Koirat.com

Heippa!

Olen tulevan lukukauden abiturientti, joten asun vielä kotona koulun ajan. Minulle on tulossa pieni koira, amerikankääpiökettuterrieri. Kotona meillä on puoliomistuksessa oleva käyttö labbis, joka hurmaa joka päivä minut ihanuudellaan ja tottelevaisuudellaan. Olen miettinyt koiran hankinnan ajankohdaksi joko tulevaa talvea, kun syksyn yo-kirjoitukset ovat ohi tai tulevaa kevättä jolloin toivottavasti koko lukio on ohi.

Mietinkin että kannattaisiko pentu ottaa vanhempieni kotiin ihan pikkupentu ajaksi? Siellä olisi helpompi opettaa sisäsiistiksi, kun pääsee nopeasti pihalle kuin kerrostalossa, johon olen poikaystäväni kanssa muuttamassa ensi keväänä/kesänä. Voisiko mahdollisesti tämä toinen koiramme opettaa jotakin positiivista pennulle? Olen nimittäin erittäin tyytyväinen tämän labbiksemme käytökseen ja ystävällisyyteen.

Onko helpompi että koira on pentuajan ison koiran kanssa ja pääsee helpommin tarpeille pihalle
vai
Onko helpompaa että koira tulee kanssamme kerrostaloon ?

Molemmissa on tietysti puolensa, mutta minulla ei ole kokemusta kahdesta omasta koirasta samaan aikaan.

Oelt oikeassa, että molemmilla on puolensa. tuleeko labbis mukananne myös kerrostaloasuntoon? Omakotitalossa on toki piirun verran helpompaa opettaa pentua sisäsiistksi kuin kerrostalossa, mutta kyllä se kerrostalossakin onnistuu. Hyvätapaisen aikuisen koiran seurasta on lähinnä se hyöty, että pennulla on koiraseuraa, jolta se oppii koirienvälistä kommunikointia. Toisesta koirasta huolimatta joudut kuitenkin kouluttamaan pentua aivan yhtä paljon kuin muulloinkin. Lisävaivaa aiheuttaa se, että pentu kannattaa jokatapauksessa ulkoiluttaa erikseen ja esim. yksiolonopetteluun joutuu näkemään enemmän vaivaa, etenkin jos pentu kuitenkin myöhemmin joutuu ainoaksi koiraksi kerrostaloon. Pennun kanssa kannattaa jokatapauksessa viettää paljon aikaa kahdestaan ja juurikin esim. lenkkeilyttää se erikseen, jotta voit keskittyä sen koulutukseen paremmin ja että se oppii ratkomaan itse eteentulevia asioita, ei vain toimimaan vanhemman koiran perässähiihtäjänä ja että se oppii nimeomaan kuuntelemaan sinua, ei vanhempaa koiraa.

Asuinpaikkaa tärkeämpänä pidän kuitenkin sitä, että milloin sinulla on aikaa pennulle ja toisaalta sitä, että milloin on saatavilla pentu juuri sinun toivomastasi yhdistelmästä. Loppuelämän kannalta on luultavasti paljon oleellisempaa se, että saat juuri sinulle sopivan pennun sellaisesta yhdistelmästä, josta sopivan pennun syntyminen on todennäköistä kuin se oppiiko pentu sisäsiistiksi neljän vai viiden kuukauden ikäisenä.

Aivan, olet aivan samalla kannalla kuin minä. Ei tule labbis valitettavasti mukaan kerrostaloon. Tietysti viettäisin pennun kanssa kahdestaan aikaan, tietenkään unohtamatta huomioida tätä vanhempaa koiraa. Pentukurssille menen ainakin, koska siellä pystyy opettamaan pentua hyvin ja alusta asti totuttaa että vaikka ympärillä olisikin hälinää omistajaa pitää kuunnella.

En tarkoita siis että labbis opettaisi pennun tavoille, vaan ehkä esim. koska meidän labbis ei hauku ollenkaan pentu ei ainakaan saisi kaveria joka "yllyttää haukkumaan" ja muutenkin on hyvä tutustua varmasti kilttiin ja rokotettuun koiraan ensimmäisenä ja vaikka nyt ei asuisikaan pentuaikaa samassa talossa niin lapukastani tuleva pentu saa varmasti kaverin joka jaksaa riehua.

Mutta tärkeintä on tosiaan että löytää itselleen oikean pennun, koska mielummin odotan vaikka vuoden kuin että hätiköiden lähden ottamaan pentua, kyseessä on kuitenkin hyvin uusi rotu Suomessa.

Kyllä minä sanoisin, että ota kotiin, jos vain voit. Komppaan tosin sitäkin, että mieti niitä yhdistelmiä tarkkaan. Itse otin nyt kotiin, kun vielä en saanut jatko-opiskelupaikkaa.

Kannattaa ottaa myös huomioon se, että pentu, joka on elänyt pienestä pitäen kerrostalossa ei yleensä reagoi kaikkiin rapun ääniin kun taas omakotitalosta (?) kerrostaloon muuttavan pennun totuttaminen reagoimattomuuteen voi olla hankalampaa.

Itse olen kyllä (kokemuksen syvällä rintaäänellä :D) sitä mieltä, että kannattaa otta nyt, kun asut vielä kotona. Pentuaika saattaa olla yllättävän raskasta ja kiität vielä onneasi, että sinulla on joku, joka auttaa pennun hoitamisessa vaikka edes ihan vähän. Kun muutat ensimmäiseen omaan kotiin, on siinä jo ihan tarpeeksi totuttelua ja opettelua ilman uutta koiranpentuakin. Mielestäni on siis järkevämpää, jos koira on jo hiukan ehtinyt kasvaa ja oppia tavoille ennen muuttoa.

Ja kyllä vanhemman koiran esimerkistä voi olla mielestäni paljonkin hyötyä. Kannattaa kuitenkin muistaa kiinnittää erityistä huomioita siihen, että pentu oppii olemaan myös yksinään ja tottuu kaupungin ääniin. Käy vaikka kerrostalossa asuvilla tutuilla kyläilemässä mah. paljon ja usein ja totuta myös ihan yksin olemiseen huolella.

Itse olen kouluttanut ja kasvattanut tuon labbiksenkin, ja minusta oli ainakin todella helppoa kun heti kun pentuna se oli syönyt pystyi avaamaan oven takapihalle ja sinne se oppi tekemään heti, ei kertaakaan tullut edes vahinkoa sisälle mikä oli minusta melko ihmeellistä, verrattuna sitä edeltävään koiraan jota oli hankala opettaa sisäsiistiksi ( tosin ensimmäinen koiramme, teimme sen kanssa kaikki muutkin virheet :DD), lisäksi siinä olisi lähellä mökkimme jossa olisi mahdollisuus olla vapaana ja opettaa vapaana oloa yleensäkin pennulle.

Lapukka on 3vuotias, joten muistan pentuajan todella hyvin vieläkin. Minusta oli hyvin tärkeää että se totutettiin kaikenlaisiin häiriöihin ihan pienenä, totutin muutamiin tuttaviemme koiriin jotka ovat olleet hyvin terveitä, eivätkä käyneet missään koiratapahtumissa mistä olisi voinut saada esim. kennelyskää yms jo vaikkei rokotuksiakaan ollut tuolla lapukalla silloin ja sitten tietysti joka viikko kävimme erilaisissa paikoissa kuten parkkihalleissa, linja-autoissa, juna-asemilla yms.

Olisi varmasti hyvä totuttaa tämä kerrostaloon kuitenkin jossain vaiheessa muuttava tuleva pentu juuri kerrostalojen ääniin ja lisäksi tulemme asumaan pääkaupunki seudulla, joten "häiriöääniä" ei puutu.

Ainoa pieni huolenaiheeni on että meillä lapukka kärsii eroahdistuksesta, olen yrittänyt erilaisia koulutusmenetelmiä ja jatkan erästä parhaaksi tuntemaani. Haluaisin että pentu ei oppisi lapukalta tuollaista mesoamista mitä se tekee ollessaan yksin (esim. kuolaa valtavasti, kääntää eteisen matot ympäri ja järsii listoja.) Se on ainut huono puoli tuossa muuten ihanassa lapukassa. Mutta uskon syvästi että vika on minun, koska menimme ottamaan lapukan hiihtolomalla ja emme tietenkään jättäneet sitä yksin koko viikon aikana... sitten yhtäkkiä pentu joutuikin olemaan kokonaisen koulupäivän yksin :D ei mitään järkeä! Haluankin ensin saada tuon lapukan tottumaan yksinoloon ja otan vasta sitten pennun.