Koirat.com

Olen lukenut nyt paljon näistä pentutehtailuista ja kun olen itse etsimässä itselleni kasvattajaa, niin haluaisin tietää että miten kasvattajien taustoja saa selville ja millaisiin asoiihin kannattaa kiinnittää huomiota kasvattajaa valittaessa. Haluaisin oman pentuni tulevan hyvältä kasvattajalta hyvistä ja mukavan luontoisista vanhemmista. =) Tahtoisin myös käydä katsomassa isää ja emää ainakin kerran ja haluaisin myös nähdä sisaruksia. Pennun pitäisi myös olla kasvattajalta, joka ei teetä useita pentueita vuodessa, jotta pentueisiin olisi sitten hyvin panostettu =) Kertokaa myös omia kokemuksia kasvattajista ja siitä kun etsitte kasvattajaa!
Kasvattajan löydöllä ei ole kiire, voin odottaa pentua niin kauan kuin hyvä kasvattajan löytäminen vaatii..

AnniHelena kirjoitti:

Olen lukenut nyt paljon näistä pentutehtailuista ja kun olen itse etsimässä itselleni kasvattajaa, niin haluaisin tietää että miten kasvattajien taustoja saa selville ja millaisiin asoiihin kannattaa kiinnittää huomiota kasvattajaa valittaessa. Haluaisin oman pentuni tulevan hyvältä kasvattajalta hyvistä ja mukavan luontoisista vanhemmista. =) Tahtoisin myös käydä katsomassa isää ja emää ainakin kerran ja haluaisin myös nähdä sisaruksia. Pennun pitäisi myös olla kasvattajalta, joka ei teetä useita pentueita vuodessa, jotta pentueisiin olisi sitten hyvin panostettu =) Kertokaa myös omia kokemuksia kasvattajista ja siitä kun etsitte kasvattajaa!
Kasvattajan löydöllä ei ole kiire, voin odottaa pentua niin kauan kuin hyvä kasvattajan löytäminen vaatii..

Edellisen pentuni hankin kesällä, joten tämä aihe on siinä mielessä "lähellä sydäntä." Itse aloitin kasvattajan etsinnän rotujärjestön kasvattajalistaa selaamalla. Ainakaan kaikkein pahimmat pentutehtailijat eivät yleensä rotujärjestön kasvattajalistalle pääse. Sen jälkeen Kennelliiton jalostustietokanta auki ja katselemaan kasvattajien työn tuloksia mm. terveystarkastusten osalta.

Kasvattajan nettisivut kertovat mielestäni paljon, vaikkeivät tietenkään kaikkea. Itse en ottaisi pentua esim. kasvattajalta, joka laittaa julkisesti nähtäville selkeästi huonoja kuvia koiristaan. Minusta se kertoo paljon kasvattajan tieto- & taitotasosta.

Hyvän kasvattajan luona voi varmasti vierailla tapaamassa pentueen tulevaa emää. Jos se osottautuu kovin vaikeaksi, vaihtaisin kasvattajaa. Pentueen isän tapaaminen voi olla hankalampaa tai jopa mahdotonta, jos uros asuu vaikkapa ulkomailla. Kasvattajahan ei läheskään aina omista urosta.

Jos saisin tietää että kasvattajalla on ollut yksikin rekisteröimätön "välipentue" oli virallinen syy rekisteröimättömyyteen mikä tahansa, häipyisin mahdollisimman kauas. Rekisteröimättömien rotukoiran pentujen teettämiseen ei ole yhtään hyväksyttävää syytä. IMHO.

Kerttuliini kirjoitti:


Kasvattajan nettisivut kertovat mielestäni paljon, vaikkeivät tietenkään kaikkea. Itse en ottaisi pentua esim. kasvattajalta, joka laittaa julkisesti nähtäville selkeästi huonoja kuvia koiristaan. Minusta se kertoo paljon kasvattajan tieto- & taitotasosta.

Mutta usein ne kasvattajankin koirat ovat ihan perheenjäseniä ja niitä hassujakin ja ei niin edustavia kuvia on kiva laittaa esille, ihan niinkuin kenentahansa muunkin koirahimisen mielestä :) Onhan täällä koirat.comissakin esimerkiksi kuvapuolella varsin suosittu ketju, johon laitetaan niitä ei-edustavia kuvia koirista. Itse kyllä laitan niitä "idioottikuvia" ihan julkisestikkin esille noista omista, mutta eipä kyllä tulisi ikinä mieleen dissata ketään kasvattajaa samaisesta syystä.

No joo. Tarkoitin lähinnä sitä, että jos esim. esitellään tulevan pentueen vanhempia, ja kuvissa koirat lönöttävät miten sattuvat, niin ei se kovin hyvää kuvaa kasvattajan ymmärryksestä anna. Toki LISÄKSI voi olla myös niitä idioottikuvia

Rotuyhdistyksen kasvattajalistaa ja/tai pentulistaa mäkin lähtisin ensimmäisenä käymään läpi. Kun aikalailla tarkalleen vuosi sitten pentua etsittiin niin ensimmäisenä menin katsomaan oman rodun pentulistaa, jossa tiedossa siis muistaakseni 6kk sisään astutuksessa olevat pentueet. Lista on vielä jaettuna niin, että siellä on "täysin rotuyhdistyksen jalostussuositusten mukaiset pentueet" ja sitten ne, joilla on jotain puutteita esim. jommalta kummalta vanhemmalta puuttuu luonnetesti.

Näistä sitten katsoin läpi pelkästään ne pentueet, jotka vastaavat rotuyhdistyksen jalostussuosituksia ja aloin käymään kasvattajien kotisivuja läpi. Koska etsin harrastuskaveria, niin diskasin samantien kaikki kasvattajat, joiden sivuilla ei ollut mitään mainintaa muusta harrastamisesta kuin näyttelyistä.

Sitä kautta sitten löytyikin meitä miellyttävä yhdistelmä, vielä kasvattajalta, jonka tiesin toisen roudn kautta ja kun kaikki muukin mätsäsi niin vallan mainio pakkaus meille sitten viime jouluna kotiutui eikä ole tarvinnut katua :)

Tulikin jo hyviä juttuja, eli rotuyhdistyksen kasvattajalistalta on hyvä aloittaa. Kaikilla ei kuitenkaan vielä(kään) ole kotisivuja tai muuten intressejä mainostaa toimiaan netissä, joten puskaradiokin on ihan toimiva väline.

Käy näyttelyissä, kokeissa jne niiiiin paljon kuin vaan viitsit ja pystyt, ja seuraa (ja kuuntele ) miten eri kasvattajat koirineen ovat, esiintyvät ja käyttäytyvät, ja lyöttäydy juttusille.

Rekisteröidy rotuyhdistyksen keskustelupalstalle, jos sellainen löytyy, ja lue viestejä läpi. Seuraa terveystarkastus-, luonnetesti- ja näyttelytuloksia, ja ota kaikki hyöty Koiranetistä irti. Ei esim. kannata luottaa, että kasvattaja joka "käyttää jalostukseen vain terveystarkastettuja koiria", käyttäisi TERVEEKSI tarkastettuja koiria jne.

Kysele rodusta ja kasvattajista kaikkialla, ja suodata nämä mahdolliset "se on huono kasvattaja koska me ei olla enää kavereita" -tyyppiset jutut pois.

Yleensä hyvältä kasvattajalta pentua ostaessa olo on kuin ristikuulustelussa, näin mulla ainakin on ollut (terkut vaan jos luet ). Jos kasvattaja on valmis antamaan pennun mukaan heti ekalla kerralla, tuomaan vaikka puoliväliin vastaan ja tarjoaa osamaksumahdollisuutta jo alennetusta hinnasta, niin pakene...

jannie kirjoitti:

Jos kasvattaja on valmis antamaan pennun mukaan heti ekalla kerralla, tuomaan vaikka puoliväliin vastaan ja tarjoaa osamaksumahdollisuutta jo alennetusta hinnasta, niin pakene...

Juuri näin. Pahin mahdollinen "kasvattaja" sellainen joka lupaa tuoda pennun heti huomenna Ikean parkkipaikalle...

Itse lähdin rotujärjestön sivuilta etsimään pentua. Katsoin kasvattaja- ja pentuvälityslistaa.
Mietin, mitkä ovat kriteerit:
1. yhdistelmälle (mietin, mitä itse haluan harrastaa ja katsoin sitten sen mukaan, jotta vanhemmilla olisi tuloksia niistä lajeista, joita haluan itse harrastaa)
2. kasvattajalle (esim. yksi toiveeni oli, että olisi pieni kasvattaja, jotta voisi auttaa tarpeen tullen minua ja muistaisi juuri minut ja koirani), ja mm. näiden kriteerien perusteella sitten aloin kyselemään tulevia pentuesuunnitelmia.

Eri rotujärjestöillä on eri kriteerit, kuinka pentueet pääsevät pentuvälityslistalle ja samoin kuinka kasvattaja pääsee sivuille. Näihin kriteereihin kannattaa tutustua huolella.

Nettisivujen perusteella pääset lukemaan heidän arjestaan ja mitä, miten ja mahdollisesti kenen kanssa harrastavat, kuten esim. pentutapaamiset jne. Itselleni oli ehdottoman tärkeää, että pääsen katsomaan pentuja ja tapaamaan kasvattajat ennen pennun ostamista. Lisäksi kannattaa tutkia jo tältä kasvattajalta pennun ottaneiden kotisivuja, joista saa lisätietoja.

Useat kasvattaja ottavat luokseen mielellään "rotuun tutustujia", joten kannattaa kysellä rohkeasti, näin tutustuu myös ihmisiin. Samoin kuin käymällä kokeissa ja näyttelyissä ja jututtamalla ihmisiä, vaikkeivat olisikaan kasvattajia. Näin itse toimin ja olen kaikinpuolin tyytyväinen lopputulokseen.

Suosittelen tutustumaan huolella jalostustietokantaan Sieltä löytää mm. kasvattajakohtaiset tiedot pentueista ja niiden tuloksista. Tietokannasta selviää mm. kasvattajan käyttäminen narttujen pennutusikä ja -tiheys, sukutaulut, terveystulokset, sukusiitosprosentit, näyttely- ja koetulokset. Jos kasvatteja on huomattavan paljon mutta terveytuloksia harvakseltaan, voi se kertoa ettei kasvattajaa kiinnosta kasvattiensa tutkituttaminen (tai että kasvateilla on harvinaisen yhteistyöhaluttomat omistajat jotka eivät halua viedä koiriaan tutkittavaksi, nämä kulut maksaa tietysti omistajat itse). Välinpitämättömyys kasvatteja ja niiden omistajia kohtaan on todella huono juttu.

Itse olen aloittanut uuteen rotuun tustumisen ihan niin, että rotujärjestön sivut auki ja sitä kautta rupean selailemaan kasvattajien kotisivuja. Sieltä sitten kylmästi alan karsimaan niitä, joiden jalostusfilosofiat ja -tavoitteet ei mätsää omiin suunnitelmiin. Lisäksi keskinäisten kemioiden tulee kohdata edes jollain tasolla. Sen jälkeen alan tutkimaan Koiranettiä ja selailen sieltä millaisia tuloksia kys. kasvattajan koirilla on - onko paljon sairauksia, käyttö- tai näyttelytuloksia. Sieltähän näkee kätevästi myös kasvattajan teettämät pentueet, ja niiden tietojen perusteella pystyy vähän lukemaan rivien välistä millaisia koiria kasvattaja "tuottaa" - panostetaanko näyttelyihin, käyttöön vai tehdäänkö enempi seurakoiria. Koiranetin selailuun pystyy hyvin helposti uppoutumaan yön pikkutunneille asti, kun sieltä löytyy loppupeleissä hyvin paljon kaikkea hyödyllistä tietoa.

Itse ainakin kiinnitän paljon huomiota siihen kuinka paljon kasvattaja kertoo nettisivuillaan koiristaan ja omista ajatuksistaan. Kaikki ei tietenkään osaa/jaksa tehdä nettisivuja viimeisen päälle, mutta hämyiset ja informaatioltaan niukat nettisivut jättää kylmäksi. Tietty jos kasvattajasta kuulee puskaradion kautta positiivista palautetta ja Koiranetin perusteella tapaus vaikuttaa asialliselta, niin olen valmis "antamaan anteeksi". En siis tietenkään jättäisi hyvää pentua ostamatta huonojen kotisivujen takia.

Yleensä kasvattajilla on sellainen käytäntö, että tulevan pentueen vanhempia pääsee halutessaan tapaamaan, ainakin emää. Jos kasvattaja ei suostu syystä tai toisesta päästää tapaamaan pentueen tulevaa emää, niin vaihtaisin kasvattajaa. Myöskään en pentua suostuisi ottamaan kasvatajalta, joka ei päästä tapaamaan pentuja ennen luovutusta. Usein kasvattajat jopa vaativat, että pennunostajat käyvät katsomassa pentuja vähintään kerran ennen luovutusta. Ja missään nimessä en ostaisi pentua kotiinkuljetuksella tai "tavataan puolivälissä jossain huoltoasemalla"-järjestelmällä.

Kasvattajia kannattaa käydä jututtamassa näyttelyissä. Siellä tosin saatetaan olla kiireisiä ja pinna kireällä kiireen keskellä, mutta se on myös hyvä keino tuoda itseään tykö ja osoittaa kasvattajallekin, että tässä ollaan nyt ihan oikeasti kiinnostuneita. Samalla tapaa todennäköisesti myös niitä kasvattajan kasvatteja ja omia koiria, joten siinä saa kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Jos harrastuskoiraa etsii, niin kannattaa änkeä mukaan rodun treeneihin. Siellä pääsee jututtamaan koiranomistajia ja kyselemään heiltä mistä kannattaa koira hankkia ja mistä välttämättä ei.

Saatan kysellä vähän tyhmiä mutta mistä tiiän onko kasvattajalla ollut välissä rekisteröimmättömiä pentueita?

^Ei sitä tiedäkään ellei joku kerro.

Tässäkin Google voi tarjota yllättävän paljon tietoa. Kasvattajan nimi hakuun.

Rodun omalta keskustelufoorumilta voi löytää tietoa suvuista ja kasvattajista Koiranetiä unohtamatta Mutta en tosiaan pelkän nettitiedon perusteella ottaisi koiraa - jalat alle ja puhelin käteen. Hyvä kasvattaja kertoo myös rodun (ja suvun) "huonot puolet" ja on tarkka siitä millaisiin olosuhteisiin sinä olet ottamassa koiraa.

Tässä on vinkkejä, joita kannattaa tehdä miettiessään kasvattajaa:

- Kysyy kasvattajalta kysymyksiä emästä, isästä, pennuista, ja kasvattajan perheestä ja elämäntyylistä.
- Sanoo kasvattajalle haluavansa nähdä ainakin emän ja jos mahdollista niin kaikki pennut.
Isäkin suositeltava.
- Tarkkailee kasvattajan kodissa ympäristöä; onko raikasta vettä kupissa ja pidetäänkö
paikkaa puhtaana. (Älä ota pentua, jos kasvattaja yrittää esim. sopia että tuo pennun
sovitulle parkkipaikalle, puistoon yms.)
- Kertoo kasvattajalle, että haluaa nähdä emän ja isän paperit.
- Sinun täytyy saada pennunkin paperit.

Siinä oli joitakin vinkkejä!

Hyvän kasvattajan tunnistaa osaksi siitä, että hän kyselee paljon sinulta kysymyksiä!
Muitakin juttuja on!

P.S. Onnea kasvattajien etsimisessä!

KoiraNet-jalostustietojärjestelmä on hyvä apu. Siellä surffaillessa voi kokea yllätyksiä. Kävin erään menestyneen ja käsittääkseni arvostetun nöffikasvattajan pentueita läpi ja havaitsin mm, että kasvattaja oli surutta tuottanut pentueita E-lonkkaisilla koirilla. Mielestäni aika hurjaa, oli rotu mikä hyvänsä, mutta erityisen outoa kun kyseessä noin massiivinen rotu. Bokseriyhdistyksen nettisivuilta, sen pentuelistalta, puolestaan löysin kasvattajan, joka oli astuttanut IV -asteen spondyloosia sairastavan nartun. Narttu vasta kolmivuotias, mutta jo nyt saavuttanut vaikeimman spondyloosiasteen. Ihmetellä täytyy.