Koirat.com

Lapsesta 18-vuotiaaksi kasvoin kennelin arjessa, meillä oli flättejä, mäykkyjä ja yksi hirvikoira erikseen tarhassa pihalla.

Lapsuuttaani voisi kuvata yhdellä sanalla parhaiten, joka olisi helvetillinen. Syitä tähän enempää avaamatta, koska ihmiset olivat niin inhottavia (en tarkoita faijaani joka on hyväsydäminen ihminen vaan lisko-äitiäni ja hänen uutta miestään) joten mielummin viihdyin päivät metsissä seikkailemassa, kuin kotona ihmisten seurassa.

Kotona, todellinen perheeni oli ihmisten sijasta koirat. Leikimme ja pidimme hauskaa päivät pitkät, ja koirat aina nukkuivat myös sängyssäni joten minulla oli joka yö eläviä unileluja.

Kaikkea tätä minua ankarasti kiellettiin tekemästä, mutta en kunnioittanut näitä ilkeitä ihmisiä lainkaan joten en totellut. Jossain vaiheessa aloin myös kouluttamaan koiria ja varsinkin se mäykky uroksen oppimisvaste meni kohdilleen (mäykyt osaa olla erittäin jääräpäisiä joten niiden kouluttaminen on haasteellista) kun oli palkinnoksi kermajuustonpalasia ja sain sen tekemään kaikenlaisia sirkustemppuja.

Koirankoulutuskin minulta ankarasti kiellettiin, koska koirat eivät enää porukoita totelleet metsällä. Koirat olivat valinneet mielummin laumansa johtajaksi minut, lapsen ja ne tottelivatkin vain minua.

Tietenkin olisin halunnut täysin oman koiranpennun, mutta minulle naurettiin ja minua pilkattiin porukoiden toimesta ja sanottiin, ettei kukaan koira ikinä koskaan kunnioita minua koska olen niille liian kiltti.

Jotta olisin porukoiden mielestä voinut olla pätevä koirankouluttaja, minun olisi tullut olla koirille ankara isäntä, eikä ystävä. Kuten tapani oli, jätin huomiotta ilkeiden ihmisten propagandan enkä ruvennut samanlaiseksi kuin he.

Kyllä ankaralla koirankoulutuksella koiran saa pelkäämään ja se ehdollistuu tottelemaan jotenkuten. Mutta ei todellista koiran uskollisuutta saada pelolla vaan rakkaudella.

Syy, miksi koirat tottelivat mielummin lasta kuin omistajiaan: ei johtunut hyvästä juustosta vaan ne valitsivat minut laumansa johtajaksi, koska halusivat seurata minua. Aikuisia, ne tottelivat vain rangaistuksen pelossa.

Ei ystävällisyys kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö koiraa tarvittaessa pitäisi kurittaa. Kun katsoo luontodokkareita, tämä on ihan normaali ja luonnollinen tapa susien laumassa, että ne pennuillekin irvistelee ja murisee, saattavat jopa näykkäistä.

Nämä uudenaikaiset lässynlää koulutusmetodit, tuottavat yhä enemmän luonnevikaisia koiria joista tulee kiertokoiria, eikä joidenkin pahimpien tapausten kanssa voi enää kukaan ihminen asua vaan sellainen koira olisi armollisinta lopettaa koska joku ihminen on pilannut sen täysin.

Ei ihminen, voi koiraan suhtautua kuin ihminen toiseen ihmiseen vaan koiranomistajan velvollisuus on suhtautua koiraan kuin koirakin toiseen. Ei ne koirat ymmärrä mitään ihmisten lässytyksiä ja psykologisointia, ne ovat eläimiä joita vaistot ohjaavat.

Tässä muutama vinkki jos aiot joskus hommata koiranpennun:

- älä ota pentua ellei sinulla ole aikaa sille useita tunteja päivässä. Pentua pitää joskus viedä ulos jopa tusinan kertaa päivässä. Ei ainoastaan ulkoilua, vaan leikkiä ja nuorellekin pennulle voi jo alkaa opettamaan esim istu käskyä. Älä ota pentua jos sinulla ei ole antaa sille aikaa runsaasti jopa 2 vuoden ikään asti. Vanhempi koira osaa jo viihtyä enemmän yksikseen jos käy esim töissä ihminen, mutta pentuna ne tarvitsevat paljon aikaa ja läheisyyttä, ettei niillä olisi henkisesti huonot oltavat. Älä siis ota koiraa, jos et voi fyysisen huolenpidon lisäksi myös pitää siitä henkisesti huolta: muutoin olet aika ilkeä ihminen jos tahallasi otat pennun jolle tiedät antavasi huonon kodin ja aiheutat pennulle kärsimystä. Luonnossa, pennuilla on aina seuraa toisista pennuista tai lauman aikuisista susista. Se, että pentu jää yksin edes tunniksi, on pennulle luonnotonta. Tämä tosin taitaa olla ihan turha ihmisiä neuvoa, koska ottavathan ihmiset lapsiakin itelleen vaikka ei ole aikaa lapselle kun käy esim. palkkatöissä.. Mut mitäpäs niitä sudenpentuja tai vauvoja miettimään, tärkeintähän elämässä on et itellä on kivaa hmm..???

- kun pentu tekee tarpeensa sisälle, toru sitä ankaralla äänellä. Vaikka pentu ei osaakkaan vielä pidättää, niin sen on tärkeää oppia että käytös on epätoivottavaa. Tarpeidentekoa voi hieman kontrolloida asettamalla sanomalehteä edellisen tarpeidentekopaikan ylle, useimmat pennut tajuavat vihjeen ja tekevät jatkossa tarpeensa paperin päälle kun hätä yllättää

- ehdollista koiraa viemällä siltä pois makupaloja suusta tai kun annat ruokaa, otat joskus ruokakupin pois. Näin koira oppii, että se ei omista mitään vaan sinä omistat kaiken. Jos koira murisee, anna sille välittömästi opetus asettamalla pentu selälleen ja katsot sitä silmiin. Odota rauhassa ja jos murinat alkaa uudestaan, nipistä korvasta kynnelläsi kunnes murinat loppuu. Kipua ei pidä aiheuttaa tarpeettomasti, pienikin kipu on pikkusuden aivoihin signaali, että kuolema on lähellä ja nyt olisi järkevintä alistua, sitten odotat taas hetken ja jos koira on alistunut, voit vapauttaa sen. Tehokas tapa tehdä koirasta luonnevikainen ja muillekin ihmisille vaarallinen, on antaa sen kuvitella että sen syömä ruoka kuuluisi sille itselleen. Kun sudet löytävät raadon, niin ensin ruokailevat arvojärjestyksessä korkeammalla olevat ja jos joku alempi haluaa haastaa sen syöjän, niin tulee tappelu kunnes toinen ehkä jopa kuolee tai vastaavasti, se toinen luovuttaa menemällä selälleen alistumisen merkiksi. Koiranpennulle muriseminen ruokakupin äärellä on siis täysin luonnollista sille, koska se vain kokeilee rajojaan että olisiko sillä mahiksia yletä laumassa. Ilman palautetta koiralle, se ehdollistuu siihen että se olisi ylempänä laumassa ja murinan lisäksi, se antaa seuraavaksi ihmiselle palautetta esim puremalla joka ei ole toivottua käytöstä. Kaikki pennut eivät rajojaan kokeile, mutta se on siis täysin normaalia jos kokeilevat eikä siinä ole mitään henkilökohtaista koiran omistajaa kohtaan eikä murinaa tule pelästyä.

- kun opetat pennulle esim istu, tee siitä leikki äläkä ota sitä niin vakavasti. Alussa voi ihan hyvin käyttää makupaloja, koska tarkoitus on ehdollistaa koira. Vasta myöhemmin, voit vaatia siltä enemmän ja että se tottelisi vain miellyttämisenhalusta. Makupaloista ei kannata tehdä pysyvää tapaa, koska kyllä koiran pitää ilman niitäkin totella ja esim tulla käskystä luokse.

- jokaisella koiralla on oma yksilöllinen oppimisvasteensa, älä siis yritä prosessia viedä eteenpäin väkisin. Joillain roduilla ei miellyttämishalua ole juuri lainkaan ja varsinkin sekarotuiset koirat ovat usein luonteeltaan niin "hajanaisia" että niitä on vaikea ja joskus jopa mahdoton kouluttaa

- ekaksi koiraksi ei oteta mitään trendikästä esim. taisteluun jalostettu rotua tai yleensäkään mitään vaikeampaa rotua. Ekaksi koiraksi sopii esim kultainen noutaja. Koirankoulutusta ei voi opiskella ainoastaan kirjallisesti, opit koiraa lukemaan ainoastaan sitten kun vietät aikaa koirien kanssa ja vasta siten, opit niiden kanssa kommunikoimaan hyvin.

- vaikka joskus menettäisitkin malttisi koirasi kanssa, niin sinun tulee itsellesi mantrata ettei mikään, mitä se koira tekee, ole sen koiran vika. Se on sinun ihmisen vika, että haluat elää suden kanssa joten deal with it ja ole itsellesi vihainen, jos pakko on vihainen olla. Koiraa ei koskaan tule esim lyödä koska sille riittävä signaali väärinteosta on esim nipistää kynnella korvasta. Jos koira tekee jotain anteeksiantamatonta ollessaan vanhempi esim puree ihmistä, ellei sen laittaminen selälleen auta ja pieni kipu ei riitä vaikka asian toistaisi useasti: koira tulee lopettaa eikä esim hakata. Jos koira puree ihmistä eikä se ole siitä luonnevikasta parantumassa, vaan jatkaa kukkoilua: on jokaisen omistajan velvollisuus sellainen koira lopettaa. Koiraa varten pitäisi olla jokin samanlainen tutkinto, mitä vaaditaan auton tai aseenkin pitämiseen, koska Suomessakin kokoajan ihmisiä uutisissa, jopa lapsia, joutuu sairaalaan kun joku ihminen kenelle ei koiraa pitäisi antaa, on koiran kuitenkin haltuunsa saanut.

Täs ny muutamia asioita mitä nopeasti tuli mieleen. Mul oli tää koira, joskus tuli alkoa vedettyä nii huolella ja nii pitkään, et päätin mennä katkolle. Siellä laitoksessa sai pitää omaa koiraa, joten otin pennun. Absolutismista olo parani niin hyvin, et innostuin taas pitkästä aikaa tekeen kaikkia tiedeprojekteja mm kasettimankkarista tein siipirattaan moottorilla spirulina minialtaaseen, magneettilukijan otin "aura anturiin" joka siis muunsi piirilevyn kautta ihmisen elektromagneettisen kentän liikkeen millivolteiksi piirilevyyn liitettyyn sähkömittariin, lopusta radionraadosta tein theremin soittimen ja innostuin kans ulkona mittaileen maadoituksen vaikutusta ilmasta saataviin mm radio-aaltojen muuntamisessa sähköksi kun olin just lukenu artikkelin, et tulevaisuudessa esim kaukosäätimet telkkariin voisi latautua kokonaan radioaalloista saatavalla sähköllä. Kaikki oli Suomen lain rajojen puitteissa eli pienjännitteen kanssa pelasin. Aikaisemmin laitoksen omistajat, koiranaisia itsekin, olivat olleet, kuten porukkani, kovin paheksuvia mun koirankoulutuksen menetelmiin. Joten sit ne yhtäkkiä päättikin, et nää mun tiedeprojektit oli akuutti ja vaarallinen mielisairaus, mulle soitettiin ambulanssi ja poliisi hakemaan pöpilään. Ne ei sitä mistään huolesta tehneet, koska samalla ne armollisesti sanoi että voisivat ottaa sen mun koiran omaksi koirakseen koska ne oli ihastunut siihen kuinka tottelevainen se oli niin pienenä. Lähdin sit metsään piiloon koiran kanssa, ettei valtion koirat veis mua vielä, ja parin tunnin päästä, olin pennun saanut hommattua uuteen kotiin tori.fi eikä tarvinnu antaa sitä niille kusipäisille lehmille. No, en sit lopulta joutunu oleen pöpiläs kovin pitkään, koska enhän mä sekaisin ollu ees. Mut tuon tempun jälkeen, lopetin katkot ja lähdin takaisin siviiliin. Sitku rikastun spirulinalla, taidan ostaa koko firman ja annan niille lehmille potkut. Josain vaihees uus oentu mut tämä Pimpula oli tosi kiltti ja oppimisvaste paras koskaan, tässäpä se on vain päälle pari kk ja osaa jo tällaisiakin temppuja:

Video Pimpulasta oppimassa miten kumarretaan etutassuilla

Monet ihmiset pelkää ja vihaa susia. Tässä hyvä video siitä, että ampumisia parempi taktiikka, olisi kesyttää ja totuttaa villisudet ihmisiin. Sitten ne eivät enää olisi ihmiselle uhka ja kohtaamiset metsissä olisivatkin pusuttelua.

Susi Pusi video (iso susi ja hoitaja)

Lopuksi vielä Pimpula työn touhussa, kun pikku susi haluaa jemmata safkansa pahan päivän varalle:

Pimpula varautuu pula-aikaan