Koirat.com

En löytänyt sopivaa viestiketjua aiheelle, joten aloitinpa uuden. Pohdiskelen tässä pentua odotellessa, että sosiaalistumiskausi on tietenkin käytettävä hyödyksi, eli pidetään penska mukana kaikessa normaalielämään kuuluvassa. Mutta mutta. Koska se on herkkä kausi, voiko jokin kokemus olla pennulle liikaa? Tietysti on yksilökohtaisia eroja, toiset pennut ovat rämäpäisempiä kuin toiset. Enkä nyt tarkoita, että olisin viemässä sitä jonnekin tietyömaalle tai tehdashalliin, mistä olisi jo ihan terveydellistä haittaa...

Ajattelin lähinnä jotain niin raisua kuin mummoni 80-vuotissyntymäpäivät. pentu tulee minulle 12.9., eli sunnuntaina ja seuraavan viikon lauantaina olisi siis sukujuhlat tiedossa. Mietin tässä että otanko vekaran mukaan ja melkeinpä luulen että otan. Olenko tekemässä kardinaalimokan? Ei sillä, että ne juhlat olisi mitkään rökybileet, mutta ihmisiä on takuulla paljon ja pennun taputtelijoita riittää, lapsia on myös. Ajattelin että järjestän sille jonkun rauhallisen lepopaikan, missä vieraat ei ramppaa, esim. kylppäriin. Lähinnä ehkä epäilyttää se, että kun se on ollut siinä vaiheessa minulla vasta viikon, niin tuleekohan tässä sitten sokkia toisensa perään heti alkuun. Mielipiteitä?

Ihan riippuu pennun luonteesta. Minä sain pennun kotiin maanantaina, ja perjantaina meillä oli jo melkein 20 ihmisen juhlat - meteliä ja silittelijöitä riitti. Ja mitä teki pentu? Otti vastaan kaiken hellyyden, mitä sai, ja lopulta meni nukkumaan kaikkien jalkoihin pöydän alle metelin keskipisteeseen. Olin itse valmistautunut pysymään toisessa huoneessa koirien kanssa, mutta hyviä bilekoiria ovat kummatkin

Kannattaa aina edetä pentua seuraten. Jos pentua jännittää, niin ei lisätä stressaavia tekijöitä, vaan odotetaan, että se rauhoittuu ja tuntee olonsa mukavaksi. Mene juhliin ja valmistaudu etenemään pennun tahtiin Jos toisten lääppiminen sitä näyttää häiritsevän, niin kiellä se ja pysy sivummalla.

^Kiitos vastauksesta! Niin ajattelinkin, että se on varmaan koirakohtaista, miten suhtautuu. Pentu vaikuttaa kyllä ihan reippaalta tyypiltä, mutta senhän näkee sitten, miten se alkaa kotiutua ja kunhan sitten tutustutaan toisiimme paremmin.
Rohkaiseva tuo sinun esimerkki; teidän juhlat on ollu varmaan aikas paljon railakkaammat kuin meidän mummon 80-vuotisjuhlat tulee olemaan.
Minulla on kyllä kaikki edellytykset ruveta ylisuojelevaksi kanaemoksi pennun kanssa...

Kannattaa myös muistaa varautua, että mummon kasikymppisillä voipi hyvin tulla myös lattialle ylläreitä vaikka kuinka pentua käyttäisi tiheään ulkona. Vieras paikka ja paljon iihania pennun taputtelijoita (ja villitsijöitä) voi säätää "pissanapin" aika tiheään.

Vilkko kirjoitti:

Rohkaiseva tuo sinun esimerkki; teidän juhlat on ollu varmaan aikas paljon railakkaammat kuin meidän mummon 80-vuotisjuhlat tulee olemaan.

No ihan varmasti oli Itse olin ainoa selväpäinen koko porukasta, koska halusin pystyä kontrolloimaan tilannetta pennun takia. Toisaalta asun paikassa, jossa pennun totuttaminen tai oikeastaan tottuminen ihmisiin alkoi jo ekana päivänä, kun tossa pihalla oli naapureita ja Isla itse juoksi niitä tervehtimään. On helppoa löytää koiralle ihmiskontakteja, kun tuntee montakymmentä naapuria Siinä mielessä ne 20 vierasta kännistä teekkaria ympärillä eivät olleet niin uusi juttu sille kuin monelle muulle pennulle varmasti olisi ollut - kännisiin(kin) teekkareihin oli jo tutustuttu pienemmissä erissä Isla rrrrakastaa ihmisiä, kun ne on vaan niin ihania olleet aina!

Tove oli juuri kotiutuessaan melko peloton ihmisiä kohtaan, mutta nykyään, vaikka se on tavannut uusia ihmisiä, niin joitakin se vaan vaikuttaa arastelevan tai jopa pelkäävän.
Eläinlääkärissä toisilla rokotuksilla se ei tykännyt uudesta ell:istä ollenkaan, eikä olisi halunnut olla lähelläkään tätä ihmistä.

Tove on nyt 15 viikkoinen, joten vielä on kai tehtävissä paljonkin, ettei tälläinen jatkuisi. Vaikuttaa, että Tove arastelee varsinkin koiriin tottumattomia ihmisiä..
Lenkeillä en ole antanut sen tervehtiä vieraita ihmisiä, koska ei ole hyvä oppia vetämään jokaisen ihmisen luokse. Tove ohittaa ihmiset hyvin, katsoo yleensä perään ja haistelee vähän.

Kannattaisikohan nyt vaan ronskisti antaa sen tervehtiä monia uusia ihmisiä, että saisi ton alkavan pelon heti loppumaan? En ole kyllä huomannut, että jotain pahaa olisi tapahtunut uusien tuttavuuksien kanssa, mutta jostain tää on lähteny.

^Eläinlääkärissä se pelko on voinut tulla ihan tilanteesta yleensäkin, ei pelkästään ihmisestä.

Minäkään en ole antanut tuon pennun mennä jokaisen vastaantulevan luo. Siinä joutuisi sitten taistelemaan ohitusongelmien kanssa tulevaisuudessa. Entäs jos ohittaessa kiinnittäisit pennun huomion namilla? Silloin se oppisi, että jonkun tullessa vastaan herkkua on luvassa ja se on hyvä juttu? Ihmisiin voi sosiaalistaa muutenkin kuin tuntemattomien vastaantulijoiden avulla. Käytä hyväksesi nyt kaikki tutut, nuoret ja vanhat ja pyydä heitä antamaan pennullesi jotain hyvää, silittelemään ja kopeloimaan. JA pidä huoli, että koira saa vain positiivisia kokemuksia ihmisistä. Ei ihmisetkään kaikki pidä kaikista, mielestäni ei koirankaan tarvitse. Mutta että orastava pelko kannattaa kyllä kytkeä hetimmiten pois :) Tsemppiä!

Tuossa joulun alla, kunnon jouluruuhkassa näin 10 viikon ikäisen labbiksen Stockmannin täpötäydessä hississä. Löhöili emäntänsä sylissä tyytyväisenä ja suloisena (ihmiset oli ihan myytyjä ympärillä). Pentu oli opaskoirakoulussa ja opetteli siis kulkemaan tungoksessa pienestä asti :)

Eräs tuttu oli myös nähnyt joulun alla Itäkeskuksessa ruuhkakäytävällä pennun (ei nyt ihan pikkuinen tainnut kuitenkaan olla) jota oli siinä väenpaljouden keskellä opetettu keskittymään omistajaansa ja oli näyttänyt sujuvan totuttelu oikein hyvin. Hyviä paikkoja loppupeleissä sosialistumaan ja keskittymään olennaiseen.

Oma koira tulee matkustamaan pienestä asti metrolla, bussilla ja kulkemaan myös ruuhkapaikoissa - väentungoksissa + liikenteen seassa. Helsinkikoiran, jonka on tarkoitus kulkea mukana töissä sekä metsässä vaelluksilla on vaan oikeasti opittava pienestä asti suhteellisen sosiaaliseksi. Pikku kaveri joutuu kyllä heti kesällä nukkumaan meidän kanssa myös teltassa :D omassa pihassa harjoitellaan alkuun toki, mutta kaikkea jännää kyllä tiedossa heti alkumetreille.

Pitää vielä lisätä, että koirakamuja tulee kans olemaan reippaasti :) ja kissa...joutuu siis eri-ikäisten koirien ja kissojen kanssa ainakin vähän tutustumaan.

Niin ja itse en ajattele sosiaalistamista vain tutustumisena tai suhtautumisena ihmisiin tai eläimiin...siis, että vierastaako tms. vaan ylipäätänsä, että koira tottuu erilaisiin paikkoihin, tilanteisiin jne. niin, että se voi aikuisenakin kulkea niissä ilman pelkoa tai muuta ongelmaa. Melkeinpä jos metroa ajattelen niin mielestäni toivottavaakin olisi, että koira ei halua jokaikistä ihmistä tervehtiä vaan tavoite olisi, että se voisi suhtautua ihmisiin, tungokseen, meteliin, kiireilmapiiriin ym. normaalisti hötkyilemättä.

Tuli tästä ketjusta taas mieleen meidän 11,5vk vanha kakara Särkänniemessä ja keskustassa päivän jälkeen :



Lyhyt videonpätkäkin

Kuvat on otettu silloin, kun ympärillä ei ollut kamalasti ihmisiä, mutta kummasti tommonen karvapallo sitä huomiota kerää....
Eipä hötkyile kamalasti muuten tungoksessa, paitsi että kaikkia pitäisi päästä moikkaamaan - vaikka kuinka muka yritin muuta opettaa

Oih anteeksi, turha viesti tämä, mutta piti päästä kaivelemaan kuvia pitkästä aikaa

mau

Ainakin oman ensimmäisen koirani kannalta siitä, että ohikulkijat tuli sitä moikkaamaan, oli enemmän haittaa kun hyötyä, sillä ensinnäkin ohikulkijat eivät aina osaa käyttäytyä hieman arastelevan pennun vaatimalla tavalla ja lisäksi usein poistuvat tilanteestaa liian nopeaan. Tyypillinen tilanne on, että ohikulkija haluaa tulla tervehtimään pentua -> kumartuu pentua kohti-> pentu väistää -> ohikulja nousee pois ja jatkaa matkaansa tai alkaa tavoitella pentua vaikka se selvästi yrittää pois tilanteesta -> pentu oppii vain jännittämään entistä enemmän.

Mun mielestä parhaiten arastelevaa pentua rohkaisee tilanteet, joissa sille annetaan riittävästi aikaa tutustua uuteen ihmiseen omassa tahdissaan Tämä tarkoittaa, että sitä ei yritetä mitenkään houkutella tai pakottaa tilanteeseen. Sille voi toki syöttää nameja kun se itse tulee tutustumaan, mutta houkuttelusta ei yleensä ole hirveästi hyötyä. Lisäksi pennun on saatava tarvittaessa tukeutua omistajaansa. Ei siten, että pentua alettaisiin voivotella tai hyysätä vaan siten, että pentu saa esim. tulla jalkoihin pyörimään, jos sitä meinaa jänskättää. Tärkeintä on sosiaalistamistilainteissa (ml kaikki tilanteet) voidaan olla niin kauan, että pentu on tilanteessa rento. Arastelevaakin pentua kannattaa minun mielestäni kuljettaa paljon mukana kaikkialla, sillä esim. omistajan sylistä käsin sillä säilyy sekä turvallisuudentunne, että se pääsee näkemään eri asioita.

Me käytiin tänään sosiaalistumis reissulla :) Nappasin Kirsikan mukaan, mentiin metrolla kaupunkiin ja napotettiin vähän aikaa Rautatietorin ja Forumin välisessä tunnelissa, siinä Chicosin eessä ja sit mentiin Itiksen kautta kotiin metrolla. Hyvin neiti pärjäs. Ei haukkunu/vinkunu, eikä pissiny/kakkinu sisälle :) Kukaan ei yrittäny tulla rapsuttaa ym. mutta ihastelevia katseita tuli kyllä paljon :D (joku poika kehtas mopiksi haukkua :D). Menomatkalla metrossa vähän pelotti, ja tärisytti, mutta se meni pian ohi.

Piti alkaa ihan muistelemaan meidän ison pojan sosiaalistamisvaihetta pari vuotta takaperin.
Oskari tuli meille marraskuussa ja koska oli opaskoirakoulun pentu, halusin sitä viedä eri paikkoihin tutustumaan meteliin ja meininkiin.
Käytiin joulun alla monta kertaa Itäkeskuksessa ja poitsu oli aina kauhean reipas. Ulos se ei olis halunnut mennä käymään kesken kauppakeskusreissun, eikä malttanut pissata kovin usein, mutta ainakin se viihtyi hienosti. Olisko se ollu 12viikkoinen ja siitä eteenpäin kun käytiin sen kanssa ensimmäisiä kertoja kaupoilla. Saattoi kyllä olla pienempikin. Kyllä ihmiset jaksoi pysähtyä kesken joulukiireiden katselemaan pentua ja kyselemään kuulumisia. Oskari leikki aikuisen dogo argentino uroksen kanssa keskellä kauppakeskusta ja lähimmistä kaupoista myyjätkin tulivat katsomaan tätä pariskuntaa.
Se oli kyllä ihan mahtavaa aikaa kun itse olin vaan kotosalla ja puuhailin päivät pitkät koiran kanssa. Vein sitä ulos ja kauppoihin ja tavattiin paljon toisia koiria.

Oskarista ei koskaan tullut opaskoiraa sairauden takia, mutta se elää nyt meidän kanssa kotikoiran elämää onnellisena ja tällä hetkellä terveenä.

Mitä mieltä te olette siitä minkä ikäisenä pentua kannattaa alkaa viemään eri paikkoihin ja totuttamaan ulkomaailmaan. Jotkut on sitä mieltä ettei ennen rokotuksia mihinkään ja jotkut haluaa pennun leimaantuvan vain omaan perheeseen ennen kuin sukulaiset ja ystävät saavat tulla katsomaan. Niin ja vaikuttaahan se pennun luonnekin siihen paljonko uusia asioita se kestää kerralla.
Miten olette toimineet tai aiotte toimia pennun kanssa sosiaalistamisen aloittamisessa? Ja kuinka nopeasti pennun tulon jälkeen viette sitä jo omaa pihaa kauemmas (bussiin, kaupoille, puistoon)?

Kiitos Vuorisumu neuvoista!
Kun kotona tulee uusia ihmisiä kylään, Tove ensin arastelee heitä, mutta jonkun ajan kuluttua saattaa mennä rapsuteltavaksi. Se käy ihmisten lähellä ja sitten taas menee kauemmas ja saattaa jopa haukahdella ja pomppia, olisiko sitten jotain leikkiin pyytämistä vai uhoomista?
Ehkä tää tästä, luin tanskandoggi-ihmisten kokemuksia ja hampaiden vaihtumisen aikana heilläkin on ollut tällästä temppuilua. Ehkä Tovesta vielä tulee se sama sosiaalisempi otus, kun se oli tuossa aiemmin. Pidän saman linjan, ettei lenkeillä tervehditä ventovieraita ja saadaan niitä hyviä kokemuksia sitten muualta. :)

Ollaan käyty keskustassa myös kävelemässä ihmisvilinässä, tosin mitään Helsingin keskustan kaltaista täältä tuppulasta ei löydy Tovea jännittää ihmismassat, mutta se ei onneksi mene mitenkään lukkoon.

Meillä molempien kanssa ollaan käyty ensimmäinen kyläilyreissu jo pari päivää kotiutumisen jälkeen. Jotkut toitottaa, että viikko pitäisi olla ihan vaan kotona ja oman perheen kesken, mutta molemmat pennut on olleet niin reippaita etten ole nähnyt siihen mitään syytä. Myöskin tuttavapiirin kiltit, rokotetut koirat on käyty ekoina viikkoina läpi. Sieltä löytyy saksanseisojaa, mopsia, aussieta, staffia, kultsua... Eli aika mukavasti on pentu saatu sosiaalistettua erilaisiin koiriin ihan tuttujen avulla.

Mayan kanssa en ole vielä kovin kaukana käynyt, mitä nyt parin korttelin päässä kävelemässä. Frodon ollessa sen ikäinen, että jaksoi huoletta kävellä bussiasemalle parin kilsan päähän (olisko tuo ollut viitisen kuukautta?), tutustuttiin ekan kerran linja-autoon. Ensimmäinen reissu oli vain kymmenisen kilometriä. Siitä lähtien poika on linja-autossa ollut ihan kuin kotonaan. Ensimmäinen junareissu oli keväällä, kun poju oli reilu 7kk vanha. Silti osasi suhtautua junaan hyvin, pendolinosta tykkäsi tosin enemmän kuin tavispikajunasta, pahimmalla räminällä piti tulla syliin turvaan. Junailuun meillä ei oikeen tuota ennen ollut mahdollisuutta, ja muita kulkuneuvoja ei täällä pönkkäperällä sitten tarvitsekaan :D

Taisin viedä poikasen koirapuistoon heti rokotusten salliessa, mutta se "harrastus" jätettiin sikseen kun herra alkoi miehistymään. Jotkut yli-energiset koirat siellä meinasi ärsyttää Frodoa, ja minä taas en voinut sietää yli-idiootteja ihmisiä jotka toivat sinne palloja nakeltavaksi koirilleen... Mutta eipä siitä sen enempää. Mielestäni Frodo on kuitenkin hyvin sosiaalistettu, osaa olla koiriksi kun tilanne vaatii. Joitakin uroksia se ei voi sietää, mutta en ota siitä sen isompaa stressiä.

Mitä Frodon kanssa en hoksannut harjoitella, ja mihin Mayan kanssa haluan kiinnittää enemmän huomiota, on tuo ihmishälinässä oleminen. Frodo osaa kyllä esim. ruuhkaisessa näyttelypaikassa olla ihan hyvin (kevythäkissä ottaa heti rennosti) vaikkei sitä ole harjoiteltukaan, mutta ei liene pahasta jos Mayaa käyttää ihmispaljoudessa tutkimassa ihan harjoitusmielessä ennen tuollaisia tilanteita.

Mielestäni koiraa ei voi pitää täysin eristyksissä ennen rokotuksia, juuri tuon herkän kauden takia, vaan se tulisi tutustuttaa silloin mahdollisimman moneen, turvalliseen, ihmiseen ja eläimeen. Frodon kanssa käytiin aika varhaisessa vaiheessa ihmettelemässä hevosiakin. Mayalla on sama edessä, kyseisessä paikassa on nykysin myös lampaita mitä päässee tutkailemaan. Jos olosuhteet sallii, veisin Mayan myös mielelläni raveihin. Frodo meni lukkoon kuullessaan kovia kuulutuksia ensimmäisiä kertoja, ja raveissa noita ärsykkeitä tulisi muitakin samalla. Myöskin ampumaradan läheisyydessä olisi tarkoitus käydä leikkimässä.

Huhhuh, suuret on suunnitelmat Pitänee alkaa piakkoin tekemään asialle jotain...

Anpunen kirjoitti:

Mitä mieltä te olette siitä minkä ikäisenä pentua kannattaa alkaa viemään eri paikkoihin ja totuttamaan ulkomaailmaan. Jotkut on sitä mieltä ettei ennen rokotuksia mihinkään ja jotkut haluaa pennun leimaantuvan vain omaan perheeseen ennen kuin sukulaiset ja ystävät saavat tulla katsomaan. Niin ja vaikuttaahan se pennun luonnekin siihen paljonko uusia asioita se kestää kerralla.
Miten olette toimineet tai aiotte toimia pennun kanssa sosiaalistamisen aloittamisessa? Ja kuinka nopeasti pennun tulon jälkeen viette sitä jo omaa pihaa kauemmas (bussiin, kaupoille, puistoon)?

Meillä molemmat koirat ovat kulkeneet mukana siellä missä ihmisetkin ihan ensimmäisistä päivistä lähtien, vaikka toki ihan parina ensimmäisenä päivänä ollaan mieluumin pysytelty rauhassa kotona. Toisen koiran kohdalla myös kasvattaja oli jo aloittanut pentujen sosiaalsitamisen eli ne olivat käyneet oman kodin ulkopuolella jo siellä (yhdessä emän ja pentuesisarusten kanssa).
Jos ei ne sukulaiset ja ystävät nyt ihan jokapäivä käy, niin pentu tuskin sen enempää niihin leimaantuu, joten sen takia en pennun sosiaalistamista vähentäisi. Suhde pennun kanssa rakennetaan kuitenkin sillä yhteisellä tekemisellä...Suomessa on tarttuvien tautien riski kuitenkin aika pieni, jos emän rokotukset ovat kunnossa ja pentue ei nyt mihinkään koirapuistoon viedä, joten omasta mielestäni on huomattavasti todennäköisempää, että pennulle tulee ongelmia puutteellisesta sosiaalistamisesta kuin tarttuvista taudeista.

Meillä koira oli ensimmäinen ja kulki alusta asti mukana ihan joka paikassa. Ihan parin päivän jälkeen vein sen ison marketin aulaan ja jätin kaverini syliin, kun piti pikaisesti hakea jotain kaupasta. Ollaan käyty sen jälkeen silloin tällöin kaupungin keskustassa kävelemässä sekä stockkan lemmikkiosastolla (jossa kaveri on töissä, niin koira kivan yllätyksen, kun löytää tuttuja).
Käytiin kaverin luona leikkimässä, kyläiltiin paljon. Koira mun mukana partion kokouksissa välillä.

Tutustuttiin tuttuihin ja kiltteihin koiriin heti, koirapuistoissa ruvettiin heti käymään kun rokotukset oli kunnossa.

Bussimatkustusta ollaan opeteltu hiukan aikuisempana ja siihen riitti kaksi matkustus kertaa, kun aikaisemmin meillä ei ole ollut tarvetta opettaa koiraa kulkemaan muulla kuin autolla, kun autolla mennään joka paikkaan.

Toisen koiran hankinta on edessä tänä tai ensi vuonna ja aion sen viedä jo ihan pentuna joka paikkaan kuten edellistäkin. Yritän varmasti viedä vielä enemmän.

Toisesta koirasta haluan kunnon harrastuskoiran, joten aion viedä myös erilaisiin harrastustapahtumiin ihan pienestä pitäen.

Yksi kelpie-kasvattaja sanoi yhdellä luennolla, että pentu opetetaan juomaan ja syömään 15 eri paikassa herkkänäkautena, sitten koira on sosiaalistettu erilaisiin paikkoihin.
Siis tietysti myös muuta, mutta tämä oli yksi esimerkki. Itse ainakin aion vielä enemmän sosiaalistaa toista koiraa, kuin mitä ekan kanssa.

Tässä nyt muutamia ajatuksia. Ja nimenomaan aion ottaa koiran mukaan ihan pennusta asti joka paikkaan, jo ennen kuin rokotukset on kunnossa.
Tietysti jos tulee tarvetta varoa, niin sitten varotaan, mutta muuten tehdään ja paljon.

Göranin kun hain 8viikkosena junalla niin jo siinä muutamat ihmiset tulivat Görania silittelemään ja sille hpöttelemään. Nyt Göran on 13 viikkonen ja on ollut paljon ihmistenilmoilla ja lenkillä kun kuljen niin jokaista kaksijalkaista pitäisi päästä tervehtimään, että ihmisten kanssa ei kyllä tule olemaan ongelmia.

Toisista koirista Göran on kiinnostunut, muttei kuitenkaan vielä uskalla tervehtimään mennä, ja tämän asian kanssa aletaankin seuraavaksi treenaamaan kunhan jollekkin pentukurssille päästään.