Koirat.com

Pikkuhiljaa alkaa olemaan toisen koiran hankinta (tai ainakin sen suunnittelu) ajankohtaista, mutta se rodun päättäminen tuntuu taas takkuavan. Ehkä ulkopuolisesta näkemyksestä olisi apua tämän päätöksen kanssa.

¤ Koiralle tarjottava liikunnan määrä ja laatu
- Riippuu paljon päivästä, ja on niitäkin päiviä milloin on selvittävä vähällä. Kuitenkin keskimäärin liikutaan ihan riittävästi, yleensä treenittömänä päivänä käydään n. 10 kilomterin lenkki. Treenipäivinä puolestaan vähemmän. Vapaana yritän pitää päivittäin edes vähän.

¤ Talon koko (kerrostalo tms, maalla vai kaupungissa)
- Iso kerrostalokaksio kaupunkin laidalla.

¤ Lapsien määrä
- 0, eikä ole tulossa.

¤ Aiemmat koirakokemukset
- Käytännössä aina ollut koiria, ensin shelttejä ja jokunen vuosi sitten tuli taloon aussie. Eläintenhoitajaksi olen lukenut, joten aika monenlaista koiraa on tullut hoidettua.

¤ Harrastustoiveet
- Päälajina tulee olemaan toko, ja siinä olisikin tarkoitus edetä TVA-tasosta eteenpäin. Sivuaineena agility, ja muita lajeja sitten mahdollisuuksien mukaan. Sairauden takia olen ajokortiton, joten maastolajejen harrastaminen on aika vaikeaa.

¤ Turkkitoivomukset
- Mahdollisimman helppo.

¤ Minkä kokoinen koira
- Keskikokonen tai pienempi.

¤ Koiran luonne (metsästysvietti, kovuus, itsepäisyys jne)
- Omassa aussiessa häiritsee liiallinen herkkyys, eli nyt olisi hankinnassa pikkasen vahvempi luonne. Ihmisiin suhtautumisen pitäisi olla sellainen, että ei tarvii kisakehään mentäessä miettiä, että syököhän tämä tuomarin. Saa olla avoin tai saa olla väliinpitämätön (ihanne), mutta ei saa suhtautua ihmisiin negatiivisesti. Koiria pitää sietää treenitilanteessa ja omassa laumassa, mitään koirapuistokoiraa en hae (vaikka ei mua siis haittaisikaan jos pystyttäisiin kavereiden koirien kanssa käymään kimppalenkeillä). Tärkeitä ovat hyvä hermorakenne ja hyvä toimintakyky. Ohjaajasta paineen ottaminen miinusta. Saa vahtia, oikeastaan on jopa toivottavaa (toisaalta ei pakollista, koska meillä on jo yksi vahtikoira). Ei liiallista terävyyttä. En etsi liian pehmyttä koiraa, vaikka ei tarvitse olla hirveän kovakaan.

¤ Rotuja/roturyhmiä, joita olet jo pohtinut
- Australianpaimenkoira on toki listan kärjessä. Pikkusen kuitenkin mietityttää, kun tuntuu olevan niin tuurista kiinni että tuleeko sieltä hyvä koira. Hyvä aussie olisi oikeastaan juuri se mitä etsin, mutta niitä ei turhan useasti ole saatavilla.
- Käyttölabbis. Mietityttää vaan tuo ajokortittomuus, kun en pysty nomeilemaan, että myydäänkö mulle sitten tällaista. Ja koska mulle on uros seuraavana tulossa, niin mietin että onko myös käyttöpuolen uroksissa samanlaista yliseksuaalisuutta mitä näyttöpuolella? Kokokin vähän mietityttää, koska kuljetaan paljon julkisilla, mutta en kuitenkaan kokoa pidä ratkaisevana ongelmana.

Sitten olen pähkäillyt myös belgiä, mutta miellän sen niin pk-puolen koiraksi, etten ihan vakavasti sitä taida harkita. Käyttökultsu? Vähän sama ongelma mitä labbistenkin kanssa, eli se nomeilu jää. Enkä näitä ole nähnyt livenä niin paljoa, että olisin muodostanut mielipidettä suuntaan tai toiseen. Sheltti on listalla, mutta luultavasti vain nostalgian vuoksi, koska en ole mitenkään vakuuttunut niiden toimintakyvystä. Ja jostain syystä olen miettinyt myös perhoskoiraa. Toki perhoskoiran kanssa harrastustavoitteet ei ihan hirveän korkealla olisi. :)

Poissuljettuna vaihtoehtona mainitaan bc. Aina välillä sitä ajaudun ajattelemaan, ja aina tulen siihen päätökseen että ei ole minun rotuni.

Aussieongelma on erittäin tuttu! Mulle ei ole seuraavaa koiraa vielä toviin tulossa, mutta koitan jo nyt kartoittaa kivoja koiria, joista voisin seuraavan ottaa - niitä vaan ei ihan hirveästi ole!

Meillä on treeniryhmissä aika paljon belgejä, ja jos ei pehmeää koiraa halua, en ehkä itse uskaltaisi siihen junaan hypätä. Monissa näyttää olevan myös aikalailla terävyyttä. Malikoissa ei ehkä ole näitä ongelmia, mutta ne taas menee mun mielessä enemmän pk-kategoriaan.

Jos sua ei bc nappaa, niin mitenkäs kelpie? Vai meneekö liian ohjaajapehmeäksi sulle?

Multa löytyy käyttölabbis, joten voin sen osalta kokeilla vastailla. Käyttölabbikset ei mitään hillittömän herkkiä yleensä ole, mutta ohjaajapehmeyttä kyllä löytyy. Ei häiritsevässä määrin, vaan sen verta, että on todella herkästi yleensä kuulolla. Meillä ei koira paineistu esimerkiksi kisatilanteissa jos ohjaaja meinaa olla vähän tönkkösuolattu ja kärsii sille satunnaisen perkeleenkin ärjäistä, jos se meinaa treeneissä kurittomaksi heittäytyä. Mutta yleisestiottaen ovat niin virkaintoisia, ettei koulutuksessa tarvitse päätään seinään hakata.

Käyttölabbisten avoimuus vieraita kohtaan vaihtelee. Osa on avoimia ja osa pidättyväisiä. Mulla on varautunut tapaus. Ei tarvitse pelätä, että tuomarista tulisi lounas. Eivät yleensä haasta riitaa muiden koirien kanssa vaan pyrkivät tulemaan toimeen kaikkien kanssa. Hermorakenne on ainakin omalla koiralla hyvä. Vaikka on vilkas ja energinen, niin se turhautuminen ei purkaudu minään holtittomana vinkumisena. Nyt on alkanut vähän itkemään autossa kun tajuaa että mennään treenaamaan, mutta lopettaa heti kun saa kamppeet niskaan ja pääsee tekemään edes jotain. Nämähän kestää toistoja kivasti, joten kehtaa treeneissä vähän viilata pilkkuakin.

Käyttölabbikset tuntuvat vahtivan myös. Meillä muristaan ja haukutaan jos joku tulee liian lähelle pihaa. Osalla tuo vahtiminen on vähäisempää, mutta olen sellaisen kuvan saanut, että suurin osa jollain tasolla vahtii.

Uroksien seksuaalisuudesta en mitään faktaa osaa antaa, mutta ne pari junnupoikaa mitä on nähnyt, niin toki niitä tytöt kiinnosti. Olettaisin kuitenkin, että jos koiraan pakataan yhtä paljon työintoa, niin ei siinä mihinkään holtittomiin orgioihin aikaa tuhlailla.

Kasvattajat etsivät pääsääntöisesti koirille harrastavia koteja. Kun rehellisesti sanoo, että mihin resurssit riittävät, niin kertovat varmasti, että haluavatko pentua antaa kotiin jossa ei nomeilla tai metsästetä. Labbis kuitenkin on hyvä nenänkäyttäjä, joten jonkinlaista aivojumppaa on suotava tällä saralla antaa. Mehän ei Innin kanssa olla suunniteltu osallistuvamme muuhun kuin taipumuskokeeseen ja tämän kasvattaja hyvin hyväksyi.