökohdista dollarin kuvan silmissä. Kuitenkin rekisteröityjäkin pikkukoiria on mahdollista saadaa suht koht kohtuulliseen hintaan. Esimerkiksi tiibetinspanielien hinnat ovat pysyneet melko maltillisina.

Mulla on vähän samanlainen "ongelma" niin tungenpas tämän tänne, jos vaikka joku vastaisi :)

Mun tilanne on tällainen, että poikaystävän kanssa ollaan pitkään harkittu koiran ottamista ja päädytty siihen, että ennemmin tai myöhemmin sellainen meille tulee. Mulla loppuu koulu nyt parin viikon sisällä ja sen jälkeen(ja nyt) käyn töissä n. 3 kertaa viikossa. Poikaystävä on nyt tuolla armeijassa heinäkuuhun asti ja käy täällä mua kattelemassa melkeenpä joka viikonloppu.
Mulla olisi nyt todella hyvin aikaa pennulle, mutta jos me sellainen otetaan jo nyt, niin mua lähinnä pelottaa tuo, että koira kiintyisi vaan minuun, kun se kumminkin pitäisi myöhemmin asua myös tuon miehenkin kanssa.. Tietysti pentu oppisi tuntemaan hänet viikonloppuisin ja näin, mutta niin.. Toinen pulma on se, että syksyllä varmasti muutamme toiselle paikkakunnalle opiskelujen perässä tuon miehen kanssa, eli kyseessä on suht iso muutos, joka ymmärtääkseni voi järkyttää pentua paljonkin. Eli onko teidän mielestä järkevää ottaa koiraa nyt, kun edessä kumminkin on varsin isot elämänmuutokset? Ja havannankoiraan olemme päätyneet pitkän mietiskelyn ja vertailujen jälkeen :)

Mä asuin pennun tullessa 25 neliön yksiössä, pentu labradorinnoutaja eli ei edes mikään pienen rodun pentu. Hyvin pärjättiin pienessä asunnossa, ei ongelmia. Siitä muutettiin isompaan yksiöön, 36 neliötä, tilaa oli vähän liikaakin, pentu alkoi tuhoomaan. Kesäpennulta sujui sisäsiisteys ihan hyvin, tosi asuttiin silloin toisessa kerroksessa ja pentu pääsi suht nopsaa ulos pissalle. Mä olin 5 viikkoa lomalla kun pentu tuli, mutta heti ekan viikon jälkeen jätin sitä säännöllisesti yksin, koska töihin paluu oli joka tapauksessa edessä. Työpäivät eli 9h oli mun pennulle liikaa, 5-6h päivät ois olleet sopivia, sen jälkeen se alkoi aina tekemään tuhojaan. Se oli nätisti yksin kotona tasan niin kauan kunnes palasin töihin. Eli työpäivät oli selkeesti liian pitkiä sille.
Mä olen alusta asti matkustanut junalla Keski-Suomeen mökille koiran kanssa, jopa 11viikkoisena pentuna matkasi ekaa kertaa 5h junamatkan ja hyvin meni. Junan vaihtojen yhteydessä syötin ja pissatin eikä vahinkoja sattunut. Nykyään on konkari matkustelemisessa ja ei ongelmia missään kulkuneuvossa. Eli sen takia en ainakaan hylkäisi pentuhaaveita. Busseissahan saa koira matkustaa ihan jalkatilassa, joten häkkiä ei välttämättä tartte. Koira matkustaa kyllä helposti mukana jos sen vaan siihen totuttaa. Helppo matkakumppani on tottunut matkustaja, kukaan ei jaksa pitkään kuunnella ja katsella tärisevää ja vinkuvaa koiraa, joten ihan pennusta se matkustelu kannattaa sille opettaakin niin sujuu rutiinilla myöhemminkin.
Alottajalla on sen verran lyhyet koulupäivät, että pentu pärjää varmasti hyvin yksin. Pieni pentuhan nukkuu vielä suuren osan päivästä, joten helposti joku 4h vielä voi mennä nukkuessa. Mitä isommaksi tulee sitä vähempää on unen tarve, mutta alussa ainakin pentu on helppo jättää yksin kun tuskin kauaa puuhaa hereillä.