Koirat.com

Olen jo kauan haaveillut tietystä koirarodusta, joka on vähän harvinaisempi eli pentueita ei synny vuodessa kuin muutama pentue ja odotuslistat ovat pitkät. Otin yhteyttä yhteen kasvattajaan, mutta mitää pysyvää ei ole sovittu, tietääkseni tuleva emo ei ole vielä tiineenä. Voinko samalla kysellä pentutilannetta muiltakin kasvattajilta ja varata mahdollisesti pennun jos sopiva löytyy? Vai tulisiko vain odotella jos ensimmäinen kasvattaja ottaa vielä yhteyttä? Pentuja ei luovuteta ilman haastattelua eli murehdinko koko asiasta liikaa ja turhaan?

Tämän ei pitänyt olla uusi keskustelun aihe vaan littyä pentu keskusteluun.... Mutta toivottavasti keskustelua syntyisi kasvattajan valinnasta.

Mikään ei estä sinua kyselemästä muilta kasvattajilta mikä heidän tilanteensa on.
Kannattaa toimia sen sijasta, että vain odottaa ilmoitusta.

Totta kai voit kysellä pentua muiltakin kasvattajilta. Muista kuitenkin myös ilmoittaa kaikille, joiden kanssa olet pennunhankintamielellä ollut yhteydessä, sitten kun sopiva pentu on löytynyt. Etteivät turhaan usko ja odota että olet yhä potentiaalinen pennunostaja.

Minäkin aluksi mietin juuri samaa asiaa, että onko ihan ok olla useisiin kasvattajiin yhteyksissä samanaikaisesti, mutta tulin siihen päätökseen että totta kai on :) Saahan sitä pentueesta ja astutuksesta kysellä, eihän se vielä sitä tarkoita, että on ottamassa pentua kyseiseltä kasvattajalta. Kunhan ei tosiaan pidä kaikkia kasvattajia siinä uskossa, että olet yhä kiinnostunut pennusta, vaikka sinulle olisi pentu varattuna jo muualta.

Vilkuilin tuossa muita keskusteluita ja siellä vilahteli että yhteydessä voi olla useampaankin kasvattajaan. Mitään varauksia ei ole vielä tehty, mutta kyselty ja esittäydytty.

Kysyisin tässä että mitä pidätte hyvänä merkkinä että kyseessä on asiantunteva kasvattaja?
Ja kuinka kaukaa lährisitte pentua hakemaan.

Mä ainakin kyselin muilta harrastajilta yleisesti ottaen ketä he pitävät hyvinä kasvattajina, keneltä ottaisivat itse pennun ja keneltä eivät. Ja tietty perusteluja. Katselin koira.netistä kasvattajan tietoja ja tutustuin aiempiin pentueisiin. Näin karsin kasvattajat muutamiin joihin otin lähemmin yhteyttä.

Seuraavaksi kävin kylässä kasvattajan luona, kyselin häneltä paaaaljon rodusta, sen riskeistä, hänen ajatuksistaan koiran kasvattamisesta... Kasvattajan pitää osata kertoa rotunsa hyvien puolien lisäksi ennenkaikkea mahdollisia riskejä ja haasteita. Hänen pitää osata perustella tuleva pentue ja kertoa sen mahdolliset terveys- ja luonneriskit.

Eli puhetta PALJON. Ja avoimesti. Ja jos harrastajilta kuuluu monelta suunnalta negatiivista, kannattaa tarkastella onko siinä perää.

Itsekin samaan aikaan yhteydessä useampaan kasvattajaan. Tämä kyllä kannattaa rehellisesti kertoa.
Kannattaa käydä kurkkimassa jalostustietojärjestelmässä tietoja suvusta ensitöikseen.
Kasvattajan tulee olla sopivasti kiinnostunut sinusta omistajana. Hänen on tosiaankin kerrottavat rodusta ja koirista ne negatiiviset kuin myös positiiviset puolet. Yksi lähtökohta tosiaan on, että kasvattajan toiveet omistajasta vastaavat kasvattajan omia tarpeita esim. kotikoira/näyttelykoira.
Kannattaahan kasvattajista myös kysellä millaisessa maineessa ovat. Suosittelen vierailua kasvattajan luona jolloin näät millaisissa olosuhteissa koirat ovat ja miten niihin suhtaudutaan.
Paljon kysymyksiä ja niihin kattavia, selkeitä vastauksia. Avoimuutta.
Korvat höröllään ja kaikki aistit valppaina
Kannattaa muistaa, että vaikka on toivottavaa, että kemiat passaa ihmisten välillä yhteen, niin aina ei niin ole, mutta se ei tarkoita että kasvattajassa olisi mitään vikaa.

Minä olin kanssa useampaan yhteydessä. Kaksi rotuvaihtoehtoa kun oli niin kasvattajia oli monia.

Koiranet on pennun hankkijan kaveri, itse olin jo aikoja sitten päättänyt että otan mieluummin pennun kasvattajalta jolla on ensimmäinen tai toinen pentue kuin useampia pentuja tehtailevalta. Vaikka tietenkin useamman pentueen kasvattajalla on kaiketi enemmän tietoa rodusta ja pennuista.

Pelkkään astukseen ei kannata takertua kuten meinasin itse tehdä, pettymys oli kova kun se toivottu ja ainut mustapentu syntyi mutta kasvattaja ilmoittikin ettei minulle sitä anna(kun haluaa pitää valinnan vapauden itsellään).

Mitä useammalta kysyy sitä suuremalla todennäkösyydellä se pentue osuu kohdalle jossa kaikki miellyttää : )

kannattaa ehdottomasti olla useampaan kasvattajaan yhteydessä, silloin oma ajatusmaailma avartuu ja oppii mitä kannattaa kasvattajalta hakea ja mitkä merkit ovat sellaisia että on parempi jättää väliin..itse aloin etsimään pentua jo keväällä viime vuonna, ja vasta loppusyksystä päädyin sitten sopiivaan pentueeseen/kasvattajaan, josta pentu tuli meille sitten sijoitukseen :) (en siis alunperin hakenut sijoituspentua) tuona aikana lähettelin kyselyitä melkein kaikille rodun ansioituneille kasvattajille, ensin niille jotka olivat tässä lähimailla mutta kun aina tuntui siltä kuin joku asia jäi uupumaan tai että jokin vain ei ollut niin kuin minä halusin sen olevan (joo en osaa selittää sen paremmin, siis kasvattajassa ja koirissa ei välttämättä ollut vikaa mutta mulle ei vaan natsannut) niin aloin sitten hakea pentua pidemmältä.
kerroin kyllä heti sähköpostissa minkä lähetin että tämä on vain tiedustelua, että en antaisi sitä kuvaa heille että olen jo varaamassa pentua. useimmat kertoivat oikein mielellään kasvatustoiminnastaan ja tavoitteistaan, koiristaan ja miksi olivat valinneet juuri sen yhdistelmän. harvemmat mainitsivat rodun negatiivisia puolia ja ongelmia, ja kysyessäni kasvattien terveystilastoista sain usein vähätteleviä vastauksia (vaikka siis kaikki teidot ovat näkyvillä koira.netissä, halusin kuitenkin keskustella myös niistä itse) , tosin joitakin poikkeuksia löytyi jotka kertoivat oikein mielellään myös niistä. minun mielestä hyvän kasvattajan tunnistaa siitä että hän myös kertoo rodun terveysongelmista ja esim. onko rodulla taipuvaisuutta eroahdistukseen/ vieraskoira-aggressiivisuuteen ym.
itse valitsin pennun kasvattajalta jolle oli tulossa eka pentue, tähän nyt ei oikeastaan ollut muuta syytä kun että mun mielestä me ollaan samoilla linjoilla. sain myös sen käsityksen että hieman uudemmat ja ei niin monta pentuetta- pyöräyttelevät kasvattajat kertovat syvällisemmin toiminnastaan kuin todella ansioituneet ja tunnetut kasvattajat, kun heillähän riittää pennunostajia ja heidät tuntee kaikki jo ennestään tietysti myös kokemus tuo varmuutta, mutta mun mielipiteen mukaan parempaa tukea saa kasvattajalta jolla on vain pari pentuetta kuin sellaiselta jolla on niitä sata, eihän sellanen mitenkään pysty paneutumaan jokaisen kasvattinsa ongelmiin.

eli näin summasumarum ne jotka eivät jaksaneet lukea koko juttua: kyselkää hirveästi eri kasvattajilta, rajatkaa määrä pariin kolmeen ja kyselkää syvällisemmin ja valitkaa sitten se joka tuntuu omalta ja jolta saatte sitä tukea koko koiran elämän ajaksi, joka jaksaa paneutua teidän ongelmiin kun niitä ilmaantuu ja on kannustava.

muoks. kirotusvirheet

Me soitettiin kolmelle eri kasvattajalle. Ensimmäiselle jo marraskuussa tämän kesän pennuista, sillä pelko oli suuri, että meille ei sitä pentua riitä. Sieltä sitten jo alustavasti pentu varattiinkin, mutta soitettiin varmuuden vuoksi kahdelle muullekin kasvattajalle, joiden kanssa puhuimme, että jos tähän ensimmäiseen ei narttupentuja synny tai meille riitä, niin olisimme kiinnostuneet hänen koiransa pentueesta.

Met soittelimma muistaakseni kahteen paikkaan, ja kummatki vaikutti hyviltä, joten valitsimme sitten paremmaksi x:n, koska pentu saataisiin kesäloman aikana ja koska kenneli on sen verran kaukana, niin suunnittelimme kesäloma reissummekin sitten vähän sen haku homman kanssa sopivaksi. Meni loppu vähän OT

Puhelin 4 eri kasvattajan kanssa ja nyt tuntuu että löytyi sopiva. :) Ehkäpä se oikea pentukin synty pian. Kaukanahan kasvattaja on mutta tuleepahan nähtyä Suomea.