Koirat.com

Olen kasvanut koirien parissa ja olen malttamattomana odottanut sitä hetkeä, että saan ensimmäisen ihan oman koiran. Nyt tuntuu, että elämäntilanne vihdoin tämän sallisi: vakaa parisuhde, vakityö ja riittävästi aikaa. Ainut huolenaiheeni on se, että asumme yksiössä. Mielestäni koti ei ole riehumispaikka, vaikka tilaa olisikin, mutta onko yksiö kuitenkin liian pieni? Voiko yksiöasuminen olla ongelma kasvattajille? Haaveissa olisi jackrussellinterrieri, joten kokonsa puolesta koira sopisi kotiimme paremmin kuin hyvin.

Onko täällä kenelläkään kokemusta moisesta?

Voihan yksiössä pitää vaikka bernhardilaista tai huskylaumaa, jos tuntuu etteivät ne ole tiellä tai aina jaloissa. Ehkä ainoa huono puoli pienessä asunnossa on se, että jos pitää keksiä aktivointia sisätiloissa niin tilaa ei ole kamalasti. Namipiilot löytyvät heti eikä palloakaan oikein voi heitellä.

Sisällä koiran ei tarvitse riehua, ne voidaan hoitaa ulkona. Pieniin koulutushommiin ei myöskään paljoa tilaa tarvitse. Ainoan ongelman itse näen siinä, että pienssä asunnossa pennun tilaa ei voi rajata turvaamalla yksinoloon tavaroita. Tai no, asunnosta voi joutua tekemään melkoisen kompostiaitaviritelmän alkuun, että saa tietokoneet, johdot yms suojattua. Jos siihen on kuitenkin valmis, niin mikäpä siinä. Ei se koira tosiaan sisällä paljoa tilaa tarvitse.

Itselläni minibulli 27m2 yksiössä. Eteisen olen rajannut koiraportilla pois koiran käytöstä, koska tuppaa repimään yksin ollessaan takit naulakoista sekä pyykit naruilta jos kokee ettei omassa pedissä ole tarpeeksi pehmeä makoilla.. :)

Mahtuu erinomaisesti eikä ole jaloissa tai tiellä. Kotona pitäisin "leikkitilaa" tärkeämpänä tilaa, jossa koira saa olla rauhassa. Mahtuu meillä kotosalla myös palloa heittämään ja peuhaamaan koiran kanssa ongelmitta, yksiöhän on usein ihan normaali olohuoneen kokoinen tila. Namipiilona sinne tänne ripottelun sijaan toimii ainakin meillä parhaiten lakanamytty, johon namit piilotellaan viikkausten tmv väliin.

Kalustus vaikuttaa asunnossa mielestäni liki eniten. Esimerkiksi äitini +100m2 rivari on koiraa ajatellen ahtaampi kuin yksiöni, kiitos kalusteiden määrän ja sijoittelun. Vaihdoin sohvapöydän sivupöytään, kiinnitin telkkarin suoraan seinään ilman tv-tasoa ja ykskaks mulla olikin vähemmän siivottavaa ja sohvan edessä reilu 3x2m alue koiran kanssa peuhaamiseen. Edellä mainitut kalusteet ainakin itselleni sellaisia joita ei lopulta edes tullut ikävä, lähinnä keräsivät pölyä. Ja kämppä on itseasiassa viihtyisämpikin näin avarampana.

Joten anna aloittaja vaan palaa :)

Mulla tuli russelipentu 24 neliöiseen yksiöön. Siitä muutin seuraavaks kaverin kanssa yhteiseen kämppään, jossa mulla oli ehkä ~20 neliöinen huone, jonka jälkeen muutin 28 neliöiseen yksiöön ja sillon tuliki sit jo seuraava russelipentu vanhemman kaveriks (vanhempi oli tällöin ~2v). Mun mielestä russeli pärjää yksiössä oikein mainosti, kunhan sille tarjoaa tarpeeksi liikuntaa niiden neljän seinän ulkopuolella.

Ite en koskaan kokenut tilan rajaamista mitenkään ongelmalliseks, tein taikakuutioista (kompostiaitaa vastaavaa verkkoa, mutta matalempaa) koiralle yksinolon ajaks semmosen 2x1,5-2m "aitauksen", joka mahtu ainakin mun yksiöihin ihan hyvin. Toki se vei suurimman osan vapaasta lattiapinta-alasta, mutta ite en kokenu sitä mitenkään ongelmalliseks. Tosin mulla ei ollu se aitaus käytössä kun ~4-5 kk, koska Cosmo ei koskaan ollu ottanu asiakseen mitään sähköjohtijen syömistä tms. ja nukkui 99,9% yksinoloajastaan, niin tuntu turvalliselta ottaa se pois. Laturit ja jalkalampun otin aina irti seinästä lähtiessäni muualle, jos Cosmo ois päättänykki joku kerta yksin ollessaan niitä järsiä. Nettipiuha oli turvassa eteisessä ja eteiseen oli ovi, joten siinä mielessä oman kämpän suojaaminen oli mun mielestä hyvinkin helppoa.

Yksinolon harjotteluun pitää tietty yksiössä kiinnittää huomiota, koska ei välttämättä pääse samalla tavalla toiseen huoneeseen "karkuun" koiraa. Ite pidin tärkeenä, ettei pentu oo kokoajan jaloissa pyörimässä ja välillä kotona ollessaniki laitoin pennun yksinoloaitaukseensa vaikka ruokaa tehdessäni. En uskois myöskään että kasvattajalle olis ongelma, että koira tulee yksiöön - eihän sen koiran kotona oo tarkotuskaan mitenkään erityisesti liikkua tai purkaa energiaa. Tai no, kyllä meillä välillä palloakin yksiössä on heitelty ja välillä molemmat juoksevat ympäri kämppää iltahepulin pauloissa, mutta ei se mua oo haitannu. Ite oon aika minimalistisen sisustuksen ystävä enkä harrasta pahemmin mitään koriste-esineitä jotka vois rikkoutua, niin pienet iltarallit ei haittaa mitään.

Minulla on ollut parhaimmillaan 3 nuorta kääpiövillakoiraa 31 neliön yksiössä Se oli väliaikainen tilanne, kesti muutaman kuukauden. Olihan niillä välillä melkoiset rallit, vaikka pääasiassa tietenkin pyrittiin purkamaan energiat ulkona. Mutta 2 villakoiraa oli tuossa yksiössä yli vuoden ja hyvin meni. Ei tarvinnut rajata tilaa, kun ei nuo välittäneet sähköjohdoista tai eivät muutenkaan tuhonneet mitään. Ei minulla nytkään iso kämppä ole, 46 neliön pikkukaksio ja 3 koiraa. Ei se asunnon koko minusta ole tärkeä, vaan se mitä koiran kanssa tehdään ja harrastetaan kodin ulkopuolella. Kotona kuitenkin pääasiassa lepäillään.

Mulla on ollut kaksi koiraa 41 neliössä, tällä hetkellä väliaikaisratkaisuna kolme koiraa 51 neliössä. Samat koirat on asuneet myös 80-neliöisissä kolmioissa ihan samalla menestyksellä. Varsinkin kun meillä on käytännössä aina makuuhuoneiden ovet kiinni, niin eipä niistä neliöistä ole koirille paljon iloa ollut.

Itse erilaisia asumismuotoja "kokeilleena" arvostan enemmän sitä että koiran kanssa pystyy vaivattomasti liikkumaan ovista sisään ja ulos ilman että täytyy väistellä ihmisiä tai heti oven edessä kulkevaa trafiikkia, tämän vuoksi kerrostalo on mulle kaikkein epämieluisin vaihtoehto.