Koirat.com

En tiijä tai keksiny mille palstalle tää oikee kuuluis niin se tulee nyt tänne :)
Meillä on elokuussa 4v täyttävä labbisneiti. Nyt on tullut mieleen koiran astutus.
Neitiä käytetty ahkeraan näyttelyissä ja on menestynyt.
Tarkoitus ei ole varmaankaan teettää kuin yhdet vauvat.
Nyt kysymyksiä:
Tarvitaanko kennelnimi välttämättä?Kun siihenhän vaaditaan se kasvattajan peruskurssi tms?!
Ja meillä juoksu jo tulossa huhtikuun lopulla niin tulis aika kiire :(
Mitä kaikkea kannattaa ottaa huomioon kun alkaa suunnittelee vauvoja?
Meillä kyllä kasvattaja tukena asiassa mutta olisi kiva tietää muidenkin kokemuksia/mielipiteitä!

Miksi haluat teettää koirallasi pennut?

muokkaampa vielä... Onko koiralla vaaditut terveystarkastukset tehty? Ja mitä annettavaa koirallasi on mielestäsi rodulle, muuta kuin näyttelyissä menestyminen?

Kasvattajan peruskurssia ei vaadita pennuttamiseen.

Kasvattaja toivoi että koiralla teettäsin yhdet pennut. Ja haluisin myös itse kokemusta. Ei ole siis yksin omaan kasvattajan halu.
Lonkka-silmä kuviin ollaan menossa.

Jos koiralta löytyy vaadittavat terveystulokset ja luonne on kohdallaan, sekä rodunomainen muutenkin niin miksi ei.
Pennuthan voi myös rekisteröidä kasvattajan kennelnimellä, jos kerran koirallenne pennut haluaa. Mutta rekisteröintiin ei välttämättä vaadita kennelnimeä, jos muuten täyttävät ehdot.

Pennuttamisessa harvoin voitolle jää, eli menoihin on syytä varautua. Kannattaa ottaa huomioon myös työn määrä, mitä pennut tuovat tullessaan. Sinä olet vastuussa, että pennut saavat hyvät lähtökohdat elämälleen.

Meillä itsellä ei ole kennel nimeä vaan meidän narttu on otettu Kasvattajalta jonka koirilla/pennuilla on kennelnimi. Eli täytyykö minun hankkia kennelnimi jotta meidän koiran pennuille tulee se myös vai voiko sen tehdä niin että Meidän koiran kasvattajan kennelnimi tulee meidän pennuille?
Tulikohan liian vaikeasti kirjoitettu :)

^ Sitä Mirru tuossa yläpuolella tarkoittikin, että teidän koiranne pennut voi rekisteröidä sen kasvattaneen kasvattajan kennelnimen alla, jos hänkin koirallanne pennut tahtoo :)

^^Ei kennelnimeä tarvitse pentujen rekisteröintiin. Ei edes sitä kasvattajanne nimeä, vaan pennut voi rekisteröidä ilman kennelnimiosaa alkuun.

Jos teillä on lähettyvillä tulossa kuitenkin kasvattajan peruskurssi niin suosittelen sen käymistä, vaikka ette olisi enmpää pentuja kasvattamassa tai kennelnimeä hankkimassa. Sieltä saat kuitenkin perusasioista tietoa, joista nyt tuntuu olevan pula. Kasvattajan peruskursseja järjestävät kennelipiirit, joten voit katsoa täältä lähialueesi kennelpiirien sivuilta, josko olisi nyt keväälle kursseja tulossa.

Miten teillä on uroksenvalinta mietittynä? Onko kasvattajalla ajatuksia urokseksi koirallenne? Suosittelen myös kysymään ehdottomasti rotuyhdistyksenne jalostustoimikunnalta urosehdotusta.

Itse kirjoittelin koirat.comin blogilistaan juuri koirani pennutusprojektista, uroksenvalinnoista yms. Kannattaa käydä vaikka sieltäkin vilkuilemassa, josko olisi jotain apua teille.

Kiva, kiitos tiedoista :)
Uroksen valinta jää kasvattajalle koska o kasvattanut niiiiiin monia pentueita.
Kasvattajan peruskurssia ei ole lähettyvillä mutta täytt vielä tarkistaa. Itsellä niin loppusuoralla opinnot että pennut tulisivat just hyvään saumaan kun saan jäädä lomalle :)
Ja tietoa täältä löytyy ja halua oppia kaikki mahdollinen. Pennut saavat erittäin rakastavan kodin ja perheessä huolehditaan myös tulevista loppuelämän kodeista <3 Pennut saavat asua ensimmäiset 8 viikkoa lasten keskellä, vapaana. Meidän neitin luonne mitä mahtavin joten eiköhän siitä mammaksi olisi ja pennut "ansainnu".

^Penikoiminen voi olla emälle fyysisesti varsin raskas prosessi, joten sinänsä minkään äitiydenilojen takia pentuja ei kannata teettää. Pennutuksessa on aina myös riskejä ja pahimmassa tapauksessa sekä emä että pennut voivat kuolla.
Onko emä terve? Onko sillä allergioita? Ovatko sen sukulaiset (vanhemmat, sisarukset jne.) tututkitusti terveitä? Harrastetaanko koiranne kanssa metsästystä? Onko se suorittanut noutajien taipumuskokeen tai kilpaillut jopa enemmän?
Samat kysymykset koskevat tietysti myös mahdollisia isäehdokkaita.

Vuorisumu kirjoitti:

^Penikoiminen voi olla emälle fyysisesti varsin raskas prosessi, joten sinänsä minkään äitiydenilojen takia pentuja ei kannata teettää. Pennutuksessa on aina myös riskejä ja pahimmassa tapauksessa sekä emä että pennut voivat kuolla.
Onko emä terve? Onko sillä allergioita? Ovatko sen sukulaiset (vanhemmat, sisarukset jne.) tututkitusti terveitä? Harrastetaanko koiranne kanssa metsästystä? Onko se suorittanut noutajien taipumuskokeen tai kilpaillut jopa enemmän?
Samat kysymykset koskevat tietysti myös mahdollisia isäehdokkaita.

Ei ole sairauksia, allergioita, eikä korvatulehduksia ollut meidän koiralla eikä lähisuvussa. Ei ole myöskään perinnöllisiä sairauksia. Näyttelyssä olemme käyttäneet ja siellä menestynyt. Metsästystä on harrastettu sen verran että miehen kanssa käy sorsanpyynnissä. Mutta ei ole taipparia jne.
Kasvattajalle just soitin ja oli täysillä mukana :)

^jos koira toimii metsällä eli rodunomaisessa työssään, niin se on tietysti iso + Ainakin mulle sillä olisi isompi merkitys kuin niillä näyttelytuloksilla.

Itsellä niin loppusuoralla opinnot että pennut tulisivat just hyvään saumaan kun saan jäädä lomalle :)

Kun olin itse pentua etsinyt aikoinaan, niin törmäsin hyvinkin usein siihen, ettei aiottua pentuetta tullut. Narttu jäi "tyhjäksi" ja pennutus siirtynyt seuraaviin juoksuihin.. Onhan tuo vähän arpapeliä.

Aivan yhtä hyvin kasvattajakurssin käymisen sijaan tuollaiset asiat voi ihminen itsekin opiskella muualta. Esimerkiksi kennelliiton myynnistä voi ostaa kasvattajakurssien materiaalit ja maailmassa on ennenkin ollut kasvattamista koskevaa kirjallisuutta, joka on toki vähän tieteellisemmin painottunutta kuin kennelliiton organisaatiokaavion pänttäämistä 1,5 työpäivän mittaisen "kurssin" jälkeiseen läpäisytenttiin, josta vain idiootti ei pääse läpi.

Jos nyt tahdotaan aivan suoraan sanoa ; )

Toki se on ihan hyvä mikäli tahtoo käydä, mutta eri kennelpiireissä näkyy ja kuuluu olevan eri tapoja ja erilaisia kouluttajia.

Tärkeintä on oma kiinnostuneisuus oman rodun suhteen, seuraaminen, uteliaisuus, kyseleminen, avoin mieli ja vielä halu kyseenalaistaa, sekä miettiä tarkasti huolella itse asioita eikä niellä purematta muiden itsestäänselvyyksinä touhottamia mielipiteitä. Ihmisellä on aivot siksi, että niitä ihan jokainen itse käyttäisi omakohtaisesti : )
Mielipiteitään voi muuttaakin vuosien kuluessa, kun ja jos havaitsee siihen aihetta. On vain hyvä asia, jos ihmiseltä löytyy niin paljon itsestä itsetuntoa ja toisaalta nöyryyttä asioiden edessä, kykenee oppimaan uusia asioita ja niiden myötä oppimaan uusia suhtautumistapoja tarpeellisiksi.


Jos aloittaja, sinulla on oman kasvattajan tuki ja neuvot, opastus ja kokemus takana,
hän voi näissä asioissa sinua paljon neuvoa mikäli kauniisti pyydät. Kysy mitä hänen mielestään pitäisi opiskella. Hanki esimerkiksi Helena Koskentalon Parempaan pentutulokseen ja vastaavia kirjoja, sekä muita järkeviä aiheeseen liittyviä, sekä opiskele ja MIETI asioita.

Sinun ei tarvitse antaa kasvattajan ottaa pentuetta nimiinsä, koska sen suhteen saavatko pennut kennelnimeä vaiko eivät, ei ole kertakaikkisesti mitään väliä. Se ei paranna pentuja eikä huononna pentuja. Toiset sellaisen tahtovat, toiset eivät. Ja sinä voit niinkin tehdä, jos se teille kummallekin sopii.

Jos sinä olet pentujen kasvattaja loppupeleissä, mitä ne pennut tekevät toisen nimissä? Jos taas teillä on aikomus että sinun narttusi kasvattaja olisi joka mielessä noiden pentujen kasvattaja, joka niistä vastaa ja joka ne myy, ja joka niille valitsee kodit kyselijöiden joukosta, niiden toki kuuluisikin olla hänen nimellään.
Oletteko mm miettineet valmiiksi nämä asiat, kenen nimelle virallisesti ne tulevat? Jos tämä nartun kasvattaja päättää uroksenkin, sehän on kaikessa hänen suunnittelemansa pentue. Silloinhan sinulle jää vain pentujen hoito.

Mikäli hän ottaa ne nimiinsä ja vastaa niistä ja myy ne (ja saa myös tulot pennuista kenties?),
teidän kuuluu tehdä jalostusoikeuden siirto nartun kyseisestä pentueesta kasvattajan nimiin.
Sinulle siinä tapauksessa kuuluu siitä asiallinen maksu - siis nartun liisaamisesta sen kasvattajalle - , joka yleensä on ainakin pennun hinta, plus, mikäli sinä hoidat teillä nartun kotona pentueen koko pari kuukautta, sinulle kuuluu kuitenkin vielä hoitopalkka tuosta erikseen - se voi olla ja usein normaalisti onkin toinen pennun hinta. Mikäli tuo menee sillä systeemillä, muista, että kaikki pennutukseen liittyvät kulut lankeavat sitten sen maksettavaksi, josta tulee pentujen virallinen kasvattaja ja omistaja ja joka ne pois myy, valitsee niille kodit ja saa maksut, valitsee isän yms. Sellaisia ovat nartun lisäruokinta, nartun astutuksella käyttämiseen kuluvat bensat tai junamatkat, uroksen omistajalle maksettavat summat, nartun terppatarkit (ne tavaaomaiset tai jalostukäyttöön vaaditut), mahdolliset jalostukäytöstä aiheutuvat muut kulut ja yllätykset.

Tämä siksi, sinun on syytä tiedostaa tällaisista asioista pitää tarkasti tietää paljon ja sopia tarkasti kirjallisesti asiat, sekä on miten on, säästää esimerkiksi kuitit. Hyvin moni innossaan ei tule ajatelleeksi ja voi päätyä vaikka millaiseen systeemiin ja säätämiseen - niitä kertomuksia on netti pullollaan. Toki myös onnistuneita ja varmasti enemmän - ne negatiiviset jutut vain ovat niitä, joita ihmiset enemmän toitottavat. Kuitenkaan niitäkään ei voi kiistää eikä jättää huomiotta, koska sellaistakin sattuu ja se pitää ymmärtää huomioida, miettiä ja ottaa opikseen jotta itse osaa katsoa omalla kohdalla kaiken menevän OK.

Kaikesta pitää sopia kirjallisesti tuttujenkin ihmisten kesken. Mikäli se ei jollekulle osapuolelle sovi,
silloin sitä voi pitää merkkinä siitä, ettei asiaan pidä lähteä lainkaan. Sopimuksia tehdessä ehdoista on hyvä kysellä ympäriltään muiltakin tietäviltä mielipidettä, mikäli itse on kokematon siinä asiassa.

Tsemppiä!

Samaris kirjoitti:

Aivan yhtä hyvin kasvattajakurssin käymisen sijaan tuollaiset asiat voi ihminen itsekin opiskella muualta. Esimerkiksi kennelliiton myynnistä voi ostaa kasvattajakurssien materiaalit ja maailmassa on ennenkin ollut kasvattamista koskevaa kirjallisuutta, joka on toki vähän tieteellisemmin painottunutta kuin kennelliiton organisaatiokaavion pänttäämistä 1,5 työpäivän mittaisen "kurssin" jälkeiseen läpäisytenttiin, josta vain idiootti ei pääse läpi.

Jos nyt tahdotaan aivan suoraan sanoa ; )

Toki se on ihan hyvä mikäli tahtoo käydä, mutta eri kennelpiireissä näkyy ja kuuluu olevan eri tapoja ja erilaisia kouluttajia.

Tärkeintä on oma kiinnostuneisuus oman rodun suhteen, seuraaminen, uteliaisuus, kyseleminen, avoin mieli ja vielä halu kyseenalaistaa, sekä miettiä tarkasti huolella itse asioita eikä niellä purematta muiden itsestäänselvyyksinä touhottamia mielipiteitä. Ihmisellä on aivot siksi, että niitä ihan jokainen itse käyttäisi omakohtaisesti : )
Mielipiteitään voi muuttaakin vuosien kuluessa, kun ja jos havaitsee siihen aihetta. On vain hyvä asia, jos ihmiseltä löytyy niin paljon itsestä itsetuntoa ja toisaalta nöyryyttä asioiden edessä, kykenee oppimaan uusia asioita ja niiden myötä oppimaan uusia suhtautumistapoja tarpeellisiksi.


Jos aloittaja, sinulla on oman kasvattajan tuki ja neuvot, opastus ja kokemus takana,
hän voi näissä asioissa sinua paljon neuvoa mikäli kauniisti pyydät. Kysy mitä hänen mielestään pitäisi opiskella. Hanki esimerkiksi Helena Koskentalon Parempaan pentutulokseen ja vastaavia kirjoja, sekä muita järkeviä aiheeseen liittyviä, sekä opiskele ja MIETI asioita.

Sinun ei tarvitse antaa kasvattajan ottaa pentuetta nimiinsä, koska sen suhteen saavatko pennut kennelnimeä vaiko eivät, ei ole kertakaikkisesti mitään väliä. Se ei paranna pentuja eikä huononna pentuja. Toiset sellaisen tahtovat, toiset eivät. Ja sinä voit niinkin tehdä, jos se teille kummallekin sopii.

Jos sinä olet pentujen kasvattaja loppupeleissä, mitä ne pennut tekevät toisen nimissä? Jos taas teillä on aikomus että sinun narttusi kasvattaja olisi joka mielessä noiden pentujen kasvattaja, joka niistä vastaa ja joka ne myy, ja joka niille valitsee kodit kyselijöiden joukosta, niiden toki kuuluisikin olla hänen nimellään.
Oletteko mm miettineet valmiiksi nämä asiat, kenen nimelle virallisesti ne tulevat? Jos tämä nartun kasvattaja päättää uroksenkin, sehän on kaikessa hänen suunnittelemansa pentue. Silloinhan sinulle jää vain pentujen hoito.

Mikäli hän ottaa ne nimiinsä ja vastaa niistä ja myy ne (ja saa myös tulot pennuista kenties?),
teidän kuuluu tehdä jalostusoikeuden siirto nartun kyseisestä pentueesta kasvattajan nimiin.
Sinulle siinä tapauksessa kuuluu siitä asiallinen maksu - siis nartun liisaamisesta sen kasvattajalle - , joka yleensä on ainakin pennun hinta, plus, mikäli sinä hoidat teillä nartun kotona pentueen koko pari kuukautta, sinulle kuuluu kuitenkin vielä hoitopalkka tuosta erikseen - se voi olla ja usein normaalisti onkin toinen pennun hinta. Mikäli tuo menee sillä systeemillä, muista, että kaikki pennutukseen liittyvät kulut lankeavat sitten sen maksettavaksi, josta tulee pentujen virallinen kasvattaja ja omistaja ja joka ne pois myy, valitsee niille kodit ja saa maksut, valitsee isän yms. Sellaisia ovat nartun lisäruokinta, nartun astutuksella käyttämiseen kuluvat bensat tai junamatkat, uroksen omistajalle maksettavat summat, nartun terppatarkit (ne tavaaomaiset tai jalostukäyttöön vaaditut), mahdolliset jalostukäytöstä aiheutuvat muut kulut ja yllätykset.

Tämä siksi, sinun on syytä tiedostaa tällaisista asioista pitää tarkasti tietää paljon ja sopia tarkasti kirjallisesti asiat, sekä on miten on, säästää esimerkiksi kuitit. Hyvin moni innossaan ei tule ajatelleeksi ja voi päätyä vaikka millaiseen systeemiin ja säätämiseen - niitä kertomuksia on netti pullollaan. Toki myös onnistuneita ja varmasti enemmän - ne negatiiviset jutut vain ovat niitä, joita ihmiset enemmän toitottavat. Kuitenkaan niitäkään ei voi kiistää eikä jättää huomiotta, koska sellaistakin sattuu ja se pitää ymmärtää huomioida, miettiä ja ottaa opikseen jotta itse osaa katsoa omalla kohdalla kaiken menevän OK.

Kaikesta pitää sopia kirjallisesti tuttujenkin ihmisten kesken. Mikäli se ei jollekulle osapuolelle sovi,
silloin sitä voi pitää merkkinä siitä, ettei asiaan pidä lähteä lainkaan. Sopimuksia tehdessä ehdoista on hyvä kysellä ympäriltään muiltakin tietäviltä mielipidettä, mikäli itse on kokematon siinä asiassa.

Tsemppiä!

Kiitos O/

Samankaltaisia asioita on pohdittu SNJ:n palstalla uroksen suhteen, mutta pätevät
mielestäni myös nartun astutuksessa

http://snjfi.asiakkaat.sigmatic.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=1&t=18984

Niin, nämä ovat niitä koiria, jotka toimivat käytännönmetsällä loistavasti, mutta ei sitten niitä koetuloksia "viitsitä" käydä hakemssa, jossa objektiivisesti tuomari arvioisi rodunomaiset taipumukset. Periaattessahan, jos koira on metsällä mukana ja sillä on palautus kunnossa niin ei
taippareiden pitäisi olla kuin läpihuutojuttu. Ellei sitten ole nii, ettei koira tuo kaikkea/kylmää riistaa.

Tärkein kysymys lienee, miksi haluat teetttää pennut? Oletko ajatellut, että se on pitkän
aikajänteen sitoutuminen, jos siis haluaa auttaa kasvattejaan läpi koko koiran eliniän jne.

nomeilija kirjoitti:

Samankaltaisia asioita on pohdittu SNJ:n palstalla uroksen suhteen, mutta pätevät
mielestäni myös nartun astutuksessa

http://snjfi.asiakkaat.sigmatic.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=1&t=18984

Niin, nämä ovat niitä koiria, jotka toimivat käytännönmetsällä loistavasti, mutta ei sitten niitä koetuloksia "viitsitä" käydä hakemssa, jossa objektiivisesti tuomari arvioisi rodunomaiset taipumukset. Periaattessahan, jos koira on metsällä mukana ja sillä on palautus kunnossa niin ei
taippareiden pitäisi olla kuin läpihuutojuttu. Ellei sitten ole nii, ettei koira tuo kaikkea/kylmää riistaa.

Tärkein kysymys lienee, miksi haluat teetttää pennut? Oletko ajatellut, että se on pitkän
aikajänteen sitoutuminen, jos siis haluaa auttaa kasvattejaan läpi koko koiran eliniän jne.

Tiedän kyllä mihin olen ryhtymässä ja myöskin sen ettei välttis onnistu ekka kerralla astutus ;) Mutta sanoin vaan että nyt kun kerrankin pukkaa kesälomaa niin nyt on hyvä sauma kokeilla )
Penteueen teetätys tulee sydämestä mutta myöskin Kasvattajan toiveesta. En oletakkaan pentueen 8 viikon kasvatuksen olevan vain ruusuilla tanssimista vaan tiijän että siinä on paljon hommaa. Enkä todellakaan ole antamassa pentuja mihin vain vaan "tarkat kriteerit" on ja haluan olla koteihin myöskin jatkossa yhteydessä.

No niin, nyt on neiti käytetty lonkka-kyynärkuvissa ja silmätutkimuksissa. Ja hyvät lonkat arvioitiin olevan ja vielä Kennelliiton vahvistusta odotetaan mutta mikään ei ole enää esteenä pennutukselle :) Silmätkin oli terveet. Ens kuussa olis juoksu ja kaikki mahdollinen tieto etsitty ja laitettu ylös. Paikka mahdollisille pennuille katsottu.
Muutama pentu on jo varattu jos niitä sattuu tulemaan <3