Koirat.com

Meille saapui pentu muutama päivä sitten. Nyt ymmyrkäisenä kyselen viisaammilta :) Pentu nukkuu öisin omassa sängyssään kun häntä siihen ohjataan mutta päivisin kipuaa mielellään koko ajan syliin ja nukkuisi siinä. Vaikka nostan pennun omaan sänkyyn niin kohta hän taas kiipeää syliin. Tuleeko sylissä olemisesta paha tapa vai voiko pentu olla muutaman päivän sylissä tottuakseen uuteen kotiin. Meidän pentu ei vielä uskalla mennä yksin kaikkiin huoneisiin.

Entä missä vaiheessa pennun koulutus tulisi aloittaa? Jo nyt parin päivän jälkeen vaikka pentu ei ole vielä sopeutunut?

Koira oppii koko ajan ja sille kannattaa aloittaa tapojen opettaminen jo heti sen kotiutuessa. Esimerkiksi kontaktia kannattaa harjoitella heti (asiat tapahtuvat, kun koira ottaa kontaktin sinuun) ja mukana kulkemista kannattaa harjoitella myös. Kaikkea muutakin voi vähitellen alkaa opettaa (mikä on toivottua ja mikä ei). Sylissä nukkumiseen en osaa ottaa kantaa, kun oma koira on ollut pennusta asti hyvin itsenäinen ja rohkea.

Jos et halua, että pentu jatkossakaan oleskelee sylissä, opeta se oleskelemaan muualla jo heti alkuunsa. Jos taas myöhemminkin syli on ihan sallittu ja toivottukin oleskelupaikka, kannattaa koiraa pitää sylissä jo pentuna. Johdonmukaisuus on tärkeää, kun koiralle opetetaan uusia juttuja ja uuden kodin arkea.

Koulutuksen olen omillani aloittanut ihan ekasta päivästä lähtien ja se jatkuu läpi koiran elämän. Pennun kanssa kaikki koulutus kannattaa tehdä leikin varjolla ja niin, että pennulla on tilanteissa kivaa ja se kokee halutun toiminnon itselleen edulliseksi. Jos treenaatte temppuja tai vaikkapa kontaktia ihan alkuun, kannattaa muistaa pitää tarpeeksi taukoja jo ennen kuin pennun mielenkiinto lopahtaa, sillä se vaikuttaa myös jatkossa treenihalukkuuteen.

Pennunomistajien pulinassa voit kysellä muilta pennunomistajilta heidän arjestaan ja keskustella erilaisista pentuaikaan liittyvistä iloista, suruista, ongelmista ja onnistumisista. Tsemppiä pennun kanssa :)

Mun bretoniurokseni rakasti pentuna sylissä hengailua. Se saattoi väsyttää itsensä roikkumalla kelpien hännässä ja mönki sitten mun hupparin taskuun tai kokonaan hupparin sisälle torkuille. Sinne se mahtui alle luovutusikäisenä vielä helposti, ja nyt kuuden vuoden kypsässä iässä herrakoira haluaa edelleen aina välillä tulla hupparin sisään. (Luojan kiitos mulla on myös vetoketjuhuppareita :D )
En näe siinä mitään pahaa, tyyppi luottaa minuun kuin peruskallioon, mikään ei voi olla kovin huonosti jos vaan saa tulla puseron sisälle piiloon, ja joskus kun on liian jännittävä tilanne, se työntää pään helman alle, mikä näyttää kieltämättä hämmentävältä, mutta rauhoittaa koiraa.

Toisaalta on hyvä, että niitä sylimöngertäjiä kokoluokassa 19kg on vain yksi, ja kelpie tulee mielellään vain ihan jalkaa vasten nojaamaan :D