Koirat.com

Moi!

Meille on tulossa pentu heti heinäkuun alussa kotiin ja kotona odottaa kolme malttamatonta lasta (7v, 4v ja 2v). Vinkkejä kaipailisin tästä asiasta. Meillä on miehen kanssa ollut koiria jo ennen lapsia, mutta nyt on tilanne ensikerran näin päin, että pentu tulee lapsiperheeseen. Viimeisimmän koirulimme menetimme reilu kuukausi taaksepäin ja sitähän kaipailitiin kovasti. Lapsemme ovat siis tottuneet hyvinkin koiriin (hyvä että aina hoksasivat koko koirulia). Nyt kuitenkin odotus on huipussaan lapsillakin. Vinkkejä siis voisin mielelläni lueskella, jotta pennulla tulisi hyvät oltavat heti alusta lähtien . Toki tietoakin löytyy, mutta siltikin pienet vinkit ovat aina tervetulleita .

Voin tiivistää kaiken tietämäni, mutta tuskin siinä on mitään uutta enää, jos kerran olet jo kaivanut tietoa

Eli pennulla kannattaa olla oma paikka, jossa se saa rauhoittua ilman, että kukaan härppii. Muutenkin lapsille pitää tehdä selväksi, ettei pentua saa häiritä kesken unien. Ihan pienten lasten kanssa pentua ei mielestäni kuulu jättää yksin edes toiseen huoneeseen, koska ei voi olla varmuutta siitä, mitä pennulle selän takana tehdään (vedetään hännästä jne). Muutenkin alkuun pitää jatkuvasti opastaa, miten pennun kanssa ollaan kiltisti ja rauhassa.

En antaisi lasten nostaa pentua lattiatasolta syliin (siis seisoen-syliin) lainkaan - yritin opettaa 12-vuotiaalle pikkuveljelleni pennun oikeaa nostotapaa, ja totesin, että en anna hänenkään nostaa pentua lattiatasoa korkeammalle. Tukevaa otetta ei tuntunut löytyvän, ja jos pentu yhtäkkiä rimpuilisi, se pääsisi taatusti tippumaan. Pennun lenkityksiäkään en antaisi alle yläasteikäisen hoitaa, sillä osaamista ei vielä ole tarpeeksi.

Ja ja... No, turha kai tästä on enää jatkaa, kerron itsestäänselvyyksiä kun ei ole omaa kokemusta lasten puuttuessa Etenkin vanhimmille lapsille on varmasti jännä paikka edessä! Tosi ihanaa, että toiset saavat kasvaa koirien kanssa, itse piti odottaa parikymppiseksi omaa koiraa

Tuire Kaimion Pennun kasvatuksessa taisi olla myös jotain ohjeita pentu&lapset, kannattaa lukaista jos vielä on jäänyt lukematta. Muutenkin on oikein näppärä kirja, suosittelen hankkimaan jos puuttuu.

/muoks: Toisaalta jos kerran pentuja on ollut aiemminkin, niin en tiedä, miten noi pentuoppaat edes kiinnostavat enää. Eipä välähtänyt suositellessa. Kyllähän netistäkin löytää paljon tietoa googlaamalla pentu ja lapsi.

Juuri näitä ajattelin itsekin, elikkä on kiva kun on joku joka vahvistaa ajatuksia. Ehkä sitä vain hiukan kaipaa kannustusta tähän tilanteeseen, kun ensi kerran on todellakin näin, että pentu tulee lapsiperheeseen. Vaikka koiruleita on ollut jo kolme mussukkaa ennestään, jotenkin tämä tilanne vain tuntuu "oudommalta", kun yleensä on saanut pennun kanssa rauhassa tutustua kaikkeen uuteen ja kivaan. Nyt täytyy vaan toivoa, että lapsien "vilkkaus" ei liikaa vaikuta tulevaan koiruliimme (vaan kyllähän koirat tottuu) ja huolehtia, että koirulimme todellakin saa oman rauhansa ja hiljalleen tottua lapsiperheen "ääniin". Eikä pienimmät pääse rassukkaa riepottelemaan . Ehkä tästä kuitenkin selviää . Sitä vain helposti ajattelee, että täähän on tuttua hommaa ja sitten se onkin pielessä. Kiitoksia kannustuksesta, Henniet .

Kyllä se siitä varmasti sujuu, vaikka alkuun vähän jännittääkin että miten menee Muistuttaa vaan lapsia ja vahtii, että ekoina päivinä pitää olla vähän rauhallisemmin, eli annetaan pennun tutustua ihan rauhassa vaikka niin, että lapset istuvat lattialla ja antavat pennun alkuun vaan haistella. Sitten saa silittääkin kun pentu ei tunnu enää jännittävän, eli sitten kun äiti antaa luvan Ei minulla tosiaan ole kokemusta koirista ja lapsista yhdessä, kummistakin kyllä erikseen. Tunnet varmasti lapsesi parhaiten ja tiedät (jos joku), miten heidät saa käyttäytymään rauhallisesti pennun seurassa.

Kyllähän pennut tottuu, ja on sitä vähäisemmälläkin mietinnällä varmasti tehty kivoja kotikoiria. Itse lohduttelen itseäni kokoajan tuon pennun kanssa, että jos kerran ihan tollotkin voivat kasvattaa kunnon koiria, niin ehkä myös minä voin onnistua

Mystara kirjoitti:

Moi!

Meille on tulossa pentu heti heinäkuun alussa kotiin ja kotona odottaa kolme malttamatonta lasta (7v, 4v ja 2v). Vinkkejä kaipailisin tästä asiasta. Meillä on miehen kanssa ollut koiria jo ennen lapsia, mutta nyt on tilanne ensikerran näin päin, että pentu tulee lapsiperheeseen. Viimeisimmän koirulimme menetimme reilu kuukausi taaksepäin ja sitähän kaipailitiin kovasti. Lapsemme ovat siis tottuneet hyvinkin koiriin (hyvä että aina hoksasivat koko koirulia). Nyt kuitenkin odotus on huipussaan lapsillakin. Vinkkejä siis voisin mielelläni lueskella, jotta pennulla tulisi hyvät oltavat heti alusta lähtien . Toki tietoakin löytyy, mutta siltikin pienet vinkit ovat aina tervetulleita .

Moi!

Ilona tuli meille, kun olin 9, isosiskoni 11 ja pikkusiskoni 1. Sain olla alusta asti mukana Ilonan hoitamisessa, esim. äiti auttoi minua antamaan Ilonalle ruoan, näytti miten piti toimia, jos se pissasi lattialle, opetti harjaamaan. Itse koulutin ilonalle temput istu, maahan, tassu, kutita, herätä, leiki kuollutta, hauku, tanssi, ryömi, ympäri ja paikka. Me teimme alussa suuren virheen, kun olimme siskoni kanssa pissattamassa Ilonaa nurmikolla. Huomasimme että se veti, joten kävin hakemassa flexin sisältä, jotta Ilona pääsisi pidemmälle remmille. Sitten se oppikin, että se saa vetää, jos se haluaa... pikkuhiljaa se alkoi ärsyttää minua. Otin käyttöön lyhyemmän remmin, joka oli noin 120cm. Jos se veti menimme heti sisälle. Tällöin lenkit saattoivat jäädä erittäin lyhyiksi. Toisinaan taas päästin sen jo ovella vapaaksi, ja sanoin vapaa, jolloin se kävi pissalla ja kakalla nurmikolla. Nykyään meillä on hienosti totteleva bichon, jota myös tällä hetkellä 4 vuotias pikkusiskoni voi lenkeillä mukana ollessaan taluttaa. Pikkusiskoni on saanut myös auttaa Ilonan ruokkimisessa. Meillä oli Ilonalla oma paikka, joka on sen kasvaessa muuttanut huoneeseni. Kun tulin koulusta Ilona yleensä nukkui, joten kaikkien piti olla ihan hiljaa. Silloin tein yleensä läksyt ja odotin, että Ilona herää. Silloin, kun Ilona nukkui, KETÄÄN EI SAANUT MENNÄ KODINHOITOHUONEESEEN, jossa se nukkui.

Sinun tapauksessasi antaisin vanhimman lapsen taluttaa jossain metsässä pentua, aikuisen valvonnassa. Ja antaisin heidän auttaa esim. koiran ruokkimisessa. Kannattaa myös opettaa lapsille, ettei koiralle saa antaa ruokaa pöydästä. Pennun voi laittaa vaikka toiseen huoneeseen syömisen ajaksi, tai joku voi viedä sen silloin ulos kun muut syö. Siinä jotain, mitä mieleeni tuli. Onnea uuden pennun saajille
Toivottavasti vinkeistä oli apua!

Varmasti kaikista vinkeistä on apua! Ja olen edelleen kiinnostunut niistä. Meillä jokaisella kun on aina jotain omakohtaista kokemusta, niin niitä on kiva lueskella. Pentu saapuu meille kahden viikon kuluttua ja lapsien kanssa olemme jo kovasti suunnittelemassa, mitä kaikkea pennulle pitää ostaa. Yhdessä tässä lähdemme sitten kaupungille lähipäivinä ostoksille .

Kiitokset vinkeistä sinullekin Ilona-07 .

Lisää itsestäänselvyyksiä.. Lapset voi ottaa kyllä koiran hoitamiseen mukaan alusta pitäen. Siinä samalla vahvistuu lapsen käsitys siitä kuinka elävää eläintä kohdellaan. En nyt löydä tutkimusta, mutta jossain oli tutkittu tarkemminkin mitä hyötyä on siitä että lapsi saa puuhata koiran kanssa ja osallistua sen hoitamiseen ja hyödyt olivat aika huimat! Mm. empaattisuus kehittyi selvästi koirattomia lapsia paremmin ja yleisestikin näistä lapsista kasvoi paremmin toiset huomioonottavia ihmisiä. Näin siis jos koiran hoitaminen on opetettu oikein alusta asti.

7-vuotias alkaa olemaan jo sen ikäinen että hänelle voisi varovasti antaa hieman pieniä vastuullisia hommia joita aikuiset sitten valvovat. Ihan jotain pientä siis, kuten vaikka koiran taluttaminen vanhemman vierellä lenkillä jolloin voidaan yhdessä opetella kuinka koiraa käsitellään tai lapsen kanssa voidaan yhdessä opettaa joku helppo temppu kun koira on jo hieman vanhempi. Samalla tietysti päästään opettamaan se ettei koira ole lelu tai robotti jota komennellaan vain silloin kun huvittaa. 7-vuotias osaa jo varmasti harjata koiraa ja ehkä antaa joskus ruuankin valvonnan alaisena, kunhan koira vain ei vartioi kuppiaan. Tällaiset pienet hommat tuovat lapselle tunteen siitä että häneen luotetaan ja samalla hän oppii kuinka koiraa hoidetaan oikein. Myös koira hyötyy tästä, sillä monet koirat pitävät luonnostaan lapsien seurasta ja mitä paremmin yhteistyö toimii, sen parempi. Edetkää vain lapsen ja koiran ehdoilla yhteisissä hoitohetkissä, vaikka se välillä tarkoittaisikin hieman hitaampaa etenemistä.

Pieni vinkki muuten tuohon. 7-vuotias oppii uskomattoman nopeasti asioita ja vielä jos hän saa opettaa uuden asian jollekin toiselle (esim. nuoremmalle sisarukselle), se voi olla tärkeintä koko maailmassa sillä hetkellä! Saataisiinko vaikka joku tuttu tai sukulainen "leikkiin" mukaan kyselemään 7-vuotiaalta koiran hoitamisesta?

Lapsien on aika usein helppo ymmärtää asioita jos ne selitetään tuttujen käsitteiden kautta. On helppo selittää miksi koiran pitää saada ruoka tiettyyn aikaan ja miksei lenkkejä saa unohtaa, kun kyselee lapselta miltä tästä tuntuisi jos kukaan ei päästäisikään vessaan? Näiden kanssa saa tosin olla hieman varovainenkin ettei lapsesta tule ylihuolehtivaista sireeniä joka kyselee jatkuvasti että eihän Mustilla vain ole hätä ettei se vain kärsi?

Itse ainakin olen selittänyt aina vain uudestaan ja uudestaan noille pojille sen kuinka tärkeitä tietyt asiat ovat. Olemme käyneet läpi keskusteluita (poikien ollessa ehkä n. 10-vuotiaita) johtajuudesta ja siitä miksi ei ole ihan sama miten koiraa lenkitetään tai miksi ei ole ihan sama meneekö se istumaan vai maahan jos sanon "istu". Ja tuhat muuta keskustelua. Ehkä kaikkein vaikein heidän on ollut ymmärtää se etteivät pojat automaattisesti olekaan koiran mielestä ylemmässä asemassa.


***Muoks***
Ai tuo pitikin sanoa että ehdottomasti ainakaan ihan pienimmät eivät saa antaa kädestä mitään ruokaa koiralle! Sen tietää miten siinä käy kun pieni lapsi koiran tasolla tuo herkullisen namin nenän eteen.

Sanoitko jo minkä rotuinen koiruus teille on tulossa?

Nämä ovat juuri sellaisia asioita, joita on hyvä lukea ja saada erilaista näkökantaa tiettyihin juttuihin . Meillehän on tulossa pk.collie, joka on meille jo aika tuttu rotu (kaksi aikaisempaa, yksi belgis välissä). Yhdenkään kamun kanssa ei ole ollut ongelmia ja kaikki ovat olleet aivan upeita otuksia . Joten toivon tietenkin, että tästäkin pennusta kasvaisi oikein loistelias yksilö perheesemme .

Kiitoksia sinullekin, Fay

^Nyt on ihan pakko heittää tähän väliin täysi OT. Itse olen ihan pikkulapsena elänyt pk collien kanssa ja ainakin meillä koira oli aivan mukana minun hoitamisessani. Kuulemma olen roikkunut koiran karvoissa kiinni ja opetellut sillä tavalla kävelemään ja koira kärsivällisesti on toiminut opettajana. Toivottavasti teillä käy yhtä hyvä tuuri että koira on lasten paras kaveri ja toisinpäin.

Tuosta collieasiasta vähän off topicina minullakin kokemusta, nimittäin aikanaan kun sain esikoiseni minulla oli pari koiraa, joista toinen oli pk-collietyttö ja sehän alusta alkaen RAKASTUI vauvaan ja oli sitten aina pojan kanssa kuolemaansa asti - poika oli kahdeksan kun aika koirasta jätti. Myös minun poikani opetteli kävelemään käyttäen koiraa tukenaan ja HUOM. kyseessä ei ollut koiran hyväksikäyttö vaan neiti oli ihan omasta aloitteestaan siinä, jos/kun se halusi rauhaa niin se kyllä osoitti senkin ja poika kunnioitti koiraa ja koira poikaa.

Meille aikanaan tuli hauvavauva, vieläpä pieni ja hento italiaano pojan ollessa 1,5v ja tuolloin kaikki sujui alusta alkaen todella hyvin, johtuen ehkä siitä, että poika oli kasvanut koko elämänsä aiempien koiriemme kanssa. Tietenkin piti olla katsomassa perään ja huolehdittava siitä, ettei poika häirinnyt pentua sen nukkuessa eikä liian kovakouraisesti kohdellut pienokaista muutenkaan...

Nyt meille on tulossa muutaman koirattoman vuoden jälkeen taas hauvavauva ylihuomenna ja hieman jännittää, nimittäin tällä hetkellä talossa on tuon 13v esikoisen lisäksi 7, 5 ja 1,5v ihmistenavat, joista tuo nuorimmainen on villein tenavistani ja hänen kanssaan varmaan on hieman tekemistä, jotta oppii elämään pennun kanssa. Tosin kun olemme käyneet pentuja katsomassa niin tuo nuorimmainen on yllättänyt minut suhtautumalla pentuihin varsin varovaisesti - mutta epäilen, että sitten oman hauvan kotiuduttua saattaa intoutua leikkimään varsin villisti ja alkuun saa varmaan varoa liikaa riehumista ettei tulisi vammoja puolin tai toisin.

koirat ovat lapsille todella ihana asia perheessä ja kun sellainen taloon saapuu niin kyllä lapset varmasti nopeasti oppivat koirien kanssa toimeentulemaan - luultavasti paljon nopeammin kuin ihminen joka viettää elämäänsä aikuisikään asti koirattomana ja vasta sitten ottaa "koirakieliummikkona" nelijalkaisen kaverin itselleen.

Kiitoksia, ransa .

Huomenna pentu saapuu meille . Haemme sen iltapäivällä. Elikkä nyt se sitten alkaa ja todellakin haluan onnistua tämän uuden perheenjäsenen kanssa kaikin puolin. Edelleen aion käydä kurkkimassa tätäkin ketjua, jos vaikka lisää juttuja tästä asiasta ilmaantuu.

Kiitoksia kaikille hienoista vinkeistä ja kertomuksista .

Haluaisin itsekin kysäistä tässä ketjussa, kun meille on suunniteltu koiranpentua, pientä sellaista ja lapset nyt 1,5-v poika ja 4-v tyttö.
Mietimme että nyt ainakin tuntuu, että joko pentu satuttaa varmaankin nuorinta taikka nuorin satuttaisi pentua niin emme halua ottaa riskiä kun melkoisia koheltajia ihmisten ja koirienkin pennut.
Kysymys siis olisi, minkä ikäinen nuorimmaisen olisi hyvä olla? olen itse ollut paljon eläinten kanssa lapsesta asti ja myös lapset tuttuja eli kaikki turvasysteemit laitettava kuntoon ja suoja virityksiä sinne sun tänne kuten sähköjohdot vielä paremmin jemmaan kuin taaperoiden kanssa.
Tuntuu että vaikka mistä olen lukenut, niin missään ei lue tästä oikein mitään