Koirat.com

Heippa,

otimme 1v5kk ikäiselle Coton pojallemme seuraksi havanankoiran, pentu kotiutui perjantaina.
Pentu ei ollut koskaan ollut pihalla ennen meille tuloa ja nyt on aina kauhuissaan kun ulos menemme.
Omalla pihalla (ehkä 4neliön kokoinen) koira tykkää olla ja leikkii iloisesti, mutta kun lähdemme pissatus lenkille niin vinkuminen alkaa melkein samantein eikä meinaa suostua kävelemää. Jää istumaan tai makoilemaan johonkin.
Voiko syynä olla myös näin kuumat ilmat?

Lisäksi pentu on todella vaativainen ja hankala tapaus näin aluksi ainakin :

-vaatii huomiota kiljumalla ja haukkumalla (Olemme koittaneet olla huomioimatta ja ottaa syliin ja kehua vasta kun on hiljaa)
- pentu koittaa näykkiä naamasta ym kun sitä kieltää jostain tai ottaa kielletyn esineen pois. Kieltojahan tuo ei vielä ymmärräkään mutta selvästi tajuaa että kiva juttu vietiin pois ja "kostaa" sen meille
- vinkuu ja kiljuu paljon myös öisin ja kun on tylsistynyt (kiljumisella tarkoitan apinamaista möykkää mitä tuosta pikku pallerosta lähtee)

Muuten on kyllä ihana ja reipas pentu, ei pelkää ihmisiä, imuria ym. Koitamme nyt vähitellen totuttaa kaikkeen uuteen.

Jotenkin olen ihan hukassa tämän pennun ja sen tarpeiden / koulutuksen suhteen. Tuntuu että tuon ensimmäisen kanssa kaikki meni niin helposti ja itsestään hyvin.

Vinkkejä ulkoilutuksen ja huomion haun suhteen?

Uskallanko jättää nuo kaksi huomenna työpäivän ajaksi samaan tilaan? Vai rajaanko tilaa aidalla?

Eivät ole vielä leikkineet keskenään mutta nukkuvat vierekkäin ja isompi haistelee ym pentua. Ruoasta on pari kertaa vanhempi ärähtänyt, mutta ei pahasti.

Hih. Teillä mahtaa olla siellä melkoinen sopraano.

Ulkona huutamisesta en olisi yhtään kummissani, pentuhan ei ole ollut teillä kuin neljä päivää. Eli se on neljä päivää tiennyt että ulko-oven takana on suuri maailma eikä ole varmaan vielä omaan pihaansakaan tottunut. En yhtään ihmettele että huutaa tai pelkää. Varmasti ihan viikkokin menee pelkästään oman pihan tutkimiseen että ei mikään ihme että ulkona alkaa pelottaa. Muistakaa myös ettei se pentu oikeasti tuossa iässä jaksa kävellä yhtään mihinkään. Kai teidän "pissatuslenkki" tarkoittaa jotain viiden metrin edestakaista kävelyä?

Näykkimiseen taidat itsekin tietää että se on ihan normaalia ja menee kyllä ohi ajan kanssa :). Siihen kannattaa varautua että sitä jatkuu vielä ainakin kuukauden verran, sitten hampaiden vaihtumisen aikoihin pikkuhiljaa loppuu. Toki voitte yrittää edesauttaa oppimista näillä perinteisillä näykkimisen estokeinoilla, mutta aika se tehtävän parhaiten hoitaa. Jos jotain kokeilette niin muistakaa olla johdonmukaisia ettekä vaihtele keinoa jatkuvasti.

Minä en välttämättä jättäisi vielä samaan tilaan jos eivät ole ihan toisiinsa tottuneet. Varsinkin jos isompi ei vielä leiki pienen kanssa ja ärähtelee vaikkakin sitten ruoasta niin en jättäisi.

Kokeilkaa pikkuista hieman opettaa vaikka istumaan tai muuta mukavaa leikin ohella niin jospa se väsyisi eikä jaksaisi huutaa. Ja ei mikään huomioimattomuuskaan tuossa tilanteessa auta kun pentu on ollut kotona vasta neljä päivää. Minä tuolloin varmaan antaisin pennulle huomiota sillon kun se sitä haluaa ettei vaan tunne oloaan turvattomaksi uudessa kodissa. Mutta mulla olikin myös tosi helppo eka pentu :)

Kivalta rohkealta ja oman pään omaavalta pennulta vaikuttaa, ottakaa rennosti vaan :)

Muoks. Ja pistä vaikka tuonne hava ketjuun kuvia, minä näkisin mielelläni minkä värinen pörrökasa nykyään on :)

Ikävää ettei pentua ole jo kasvattajan luona totutettu ulkoiluun (?..), mutta eiköhän se teiltäkin ala sujumaan pian. Pysy itsevarmana niissä tilanteissa kun pentu möykkää.
Koettakaa leikkiä pihalla ja tehkää pieniä lyhyitä lenkkejä, joista pennulle ei ehdi tulla huonoja kokemuksia.
Koti on rauhoittumista varten, ulkoilu on leikkimistä ja aktiviteetteja varten. Kyllä se pentukin pian alkaa niistä lenkeistä pitää :)

Hei,

kiitos neuvoista ja vinkeistä:)
Olemme käyneet vaan tuossa takapihalla ja lopun matkaa olen kantanut pentua sylissä.
En ole pakottanut kävelemään pitkiä matkoja.
Kasvattaja ei tosiaan ole käyttänyt kertaakaan pentuja ulkona :( vaikka heillä on aidattu piha. Mutta no, täytyy meidän totutella nyt rauhassa kaikkeen uuteen.

Ihana koira tuo on, hieman vain haasteikas.

En tiedä saanko nyt kuvaa linkitettyä, mutta yritetään. Jos ei näy niin alla olevasta linkistä löytyy muutamia kuvia.



http://picasaweb.google.ca/maiju.orrevetelainen/Cassu#

Jee onnistuin ekaa kertaa! jihuu :)
Cassussa on siis tumman ruskeaa, mustaa, valkoista ja vaalean ruskeaa

Ihan uteliaisuudesta vielä kysyn, että miksei se kasvattaja ollut vienyt pentuja pihalle Tarjosiko siihen jotain syytä? Kun yleensä kuitenkin kasvattaja tutustuttaa pentuja vähän kaikenlaiseen vilinään, meluun, uusiin kokemuksiin jne..
Pistähän sitten jotain tilanneraporttia viikkojen kuluessa miten teillä alkaa mennä ;)

Hän sanoi ettei ole ehtinyt viedä ulos kun lapsenlapsi on ollut hoidossa.. Kaipa sekin nukkuu päiväunia ja on muutenkin sielä vaan päivät.

Eihän tässä hätää ole, koko ajan napero kehittyy mutta olisihan se ollut pennulle mukavempi lähteä uuteen kotiin jos olisi edes jotain kokemuksia saanut.

Lapsenlapsi hoidossa monta viikkoa..? Ja eikö se lapsenlapsi voi tulla pihalle siinä missä pennutkin? Erikoista sanoisin..

^^se on niin nuori vielä, että tottuu uuteen ja oppii uutta aivan äärimmäisellä nopeudella. Ja kaikki mitä se nyt sisäistää, menee sen aivosopukkaan 'normaalia'. Eli nyt vaan penskaa syliin ja kaupunkiin, bussiin, autoon, veneeseen. Jokapaikkaan. Ei se mitään ole menettänyt, vaikka kasvattaja sen sisällä onkin pitänyt.

Meidänkin juniori teki alkuun tota pihalla, että pisti liinat kii ja alotti kiljumisen. Sitä vaan ei kertakaikkiaan se käveleminen kiinnostanut tipan vertaa ja olihan se muutenkin hirvittävää olla niin kaukana ainoasta turvallisesta ja tutusta paikasta monen sadan kilometrin säteellä.

Ulkoiluta sitä teidän omalla tutulla pihalla vaikka aluksi, noin niinkun ulkoiluttamisen kannalta. Että pentu ehtii sopeutua. Ja sit vasta metsään yms. kun sillä omakin mielenkiinto tarvitsee muuta kuin oman kodin seinät. Toki sylissä voi kantaa vaikka maailman ääriin ja välillä laskea haistelemaan. Mutta älä pakota sitä kävelemään lenkkejä. Se on vauva vielä.

Ja sisälläkin se huutaminen saattaa olla enemmän ikävää kuin huomionkerjäystä. Itse tekisin varmaan niin, että kun pentu jossain kiljuu, käy lattialle itse ja kutsu se luo. Pentu aika suurella varmuudella tulee ja näin ollen pääsette luoksetulossakin alkuun.

Pikkuhiljaa, pennun ehdoilla. Kukaan ei vissiin sanonut, että uuden pennun kanssa olis helppoo ;)

^ juu todellakin komppaan tota, että normaalia pennun käytöstä toi on, oli se sitten kasvattajan luona ulkoillut nolla tai viiskymmentä kertaa. Se ehtii vielä monet temput keksiä ja yllättää mukavilla ja ärsyttävillä keksinnöillään ;) Pysyt vaan johdonmukaisena, niin kyllä se sitten joskus simbsalabim muuttuu jokseenkin järkeväksi koiraksi, niinkuin kaikki muutkin hauvat. Pentuna ne vaan on niin pöhköjä (ja ihania <3).

Ja sitte vielä mini-ot: vähän kuulostaa selittelyltä tuo kasvattajan heitto, totuus jäänee mysteeriksi.

Nyt ollaan oltu vaan oman talon pihapiirissä ja kiljumista ei ole ollut, jes. Pikku hiljaa sitten kauemmas. Pentu on onneksi aika rohkea koirien ja ihmisten suhteen - ei pelkää.
Eilen huusi kun siltä olisi päätä irrotettu, kun pesin sen ja harjoiteltiin harjauksessa oloa.
Tänään ajattelin jatkaa samaa harjoittelua ja käydä vähän autoon tutustumassa. :)
Kannattaako nyt siis tehdä mahd paljon kaikkea HETI vaiko ensin olla esim viikko kotosalla ja sen jälk lähtäe katselee vasta autoja ym juttuja?
En oikein tiedä, miten olisi pennulle paras.
Ja onko se rääkkäystä jos liikaa katsellaan uusia juttuja?

^turha sinne kotiin on jäädä. Varsinkin kun pentusi on niin pieni, että jaksat sitä vaivatta kantaa, niin liikkeelle vaan. Eikä siinä mitään rääkkäämistä ole, jos hommat vaan tehdään pennun jaksamisen mukaan. Ja muistetaan, että tuon ikäinen pentu nukkuu vielä paljon :)