Koirat.com

En ainakaan pikaisella selauksella löytänyt vastaavaa aihetta (jos on linkatkaa ihmeessä :)). Mutta ongelmana siis on, että pentu "kiusaa" (no okei, hieman vahva sana) vanhempaa koiraa. Ryöstää mm. leluja, luita, välillä jopa ruokaakin kupistakin. Aina kun huomaan tätä, yritän puuttua asiaan ja nappaan esimerkiksi vanhemman lelun/luun yms. pennulta pois ja annan vanhemmalle takaisin. Kuitenkin 10 sekunnin päästä pennulla on se vanhemman tavara suussaan. Kannattaako tuohon puuttua lainkaan, säälittää vain vanhempi kun se jää tuijottamaan pennun ottamaa tavaraa, eikä uskalla mennä hakemaan sitä itselleen (tai on liian kiltti mennäkseen viemään mitään). Kyllä vanhempi hieman murisee, jos pentu yrittää tulla ottamaan siltä, mutta tuo ipana on tajunnut, ettei se tee mitään, vaikka vähän murisee, joten kokee oikeudekseen ryöstää kaikki kivat jutut itselleen. Pentu myöskin on "mustasukkainen" vanhemman saamasta huomiosta, ja jos esimerkiksi kutsun vanhemman rapsuteltavaksi, niin pentu menee vanhemman tielle ja estää sen pääsyn luoksemme!! Yleensä siinä vaiheessa siirryn sitten vain vanhemman viereen rapsuttelemaan ja jätän pennun huomioimatta. Välillä se kuitenkin tulee näykkimään sormia, kun rapsutan vanhempaa, jolloin pentu on lentänyt jäähylle (tosin tekee aivan varmasti kostopissat aina matolle (välillä myös kakat) :D). Olen yrittänyt vahvistaa vanhemman asemaa rajaamalla sille oman alueen keittiössä (pääsee hyppämään laittamani "esteen" yli, kun taas pentu ei), se saa ruuan ensin (pentu tosin hyökkää heti toisen kupille...), sohvalle saa luvan kanssa tulla (pentu ei), ovista minä ensin, sitten vanhempi koira ja sitten pentu (jos suinkin mahdollista).

Mitä mieltä te olette asiasta, kannattaako koirien väleihin puuttua. Alkaa vahvasti vaikuttaa meinaa siltä, että pentu on kiipeämässä arvoasteikolla vanhemman yli, mikä on outoa, koska vanhemmalla on muuten tosi dominoiva luonne (koirapuiston kuningatar, kuten joskus saatan sanoa :D) :o en sittenn tiedä johtuuko se siitä, että vanhempi narttumme on adoptoinut tämän narttu pennun ja antaa sille sen vuoksi periksi (?). Meinaan valeraskaus ainakin päällä nyt tällä vanhemmalla neidillä (6-v) :o

Vanhemmat koirat antaa yleensä pennuille paljon anteeksi, kyllä sitten pikkuhiljaa alkaa räyhäämään ja pistämään pentua kuriin enemmän kun pentu aikuistuu ;)
Meilläkin samanlaista ongelmaa, kun pentu suorastaan härnää anopin aikuista (yleensä dominoivaa) narttua. Hyppii pään päällä, repii korvista, näykkii ja raapii naamaa ja vie luut ja ruuat tämän suusta. Mutta veikkaan, että muutosta tulee kun pentu kasvaa.
En tiedä kannattaako siihen puuttua? Ainakin vanhemmalle koiralle voi välillä antaa rauhaa ja vaikka pitää koirat tiettyinä hetkinä eri tilassa. Vaikka erottaa koiraportilla?

Minkä ikäinen pentu on kyseessä?
Mä puutuin ja puutun edelleen 7kk vanhan pennun härkkimiseen jos alkaa mennä yli. Meillä myös melko nössö tuo vanhempi uros ja sanoo pennulle vasta kun oikeesti on pinna kireellä. Aika pitkään kärsii ja kattelee sen touhuja. Pari kertaa se on todella kovaa komentanut, jolloin pentu on uskonut, mutta yleensä se on just noin että pentu ärsyttää ja ärsyttää ihan tahallaan ja lopulta pakko pistää jäähylle kun jo huonekalut rytisee kun juoksevat kilpaa kotona, pentu ärsyttämässä ja toinen jahtaamassa pois sitä. Pikkupentuna se oli yks piraija, roikkui hampaillaan joka paikassa ja kun ne pentuhampaat sattuu ja lujaa niin vanhempi oppi siitä ärähtämään. Nykyään vähemmän roikkuu toisessa kiinni, mutta ärsyttää muilla tavoin. Annan niiden touhuta niin kauan kun meno näyttää siltä että vanhempi ei oo ihan kypsä, sit kun se alkaa näyttämään siltä että kohta räjähtää ja lujaa niin pistän pennun jäähylle. Aika harvoin enää näitä tilanteita on, kun pentu saa purkaa energiaa ulkona enemmän, mutta ajoittain se innostuu kiusaamaan toista. Enimmäksen kuitenkin ovat rauhassa yhdessä tai painivat tms.

Sen kielsin pennulta ettei toisen ruokakupille mennä kesken ruokailun. Vanhempi koira ei osaa siitäkään mitään sanoa, nostaa vaan pään pois ja antaa toisen syödä, istutin pennun aina siihen viereen ja odoteltiin kun vanhemman kupi on tyhjä, sen jälkeen vasta pääsi menemään. Nykyään odottaa jo itse kun toinen syö (syövät yhtäaikaa mutta pentu on nopeempi) ja ei edes yritä mennä kupille. Luissa meillä menee niin päin että vanhempi pöllii pennun luut koska itse syö nopeemmin, oman syötyään se menee ja hakee pennulta ja alkaa sömään sitäkin. Siinä vaiheessa oon ottanut sen kokonaan pois.

Pentu on ihan pieni vielä, 3kk tuli täyteen viikko sitten. Ja juuri tuollaista menoa on, että pentu yrittää ärsyttää vanhempaa leikkimään kanssaan. Tuo vanhempi siis ei oikeastaan leiki lainkaan pennun kanssa, teki se sitten mitä tahansa. Vanhempi vain pakenee, ja jos ärtyy liikaa, hyppää sinne suojaiseen keittiöön minne pentu ei (vielä) pääse. Pääsispä purkamaan energiaa jo tuon pennun kanssa ulos, nykyään se palelee niin pahasti, ettei sen kanssa pitkään kehtaa olla (vaikka onkin lapinporokoira) :( ja näyttääkin siltä, että sisälle ja äkkiä! Toivottavasti pennun kasvaessa alkaisi tuo vanhempikin näyttämään niitä dominoivia puoliaan ja puolustaisi itseään. Varmaan olisi kanssa fiksua tuo, että vanhempi saa syödä ensin ja pentu sitten. Pentu tosin ei varmaan kovasti innostu asiasta, en ole koskaan nähnyt niin ahnetta koiraa :D

Meillä koira saa yhtäaikaa ruuan, vanhempi kupin ensin ja pentu sen jälkeen, mutta pentu hotkii niin nopeesti että jää aina kyttäämään kun toisen kuppi on tyhjä ja menee nuolemaan kupin sen jälkeen.

Meillä oli myös pitkään alussa niin ettei vanhempi innostunut pennusta ollenkaan, lähti vaan karkuun tai vaihtoi paikkaa kun pentu lähestyi. Eikä mennyt vapaaehtoisesti pennun viereen tms. Pikkuhiljaa ne välit lämpeni ja vanhempi alkoi leikkimään pennun kanssa ja nykyään tosiaan nukkuvatkin ihan kylki kyljessä välillä. Mä vein pennun aina ulos purkamaan energiaa kun alkoi mennä liian pitkälle sen touhu, siellä sai juosta ja riehua niin paljon kuin huvitti. Edelleen kun on liikaa toisen kimpussa lähden pennun kanssa ulos, jolloin vanhempi saa olla rauhassa siltä pahimmalta repimiseltä ja ärsyttämiseltä.
Mun oma periaate on ollut se alusta asti että vanhempi saa alkaa itse komentamaan pentua, mutta ei se sitä helposti tee. Monesti katsoo mua että auta, mutta en kovin helposti mee väliin jos ei hurjalta se meno näytä. Saa luvan oppia itsekin sanomaan jotain. Todella pitkä pinna tolla vanhemmalla on, kestää niskassa roikkumiset ja riekkumiset ja päälle tulemiset pennulta. Harvoin nykyään komentaa kunnolla.

No sama vika tällä vanhemmalla täällä :( eihän se mitään sano! Ovat kyllä nukkuneet kaikki yöt vierestysten nykyään, taitaa tosin johtua siitä, että pentu siirtyy kun vanhempi on nukahtanut :D Kai sitä pitää sitten olla mitään sanomatta, vaikka sääliksihän tuota vanhusta käy. Toivottavasti alkaisivat leikkimään jossain vaiheessa ja uloskin pääsisi riehumaan yhdessä. Ehkä sitten kun tuo napero on vanhempi niin alkaa tuo tolleri sitä pomottelemaan :D Nyt on saanut vähän turhankin paljon itseluottamusta itsestään (aluksihan se säikähti tuota tolleria niin pahasti, että pissasi alleen).

Mutta kokeilen nyt jos en mene koirien väliin, puolustakoon vanhempi omia lelujaa/luitaan jos haluaa pitää ne :) ja pentu aina ulos jos alkaa meno näyttää liian raisulta.

^Mä koin ainakin hyväksi tuon että pentu lähti tuulettumaan ulos niistä kierroksistaan kun se ei uskonut sisällä edes kun mä komensin pois vanhemman koiran kimpusta. Vähän aikaa ulkoilua ja siellä leikkimistä tai riehumista niin oli eri pentu sisälle tullessa. Nykyään mulla on koiraportti huoneiden välissä ja eristän koirat jos alkaa meno mennä rajuksi, kerran meinas sohva kaatua kun nää baanas pitkin kämppää ja pentu kiusas isompaa ja isompi juoksi karkuun. Eli tollasissa tilanteissa pistän aina itse pelin poikki. Muuten saavat kurmuuttaa niin paljon kuin sielu sietää, ei ne toisiaan tapa, ainakaan toivottavasti

----------------------------------------