Koirat.com

Olemme hankkimassa Coton de tulearin pentua. Kasvattajalla olisi luovutusikäisten pentujen lisäksi yksi 6kk pentu, joka sydänleikattu (synnynnäinen vika korjattu, ei pysyvää haittaa). Pentu vaikutti kivaluonteiselta ja mietin pitäisikö sittenkin päätyä siihen. Jännittää nimittäin pienen pennun hankinta, koska sen luonteesta ei ole mitään käsitystä. Mitenköhän vähän vanhempi pentu sopeutuisi perheeseen vai onko sittenkin "varmempaa" ottaa pieni pentu?

Tuon ikäinen sopeutuu aivan mainosti. On vielä varsin muokattavissa.

Komppaan Sarahia. Ei mitään ongelmaa. Koirat ovat sopeutuvaisia otuksia. Olen vuosien saatossa ottanut kaksi aikuista koiraa, 1,5 ja melkein 7 vuotiaan. Molemmat oppivat hujauksessa talon tavoille.

Löytyihän täältä sopiva keskustelu.

Tilanne on nyt sellainen, että eräs tuttavani harkitsee luopuvansa koirastaan, 8kk ikäinen berninpaimenkoira. Nyt olisi kaikki vinkit, kokemukset, kertomukset, siis aivan kaikki tieto tervetullutta siitä miten olette tuollaisen kodinvaihtajan kanssa toimineet?

Muutamia kysymyksia mitä näin äkkiseltään tulee mieleen. Miten koira on tuotu uuteen kotiin, vanha omistaja vain tuonut koiran ja lähtenyt saman tien? Mitä ongelmia ilmeni ensimmäisten viikkojen/kuukausien aikana? Kaipaako koira edelliseen kotiinsa?

^Meille tuli Urho 10kk ikäisenä, on siis berninpaimenkoira. Alku oli meillä hankalaa, mutta oikeastaan vain sen vuoksi että Urho ei ollut koskaan käynyt missään, ei siis missään, jopa eläinlääkäri oli käynyt kasvattajan luona. Eli tyypin elämä muuttui kertaheitolla ihan täysin, siksi en usko että tilanne on vertailukelpoinen ns. normaalisti sosiaalistetun nuoren kodinvaihdoksen kanssa.

Bernit kiintyvät omistajiinsa syvästi, mutta 8kk on niin nuori vielä että oppii varmasti helposti uusille tavoille kunhan antaa sille aikaa eikä vaadi liikaa heti. Suurimmalla osalla berneistä on aika rautainen hermorakenne ja ne tottuvat kaikenlaiseen menoon helposti ja ovat mukautuvia ja sopeutuvaisia kavereita.

Jos on mahdollista niin olisihan se hyvä, että tutustuisit koiraan ensin ettei se ventovieraan matkaan lähde, mutta kyllähän sitä tapahtuu jatkuvasti että koira vain haetaan, kuten mekin tehtiin. Tai me mentiin tutustumaan, mutta niin se sieltä lähti kotiin samantein. Ensimmäiset pari viikkoa oli meillä ihan hirveitä kun tuo oli niin paniikissa että siitä ei ollut mihinkään, se ei suostunut liikkumaan ulkona eikä mitään (no, eipä se ollut siihen mennessä nähnyt pantaa ja hihnaakaan joten en ihmettele). Ei sinällään yllätys kun sen maailma avartui 100% kerta heitolla. Pari viikkoa oli sellaista panikointia eikä unta juuri kukaan saanut, mutta sitten se tajusi että asutaan nyt täällä ja siitä asti on ollut ihan hyvä. Edelleen tuo aika vaikuttaa niin, että uudet paikat laittavat Urhon jännittämään, mutta se pärjää kyllä päänsä kanssa.

Itse ajattelisin, että olisi järkevämpää hakea koira eikä niin, että omistaja tuo sen ja "hylkää" sen teille. Mahtavaahan (mielipide) olisi se, jos se pääsisi ensin vaikkapa käymään uudessa kodissa jolloin se sitten muuttaisi sinällään jo tuttuun paikkaan eikä muutos olisi niin suuri. Todellisuudessahan nämä kodinvaihdokset kuitenkin menevät niin että koira menee uuteen paikkaan ja jää sinne jos sopeutuu ja palaa takaisin mikäli ei sopeudu. Voittehan tekin sopia ensin esim. 2 viikon koeajasta jonka aikana katsot millaista teidän yhteiselonne olisi. Me sovittiin myös, ja vaikka meillä oli vielä silloin täydellisen kauheaa, emme halunneet Urhosta enää luopua vaan oltiin päätetty että se kotiutuu.

Jaa niin, meillä tuli ensialkuun hädät sisään, ruoka ei oikein maistunut, vatsa oli täysin heittänyt kärrynpyörää ja koira oli ihan kuutamolla. Kyllä se siitä kuitenkin alkoi suttaantua ja koirasta on tullut maailman paras kaveri ja suunnattoman rakas.Meillä vaikutti tilaan vielä sekin, että sillä oli paha ihotulehdus muhinut karvan alla, joten heti kärkeen ravattiin eläinlääkärissä, ajeltiin turkki tulehtuneilta alueilta ja kaikki oli muutenkin uutta, joten veikkaisin tosiaan että normaaliympäristössä 8kk kasvanut berni ei ihan hirveästi kodinvaihdoksesta heilahda, riippuu tietysti yksilöstä. En silti huolehtisi hirveästi nuoren bernin kodinvaihdoksesta, isäntäänsä kiintyneen vanhemman kylläkin. Tsemppiä matkaan! Jos haluat niin multa saa kyllä kysellä lisää tästä meidän kodinvaihdoksesta vaikka se ei vertailukelpoinen sinällään olekaan.

Kiitoksia Neruda vastauksestasi. Hieno kuulla, että noinkin pullossa kasvaneesta koirasta on tullut suht kelpo kansalainen! :)

Meillä on tilanne nyt vielä kaikinpuolin auki, tuttavani ei ole tehnyt vielä päätöstä suuntaan eikä toiseen, mutta näin varoiksi haluan asiasta hieman kysellä.

Tilanne on siis se, että kyseinen koira tuntee sekä minut, että koirani entuudestaan. Koirat ovat mitä parhaita kavereita olleet aina ensi tapaamisestaan lähtien, joten luulisi senkin helpottavan mahdollista kodin vaihtumista?

^No mutta sittenhän tilanne lienee vielä helpompi jos kerran tuntee sinut ja koirasi entuudestaan. Ainahan tutut koirakaverit helpottavat tilannetta eikä se välttämättä tunnu sitten koirasta niin oudolta, ja jos pääsee tarpeeksi mieluisaan paikkaan niin eihän se välttämättä osaa olla laisinkaan ihmeissään Mun korvaan kodinvaihdoksen olosuhteet kuulostavat ihan optimaalisilta.