Koirat.com

Reilu parikymppinen opiskelijanainen etsii itselleen ensimmäistä omaa koiraa. Sellaista mukavaa kainalokoiraa, joka jaksaa myös innostua tekemisestä :)

¤ Koiralle tarjottava liikunnan määrä ja laatu
Kolme kertaa ulkoilua päivässä, aamu- ja iltapissatukset melko lyhyitä, päivällä sitten pitkä lenkki (metsässä irti, koirapuistoa, pyöräilyä), myös vapaapäivinä pitempiä lenkityksiä ja muutenkin enemmän touhua.

¤ Talon koko (kerrostalo tms, maalla vai kaupungissa)
Kerrostalokaksio, lähellä kuitenkin hyvät lenkkimaastot ja mahdollisuus viikonloppuisin ja lomina päästä vanhempieni loukse jossa iso aidattu piha.

¤ Lapsien määrä
Ei ole, eikä ole vielä suunnitelmissakaan. Lähipiirissä kuitenkin pieniä lapsia, joten olisi hyvä jos tulisi niidenkin kanssa juttuun.

¤ Aiemmat koirakokemukset
Perheellä joskus ennen ollut saksanpaimenkoiria + pari sekarotuista hoitokoiraa, ei ole ennen ollut omia koiria.

¤ Harrastustoiveet
Lähinnä lenkkeily ja yhdessä puuhastelu. Mitään erityisiä harrastustoiveita ei ole, agilitya ja canicrossia olisi kiva kokeilla ja kesällä uinti.

¤ Turkkitoivomukset
Mielellään helppohoitoinen, ei trimmattava rotu. Turkin harjaus ok.

¤ Minkä kokoinen koira
Ei niin väliä. Eniten miellyttää isot koirat, mutta keskikokoinen on varmaan suurin mitä kerrostalokaksioon uskaltaa ottaa?

¤ Koiran luonne (metsästysvietti, kovuus, itsepäisyys jne)
Sellainen perushelppo, jonka kanssa pärjää ilman vuosien kokemustakin. Mielellään melko rauhallinen kotona, mutta jaksaa innostua kun on uloslähdön ja touhuamisen aika. Helposti oppiva, tykkään opettaa temppuja koiralla, mutta en tahdo mitään neroa joka sitten jekuttaakin mua. Sosiaalisuus myös olisi tärkeää, samoin se ettei kovin suurta metsästysviettiä ole, koska tarkoitus olisi käyttää koirapuistossa ja muutenkin pitää irti + kavereilla on aika paljon koiria. Myös runsas vahtivietti voi kerrostalossa tuottaa ongelmia.

¤ Rotuja/roturyhmiä, joita olet jo pohtinut
Lähinnä ainut oma lempirotu on saksanpaimenkoira, mutta sellaista en viitsi ekaksi koiraksi, kerrostaloon ottaa. Eikä ehkä muutenkaan niin sovi kriteereihin.

Tahtoisinkin nyt ideoita ottaa vastaan, koska en kauheasti muiden rotujen edustajia (kuin spk) tunne. Mitään ihan kirppua en tahdo ja spanielitkaan eivät varsinaisesti ole mun omia suosikkeja.

Paimenkoirat ehkä suurimpana suosikkina itsellä, mutta olen avoin ehdotuksille!

Kiitos avusta :)

Mielestäni sun kriteerit poissulkee aika monet paimenkoirarodut. Paimenkoirissa on kuitenkin aika vaativia ja vilkkaita koiria (ja just näitä "neroja") ja ne vaatii sitten aika paljon tekemistä ja kouluttamista.

Ootko miettinyt seurakoiria tai spanieleita?

Lähinnä itse mietin että sun kriteereihin sopii parhaiten joku seurakoirarotu, mutta ei tule mitään isoa koiraa ainakaan äkkiseltään mieleen joka istuisi sun toiveisiin.

Mun omat suosikit, lappalaisrodut, vois olla ihan ok, mutta koirapuistoilu ei välttämättä sovi varsinkaan uroksille.

Jos isoista paimenkoirista on kiinnostunut, niin miten ois collie? Paimenista mun nähdäkseni se helpoin ja sopii mun mielestä noihin kriteereihin just eikä melkein. Pitkäkarvainen on yleisesti ottaens rauhallisempi kuin nahka eli sileäkarvainen versio, joka on aktiivisemman maineessa. Sinänsä sieleäkarvainen ei vaadi sitä turkin harjaamista samassa mittakaavassa kuin pitkäkarvainen. Rakenteen puolesta sopivat hyvin agilityyn ja virtaa riittää touhuamiseen, mutta eivät kuitenkaan seinille hypi vapaapäivinä. Palstalta löytyy useampi collien omistaja ja voin vinkkiä heille laittaa jos rotu kiinnostaa

^Collie vois tietysti ollakin ihan varteenotettava vaihtoehto, joskus sitä oon miettinykin myös shelttiä mietin, mutta se on kyllä hitusen turhan pieni.. ulkonäkö kuitenkin kaikissa (ok collie, nahka ja sheltti) miellyttää!

Onkohan noissa luonteissa kuinka suuria eroja? Tunnen tasan kaks colliee, toinen on pk ja toinen nahka. Pk:n turkinhoito epäilyttää, toki tää mun tuntema yksilö on näyttelykoira eli vaatii aika paljon, mutta onko noin yleensä vaikeahoitoinen? Ja ainakin tää pk on niin omanarvontuntoinen ettei ikimaailmassa sopisi koirapuistoiluun.

Nahka jonka tunnen on jotenkin ihan mahdoton jokapaikan häslä ja sellaista en kaipaa. Se kyllä on vasta alle vuoden, mutta mietityttää kuitenkin.. ja on se myöskin melkoisen arka. Arkuus yleisestikin collieissa mietityttää.

Haluaisin kuitenkin mahdollisimman tasapainoisen koiran ja en usko että itsellä riittää aran koiran kanssa taito rohkaista sitä

^^En koe spanieleita oikeen omakseni. Ihan kivoja koiria, muutaman tunnen, mutta ikinä ei ole tullut sellaista oloa että omakseni tahtoisin. Seurakoiristakin tulee mieleen lähinnä pienen pienet koirat. Onko olemassa seurakoiraa joka olisi iso ja turkki helppohoitoinen

Miten olisi joku saksanpystykorvaroduista? Saksanpystykorvat ovat viiden koirarodun (pomeranian, kleinspitz, mittelspitz, grosspitz ja keeshond) "rotuperhe", jotka eroavat toisistaan lähinnä väriensä ja kokojensa puolesta (pomeranianin noin 20 cm säästä ylletään keeshondien jopa yli 50 cm säkäkorkeuksiin meneviin yksilöihin). Itse omistan keeshondin eli kessun, joka esimerkiksi sopisi moniin esittämiisi toivomuksiin aika mukavasti. Oma keeshondini on ensimmäinen koirani, joten tätäkin taustaa vasten uskaltaisin suositella kyseistä rotua tai mitä tahansa saksalaista pystykorvaa kokemattoman koiraihmisen käsiin.

Keeshond on ahne, miellyttämisenhaluinen, eloisa ja vilkas kippurahäntä, josta saa hyvän kaverin harrastamiseen ja jota on helppo motivoida. Itse harrastan kessuni kanssa monenlaista ja kaikkien lajikokeilujen parissa pörröpöksy on tehnyt parhaansa nauravaa naamaa näyttäen ja tekemisestä nauttien. Kessuja näkee nykyisin paljon näyttelykehissä, mutta myös toko, agility, koiratanssi ja rallytoko ovat käsittääkseni aika suosittuja kessuharrastajien parissa, tunnenpa vesipelastus-, raunio-, mejä- ja kaverikoirakessujakin. Kessu on ihanan iloisen ja touhukkaan oloinen koira tehdessään ja keskittyessään sataprosenttisesti johonkin - keeshondeja kutsutaan nauraviksi hollantilaisiksi, eikä suotta

Vaikka keeshond on aina innolla mukana, kun tapahtuu ja sopii monenlaiseen harrastamiseen, se ei varsinaisesti tule hulluksikaan ilman lenkkeilyä kummallisempaa aktivointia ja pärjää vähemmällä huomiolla pidempäänkin yltymättä mihinkään tihutöihin. Monet kessut toimittavat ihan vain vahti- ja seurakoiran virkaa ilman ihmeempiä harrastelemisia ja ovat oikein tyytyväisiä arkeensa. Vapaana ollessaan keeshond pysyy yleisesti ottaen hyvin lähellä. Kessu on enemmän koko perheen koira kuin vain yhden omistajan palvova varjo, mutta kykenee pitkäjänteiseen työhön kyllä yhden ihmisen kanssa oikein mainiosti.

Keeshondit - kuten muutkin saksanpystikset - ovat alun perin ilmoittavia vahtikoiria, joten kerrostalossa asuva saa kiinnittää huomiota koiran äänenkäyttöön. Onneksi haukkumiseen voi vaikuttaa koulutuksella ihan huomattavissa määrin. Kessu ei ole dominoiva, mutta vilkas ja kujeilunhaluinen, joten kontaktiasioihin ja rauhoittumisen opetteluun saa panostaa koulutettaessa.

Turkinhoitoon menee viikossa noin 45 minuuttia tai vastaavasti kymmenisen minuuttia per päivä: hoitotoimenpiteinä perusteellinen harjaus ja tassukarvojen siistiminen saksilla, joten mikään trimmauksen ihmelapsi ei tarvitse olla. Turkki hylkii likaa ja vettä, joten kessua ei tarvitse ihmeemmin juuri koskaan suihkussa pestä kuratassuja ja satunnaisia pyllypesuja lukuunottamatta.

Kesujen rotuyhdistyksen sivulle löytää täältä, muut saksanpystiksien rotujärjestöt on helppo löytää vaikkapa Googlesta.

Mitä pitäisit samojedista Vetokoirahan se on mutta paimennusvietti useilta löytyy.

-Ulkoilumäärät ok (samy=samojedi=sammari) tykkää kovasti vetää, ja jos sitä ei lenkeillä väsytä se väsyttää sut vetämällä, mutta tuo mainitsemasi ulkoilumäärä varmasti on sopiva)

-Asunnon koolla ei samylle ole juurikaan väliä, kuhan sitä ei pidetä ulkona tarhakoirana (ihmisläheisenä se vaan masentuisi sellaisesta). Haukkuminen pitää kitkeä pois pentuna, mutta samy ei hauku turhaan, vain innostuessaan ja leikkiessään)

-Samy tykkää erityisesti lapsista paljon

-Ei tartte niinkään kokemusta, sammarit on hyväluonteisia ja motivoituvat helposti ruoasta

-Samyn kanssa voi harrastaa melkeimpä mitä vaan mutta canicross ja agility on ehkä parhaat vaihtoehdot.

-Turkki on helppo, likaa hylkivä. Meillä pestään koko koira 2 krt vuodessa karvanlähdön jälkeen. Tassut/masu pestään muutamia kertoja kura aikaan, muuten tassujen pyyhintä sisälle tullessa riittää. Harjaus myös karvanlähtöjen aikaan (koko pohjavilla irtoaa ja se harjataan pois), ja muutoin housu/häntäkarvoja jos ne on takussa.

-Samylla ei oo vahtiviettiä, varkaat toivotetaan tervetulleeksi pukujen kera. Meidän samylla on riistavietti (lähtee rusakon/oravan/linnun perään) mutten oo sitä kuullu olevan monella.

Kattele lisää:

Wikipedia


SAMY

....ja pistä yksäriä jos on kysymyksiä :)

^Pakko "nillittää" että jos et olisi tuohon loppuun laittanut linkkiä SAMY, mä olisin koko ajan luullut että sun koiran nimi on samy ja siitä kerrot tuossa viestissäsi Kaikille kun nuo rotuyhdistysten lyhenteet ei ole niin selviä. (Kuten ei rotulyhenteetkään)

TincaC: Kävin tuonne rotukeskusteluun vinkkaamassa jos joku tulis vähän enemmän kertomaan omia kokemuksia collieista.

griffon: Muuten hyvä nillitys, mut nimet yleensä kirjoitetaan isolla ja mun allekirjoituksessa lukee mun koirien nimet Mut korjasin.

^Ei aina voi kaikkien typoja tietää

Mutta eikös SAMY ole lyhenne SAMojedinkoira Yhdistyksestä eikä rodusta? (Samy=samojedinkoirayhdistys tykkää lapsista, samylla=samojedinkoirayhdistyksellä ei ole vahtiviettiä ym ) Vai käytetäänkö tuota samy myös rotulyhenteenä?

// tarkennusta

Kiitos SANTTUJ

ja kiitos muillekin vastauksista.

Saksanpystykorvia ja samojedia en ole tullut aiemmin ajatelleeksikaan. Tosin samojedi kuulosti melko "hankalalta" tuolla yhdistyksen kuvauksessa mielestäni senkin suhteen jos ei liikuntaa saa tarpeeks ja että voivat olla jääräpäitä.

Saksanpystykorvissa kyllä tuo haukkuherkkyys epäilyttää, jos en saakaan opetettua sitä hiljaiseksi.. mutta kuuluuko keeshond saksanpystykorviin? Eikö se ole hollantilainen rotu vai olenko ihan väärässä?

Mulle itselleni tuli mieleen että millainen on whippet? Onko niillä niin suuri riistavietti että irtipito on mahdoton ajatus? ..niin ja tietysti eroaa aika paljon varmasti paimenkoirista jotka itsellä ovat suurimpana suosikkina.

Haukkuherkkyysasiassa omistajan omat mieltymykset ovat varmaan paras mittari sille, millaista koiraa pitää tarpeeksi hiljaisena tai liian äänekkäänä. Itse olen ottanut sen linjan, että ilmoittavasta vahtikoirasta on turhaa ja vähän epäreiluakin yrittää saada täysin haukutonta, mutta turhaan koira ei saa leipäläpeään aukoa. Oma koirani haukkuu agilityradalla kuumetessaan liikaa ja sen lisäksi säikähtäessään tai kokiessaan olonsa uhatuksi, mutta lopettaa puhinan käskyllä. Ovikelloa, talon ääniä, muita koiria tai ihmisiä meillä ei haukuta ja volyymi pysyy alhaalla myös riekkuleikeissä.

Ja vähän ohi aiheen tämä selitys, mutta keeshondit kuuluvat kyllä saksanpystykorviin. Käsittääkseni on totta, että kessut poikkeavat alkuperäisiltä sukulinjoiltaan muiden saksanpystykorvarotujen kantalinjoista ja eivät ole geneettisesti niin lähellä muita saksanpystiksiä kuin vaikka mittelspitz ja kleinspitz keskenään, mutta eroa ei ole niin paljon, etteikö kaikilla saksanpystykorvilla voisi olla yhteinen rotumääritelmä. Kessuja tosiaan sanottiin ennen hollanninpystykorviksi, mutta nimitys on sinällään vanhentunut, koska missään ei ole oikeastaan perustellusti voitu osoittaa Hollantia rodun kotimaaksi. "Keeshond" sanana tulee kyllä hollannin kielestä, mutta saksankielisissä maissa keeshondit tunnetaan taas "wolfspitzeina", jolloin ne sopivat nimeltäänkin paremmin tuohon saksanpystykorvien spitz-perheeseen. Nykyisin ajatellaan aiempaa laveammin, että kessut tulevat alun perin Keski-Euroopasta, ja ajatus Hollannista rodun alkukotina on hylätty.

Ei samojedi kyllä mikään jääräpää ole :D Jos ei saa tarpeeksi liikuntaa se on innokas ja energinen, mutta tottelee silti ihan normaalisti. Mutta eroja noissa yksilöissä toki on, kuten kaikissa koirissa :) Jos samojedi yhtään kiinnostaa niin kannattaa hakeutua harrastajien luo ja pyrkiä päästä katsomaan samojedia normaali oloissa :) Jos asutte pk-seudulla oot myös meille tervetullut!

Whippetiä en riistavietin takia pitäisi ollenkaan vapaana, ihan kokemusten perusteella.

griffon: Samy on lempinimi rodulle, lähinnä englannista taivutettu :)

Cirneco dell'etna? Cirneco on keskikokoinen (42-50 cm, 8-12 kg) lyhytkarvainen koira. Cirnecon turkki on alusvillaton ja karvanlähtö on yleensä vähäistä. Turkin hoidoksi riittää pesu tarpeen vaatiessa.

Luonteeltaan cirneco on ystävällinen, iloinen, eloisa, leikkisä, älykäs ja hyvin läheisyydenhaluinen ja seurallinen koira. Cirneco rakastaa pusuja ja rapsutuksia ja sen lempipaikka on sohvalla ihmisensä kainalossa tai sängyssä peiton alla vierellä (jos se sallitaan). Cirneco tulee yleensä kaikenikäisten ihmisten kanssa hyvin tomeen, myös lasten kanssa. Nuorena cirneco on yleensä erittäin vilkas, mutta aikuisena kotioloissa yleensä melko rauhallinen koira, mutta aina valmis tarvittaessa leikkimään ja toimintaan.

Cirneco tarvitsee määrätietoisen ja johdonmukaisen, mutta lempeän peruskasvatuksen. Älykkäänä koirana cirneco oppii nopeasti asiat, kun motivointikeinona käytetään palkkiota (kehuja sekä namia tai lelua). Cirneco yleensä nauttii uusien asioiden opettelusta yhdessä omistajansa kanssa. Miellyttämisenhalua cirnecolla ei ole esimerkiksi palveluskoirien tapaan, mutta kyllä se aika hyvin kuitenkin tottelee, vaikka ei aina ensimmäisestä käskystä tai ihan heti. :) Cirnecolla on kuitenkin yleensä huomattavasti enemmän miellyttämisenhalua kuin vinttikoirilla yleensä. Aikuinen hyvin sosiaalistettu ja peruskasvatettu cirneco on yleensä helppo ja vaivaton ja mitä mukavin seuralainen. Monelle cirneco on mennyt ensimmäiseksi koiraksi.

Cirneco tarvitsee yhden pidemmän noin tunnin lenkin päivässä parin lyhyemmän lenkin lisäksi, mutta ei yleensä turhaudu, vaikka pitkät lenkit jäisivät silloin tällöin väliin. Cirnecoa olisi hyvä juoksuttaa ainakin pari kertaa viikossa vapaana turvallisella alueella poissa autoteiden läheisyydestä. Cirneco sopii myös juoksulenkille mukaan eli on canicrossiin sopiva rotu. Cirneco on kestävä ja ketterä koira.

Cirnecolla on riistaviettiä kuten ajattelemallasi whippetilläkin, joten sitä on hyvä pitää vapaana vain turvallisella alueella poissa autoteiden lähettyviltä. Vapaana ollessaan cirneco pysyttelee yleensä lähettyvillä, mutta esimerkiksi rusakon nähdessään lähtee melko varmuudellla perään.

Cirneco sopii hyvin kerrostalon asukiksi ja kaupunkilaiskoiraksi. Cirneco on myös kätevän kokoinen, sillä sitä jaksaa kantaa tarvittaessa hetken vaikkapa rullaportaissa ja se mahtuu yleisissä kulkuneuvoissa syliin, vaikka ei ihan pikkukoira olekaan. Se menee kuitenkin yllättävän pieneen tilaan!

Cirnecon kanssa voi halutessaan ja yksilöstä riippuen harrastaa näyttelyiden lisäksi vinttikoirien maasto- ja ratajuoksua, agilityä, verijälkeä ja koiratanssia sekä myös canicrossia.

Cirneco on koirarotu terveemmästä päästä.

Tutustu rotuun meidän sivuillamme ja rotuyhdistyksen sivuilla. Jos rotu kiinnostaa, saa sähköpostitse kysellä lisää. :)

Lyhyt cirnecoesittelyvideo
Cara-pennun ensimmäinen päivä kotonaan
Tosca agilitykisoissa
Dina maastojuoksukisoissa
Koiratanssia cirnecon kanssa 4.16 minuutin kohdalla


Lauma cirnecoita Rajasaaren koirapuistossa Helsingissä

Sienna uimassa (kaikki cirnecot eivät mene uimaan vapaaehtoisesti)

Mites noutajat? Ovat isoja, lempeitä ja helposti koulutettavia. Vaativat toki aktiviteetteja mutta siihen oot vissiin valmis?! Metsästysviettiä on mutta ei kuten esim ajokoiralla, eli yleensä helppo opettaa olemaan irrallaan. Koirapuistoiluunkin lempeän luonteensa takia yleensä hyvin sopivia :)

Aduro kirjoitti:

griffon: Samy on lempinimi rodulle, lähinnä englannista taivutettu :)

Englanniksi rodun lempinimi on sammy ja suomeksi samojedi lyhennetään yleensä sammariksi. Missäköhän tuota samy-nimitystä sitten käytetään? Paitsi tuossa sinun kirjoittamassa viestissäsi.

Kiitos Rni, tosiaan oon ollut siinä luulossa, että keeshond on hollantilainen rotu ja erillään saksanpystiksistä. Ja ei koiran nyt tarvitse tietenkään täysin haukkumaton olla, mutta lähinnä pelkään etten saisi koulutuksella haukkua hillittyä ja räksytys olisi niin mahdotonta että naapurit häiriintyvät. Mulla kun ei oikeen ole kokemusta koulutuksesta vaikka muuten olen koirien kanssa touhunnut.

Ja erjis! Mikä ihana rotu tuo cirneco niin kaunis! Tuo riistavietti kyllä vähän epäilyttää, koska koira tulisi olemaan varmaan paljon irrallaan..

Ja Aduro, harmi etten asustele pk-seudulla, olisi mukava tutustua rotuun tarkemmin!

Tosin olen menossa näillä näkymin Jyväskylän koiranäyttelyyn viikonloppuna, siellä on hyvä käydä katsastelemassa eri rotuja

TinkaC kirjoitti:


Mulle itselleni tuli mieleen että millainen on whippet? Onko niillä niin suuri riistavietti että irtipito on mahdoton ajatus? ..niin ja tietysti eroaa aika paljon varmasti paimenkoirista jotka itsellä ovat suurimpana suosikkina.

Whippetit lähtevät aika varmasti elukoitten perään jos semmosen näkevät. Moni kyllä pitää silti whippetiä vapaana, jos paikka sen mahdollistaa. Täytyy pitää itse silmät ja korvat auki ja katsoa ettei liian lähellä ole autoteitä. Meillä ollaan yleensä pellolla/metsässä pitkän jälkiliinan jatkeena ja joskus satunnaisesti vapaana. Ja tietenkin luoksetuloa kannattaa harjotella paljon pienestä pitäen. :)

Nostan nyt oman kyselyn kun edelleen rodun mietintä on ajankohtainen..

Mielessä on jo yksi rotu, mutta sen lisäksi erittäin vahvana ehdokkaana on amstaffi. Sopiiko mielestänne kriteereihin ollenkaan? Koirapuistoilusta voin kyllä tinkiä, mutta tuleeko amstaffi yleensä toimeen edes jo pentuna tutustumiinsa koiriin (=kavereiden koirat)?

Kiitos jos joku viitsii vielä tähän vastata! Itsellä kun ei ole ketään tuttuja amstaffin omistajia.

Kannattaa myös tutustua staffiin, on kuulemma hieman helpompi kuin amstaffi.
Itselläni ei ole kokemusta, mietin näitä kyllä myös itse. Eräs tuttuni vain mainitsi, että staffi on hieman rennompi otus näistä kahdesta.