Koirat.com

Moi! Olen halunnut koiraa jo 4-5 vuotiaasta asti. Perheeni on suhteellisen rauhallinen (ei pieniä lapsia, itse olen nuorin). Sukulaisillamme ja tutuillamme on koiria, joten erilaisia rotuja olen ehtinyt miettiä. Isäni on allerginen melkein kaikille eläimille. Koirissa allergisoi lähinnä se, jos esimerkiksi karvaisilla tai hilseisillä käsillä koskee silmiä niin ne alkaa vuotamaan. Eli ei mikää erityisen paha, lääkkeillä selviää karvaisistakin koirista. Äidilläni on sama. Isäni pitää koirista tosi paljon, samoin minä, veljeni ja siskoni. Tosin siskoni muuttaa pian pois kotoa, joten hänelle voisi viedä koiran hoitoon, jos nyt sattuisin lähtemään esimerkiksi ulkomaille tms. Olen miettinyt miten käy jos allergia pahenisikin, mitä sitten kun muutan pois kotoa, kuka maksaa koiran kulut, jne. Koirakuume minulla on ollut jo monta vuotta, eli tämä ei ole mikään äkillinen päähänpisto. Allergian takia sopisin kasvattajan kanssa asiat niin, että jos pahaa allergia ilmenee niin pentu menee kasvattajalle ja saamme rahat takaisin. Lisäksi olen tutkinut erilaisia niin sanotusti "vähän allergisoivia rotuja" (perrot, cottonit, kääpiövillikset, bichonit jne). Tiedän toki varsin hyvin, että allergia on yksilöllistä ja joillakin nuo rodut allergisoivat enemmän kuin muut rodut. Olen suunnitellut lähes kaiken tulevaisuuden varalle, mutta yksi este minulla on. Äitini. Häntä puraisi pienenä koira vatsaan (vanha ja sokea koira), joten hän alkoi pelkäämään koiria ja nykyään hän ei vain pidä niistä. Monen sukulaiseni äiti on inhonnut ja kammoksunut koiria, kunnes perheeseen on perheenjäsenten toimesta tullut koira. Nykyään kaikki ne koiria kammoksuneet ja inhonneet äidit eivät voisi kuvitellakkaan elämäänsä ilman koiraa. Olen yrittänyt löytää koiraa jota voisin ulkoiluttaa, mutta en oikein tiedä mistä voisin semmoisen löytää.. Kiitos jo valmiiksi, jos joku viitsii auttaa!

Chinabomb kirjoitti:

Moi! Olen halunnut koiraa jo 4-5 vuotiaasta asti. Perheeni on suhteellisen rauhallinen (ei pieniä lapsia, itse olen nuorin). Sukulaisillamme ja tutuillamme on koiria, joten erilaisia rotuja olen ehtinyt miettiä. Isäni on allerginen melkein kaikille eläimille. Koirissa allergisoi lähinnä se, jos esimerkiksi karvaisilla tai hilseisillä käsillä koskee silmiä niin ne alkaa vuotamaan. Eli ei mikää erityisen paha, lääkkeillä selviää karvaisistakin koirista. Äidilläni on sama. Isäni pitää koirista tosi paljon, samoin minä, veljeni ja siskoni. Tosin siskoni muuttaa pian pois kotoa, joten hänelle voisi viedä koiran hoitoon, jos nyt sattuisin lähtemään esimerkiksi ulkomaille tms. Olen miettinyt miten käy jos allergia pahenisikin, mitä sitten kun muutan pois kotoa, kuka maksaa koiran kulut, jne. Koirakuume minulla on ollut jo monta vuotta, eli tämä ei ole mikään äkillinen päähänpisto. Allergian takia sopisin kasvattajan kanssa asiat niin, että jos pahaa allergia ilmenee niin pentu menee kasvattajalle ja saamme rahat takaisin. Lisäksi olen tutkinut erilaisia niin sanotusti "vähän allergisoivia rotuja" (perrot, cottonit, kääpiövillikset, bichonit jne). Tiedän toki varsin hyvin, että allergia on yksilöllistä ja joillakin nuo rodut allergisoivat enemmän kuin muut rodut. Olen suunnitellut lähes kaiken tulevaisuuden varalle, mutta yksi este minulla on. Äitini. Häntä puraisi pienenä koira vatsaan (vanha ja sokea koira), joten hän alkoi pelkäämään koiria ja nykyään hän ei vain pidä niistä. Monen sukulaiseni äiti on inhonnut ja kammoksunut koiria, kunnes perheeseen on perheenjäsenten toimesta tullut koira. Nykyään kaikki ne koiria kammoksuneet ja inhonneet äidit eivät voisi kuvitellakkaan elämäänsä ilman koiraa. Olen yrittänyt löytää koiraa jota voisin ulkoiluttaa, mutta en oikein tiedä mistä voisin semmoisen löytää.. Kiitos jo valmiiksi, jos joku viitsii auttaa!

Olen sitä mieltä, että jos allergia on perheessä paha, ei koiraa kannata ottaa. Jos kuitenkin olet sitä mieltä, että asia on hoidossa, yrittäkää isäsi kanssa vakuuttaa äitisi siitä, että kaikki koirat eivät ole pahoja ja pentu kasvaa juuri sellaiseksi, kun te sen koulutatte. Eli todennäköisesti kiltiksi perhekoiraksi. :) Sopivia rotuja olisi ainakin vilakoira ja bichoni. Jos vanhempasi allergiat sen sallivat, olisi vaihtoehtona ehkä myös tiibetinspanieli, mopsi ja pieni portugalin podengo. Miksei myös joku mixi, jos saatte luotettavalta kasvattajalta. Missäpäin suomea asut? Voisin koittaa katsella sopivia kenneleitä teiltäpäin. Sinun on valmistauduttava ottamaan koira muuttaessasi mukaasi, et voi jättää koiraa vanhemmillesi, koska koira on sinun ja vanhempasi ovat lääkkeistä huolimatta allergisia. Mieti vielä, juttele isällesi ja ilmoittele, jos vielä tarvitset apua.

Noista villakoirista voisin sen verran mainita kun ystävälläni sellainen on. Koira tuli siis hankittua lenkkikaveriksi ja tytär (nyt yläkoulussa) oli halunnut koiraa jo pitkään, heillä myös allergiataustaa. Villakoiran turkki sopi tähän kyseiseen perheeseen, ja omalle koiralle ovat siedättyneet sen verran että ilman lääkkeitä pärjää. Ainoastaan jos koira on nuollut äidin tai tytön ihoa niin saattaa tulla ihottumaa.
Mutta. On hyvä muistaa että villakoirat ovat todella innokkaita ja toimeliaita koiria, sellaisia ikiliikkujia, perusvilliskin tarvitsee paljon liikuntaa ja aktiviteettia. Jos taas sattuu saamaan vähänkään keskimääräistä vilkkaamman villakoiran, on siinä melkoinen työ saada se pysymään tyytyväisenä. Tämä tarkoittaa siis vakituista harrastusta, aktivointia (=temppujen opettelua, namien etsintää tai muuta aivopähkinää) päivittäin, muuten saattaa ilmaantua käytösongelmia.

Helpompia seurakoiria olisivat varmasti esim. bichon friset, cottonit ja havannankoirat noista alusvillattomista. Nekin ovat iloisia ja touhukkaita, mutta käsitykseni mukaan helpompia ja vähempään tyytyviä kuin villakoirat.

Toivottavasti saisitte äitinne pään käännytettyä, ja löytäisitte perheeseenne sopivan rodun!

Pennut allergisoivat enemmän kuin aikuiset. Pissa, kuola jne. Kannattaisi ehkä ottaa koira hoitoon joksikin aikaa, näkee vähän allergisoiko se ja kuinka pahasti. Villakoirat ja bichonit ovat paremmin siedettyjä yleensä, mutta harjaaminen ja trimmaaminen saattaa olla hankalaa kun karva pölisee. Usein tehdyt pesut auttaa myös. Bichonit on helpompia siinä mielessä, että eivät ole niin vilkkaita ja energisiä kuin villakoirat. Tosin niillä ei sitten ole sitä miellyttämisenhalua niin kuin villakoiralla on. Turkinhoito on työlästä molemmilla.

Espanjanvesikoiraa en suosittele valitsemaan pelkän allergian vuoksi. Aika useat yksilöt eivät sovellu pelkästään seurakoiriksi, vaan vaativat paljon tekemistä. Kannattaa myös kiinnittää huomiota mistä ottaa ja tutustua huolella yhdistelmään. Ja tutustua kunnolla rotuun.

Turkki on helppohoitoinen, jos sen pitää lyhyenä. Pidemmästä turkista minulla ei ole vielä kokemusta, mutta kuulemma turkki vaatii aika ajoin rastojen aukaisua ja selvittelyä. Turkki ei silminnähden pölise eikä meillä sisältä löydy karvan karvaa.

4H kouluttaa dogsittereitä ja koulutuksen jälkeen voi toimia hoitajana joko koiran kotona tai ottaa omaan kotiin koiran hoitoon. Samalla pääsee kokeilemaan koiran omistajan arkea. Koiraleireille voi osallistua lainakoiran kanssa. Ehkä äitikin taipuu, kun huomaa että pystyt itse huolehtimaan koirasta. Ja kun olet omaa koiraa hankkimassa, niin kasvattaja helpommin luovuttaa pennun kun ostajalla on jotain näyttöä kyvyistään.

Chinabomb kirjoitti:

Moi! Olen halunnut koiraa jo 4-5 vuotiaasta asti. Perheeni on suhteellisen rauhallinen (ei pieniä lapsia, itse olen nuorin). Sukulaisillamme ja tutuillamme on koiria, joten erilaisia rotuja olen ehtinyt miettiä. Isäni on allerginen melkein kaikille eläimille. Koirissa allergisoi lähinnä se, jos esimerkiksi karvaisilla tai hilseisillä käsillä koskee silmiä niin ne alkaa vuotamaan. Eli ei mikää erityisen paha, lääkkeillä selviää karvaisistakin koirista. Äidilläni on sama. Isäni pitää koirista tosi paljon, samoin minä, veljeni ja siskoni. Tosin siskoni muuttaa pian pois kotoa, joten hänelle voisi viedä koiran hoitoon, jos nyt sattuisin lähtemään esimerkiksi ulkomaille tms. Olen miettinyt miten käy jos allergia pahenisikin, mitä sitten kun muutan pois kotoa, kuka maksaa koiran kulut, jne. Koirakuume minulla on ollut jo monta vuotta, eli tämä ei ole mikään äkillinen päähänpisto. Allergian takia sopisin kasvattajan kanssa asiat niin, että jos pahaa allergia ilmenee niin pentu menee kasvattajalle ja saamme rahat takaisin. Lisäksi olen tutkinut erilaisia niin sanotusti "vähän allergisoivia rotuja" (perrot, cottonit, kääpiövillikset, bichonit jne). Tiedän toki varsin hyvin, että allergia on yksilöllistä ja joillakin nuo rodut allergisoivat enemmän kuin muut rodut. Olen suunnitellut lähes kaiken tulevaisuuden varalle, mutta yksi este minulla on. Äitini. Häntä puraisi pienenä koira vatsaan (vanha ja sokea koira), joten hän alkoi pelkäämään koiria ja nykyään hän ei vain pidä niistä. Monen sukulaiseni äiti on inhonnut ja kammoksunut koiria, kunnes perheeseen on perheenjäsenten toimesta tullut koira. Nykyään kaikki ne koiria kammoksuneet ja inhonneet äidit eivät voisi kuvitellakkaan elämäänsä ilman koiraa. Olen yrittänyt löytää koiraa jota voisin ulkoiluttaa, mutta en oikein tiedä mistä voisin semmoisen löytää.. Kiitos jo valmiiksi, jos joku viitsii auttaa!