Koirat.com

Elikkäs ensimmäinen koira on tulossa, mutta sopivaa rotua on niin vaikea löytää eikä ole vain yhtä oikeaa. Pyytäisin siis vähän neuvoa sopivan rodun löytämiseen ja myös siihen, että olisiko järkevämpää ottaa aikuinen koira pennun sijaan.

Koira tulisi omakotitaloon viisihenkiseen perheeseen. Päävastuu olisi minulla, olen 15v. Se tulisi seura- ja harrastuskoiraksi, ainakin tokoa harrastettaisiin ja mahdollisesti jotain pk-lajia. Liikuntaa se saisi seuraavasti: aamulenkki n. 15min, iltapäivälenkki n.1h ja iltalenkki n.30min. Lenkit olisivat kävelyä sekä läheisessä metsässä "samoilua". Varsinkin metsäreiteillä ei hihnassa joten olisi kiva ettei koiran metsästysvaisto olisi kovin voimakas.

Koirakokemusta on jonkin verran, kaverillani oli koira jota käytin lähes päivittäin lenkillä ja leikin sen kanssa (kaverini oli tällöin tietysti aina mukana) ja huolehdin koirasta kun perhe silloin tällöin oli päivän reissussa (silloin yksin). Tämä on jäänyt kaverin muutettua pois.

Sopiva koko olisi semmoisesta keskikokoisesta bokserin kokoluokkaan. Olisi hyvä jos se olisi miellyttämisenhaluinen ja siten helppo kouluttaa. Pari kertaa viikossa olisin valmis hoitamaan turkkia. Olen lukenut paljon koiria käsitteleviä kirjoja ja näitä rotuja olen miettinyt: stabyhon, schapendoes, australiankelpie, bokseri, partacollie. Jos keksitte muita sopivia niin ehdottakaa ihmeessä !

Partacollie voisi olla ihan hyvä ensimmäinen koira, paimenkoira joka tykkää tekemisestä :) Olet varmaan jo tutustunut; rotuun joten enpä viiti enempää kirjoitella

Muista miettimistäsi roduista; australiankelpie ja bokseri ovat luultavasti liian vaativia eka koiriksi, schapendoesista ja stabyhoundista en sano juuta koska en tunne rodun edustajia luonnossa. Joku viisaampi saa kertoa niistä

Pari lisäehdotusta: collie mukava koira, pärjää lenkeillä ja pienellä tekemisellä, potkua kyllä sitten riittää kuitenkin pidemmällekin. Muista kuitenkin tutkia pennun vanhempien taustat hyvin, colliessa (kuten kaikissa roduissa) on luonteita joka suuntaan.

Myös welsh corgi|| Pembroke on paimenkoira, joka kyllä kiintyy omistajiinsa ja tykkää tekemisestä. :)

Ajattelinkin että nuo australiankelpie ja bokseri saattaisivat olla liian vaativia, mutta tykkään molemmista ja ehkä tulevaisuudessa... (:
Collieissa se huolettaa kun ne on vähän ylituotannon kohteiksi joutunut ja aika sairas rotu. Tuntemani colliet kuitenkin oikein mukavia, muttei ehkä mun rotu.
Corgeja en oo kauheesti miettiny enkä tiedä niistä kovin paljoa, mutta otanpa selvää:)

Muita ehdotuksia/tietoa/kokemuksia ? (:

Mitäs tykkäisit labradorinnoutajasta? Oppivainen ja touhukas koko perheen koira, joka käy niin seura-, kuin harrastuskoiraksi. Labbiksella on intoa tehdä ja touhuta, mutta tuskin sekoaa jos ei aina olla menossa. Sopii myös ensikoiraksi ja määrätietoisin, kärsivällisin ja huumorintajuisin ottein siitä saa varmasti koulittua mukavanluonteisen seuralaisen, jolta harrastuksissa kuitenkin potkua löytyy. Samanlaista miellyttämishalua noutajilta ei löydy kuin esimerkiksi paimenkoirilta, ja ne voivat olla kovempia häsläämään. Näy-linjaiset ovat kuulemma hieman tuollaisia, käyttölinjaiset tasaisempia mutta aktiivisempia. Suurin ero linjoissa on kuitenkin ulkonäkö. Näyttikset ovat raskasrakenteisia, käyttikset enemmän sprintterimallisia kevytrakenteisia koiria.
Labbis on maailmanlaajuisesti hyvin suosittu rotu, joka sopii moneen menoon. Turkki ei vaadi kummoistakaan hoitoa. Jos rotu kiinnostaa, lisää voit lukea täältä.

Novascotian noutaja olisi myös hyvä vaihto ehto.

koiruus15 kirjoitti:

Novascotian noutaja olisi myös hyvä vaihto ehto.

Tolleri on kyllä jo todella vilkas tapaus, jolle täytyy tarjota paljon liikuntaa ja virikkeitä. Aktiivisuuden suhteen varmasti samaa luokkaa kuin esim. kelpie. Koulutettavana ei oman käsitykseni mukaan ole yhtä miellyttämishaluinen ja nöyrä, vaan myös itsepäisyyttä ja omaa tahtoa löytyy. Joten luulen, että tolleri on aloittajalle turhan haastava ja aktiivinen ekaksi omaksi koiraksi.

ps. perusteluja pitäisi esittää rotua ehdottaessa.

Misteli kirjoitti:

koiruus15 kirjoitti:

Novascotian noutaja olisi myös hyvä vaihto ehto.



Tolleri on kyllä jo todella vilkas tapaus, jolle täytyy tarjota paljon liikuntaa ja virikkeitä. Aktiivisuuden suhteen varmasti samaa luokkaa kuin esim. kelpie. Koulutettavana ei oman käsitykseni mukaan ole yhtä miellyttämishaluinen ja nöyrä, vaan myös itsepäisyyttä ja omaa tahtoa löytyy. Joten luulen, että tolleri on aloittajalle turhan haastava ja aktiivinen ekaksi omaksi koiraksi.

ps. perusteluja pitäisi esittää rotua ehdottaessa.

Tolleri on kyllä aika eiei
On meinaan aika pe*keleen paljon sitä jästipäisyyttä, ja aktiivisuustasokin on jo aika korkea.

Kertoisitko sitten lisää näistä rotutoiveista ja perusteluista, olisi helpompi ehdottaa rotuja kun kerrot että mikä esim. colliessa mättää? Jos rodun terveystilanne huolestuttaa niin entäpä samasta rodusta, karvanlaatu muunnos, nahka?
Se on jo vähän aktiivisempi, mutta uskoisin että pärjäisit kuitenkin sen kanssa!

Myös cockerspanieli voisi olla sinulle ihan kiva kaiffari! Cockerin turkki ei vaadi paljoa, ja harrastusmahdollisuudet ovat laajat! :)

Moikka!

Listastasi löytyi partacollie, mulla on niitä tällä hetkellä kotona kaksin kappalein. :-)

Partiksia löytyy silloin tällöin myös aikuisena, mutta yleensä myytävät koirat ovat pentuja. Partis on sopeutuvainen koira, joka myös vanhemmiten sopeutuu hyvin uuteen perheeseen. Mullakin on yks kodinvaihtaja kotona (tuli vasta 8-kuisena) ja hyvin on mennyt.

Partiksella ei ole metsästysviettiä, paimennustaipumus on yksilökysymys. Toisilla on voimakkaampi paimennusvietti kuin toisilla. Ennemminkin partis pysyttelee omistajansa likellä kuin huithapeloi pitkin metsiä jäniksen perässä. Toki kyllä mun koira saattaa lähteä jäniksen perään, muttei juokse kauaksi. Sen pitää tietää missä mä kuljen milloinkin.

Noilla lenkkimäärillä + aivotyöskentelyllä partiksen toiminnantarmo pysyy hyvin hallinnassa. Toki on niitä vilkkaampia yksilöitä ja sitten on vähän rauhallisempia karvanaamoja. Jos harrastuskaveria mielii, niin ei sitä kaikkein rauhallisinta tohvelia kannata valita, muttei myöskään sitä kaikkein rämäpäisintä penneliä. Monet kasvattajat osaavat valita pentulaatikosta perheelle sopivan pennun, kun kertoo rehellisesti millaista koiraa on hakemassa.

Partiksen turkki kaipaa säännöllistä hoitoa, harjaus kaksi kertaa viikossa kyllä pitää partacollien täysin takuttomana. Ja onhan se niin, että mitä useammin sitä turkkia hoitaa, sitä helpompi se on. Mä olen taas itse niin laiska, että koirat näkevät harjaa n. kerran kuukaudessa. Kyllä niihin jotain takkuja tulee, muttei mitään sellaisia etteikö niitä harjalla saa auki. Ja täytyy kyllä sanoa, että kun se turkki on harjattu ja näkee sen oman työn tuloksen, niin on se partacollie vaan niin kaunis koira! No yhden lenkin jälkeen se näyttää taas siltä, ettei se olis koskaan nähnytkään harjaa... :-) Partiksen turkki pitää harjata pienillä jakauksilla, jotta saa turkin selväksi ihan ihosta saakka. Jos turkkia harjaa vain pintapuolisesti, sinne pohjavillaan jää pieniä takkuja. Kasvattajat kyllä opastavat partiksen turkinhoidossa.

Mä olen kyllä ollut tyytyväinen rotuvalintaani, joten meillä tulee aina olemaan partaisia. On ne vaan jotenkin niin hölömöjä reukkusia. :-)

Lisää rodusta löydät Suomen Partacolliet ry:n sivuilta ja toki voin kertoa myös lisääkin.

jenniköpi:
En ole oikein koskaan ollut kiinnostunut collieista, kahteen sellaiseen olen tutustunut eikä se jotenkin "kolahda" mulle. Kaipaan vähän reippaampaa/vauhdikkaampaa rotua.

Olen alkanut kallistua tuon partacollien puoleen. Se tuntuu jotenkin juuri sopivalta.. Esittäisinkin tässä muutaman kysymyksen niihin liitttyen:

1. Millaisia kotona, osaako ollenkaan rauhoittua ?
2. Kokevatko voimakasta eroahdistusta, joutuisi olemaan yksin arkipäivisin useinkin jopa 6 tuntia, joskus enemmän, useimmiten vähemmän kuitenkin.
3. Menevätkö aivan sekaisin jos joskus lenkki jäisi lyhyemmäksi?
4. Onko dominanssi voimakas ?
5. Hyvin huomattavia eroja nartun ja uroksen välillä ?
6. Mikä rodussa haastavaa/haastavinta ?

Kiitosta jos näihin vastailette !

Eihän se aina kolahda Mutta hyvä että mietit partista, semmoisesta tulee varmasti mahtava kaveri sulle

roxy kirjoitti:

Olen alkanut kallistua tuon partacollien puoleen. Se tuntuu jotenkin juuri sopivalta.. Esittäisinkin tässä muutaman kysymyksen niihin liitttyen:

1. Millaisia kotona, osaako ollenkaan rauhoittua ?

Jos niiden kanssa touhutaan tarpeeksi, niin kotona ne nukkuu. Äsken tulin lenkiltä, oltiin metsässä reilu tunnin verran ja nyt toinen nukkuu sängyn alla ja toinen köllöö mun jaloissa. Paikoillaan pötköttävät siihen asti, että on ruoka-aika. Ei mulla nuo parrakkaat aikuisena koskaan ole olleet sisällä kovinkaan vilkkaita. Ennemmin säästelevät energiaa sitten ulkorientoihin ja treeneihin.

roxy kirjoitti:

2. Kokevatko voimakasta eroahdistusta, joutuisi olemaan yksin arkipäivisin useinkin jopa 6 tuntia, joskus enemmän, useimmiten vähemmän kuitenkin.

Mulla ei ole yksikään partis potenut eroahdistusta, mutta tämä on ihan opetuskysymys. Jos pennusta pitäen paneudutaan yksinolon opetukseen, niin hyvin ne pärjää työpäivän ajan kotosalla. Me asutaan kerrostalossa (6 asunnon rappu), joista 4 asunnossa on koira. Naapureilta olen välillä kysellyt, että kuuluuko meiltä metakkaa päivisin, mutta kuulemma mun koirat ovat ainoat, joista ei lähde ääntä. Enkä mä kyllä ole kuullut kotiin tullessanikaan, että olisivat haukkuneet.

Mutta tosiaan ne pitää kouluttaa, jotta osaavat olla kotosalla. Koskaan ei pidä koiraa palkita haukkumisesta sillä, että menee sisään. Se on sille koiralle ihan sama ootko iloinen vai vihainen sille, jos se haukkuu siksi että tulisit takaisin.

roxy kirjoitti:

3. Menevätkö aivan sekaisin jos joskus lenkki jäisi lyhyemmäksi?

Ei ne yhdestä tai kahdesta päivästä sekoa. :-) Sitte jos ne ovat olleet lyhyemmillä lenkeillä viikon verran, niin sitte voi kyllä ilmetä mitä kummallisempaa käytöstä.

roxy kirjoitti:

4. Onko dominanssi voimakas ?

Tää on enemmänkin yksilökysymys, jotkut voivat olla hyvinkin dominoivia, mutta harvat partikset ovat dominoivia. Kannattaa kasvattajalle kertoa millaiseen perheeseen ja mitä koiralta haluaa, niin hän kyllä osaa valita pentueesta sopivimman pennun.

roxy kirjoitti:

5. Hyvin huomattavia eroja nartun ja uroksen välillä ?

Mulla ei ole koskaan ollut urosta, narttuja vain. Urokset voivat olla riehakkaampia ja rajumpia otteissaan, yleensä urokset ovat vähän tasaisempia kuin nartut. Nartuilla on sitä hormonitoimintaa jos jonkinmoista, urokselle riittää se yks juoksuaikainen narttu. Toki, jos ei ole tarkoitus koiran olla jalostuskäytössä, niin nartun voi steriloida.

roxy kirjoitti:

6. Mikä rodussa haastavaa/haastavinta ?

Koulutuspuolella partiksen motivointi voi olla haasteellista. Se kun päättää, että mä osaan tän jutun, niin sitähän ei tartte treenata. Ja kovilla otteilla ei sitä voi kouluttaa. Siinä kysytään kouluttajan kekseliäisyyttä, että saa koiran tekemään jo osaamiaan asioita. Yleensä partikset kyllä tykkäävät leikkiä ja ovat melko ahneita, joten alkukoulutus on helppoa.

Se osaa kyllä vedättääkin, jopa niin ettei omistaja edes huomaa! Sitte se nauraa partaansa.

Sitten partiksen kasvatuksessa kannattaa panostaa myös ihan pentuaikana sen oikeanlaiseen sosiaalistamiseen. Hieman pehmeänä paimenkoirana (kuten melkein kaikki paimenkoirat ovat) sillä voi olla taipumusta ääniherkkyyteen. Tätä voi oikeanlaisella kasvatuksella muokata. Eli tosiaan pennun kasvaessa ja kehittyessä vie sitä erilaisimpiin paikkoihin ja totuttaa jo pennusta pitäen sen eri ääniin. Toki ei sitä saa pelästyttää, ettei äänet mene sen sietorajan yli. Sitten pentuvaiheen jälkeen tuleekin uhmaikä ja sen tuoma mörkökausi. Mörkökausi toisilla on sellaista ärräpurraa, eli pöristään vähän joka asialle. Toiset taas saattavat pelätä mitä ihmeellisimpiä asioita.
Tahti oli ärräpurra mörköiässä. Se saattoi ruveta kesken lenkin tuijottamaan omaa varjoaan ja pörisemään sille, siitä ei siis tiennyt aina mille se ärisee. Rytmi taasen pelkäsi esim. meijän rapun ulkoroskista, vaikka se oli ollut siinä aina. Eräänä aamuna se roskispönttö ilmeisesti kertoi aikeensa pienelle partistylleröiselle, että nyt mä tuun ja syön sut. Näihin niiden hömppä-juttuihin ei kannata lähtee mukaan. Eikä varsinkaan rupee lässyttämään sille koiralle. Ennemmin pitää itsensä rauhallisena ja tuumaa vaan, että ootkos nyt vähä hölmö. Toisilla on voimakkaampi ja toisilla lievempi mörköikä, mutta se menee itsestään ajan kanssa ohi.

Ja yks mikä on melko haastavaa on ripuli. Kun partiksella on ripuli, niin sitä p***aa on sitte ihan koko peppupuoli täynnä.

roxy kirjoitti:

Kiitosta jos näihin vastailette !

Eipä mitiä, toivottavasti vastauksistani oli jotain apua. Ja jos tulee lisää kysyttävää, vastaan toki mielelläni!

Tässä taidettinkin vastata oikein perusteellisesti, mutta mainitsenpa itsekin vielä että parta on tosi hyvä koirarotu! ;) Itseltäni löytyy yksi kappale, toinen harkinnassa. Muun rotuisia en never-ever ota! Partis on niin omistajaansa kiintyvä, iloinen veitikka joka jaksaa tehdä lähes mitä vain. Tosin on alkanut ärsyttämään tämä, että parrallani on tää paukkuarkuus mennyt vähän yli... /: Se on siis todella yleistä parroilla: arkuus. Ei ihmisiä kohtaan vaan ääniä. Partani pelkää ruokakuppiaan jos joku siihen koskee, imuria ei voi vilkaistakaan. Mutta muuten parta on ihan paras harrastus, tai sohvaperunaksikin käy, mutta liikuntaakin ne tarvitsevat ;)

Toki ääniarkuutta partiksilla esiintyy, mutta ei se ole kuitenkaan hirmu yleistä. Ääniarkoja yksilöitä löytyy rodusta kuin rodusta. Partiksilla kiinnitetään jalostuksessa koko ajan enenemissä määrin juurikin luonnepuoleen, tosin kasvattajaeroja on. Jokaisella kasvattajalla on omat intressinsä ja he painottavat eri asioita omassa jalostustyössään. Toki onneksi partacollie ei ole jakautunut näyttöön/käyttöön vaan edelleenkin ne on samassa paketissa.

Mulla on tällä hetkellä 2 partaista, aiemmin on ollut myös partis. Ei näistä mun koirista yksikään ole ollut ääniarka. Onhan se vähän niin, että äänivarmoista vanhemmista tulee varmemmin äänivarmoja pentuja, toki yksilöeroja löytyy. Ja kuten jo yllä kirjoitin, omalla käytöksellä ja koiran opetuksella on suuri merkitys sillä, miten partis vanhempana suhtautuu ääniin.

Kiitos vastauksista vielä kaikille !