Koirat.com

Hei,
Olemme miettimässä koiran hankintaa kolmehenkiseen lapsiperheeseen. Rotu siis pohdinnassa.

¤ Koiralle tarjottava liikunnan määrä ja laatu
-Joka päivä lenkille (noin tunti kerrallaan, pari pidempää lenkkiä viikossa) isännän tai emännän kanssa. Lisäksi pihalla saisi telmiä.
¤ Talon koko (kerrostalo tms, maalla vai kaupungissa)
-Yksitasoinen omakotitalo, tontti noin 1000 neliötä, kaupungissa
¤ Lapsien määrä
-4 vuotias lapsi
¤ Aiemmat koirakokemukset
-Tuttavien koiria joskus tullut hoidettua (max muutama päivä kerrallaan)
¤ Harrastustoiveet
-Emme ole erityisen kiinnostuneet agilitystä. Näyttelyä voisi kokeilla.
¤ Turkkitoivomukset
-Mielellään pitkäkarvainen, mielellään ei trimmattava
¤ Minkä kokoinen koira
-Pieni/Keskikokoinen
¤ Koiran luonne (metsästysvietti, kovuus, itsepäisyys jne)
-Kaupungissa kun asumme, niin metsästysviettinen koira ei tulle kysymykseen. Muuten luonteesta: Eiköhän koirasta kun koirasta saa hyvin käyttäytyvän oikeanlaisella koulutuksella.
¤ Rotuja/roturyhmiä, joita olet jo pohtinut
-Havannankoira, Coton de Tulear, Bolognese, Kromfohrländer, westie, yorkshirenterrier, beagle (ulkonäkö kiinnostaa, mutta ei vakavasti ole mietinnässä metsästysvietin takia)i.

Toki olen lukenut, että monet suosittelevat lapsiperheeseen noutajia (kultainen, labrador) mutta ne eivät jotenkin innosta.

Haluamme koiran, joka jaksaisi pitkiäkin lenkkejä (kävely että juoksu) ja joka olisi pirteä ja seurallinen, haluaisi olla menossa mukana, siellä missä isäntäväki on.

Mulle tuli mieleen pari rotua, mitkä vois teidän kriteereihin sopia eli keeshond ja amerikancockerspanieli. Keerhond on iloinen, miellyttämisenhaluinen veijari, joka on mielellään mukana perheensä mukana arjen askareissa. Heikko/puuttuva metsästysvaisto tekee sitä helpon vapaana pidettävän.

Amerikancockerspanieli on luonteeltaan on ikuinen pentu, aina valmis seuralainen, vilkas, avoin ja utelias. Rotu on ylösajava lintukoira, mutta nykysin se toimittaa enemmänkin seurakoiran virka tai loistaa koiranäyttelyissä.

Kummankin koirarodun turkki vaatii huolenpitoa ja sitoutumista. Lisäksi päivittäinen aktivointi pitää nupin mukavasti kunnossa lenkkeilyn ohella. Rotuyhdistyksen sivuilla kannattaa käydä tutustumassa tarkemmin.

^Lisähuomautuksena, että keeshondin turkki on paljon vähemmän työllistävä kuin amerikancockerspanielin. Amerikancockerin turkki täytyy noiden sivujen mukaan pestä viikoittain, kessun turkkia ei todellakaan tarvitse yhtä usein pestä. Pari kertaa vuodessa ennemminkin. Lisäksi amerikancockeri on trimmattava, keeshond ei.

Miten olisi jos pitkä turkki silmää miellyttää, Silkkiterrieri (http://www.silkkiterrierit.fi/)
Pieni ja kaunis koira, joka kumminkin menee menossa mukana, säkä korkeus keskimäärin 24-26cm, paino 4-6 kg. Pitkää turkkia ei kannata pelätä, vaikka rotuun tutustuvia sillä pelotellaankin usein. Silkin turkki on helpohko, pesu 1-3 vko välein, vain pesun yhteydessä turkki selvitetään puhtaana ja föönataan kuivaksi. Aikaa kuluu keskimäärin puolisen tuntia. Pesujen välillä silkin turkkiin ei kosketa, itse pidän silin turkin hoitoa helppona vaikka kotoa löytyy myös ns helppo turkkinen rotu (cavalier) ja nautin ettei koiran takkuja tarvitse päivittäin olla setvimässä vaikka koiralla on kaunis pitkä turkki. Plussana vielä että koirasta ei lähde karvaa.

Näyttelytrimmi on helppo oppia tekemään ensikertalaisenkin itse kasvattajan neuvojen perusteella, kotikoiralle trimmaus ei välttämätön. Näyttelyturkkia ei nyytitetä tms, vaan tukka hulmuten meilläkin painetaan menemään, myös näyttelykaudella. Silkki saa olla koira vaikka onkin näyttelykaveri. Rotuna silkki on pitkäikäinen ja perus terve, 15 vuotias silkki ei ole harvinaisuus. Lenkkikaverina on jaksava ja aina mukaan lähtevä, helposti oppiva vaikka terrierin itsepäisyttäkin toisinaan löytyy. Yleisesti helposti kaikkien ihmisten ja koirien kanssa toimeen tuleva ja myös lapsiperheenkoira.
Lauseenne ;

koirulia kirjoitti:


Haluamme koiran, joka jaksaisi pitkiäkin lenkkejä (kävely että juoksu) ja joka olisi pirteä ja seurallinen, haluaisi olla menossa mukana, siellä missä isäntäväki on.

täsmää yllä silkkiin kuin nenä päähän, silkki osallistuu kaikkeen perheen touhuun eikä varmasti ole soffaperuna jos sille annetaan mahdollisuus olla koira.

No shetlanninlammaskoirahan kyllä menee noihin kriteereihin hyvin.
Sheltti on kooltaan 30-40cm (narttu pienempi, kuin uros) ja painoltaan 10kg molemminpuolin.
On ystävällinen ja miellyttämishaluinen. Ja (rotumääritelmän mukaan) vieraita kohtaan varautunut, mutta nykyään on hyvin paljon todella sosiaalisia shelttejä. Pentuajan sosiaalistamisella saa paljon aikaan.
Paimenkoirana kiintyy vahvasti "laumaansa" ja todellakin puuhaa mielellään siellä missä muukin perhe.
Turkki on pitkä(hkö) mutta muutoin helpohko, harjailu pari kertaa kk riittää.

Jos sheltti kiinnostaa, niin lisää voi kysellä, tai voi käydä lukaisemassa rotupuolella shelttikeskustelua.

Hivenen ongelmallinen sheltti on näyttelykoirana, koska joillain korvat tahtovat nousta pystyyn ja kokoa ei täysin voi ennustaa.

Ehdottaisin "omaa" rotuani, kleinspitziä.

Liikunnan määrä kuulostaa hyvältä. Vaikka kleinspitz onkin pieni koira, se jaksaa hyvin pitkätkin lenkit. Et maininnut olevasi erityisen kiinnostunut harrastelusta. Kleinspitz onkin seurakoira, eikä sen pää sekoa, vaikka se ei saisikaan hurjasti muuta tekemistä lenkkeilyn lisäksi. Tietenkin pienet arkiaktivointijutut pitää koiran kuin koiran mielen virkeänä. Haluaisin mainita vielä siitä, että kleinspitzit ovat omistajaansa hyvin voimakkaasti kiintyviä koiria.

Kleinspitzillä on pitkä turkki, joka hylkii mukavasti likaa. Turkinhoito on muutenkin aika helppoa: turkin läpi harjaaminen noin kerran viikossa riittää. Mun kleinillä ei ole kovinkaan takkuuntuvaa sorttia oleva turkki, joten harjailen sitä noin kerran pariin-kolmeen viikkoon. Pentuaikana on kuitenkin järkevää harjailla hieman useammin: pentuvilla saattaa takkuuntua aika helposti - näin ainakin oli omalla koirallani.

Kleinspitzillä ei ole metsästysviettiä. Se on muutenkin helposti koulutettavissa: se mielletään usein miellyttämisenhaluiseksi. Mun kleini on ollut _todella_ helppo koulutettava. On kuitenkin muistettava, että kleinspitz on alunperin hälyyttävä vahtikoira, joten se on aika haukkuherkkä. Haukkumattomuuteen on puututtava pennusta asti, jotta koirasta ei tule kaikelle räksyttävä piski. Kun mahdollisen haukkuherkkyyden tiedostaa, uskon, että kleinistä saa suht hiljaisen koiran.

Tässä pari linkkiä, jotka kannattaa katsoa, jos kiinnostuit yhtään:
Kleinitietokanta
ja Pienpystykorvat

Heh, olin myös tulossa suosittelemaan kleinspitziä Mutta varoituksen sana: spitzeihin voi jäädä koukkuun

Jos kleinin koko tuntuu liian pieneltä, kannattaa miettiä myös mittelspitziä, joka on oikeastaan sama koira vähän isompana. Täällä aiemmin ehdotettu keeshondkin kuuluu tähän samaan saksanpystykorvien perheeseen, ja niiden ominaisuudet on hyvinkin samankaltaisia. Keeshond vain taitaa olla jo liian iso jos haluatte pienen tai keskikokoisen koiran, ja se vaatii myös jo enemmän liikuntaa ja aktivointia.

Mitä mieltä olisitte partacolliesta? :) itse olen todella tuohon rotuun ihastunut. Se vaatii paljon tekemistä, suosittu näyttelyissä eikä turkkikaan ole mahdoton. Pitää lapsista ja kulkee lähes aina "isäntänsä" perässä, mutta on taipumusta herkkähaukkuisuuteen kuten monellä paimenkoiramuunnoksella yleensäkin. Rotu on isompi verrattuna muihin miettimiinne rotuihin mutta suosittelen:)